Kumman pelastaisit palavasta talosta?
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Minä vihaan ihmisiä,
vihaan ihan koko sydämeni pohjasta.
Tunnen inhoa, raivoa, halveksuntaa, vihaa ja surua IHMISTEN takia.
Rakastan eläimiä ja kasveja.
Sanokaa vain sairaaksi ja vaikka miksi. Ihan sama.
Ette saa minun tunteitani muuttumaan vaikka kuinka haukkuisitte ja huutaisitte.
Vahvistatte joka ikisellä viestillänne ihmisvihaani.
En arvosta teitä.
Eläinvihaajat eivät ansaitse mitään hyvää.
Lisääntyjät kuvittelevat ihan aidosti että se heidän pershedelmänsä on jokaiselle muullekin ihmiselle maailman keskipiste.
Ei ole.
En rakasta teidän haisevia äpäröitänne.
En ala rakastamaan teidän rumaa vauvaanne vaikk mitä tekisitte.
Ei kukaan ala rakastamaan teidän paskapentuanne, jos kerrotte kuinka tappaisitte toisen piskin potkimalla.
Ei se toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Stu kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sinulle on niin vaikea hyväksyä, että ihminen pelastaa tosipaikan tullen ennemmin oman perheenjäsenensä kuin tuntemattoman ihmisen?
Koska ihmisen biologia toimii niin, että oma laji menee vieraan lajin edelle.
Kuten toisaalla totesin, autotien laidassa hortoilevan yksinäisen lapsen tahtovat pysäyttää kaikki, mutta autotien laidassa hortoilevan yksinäisen koiran ohi ajetaan ihan sujuvasti.
Lapsen pysäyttäminen ja koiran pysäyttämättä jättäminen on kulttuurinen normi, ei biologinen.
Jep. Afrikassa ne saavat juoksennella aivan vapaasti auton alle, mutta toisaalta siellä kuolee nälkään lapsetkin, mutta vanhemmat harvemmin, eli oma etu laitetaan lapsen edelle.
Mielenkiintoinen pointti, jota länkkäri äidit eivät uskalla kommentoida. Täällähän on tavattu laittaa (nykyään, ei ennen vanhaan) lapsen etu aikuisen edelle.
Miksi eivät ole suureen ääneen huutamassa Afrikkalaisten moraalista rappiota?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ottaisi tässä maailmassa koiraa jos sen menettäminen olisi yhtä raskasta kuin ihmisen menettäminen. Kun jokainen sen vielä tietää, että se tapahtuu oman elämän aikana. Entä ne jotka ottavat uuden koiran monta kertaa elämän aikana, kun vanha menehtyy ? Ei se siis kovin kamalaa ole jos sen menetyksen monesti kestää.
Olet väärässä. Eihän tuollaisten kanssa voi keskustella kun argumentit ovat noin laaduttomia.
Kukaan ei tekisi lasta, jos sen menettäminen olisi yhtä suuri suru kuin oman perheenjäsen koiransa menettäminen.
Miltä tuollainen lause kuullostaa?
Jos joku pelastaisi mieluimmin oman koiransa kuin minun lapsen niin se koira kuolisi yllättäen.
Subjektiivista, subjektiivista ja subjektiivista. Minä minä minä ja lapseni on tärkeämpi, kuin SINUN läheisesi.
Kukaan ei voi tulla sanomaan ja mittaamaan miten tärkeä koirani on minulle. Se on perheenjäseneni ja mittaamattoman arvokas minulle, vaikkei tätä joku muu hyväksyisikään tai hänen ahdasmieliseen maailmankatsomukseenkaan osuisi tajunnan tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Myönnät tässä itsekin, että kyseessä ei ole siitä, onko ihminen vai eläin arvokkaampi. Kun puhut omasta koirasta ja siitä, että valitsisit sen vieraan lapsen sijasta, koska koirasi on sinulle tärkeämpi, myönnät yksinkertaisesti olevasi todella itsekäs.
Oletko koskaan seurannut läheltä kenenkään lapsensa menettäneen tuskaa? Jos et ole, voin ehkä vielä laittaa ajattelutapasi lapsellisuuden piikkiin. Jos taas olet seurannut läheltä jonkun lapsensa menettäneen surua, minun on todella vaikea käsittää, miten itsekäs ihminen voi olla.
Hyvin näyttävät Afrikassa pääsevän asiasta yli. Tuo on täysin subjektiivinen asia miten sen kokee. Sekä toki myös kulttuurillinen. Joissain kulttuureissa tuska on 100x pienempi, kuin teidän pienissä päissänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUMMITUSELÄIN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten tätä voi edes harkita niin päin, että pelastaisi oman koiran. Mulla on lapsia ja koiria (rakkaita, mutta ne ovat vain eläimiä), ja ilman muuta sen vieraan lapsen.
En voisi elämäni päivänä nukkua puhtaalla omallatunnolla, jos olisin jättänyt hätään ja kuolemaan jonkun lapsen tilanteessa, jossa minulla oli mahdollisuus valita.
Miten hitossa te pystyisitte? Joku piski on arvokkaampi kuin pienen lapsen henki?
Kuinka sitten pystyt edes nukkumaan tietäen, että juuri tälläkin hetkellä lapsia kuolee Afrikassa? Rahat joilla maksat lapsiesi harrastukset(!) olisit voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jotta edes yksi poloinen nälkiintynyt olisi jäänyt henkiin. Mutta itsekkäästi valitsit omien pentujesi viihteen toisten elämän ohi. Häpeä!
Niin miksi hänen piskinsä henki on arvokkaampi kuin vaikka edes eurooppalaisten katulasten. Euroopassa nääntyy lapsia hengiltä, mutta samaan aikaan tämä kirjoittaja priorisoi sitä omaa piskiään ja laittaa Pedigreet pöytään. Ne rahat olisi voinut käyttää toisin, hänellä on mahdollisuus valita. Hän kokikin sen niin, että on mahdollisuus valittaa. Hätään ja kuolemaan jääköön siis lapset, koska kyseinen kirjoittaja nukkuu varmasti puhtaalla omatunnolla eikä näe mitään kaksinaismoralistista tässä, että aukoo päätään tilanteesta, joka ei koskaan tule tapahtumaan.
Eläkää, kuten opetatte ja keskustellaan sitten.
Koska en ole mitään muuta väittänytkään. Koirani on minulle tärkeämpi, kuin toisten lapset. Se on minun perheenjäseneni ja tärkeä minulle. Aivan yhtä tärkeä, kuin jollekin toiselle lapsensa.
Joillekin kilpikonna tai tarantella ovat tärkeitä kuin lapsi. Joillekin jopa lempikengät tai muistokuvat isovanhemmista.
Kukin pelastaa sen mikä tärkeintä? Mitä sinä ajattelisit jos vieras mies pelastaisi tulipalosta gerbiilinsä jolla elinaikaa 1v tai valokuviansa ja jättäisin sinun koirasi liekkeihin vaikka se siinä metrin päässä olisi pelastettavissa?
En ymmärtäisi ellei tämä mies olisi valmis laittamaan omaa henkeänsä likoon valokuviensa puolesta. Olisiko?
Kun lapsikuolleisuus oli Suomessakin suurta ei jääty lapsen menetystä itkeä tuhertamaan vuosiksi, vaan lähdettiin pellolle puimaan heinää. Se oli aivan normaalia silloin.
Sen takia kulttuuri, elinympäristö ja subjektiivinen käsitys elämästä vaikuttaa 100%.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pelastaisi mieluimmin oman koiransa kuin minun lapsen niin se koira kuolisi yllättäen.
En epäröisi sekunttiakaan pelastaa omaa perheenjäsentäni. Jos joku hyökkäisi perheenjäseneni kimppuun, niin en pysähtyisi ennenkuin vaara on poistettu.
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin tietää että joku olisi pelastanut koiransa eikä lastani niin arvatkaa mitä tekisin pelastajan koiralle.
Jospa itse pelastaisit sen 3-vuotiaasi ja huolehtisit hänestä ja jätät sit hoitoon vaan ihmisille, joille hän on prioriteetti numero yksi? Oisko ideaa?
Jos taas olet huolehtinut mutta itse ulkona jo talosta ja joku koiranpelastaja juoksee sisään pelastamaan koiraansa niin rouva on hyvä ja juoksee lapsensa perään sitten itsekin, eikä kilju pihalla, että "sinä ihmishirviö et pelastanut lastani". Pelasta itse tai huolehdi, että lapsi jää sellaisen seuraan, jolle lapsi on ykkösvaihtoehto hätätilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin tietää että joku olisi pelastanut koiransa eikä lastani niin arvatkaa mitä tekisin pelastajan koiralle.
Jospa itse pelastaisit sen 3-vuotiaasi ja huolehtisit hänestä ja jätät sit hoitoon vaan ihmisille, joille hän on prioriteetti numero yksi? Oisko ideaa?
Jos taas olet huolehtinut mutta itse ulkona jo talosta ja joku koiranpelastaja juoksee sisään pelastamaan koiraansa niin rouva on hyvä ja juoksee lapsensa perään sitten itsekin, eikä kilju pihalla, että "sinä ihmishirviö et pelastanut lastani". Pelasta itse tai huolehdi, että lapsi jää sellaisen seuraan, jolle lapsi on ykkösvaihtoehto hätätilanteessa.
Aivan näin sen sijaan, että alkaa laittamaan omat läheiset toisten läheisien yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi tuosta koiran pelastamisesta sais varmaan vankeustuomion, jos lapsi kuolisi sen takia.
Kaikki kertoisivat tietenkin etteivät nähneet, eivät kuulleet tai eivät päässeet lapsen luo ja koira juoksi omia aikojaan ulos.
Ei itsensä pelastamisesta tulipalosta mitään tule. Vanhemmille tuossa voisi tulla syyte lapsen heitteillejätöstä.
Ettekö koirafanit uskalla olla edes rehellisiä? Häpeätte kun ette pelastaneet lasta.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyjät kuvittelevat ihan aidosti että se heidän pershedelmänsä on jokaiselle muullekin ihmiselle maailman keskipiste.
Ei ole.
En rakasta teidän haisevia äpäröitänne.
En ala rakastamaan teidän rumaa vauvaanne vaikk mitä tekisitte.
Ei kukaan ala rakastamaan teidän paskapentuanne, jos kerrotte kuinka tappaisitte toisen piskin potkimalla.
Ei se toimi niin.
Siitähän tässä olikin kyse. Voi elämän kevät tätä älyn määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi tuosta koiran pelastamisesta sais varmaan vankeustuomion, jos lapsi kuolisi sen takia.
Kaikki kertoisivat tietenkin etteivät nähneet, eivät kuulleet tai eivät päässeet lapsen luo ja koira juoksi omia aikojaan ulos.
Ei itsensä pelastamisesta tulipalosta mitään tule. Vanhemmille tuossa voisi tulla syyte lapsen heitteillejätöstä.
Ettekö koirafanit uskalla olla edes rehellisiä? Häpeätte kun ette pelastaneet lasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta olla rehellinen ihmisille jotka laittavat omat tarpeensa toisten tarpeiden edelle. Ja vaativat omia tarpeitaan kunnioitettavan enemmän, kuin toisten omia.
Alhaista sakkia..
Sen lisäksi kaikki nämä surkeat manipulointi yritykset. Oikeastaan näkökantani joka kerta jyrkkenevät teitä kohtaan mitä enemmän luen tuota paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyjät kuvittelevat ihan aidosti että se heidän pershedelmänsä on jokaiselle muullekin ihmiselle maailman keskipiste.
Ei ole.
En rakasta teidän haisevia äpäröitänne.
En ala rakastamaan teidän rumaa vauvaanne vaikk mitä tekisitte.
Ei kukaan ala rakastamaan teidän paskapentuanne, jos kerrotte kuinka tappaisitte toisen piskin potkimalla.
Ei se toimi niin.
Siitähän tässä olikin kyse. Voi elämän kevät tätä älyn määrää.
Siitähän tässä nimenomaan ON kyse. Onko oma koirani rakkaampani ja tärkeämpi minulle, kuin jonkun toisen lapsi, johon ei ole minkäänlaista tunnesidettä.
Kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyjät kuvittelevat ihan aidosti että se heidän pershedelmänsä on jokaiselle muullekin ihmiselle maailman keskipiste.
Ei ole.
En rakasta teidän haisevia äpäröitänne.
En ala rakastamaan teidän rumaa vauvaanne vaikk mitä tekisitte.
Ei kukaan ala rakastamaan teidän paskapentuanne, jos kerrotte kuinka tappaisitte toisen piskin potkimalla.
Ei se toimi niin.
Siitähän tässä olikin kyse. Voi elämän kevät tätä älyn määrää.
Siitähän tässä nimenomaan ON kyse. Onko oma koirani rakkaampani ja tärkeämpi minulle, kuin jonkun toisen lapsi, johon ei ole minkäänlaista tunnesidettä.
Kyllä on.
Ainostaan kaltaisillesi minätyypeille asia on noin, teille kenen maailmassa toisten surut ja tunteet ovat viimeinen kiinnostava asia.
Sääli miten joiltakin puuttuu täysin kyky ajatella muita kuin itseään.
Minulle olisi hyvin"helppo" hylätä koirani jos saisin tulipalossa pelastettua jonkin perheen nuoren lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pelastaisi mieluimmin oman koiransa kuin minun lapsen niin se koira kuolisi yllättäen.
Arvaapa mitä sinulle sen jälkeen tapahtuisi...?
Et saisi tietää, mutta täällä kuulet totuuden..