Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Koiran sain mukaani, lapsi oli piiloutunut eikä tullut esiin

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.

Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.

Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.

No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.

Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.

No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.

Kyse ei olekaan vieras lapsi oma lapsi vaan vieras lapsi oma koira skenaariosta. Eipä liikutella maalia.

Mulle se on sama asia. Koirani on yhtä arvokas, kuin toisen lapsi hänelle. Tämä pitäisi ensin sisäistää, ennenkuin alkaa kauhistelemaan.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö

Voimme hyvin sopia myös skenaarion, jossa kukaan ei jää suremaan kuollutta lasta, ei kollektivisesti eikä yksityisesti. (Tämä ei ole edes mikään kuvitteellinen skenaario, vaan tätä tapahtuu maailmassa koko ajan.) Jos surun määrä ja voimakkuus on tosiaan se kriteeri, en näe, miten lapsen pelastaminen koiran sijaan voi olla mitään muuta kuin moraalisesti väärä teko.

Maailmassa ehkä joskus, mutta pohdimme asiaa täällä Suomessa missä  tuskin kenenkään talo palaa saatikka lapsi siinä talossa kuoliaaksi kenenkään tietämättä ja uutisoimatta. 

Mieluummin yksi lapsi kuin kaikki maailman koirat. Koira on vain koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Koiran sain mukaani, lapsi oli piiloutunut eikä tullut esiin

Mä en perustelis. Mun koira on yhtä arvokas kuin toisten koirat (tai lapset)

Tässä vielä neljäs (?) skenaario tuolle suruun takertujalle pohdittavaksi: jos pelastettavana on erakoituneen yksinhuoltajan lapsi, jota jää kaipamaan vain tuo nainen, ja kuninkaallinen lapsi, jota jäisi suremaan molempien vanhempien, laajan suvun ja lähipiirin lisäksi koko Euroopan lööppilehdistöä seuraava väki, onko silloin oikein pelastaa kuninkaallinen lapsi ja jättää yksinhuoltajan lapsi kuolemaan? Sinun logiikkasi mukaan näin kaiketi on.

Vastaukset postikortilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin yksi lapsi kuin kaikki maailman koirat. Koira on vain koira.

Lapsi on vain lapsi. Montako olet pelastanut Afrikan nälänhädästä? Et yhtään..

Vaikka meillä jokaisella olisi varmaan rahaa pelastaa edes yksi lapsi. Minulle tosin koirat ovat tärkeämpiä, kuin lapset.

Minulla ei ole koiraa, joten ette voi inistä, että minulla on koira lapsen asemassa.

Tulipalosta pelastaisin ensin oman lapsen, toiseksi minkä tahansa koiran (tai muun eläimen) kolmanneksi vieraan lapsen.

Jokainen huolehtikoot kakaroistaan itse. En minä kivikaudellakaan kokisi tunnon tuskia, jos susi veisi pari naapurin kakaraa.

Kaikki elämä on yhtä arvokasta. Pelastaisin oman koirani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

Lapsellista on kuvitella omat lapset toisten lapsia arvokkaammiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Lääkärintoimea harjoittaessani. Lääkärinvala on lisäksi vapaaehtoinen, kyseessä ei siis mikään laki. Edelleen voin siis vaikka vapaa-ajallani auttaa ensisijaisesti eläintä. Ihan hyvä tietää, jos tulee eteen vaikka tilanne jossa koiranomistajalle on koiransa kanssa käynyt jotain. Kun koiranomistajille se koira on selvästi ihmistä tärkeämpi

Olette te hienoa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Kyllähän se lääkäri voi arvottaa koiran elämän tärkeämmäksi koska valassa lukee "elämää kunnioittaen" ja sen pohjalta alkaa elvyttää koiraa. Nisäkkäiden toiminnot on aika samankaltaisia joten kyllä hyvin koulutettu lääkäri osaa samat perusteet mitkä eläinlääkärikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

Lapsellista on kuvitella omat lapset toisten lapsia arvokkaammiksi.

Ai, sun koira on siis tullut sun vaginasta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnottomaksi mennyt suhde eläimeen tätä nykyä. Koirien pito yksi loistava esimerkki tästä. Lasta ei haluta, mutta eläimestä tehdään kuitenkin joku korvike. Puetaan johonkin helvetin härpäkkeisiin. Koira oli ennen ihmisen kumppani, työkaveri.

Moni rotu jalostettu johonkin tehtävään, mutta nyky-Suomessa nämä eläimet pakotetaan elämään usein hyvinkin passiivista ja aivan täysin luonnotonta elämää pahimmillaan kaupungissa. Päivät yksin ilman laumaansa (kannattaa katsoa youtubesta video siitä, mitä saksanpaimenkoira raukka puuhaa ollessaan yksin päivän), omaa luonnollista viettiään saa harva noudattaa (paimentaa, noutaa, kaivaa). Kaikki vain sen takia että IHMINEN NIIN HALUAA. Puhdasta itsekkyyttä siis. Minä minä minä haluan koiran koska MINÄ IHMINEN LUONNON KRUUNU haluan koiran!

Että turha jeesustella lemmikkien omistajat

Koirani on minulle arvokkaampi, kuin naapurin kakara. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät elävää eläintä jonain työkaluna, kuten traktoria. Oli se sitten hevonen tai koira yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.

Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.

Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.

No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.

Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.

No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.

Kyse ei olekaan vieras lapsi oma lapsi vaan vieras lapsi oma koira skenaariosta. Eipä liikutella maalia.

Mulle se on sama asia. Koirani on yhtä arvokas, kuin toisen lapsi hänelle. Tämä pitäisi ensin sisäistää, ennenkuin alkaa kauhistelemaan.

Kyllähän se on selvää tämän ketjun perusteella että noin ajattelee monikin. Se vain on kauhistuttavaa miten moni on noin sekaisin.

Minä kysyn eri tavalla:

1) Kumman pelastaisit: koirasi vai vieraan lapsen?

2) Kumman TOIVOISIT pelastuvan: koirasi vai vieraan lapsen? (Et voisi ainakaan itse pelastaa kumpaakaan. Toiveellasi ei olisi mitään vaikutusta lopputulokseen, kukaan ei edes tietäisi siitä, eli kukaan ei voi syyllistää sinua lopputuloksesta. Ainoastaan minua tämä tieto kiinnostaa, yhdistettynä 1-kysymykseen!)

Minusta on eri asia, kumpaa pitää arvokkaampana/tärkeämpänä/hyödyllisempänä/rakkaampana, ja että kumman pelastaisi. Pelastus olisi teko, joka vaikuttaa myös muihin ja sitä kautta vielä "uudestaan" itseensäkin, joten päätöstä ei välttämättä tekisi sillä perusteella, kummasta itse ns. tykkää enemmän. Kiinnostaisi tietää, onko ihmisillä kumpaankin kysymykseen sama vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnottomaksi mennyt suhde eläimeen tätä nykyä. Koirien pito yksi loistava esimerkki tästä. Lasta ei haluta, mutta eläimestä tehdään kuitenkin joku korvike. Puetaan johonkin helvetin härpäkkeisiin. Koira oli ennen ihmisen kumppani, työkaveri.

Moni rotu jalostettu johonkin tehtävään, mutta nyky-Suomessa nämä eläimet pakotetaan elämään usein hyvinkin passiivista ja aivan täysin luonnotonta elämää pahimmillaan kaupungissa. Päivät yksin ilman laumaansa (kannattaa katsoa youtubesta video siitä, mitä saksanpaimenkoira raukka puuhaa ollessaan yksin päivän), omaa luonnollista viettiään saa harva noudattaa (paimentaa, noutaa, kaivaa). Kaikki vain sen takia että IHMINEN NIIN HALUAA. Puhdasta itsekkyyttä siis. Minä minä minä haluan koiran koska MINÄ IHMINEN LUONNON KRUUNU haluan koiran!

Että turha jeesustella lemmikkien omistajat

Koirani on minulle arvokkaampi, kuin naapurin kakara. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät elävää eläintä jonain työkaluna, kuten traktoria. Oli se sitten hevonen tai koira yms.

Lisään vielä, että sen kaltaiset ihmiset varmasti pitivät ihmisiäkin orjina, koska niistäkin tehtiin pelkkiä työkaluja oman hyvinvointinsa edistämiseksi.