Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Miten mahtaisit suhtautua jos sinun lastasi ei pelastettaisi vaan koirasi. On meitä moneksi. 😈

Vierailija kirjoitti:

Koiran aina. Vaikka ei olisi edes omani. Pidän koirista, vihaan lapsia. Helppo vastaus siis.

Toivottavasti et saa koskaan kumpaakaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiria saa uusia, lapsia ei.

miten niin? ainahan voi uuden pennun pyöräyttää, ompahan jotain tekemistä

Niim om.

Olen miettinyt tätä usein, koska tätä kysytään nettipalstoilla verrattain usein.

Minulla oli koira, jota pidin lapsenani, vaikka tiedostin sen olevan koira ja kohtelin sitä koiran tavoin (ei siis mikään "lemmikki vauvanvaatteissa ja ruokintakin tapahtuu tuttipullosta" -tyyppinen symbioosi, vaan ihan koiralemmikki, jota henkisesti pidin "lapsenani".), ja kun tämä koira kuoli äkisti, kärsin menetyksestä vieläkin. Siitä on jo yli viisi vuotta. Sain koiran kuolemaan johtaneesta tapahtumasta traumoja, enkä pääse menetyksestä yli. Olisi ollut helpompi päästä yli ja hyväksyä tämä, jos koira olisi kuollut vanhuuttaan - sehän olisi ollut odotettavissa ja olisi itse valmistautunut siihen paremmin.

Sitten samaan aikaan olen siinä mielessä lapsinegatiivinen, että suurin osa mukuloista ärsyttää minua, ja jos on mahdollisuus valita, olenko lapsiseurassa, seurassa jossa on seka lapsia että aikuisia, vain pelkkiä aikuisia, valitsen ehdottomasti pelkät aikuiset. Koska lapset häiritsevät ja ärsyttävät minua. Siis suurin osa lapsista. Kyllä varmasti on olemassa ihan kunnollisiakin. Ja puhun tässä nyt alle teini-ikäisistä lapsista.

Minulla on 95% lapsikohtaamiskokemuksista huonoja - kohtaamani ipanat ovat olleet eläimiä(ni) kiusaavia tapauksia, naapureiden autojen töhrijöitä ja naarmuttajia ja yleisesti ottaen "vandaaleja", jotka ovat tehneet kiusaa naapurustossa. Repineet kukkapenkit, rikkoneet autoista umpiot, spayanneet autoja, naarmuttaneet niitä, heitelleet naapureiden pihassa tavarat hujanhajan, kaadelleet pihakalusteita (sellaisia heppoisia muovituoleja ja -pöytiä esim.) .... Lisäksi itse ollessani lapsi toiset lapset olivat kauhean ilkeitä minulle _poikkeuksetta_. Kiusasivat, tönivät, syrjivät, nimittelivät, varastivat tavaroitani, rikkoivat tavaroitani...

Sen sijaan eläinten kanssa olen aina tullut toimeen, eivätkä ne ole kiusanneet minua. Siksi sanon tähän, että jos koira olisi sitä tasoa kuin tuo yllä kertomani koira oli, pelastaisin _luultavimmin_ koirani. En voisi elää itseni kanssa, jos jättäisin "lapseni" kärventymään. Tosin jos koira olisi ... laimeammin rakas... niin sitten ehkä sen ihmislapsen. Jos se olisi joku kunnollinen lapsi, eikä mikään tuleva nuorisorikollinen. Joskaan tuossa aloituksen kuvaamassa 3-v. iässähän tätä ei voisi vielä tietää.

Koska tätä kysymystä usein perustellaan näin: "koiralla on vähemmän elinvuosia kuin ihmisellä", käännän tämän usein mielessäni näin päin: "pelastaisitko kilpikonnasi (=enemmän elinvuosia odotettavissa kuin ihmisellä) vai tuntemattoman lapsen", tai "pelastaisitko isovanhempasi (=vähemmän elinvuosia kuin lapsella) vai tuntemattoman lapsen". Molemmissa tapauksissa voi pohtia elinvuosien odotteen merkitystä tapauksessa. Isovanhempi-kysymyksessä voi vieläpä lisätä, että hän olisi "muistisairas", mikä taasen tietyllä tasolla korreloi sen kanssa, ettei koira/kissakaan "ymmärrä tulevansa kohta kuolemaan eikä ymmärrä paeta itse". Isovanhempi-tapauksessa pelastaisin isovanhempani, vaikka hän kuolisi sitten seuraavana päivänä. Olisi kuitenkin rakkaampi kuin joku vieras. Lapsen saa väännettyä uuden, mutta mummoja ja vaareja ei. Koirankin saa hankittua uuden, joskaan ei juuri sitä tiettyä yksilöä. Ihmetyttää, miksi usein ajatellaan, että koirat olisivat keskenään täysin persoonattomia ja samanlaisia siinä missä lapset muka eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako moni että jollekkin se koira on lapsen korvike. Esim ei ole saanut omia lapsia ja siksi hankkinut koiran. Laittanut siihen kaiken sen rakkauden ja hoivan minkä olisi laittanut omaan lapseen. Joten se koira on luonnollinen pelastaa sieltä palosta koska tälle ihmiselle se on se oma "lapsi"

Jep, mutta tulee myös muistaa että kaikki eivät halua lapsia, eikä koira todellakaan ole kaikille mikään lapsenkorvike. Minulla on kolme koiraa joita rakastan yli kaiken, lapsia en kuitenkaan ole koskaan edes halunnut.

Älytön kysymys, en vastannut ollenkaan. Jos tuollainen tilanne sattuisi niin yrittäisin kaikin voimin pelastaa MOLEMMAT, en todellakaan ota kantaa kumman pelastaisin ensimmäisenä, en ajattelisi asiaa niin. Ainoa tavoitteeni olisi yrittää pelastaa molemmat ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Miksi minun pitäisi perustella heille yhtään mitään?

Oman perheenjäsenen eli koiran. Koirani tuntisin, mistä mä tietäisin olisiko se tuntemattoman lapsi vaikka tuleva murhaaja-raiskaaja? Vieras ihminen on oikeasti täysin eri asia kuin OMA perheenjäsen.

Ei tommoseen kysymykseen voi oikeasti kukaan vastata, oikeesti tollasessa tilanteessa ihminen menis aivan shokkiin ja kukaan ei voi tietää ennalta miten toimisi. 

Yleensä tuollaisessa tilanteessa täytyisi pelastaa vain itsensä ja palomiehet sitten yrittävät pelastaa muut talossa olevat. Jos lähdet itse etsimään muita talossa olevia, todennäköisesti kuolet itsekin, eli tarkoitus on se että yrität säästää edes sen oman henkesi. Jos taas jostain syystä lähtisit pelastamaan koiraa ja lasta, olisivat he todennäköisesti ihan siinä lähietäisyydellä ja siinä tilanteessa voisit pelastaa molemmat.

Ehkä näin kirjoitti:

Koska tätä kysymystä usein perustellaan näin: "koiralla on vähemmän elinvuosia kuin ihmisellä", käännän tämän usein mielessäni näin päin: "pelastaisitko kilpikonnasi (=enemmän elinvuosia odotettavissa kuin ihmisellä) vai tuntemattoman lapsen", tai "pelastaisitko isovanhempasi (=vähemmän elinvuosia kuin lapsella) vai tuntemattoman lapsen". Molemmissa tapauksissa voi pohtia elinvuosien odotteen merkitystä tapauksessa. Isovanhempi-kysymyksessä voi vieläpä lisätä, että hän olisi "muistisairas", mikä taasen tietyllä tasolla korreloi sen kanssa, ettei koira/kissakaan "ymmärrä tulevansa kohta kuolemaan eikä ymmärrä paeta itse". Isovanhempi-tapauksessa pelastaisin isovanhempani, vaikka hän kuolisi sitten seuraavana päivänä. Olisi kuitenkin rakkaampi kuin joku vieras. Lapsen saa väännettyä uuden, mutta mummoja ja vaareja ei. Koirankin saa hankittua uuden, joskaan ei juuri sitä tiettyä yksilöä. Ihmetyttää, miksi usein ajatellaan, että koirat olisivat keskenään täysin persoonattomia ja samanlaisia siinä missä lapset muka eivät ole.

Hyvä pointti tuo ikäjuttu, kuin myös se, etteivät ne eläimetkään mitään persoonattomia samiksia ole.

Omat vastaukset: koira vai lapsi -> vaikea valita, mutta luultavasti koira, koska: se olisi omassa asunnossani, jossa olisin itsekin / jonne minulla olisi avain; vieras muksu olisi jonkun toisen kämpässä, jonne en pääsisi. Ehken edes tietäisi, että siellä on muksu. Vanhemmille en perustelisi mitenkään, koska a)mistä olisin voinut tietää, että heidän muksunsa on siellä, b) miten olisin päässyt sinne, c) miksi kertoisin, että oli teoreettinen valintatilanne tehtävänä? Miksi he ajattelisivat, että minulla oli ensinkään mahdollisuus tehdä valinta? (Toki jos se mukula siinä matkalla vastaan juoksisi, niin eiköhän sitten sekin yritettäisi ottaa mukaan siitä).

Oma isovanhempi vai vieras lapsi -> oma isovanhempi. Rakkaampi ja tärkeämpi. En voi saada uusia isovanhempia.

Oma kilppari vai vieras lapsi -> Osittain samat perustelut kuin omassa koirassa, koska miten pääsisin sen vieraan lapsen asuntoon tai edes tietäisin, että se on siellä? Kilppari ehkä yksinkertaisempi napata käteen ja juosta pois. Tosin kilppari mahtuis vaikka laukkuun ja mukula sitten käsipuoleen roikkumaan.

Tämä on vaikea kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuollaisessa tilanteessa täytyisi pelastaa vain itsensä ja palomiehet sitten yrittävät pelastaa muut talossa olevat. Jos lähdet itse etsimään muita talossa olevia, todennäköisesti kuolet itsekin, eli tarkoitus on se että yrität säästää edes sen oman henkesi. Jos taas jostain syystä lähtisit pelastamaan koiraa ja lasta, olisivat he todennäköisesti ihan siinä lähietäisyydellä ja siinä tilanteessa voisit pelastaa molemmat.

Eihän tässä ole tarkoituskaan miettiä miten tositilanteessa toimisi, vaan tällä mitataan ihmisten arvoja ja asenteita?

Ehdottomasti koiran, vaikka vieraankin - koira on omistajalleen lojaali ja uskollinen perheenjäsen. Nykyajan lapset sen sijaan vapaan kasvatuksen tuloksia, joista ei tule yhteiskunnalle olemaan tulevaisuudessa kuin kuluja.. Puhumattakaan haitasta ympäristölleen, melu, riehuminen yms.

Koiran tietenkin.

Rakkaan kissani, lapsia saa aina uusia.

Oman koirani, sillä minulla on vahva tunneside siihen, toisin kuin vieraaseen lapseen. Toki yrittäisin pelastaa molemmat, muta jos se ei onnistuisi niin pelastaisin oman koirani.

Tämä onoikeasti aika raskas kysymys.Pelastaisintoki sen lapsen,mutta kyllä varmaan loppuelämäni miettisin kuollutta kissaa tai koiraa.

Mutta ihminen on kuitenkin ihminen...toivon totisesti ettei tarvitsisi koskaan joutua tuollaiseen tilanteeseen.

Vielä kauheampia kysymyksiä ovat ne,että kumman pelastaisit,lapsesi tai puolisosi vai isäsi/äitisi vai puolisosi ym.

Kyllä se lapsi äärimmäisessä hädässä menisi puolison edelle,mutta entäs sitten kun olis vastaan puoliso/vanhemmat.

Mutta sitten jos lapsi olisi vieras,niin olisiko puoliso vai vieras lapsi.Tässähän puhuttiin vieraasta lapsesta,tuossa äsken mietin näissä loppukysymyksissä omaa lasta.

Lapsi ehdottomasti! Koira kuitenkin kuolee pois ennen ihmistä, joten mitä järkeä?

ihan pöljä kysymys, miksei voisi pelastaa molemmat

En kumpaakaan.