Kumman pelastaisit palavasta talosta?

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Taas näitä 'kumman pelastaisit'-vakiojuttuja täällä.

Melkein yhtä klisee jo kuin se " Onko oikein että 40- vuotias mies seurustelee 20-vuotiaan tytön kanssa"- ikäerohullun jutut.

Aina nämä tietyt muutamat  samat jutskat vaan täällä toistuu aika ajoin,näin olen pannut jo merkille.

Eikö ap. tajua,että oikeassa,todellisuuden tulipalossa (huom. palon senhetkinen vaihe on tässä tärkeä tieto) et ehkä sen riittävän pitkälle edettyä  kykene päättämään yhtään mitään etkä mistään enää  toimijana.

Olet vain kauheassa  paniikissa ja onnekas jos joku palomies saa sinut vielä sieltä pelastetuksi.

Juuri sitä varten pelastusyksiköt ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnottomaksi mennyt suhde eläimeen tätä nykyä. Koirien pito yksi loistava esimerkki tästä. Lasta ei haluta, mutta eläimestä tehdään kuitenkin joku korvike. Puetaan johonkin helvetin härpäkkeisiin. Koira oli ennen ihmisen kumppani, työkaveri.

Moni rotu jalostettu johonkin tehtävään, mutta nyky-Suomessa nämä eläimet pakotetaan elämään usein hyvinkin passiivista ja aivan täysin luonnotonta elämää pahimmillaan kaupungissa. Päivät yksin ilman laumaansa (kannattaa katsoa youtubesta video siitä, mitä saksanpaimenkoira raukka puuhaa ollessaan yksin päivän), omaa luonnollista viettiään saa harva noudattaa (paimentaa, noutaa, kaivaa). Kaikki vain sen takia että IHMINEN NIIN HALUAA. Puhdasta itsekkyyttä siis. Minä minä minä haluan koiran koska MINÄ IHMINEN LUONNON KRUUNU haluan koiran!

Että turha jeesustella lemmikkien omistajat

Koirani on minulle arvokkaampi, kuin naapurin kakara. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät elävää eläintä jonain työkaluna, kuten traktoria. Oli se sitten hevonen tai koira yms.

Tässä taitaa olla yksi koiransa rätteihin pukeva täti, jonka koira ylipainoinen pullero. Makaa kaiket päivät sohvalla eikä saa virikkeitä tai liikuntaa. Säälin sun koiraasi, olis varmaan parempi lopettaa rassukka :(

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Koiran

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnottomaksi mennyt suhde eläimeen tätä nykyä. Koirien pito yksi loistava esimerkki tästä. Lasta ei haluta, mutta eläimestä tehdään kuitenkin joku korvike. Puetaan johonkin helvetin härpäkkeisiin. Koira oli ennen ihmisen kumppani, työkaveri.

Moni rotu jalostettu johonkin tehtävään, mutta nyky-Suomessa nämä eläimet pakotetaan elämään usein hyvinkin passiivista ja aivan täysin luonnotonta elämää pahimmillaan kaupungissa. Päivät yksin ilman laumaansa (kannattaa katsoa youtubesta video siitä, mitä saksanpaimenkoira raukka puuhaa ollessaan yksin päivän), omaa luonnollista viettiään saa harva noudattaa (paimentaa, noutaa, kaivaa). Kaikki vain sen takia että IHMINEN NIIN HALUAA. Puhdasta itsekkyyttä siis. Minä minä minä haluan koiran koska MINÄ IHMINEN LUONNON KRUUNU haluan koiran!

Että turha jeesustella lemmikkien omistajat

Toisaalta lapsen arvo ja/tai asemakin on muuttunut ajan saatossa. Muinoin lapsia pidettiin vaan niin kuin pikkuaikuisina, joiden mielipiteet, sanomiset yms. ei paljoo painanu ja saatettiin ajatella, että vähän tyhmiähän nuo vielä on, mutta kai niistä jotain hyötyä voi olla jossain töissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyn eri tavalla:

1) Kumman pelastaisit: koirasi vai vieraan lapsen?

2) Kumman TOIVOISIT pelastuvan: koirasi vai vieraan lapsen? (Et voisi ainakaan itse pelastaa kumpaakaan. Toiveellasi ei olisi mitään vaikutusta lopputulokseen, kukaan ei edes tietäisi siitä, eli kukaan ei voi syyllistää sinua lopputuloksesta. Ainoastaan minua tämä tieto kiinnostaa, yhdistettynä 1-kysymykseen!)

Minusta on eri asia, kumpaa pitää arvokkaampana/tärkeämpänä/hyödyllisempänä/rakkaampana, ja että kumman pelastaisi. Pelastus olisi teko, joka vaikuttaa myös muihin ja sitä kautta vielä "uudestaan" itseensäkin, joten päätöstä ei välttämättä tekisi sillä perusteella, kummasta itse ns. tykkää enemmän. Kiinnostaisi tietää, onko ihmisillä kumpaankin kysymykseen sama vastaus.

3) Kumman toivoisit jonkun muun pelastavan, koiransa vai lapsesi?

4) Onko pelastettu kohdissa 2 ja 3 eri lajia? Jos on niin miten perustelet tämän itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Sairaat nostavat itsensä muiden elollisten yläpuolelle. Sen takia koko maailma paskaantuukin, itsekkäiden kusipäiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

On se lapsellista että sarkastisesti heität lääkärinä että heh heh kummankohan elvyttäisit ensimmäisenä kun me tiedämme että joka kerta valitsisit lapsen sen takia että eettisesti ammattisi puolesta joudut niin joka tapauksessa valitsemaan koska et kestäisi kollegoidesi ja yhteiskunnan paheksuntaa kun heille selviäisi että aloit elvyttämään koiraa ensin.

Tottakai saat vapaa-alla tehdä mitä tahanss, mutta jos kukaan lääkäri niin koskaan tekisi et edes vitsailisi tästä ns. "Valinnasta" lääkärin roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ööh,miksi se pitäisi perustella? Sanoisin vaan ruikuttaville vanhemmille,että vittuako jätitte lapsenne palavaan taloon ja että oisitte hakeneet itse mukulanne sieltä veks :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Sairaat nostavat itsensä muiden elollisten yläpuolelle. Sen takia koko maailma paskaantuukin, itsekkäiden kusipäiden takia.

Jokainen eläimenomistaja on itsekäs. Eläin otetaan tasan koska ihminen niin haluaa. Ihan niin kuin koira ei olisi onnellisempi vapaana omassa laumassa jossain lämpimän leudossa maassa. Eläin tuottaa lisäksi huomattavan hiilijalanjäljen.

Minullakin on eläimiä, mutta en nyt sentään kuse itseäni silmään ja pidä itseäni jotenkin epäutsekkäänä tai jalona sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin yksi lapsi kuin kaikki maailman koirat. Koira on vain koira.

Lapsi on vain lapsi. Montako olet pelastanut Afrikan nälänhädästä? Et yhtään..

Vaikka meillä jokaisella olisi varmaan rahaa pelastaa edes yksi lapsi. Minulle tosin koirat ovat tärkeämpiä, kuin lapset.

Olen tehnyt lahjoituksia, joilla on pelastunut ehkä moniakin lapsia. Koiria tiettävästi en ole pelastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Lääkärintoimea harjoittaessani. Lääkärinvala on lisäksi vapaaehtoinen, kyseessä ei siis mikään laki. Edelleen voin siis vaikka vapaa-ajallani auttaa ensisijaisesti eläintä. Ihan hyvä tietää, jos tulee eteen vaikka tilanne jossa koiranomistajalle on koiransa kanssa käynyt jotain. Kun koiranomistajille se koira on selvästi ihmistä tärkeämpi

Olette te hienoa porukkaa.

Se koira on mulle aivan yhtä tärkeä, kuin naapurille se oma lapsensa. Jos tätä ei tajua, tai halua sisäistää niin eihän tästä keskustelusta mitään tule.

Pelastaisin rakkaan koirani. Tietenki huoli, suru ja pelko saisi minut nappaamaan sen itselle rakkaamman mukaan. Sen sijaan itseni saattaisin uhrata lapsen pelastusyrityksessä sitten jälkikäteen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

On se lapsellista että sarkastisesti heität lääkärinä että heh heh kummankohan elvyttäisit ensimmäisenä kun me tiedämme että joka kerta valitsisit lapsen sen takia että eettisesti ammattisi puolesta joudut niin joka tapauksessa valitsemaan koska et kestäisi kollegoidesi ja yhteiskunnan paheksuntaa kun heille selviäisi että aloit elvyttämään koiraa ensin.

Tottakai saat vapaa-alla tehdä mitä tahanss, mutta jos kukaan lääkäri niin koskaan tekisi et edes vitsailisi tästä ns. "Valinnasta" lääkärin roolissa.

Aika kaksinaismoralistista. Ihan niin kuin ketään muuta ei paheksuttaisi lapsen tulipaloon jättämisestä. En ymmärrä mikä tässä on ongelma? Jos ihmisen ja eläimen henki on samanarvoinen, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa siinä, jos vapaalla valitsen eläimen ihmisen yli. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa mitä täällä kirjoiteltu. Meneekö luu kurkkuun, helppo uhota että koirani pelastaisin, mutta kun samalla linjalla jatketaan, niin ei sekään hyvä?

Vaikeaa sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Sairaat nostavat itsensä muiden elollisten yläpuolelle. Sen takia koko maailma paskaantuukin, itsekkäiden kusipäiden takia.

Jokainen eläimenomistaja on itsekäs. Eläin otetaan tasan koska ihminen niin haluaa. Ihan niin kuin koira ei olisi onnellisempi vapaana omassa laumassa jossain lämpimän leudossa maassa. Eläin tuottaa lisäksi huomattavan hiilijalanjäljen.

Minullakin on eläimiä, mutta en nyt sentään kuse itseäni silmään ja pidä itseäni jotenkin epäutsekkäänä tai jalona sen takia.

Ja niin ovat itsekkäitä myös he jotka haluavat lapsia hankkia. Niitä lapsia hankitaan itselleen tuottamaan iloa.

Nämä kyselyt ovat aina naurettavia, varsinkin kun jatketaan jollain "jos pelastaisit sen koiran, niin miten selittäisit sen lapsen vanhemmille".

Selittäisin, että koska tämä oli nähtävästi sitten oikea tulipalo eikä feikkitulipalo, en voinut arvata, että saisin edes yhden näistä elossa sieltä ulos, saati sitten että saan pelastettua vain toisen, en molempia. En myöskään arvannut, että ne molemmat olisi siinä vierekkäin niin, että siinä tulipalon paniikissa tietäisin molempien olevan talossa. Yleensähän koira on minun asunnossani, ja vieraat lapset ihan muissa asunnoissa, jonne pitäisi varmaan murtautua ensin. En myöskään arvannut, että lapsi ja koira vihaisi toisiaan niin paljon, että mielummin jompikumpi kuolee tulipaloon kuin tulee pelastetuksi yhtä aikaa sen toisen kanssa.

Oikeassa elämässä pelastaisin koirani tai koiran JA lapsen. Tämä siksi, että koirani on minun asunnossani, mistä saan sen helposti kainaloon itse pelastatuessani, vieraita lapsia siellä ei ole. Jos siinä pelastautuessa talosta tulee vieras lapsi matkaan, niin kyllä otan sen mukaan ja kuljetan parhaani mukaan ulos talosta, mutta ei rupea yrittämään murtautua sisään naapureille vaikka kuulisin siellä olevan lapsi, vaan kävelen ulos ja soitan palokunnan tai ilmoitan saapuneelle palokunnalle, että siellä ja siellä asunnossa saattoi olla vielä joku. Minäkun ei tiedä, miten palotilanteessa joku oikeaoppisesti asunnosta pelastetaan, palomiehet tietävät, joten turvallisempaa kaikille, että he tekevät sen.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyn eri tavalla:

1) Kumman pelastaisit: koirasi vai vieraan lapsen?

2) Kumman TOIVOISIT pelastuvan: koirasi vai vieraan lapsen? (Et voisi ainakaan itse pelastaa kumpaakaan. Toiveellasi ei olisi mitään vaikutusta lopputulokseen, kukaan ei edes tietäisi siitä, eli kukaan ei voi syyllistää sinua lopputuloksesta. Ainoastaan minua tämä tieto kiinnostaa, yhdistettynä 1-kysymykseen!)

Minusta on eri asia, kumpaa pitää arvokkaampana/tärkeämpänä/hyödyllisempänä/rakkaampana, ja että kumman pelastaisi. Pelastus olisi teko, joka vaikuttaa myös muihin ja sitä kautta vielä "uudestaan" itseensäkin, joten päätöstä ei välttämättä tekisi sillä perusteella, kummasta itse ns. tykkää enemmän. Kiinnostaisi tietää, onko ihmisillä kumpaankin kysymykseen sama vastaus.

1. Koirani

2. Koirani

3. Koirani

4. Koirani

vaikka keksisit mitä syitä. Minua ei toisten poru kiinnostaisi, jos pelastaisin koirani. Jos taas jättäisin koirani liekkeihin en voisi antaa itselleni anteeksi, kuten varmaan oman lapsensa liekkeihin jättäjäkään ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Lääkärintoimea harjoittaessani. Lääkärinvala on lisäksi vapaaehtoinen, kyseessä ei siis mikään laki. Edelleen voin siis vaikka vapaa-ajallani auttaa ensisijaisesti eläintä. Ihan hyvä tietää, jos tulee eteen vaikka tilanne jossa koiranomistajalle on koiransa kanssa käynyt jotain. Kun koiranomistajille se koira on selvästi ihmistä tärkeämpi

Olette te hienoa porukkaa.

Se koira on mulle aivan yhtä tärkeä, kuin naapurille se oma lapsensa. Jos tätä ei tajua, tai halua sisäistää niin eihän tästä keskustelusta mitään tule.

OK, miksi minun kommenttini sitten herättävä niin suurta ahdistusta? Jokainen hyvä vanhempi uhrasi henkensä lapsena puolesta, siksi pitäisi olla ok että elvytän koirasi enkä sinua?