Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen on ihminen. Ihminen ihminen ihminen.
Ihminen on aina ihminen.
Ettekö vittu mitään muuta osaa sanoa!
Ottakaa pää pois perseestänne ja opetelkaa vaikka seuraamaan uutisia ja maailman menoa.
Ottakaa selvää asioista ja siitä mitä se IHMINEN oikein on tälle planeetalle ja muille ihmisille tehnyt.
Ihminen on varmasti tehnyt pahaa ja kuormittanut planeettaa, mutta koirat eivät ole tehneet yhtään mitään hyvää. Osa ihmisestä keksii miten luontoa voi säästääkin ja käyttää kestävän kehityksen tapaan.
Koirat ovat täysin turhake ihmiselle, vain seuralainen ihmisen tylsyyteen joka mussuttaa teollista paska ruokaa. Eihän sille piskille edes kelpaa kasvikset kuten ihmiselle kelpaa.
Kaikki on turhaa, mutta lopettakaa jo se haihattellu kuinka rotan kokoiseksi jalostetut koirat olisivat jotenkin ihania ja ahh niin hyödyllisiä sekä kuormittamattomia maapallolle.
Vierailija kirjoitti:
Stu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas?
Kuinka rakas se sinullekin oikeasti on? Jos koira sairastuisi syöpään ja sille saataisiin kalliilla, ehkä ulkomailla tehtävillä, hoidoilla pari vuotta lisää elinikää, niin olisitko valmis myymään asuntosi hoitokulujen kattamiseksi?
Pahoin pelkään, että hyvin harva koiranomistaja siihen ryhtyisi, koska ei se koira sitten lopultakaan niin rakas ole. Ei ainakaan rahaa rakkaampaa.
Oletko vajaa? Suomessakin on paljon syöpää sairastavia lapsia joiden hoitoon tarvitaan rahaa. Sinä ilmeisesti olet jo myynyt asuntosi, että VIERAS lapsi mahdollisesti pelastuu? Tässä on koko ajan puhuttu VIERAASTA lapsesta ja OMASTA koirasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Myönnät tässä itsekin, että kyseessä ei ole siitä, onko ihminen vai eläin arvokkaampi. Kun puhut omasta koirasta ja siitä, että valitsisit sen vieraan lapsen sijasta, koska koirasi on sinulle tärkeämpi, myönnät yksinkertaisesti olevasi todella itsekäs.
Oletko koskaan seurannut läheltä kenenkään lapsensa menettäneen tuskaa? Jos et ole, voin ehkä vielä laittaa ajattelutapasi lapsellisuuden piikkiin. Jos taas olet seurannut läheltä jonkun lapsensa menettäneen surua, minun on todella vaikea käsittää, miten itsekäs ihminen voi olla.
Btw, mitä tulee aiemmin ketjussa esitettyyn kysymykseen omasta koirasta tai vieraasta kiinalaisesta työmiehestä, niin tässäkin tapauksessa valitsisin ihmisen. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin valinnut oman koirani jonkun isän, lapsen, aviomiehen, sisaruksen ja sukulaisen tilalta. En halua väheksyä lemmikin kuolemasta aiheutuvaa surua, se voi olla varmasti musertavaa, mutta sitä ei voi verrata lapsen tai esimerkiksi oman miehen kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas?
Kuinka rakas se sinullekin oikeasti on? Jos koira sairastuisi syöpään ja sille saataisiin kalliilla, ehkä ulkomailla tehtävillä, hoidoilla pari vuotta lisää elinikää, niin olisitko valmis myymään asuntosi hoitokulujen kattamiseksi?
Pahoin pelkään, että hyvin harva koiranomistaja siihen ryhtyisi, koska ei se koira sitten lopultakaan niin rakas ole. Ei ainakaan rahaa rakkaampaa.
Oletko vajaa? Suomessakin on paljon syöpää sairastavia lapsia joiden hoitoon tarvitaan rahaa. Sinä ilmeisesti olet jo myynyt asuntosi, että VIERAS lapsi mahdollisesti pelastuu? Tässä on koko ajan puhuttu VIERAASTA lapsesta ja OMASTA koirasta.
Mikään kaikkien varojen hyväntekeväisyyteen luovutttaminen toistenn pelastamiseksi on olkiukko koska esimerkissä ei ole kyse siitä. Esimerkissä on kyse tilanteessa jossa sinä, minä tai nuo muut joudumme yhtäkkiä tilanteeseen jossa meidän on mahdollisuus pelastaa joku akuutilta kuolemalta ja joudumme tekemään valinnan.
Keskustelussa on selkeästi kaksi ryhmittymää;
Ne jotka arvottavat pelastettavan sen mukaan onko se vieras vai oma.
Ja ne jotka arvottavat pelastettavan se mukaan onko lapsi vai koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Myönnät tässä itsekin, että kyseessä ei ole siitä, onko ihminen vai eläin arvokkaampi. Kun puhut omasta koirasta ja siitä, että valitsisit sen vieraan lapsen sijasta, koska koirasi on sinulle tärkeämpi, myönnät yksinkertaisesti olevasi todella itsekäs.
Oletko koskaan seurannut läheltä kenenkään lapsensa menettäneen tuskaa? Jos et ole, voin ehkä vielä laittaa ajattelutapasi lapsellisuuden piikkiin. Jos taas olet seurannut läheltä jonkun lapsensa menettäneen surua, minun on todella vaikea käsittää, miten itsekäs ihminen voi olla.
Btw, mitä tulee aiemmin ketjussa esitettyyn kysymykseen omasta koirasta tai vieraasta kiinalaisesta työmiehestä, niin tässäkin tapauksessa valitsisin ihmisen. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin valinnut oman koirani jonkun isän, lapsen, aviomiehen, sisaruksen ja sukulaisen tilalta. En halua väheksyä lemmikin kuolemasta aiheutuvaa surua, se voi olla varmasti musertavaa, mutta sitä ei voi verrata lapsen tai esimerkiksi oman miehen kuolemaan.
Luehan kuule tarkemmin ennen kuin kommentoit. En kertonut kantaani siihen, että kenet pelastaisin! Kritisoin vain aikaisemman kommentoijan kysymyksen asettelua. Ja juu, mina pelastaisin sen lapsn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Myönnät tässä itsekin, että kyseessä ei ole siitä, onko ihminen vai eläin arvokkaampi. Kun puhut omasta koirasta ja siitä, että valitsisit sen vieraan lapsen sijasta, koska koirasi on sinulle tärkeämpi, myönnät yksinkertaisesti olevasi todella itsekäs.
Oletko koskaan seurannut läheltä kenenkään lapsensa menettäneen tuskaa? Jos et ole, voin ehkä vielä laittaa ajattelutapasi lapsellisuuden piikkiin. Jos taas olet seurannut läheltä jonkun lapsensa menettäneen surua, minun on todella vaikea käsittää, miten itsekäs ihminen voi olla.
Btw, mitä tulee aiemmin ketjussa esitettyyn kysymykseen omasta koirasta tai vieraasta kiinalaisesta työmiehestä, niin tässäkin tapauksessa valitsisin ihmisen. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin valinnut oman koirani jonkun isän, lapsen, aviomiehen, sisaruksen ja sukulaisen tilalta. En halua väheksyä lemmikin kuolemasta aiheutuvaa surua, se voi olla varmasti musertavaa, mutta sitä ei voi verrata lapsen tai esimerkiksi oman miehen kuolemaan.
Luehan kuule tarkemmin ennen kuin kommentoit. En kertonut kantaani siihen, että kenet pelastaisin! Kritisoin vain aikaisemman kommentoijan kysymyksen asettelua. Ja juu, mina pelastaisin sen lapsn!
Tottta, minun mokani, anteeksi.
Tästä tässä ketjussa on kuitenkin ollut kyse eli lyhyesti ilmaistuna oma tuska vs vieraan ihmisen tuska.
Jos lapsi on AVmamman niin pelastan kissani. Parempi ettei AVmammojen sairaat arvot lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KUMMITUSELÄIN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten tätä voi edes harkita niin päin, että pelastaisi oman koiran. Mulla on lapsia ja koiria (rakkaita, mutta ne ovat vain eläimiä), ja ilman muuta sen vieraan lapsen.
En voisi elämäni päivänä nukkua puhtaalla omallatunnolla, jos olisin jättänyt hätään ja kuolemaan jonkun lapsen tilanteessa, jossa minulla oli mahdollisuus valita.
Miten hitossa te pystyisitte? Joku piski on arvokkaampi kuin pienen lapsen henki?
Kuinka sitten pystyt edes nukkumaan tietäen, että juuri tälläkin hetkellä lapsia kuolee Afrikassa? Rahat joilla maksat lapsiesi harrastukset(!) olisit voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jotta edes yksi poloinen nälkiintynyt olisi jäänyt henkiin. Mutta itsekkäästi valitsit omien pentujesi viihteen toisten elämän ohi. Häpeä!
Niin miksi hänen piskinsä henki on arvokkaampi kuin vaikka edes eurooppalaisten katulasten. Euroopassa nääntyy lapsia hengiltä, mutta samaan aikaan tämä kirjoittaja priorisoi sitä omaa piskiään ja laittaa Pedigreet pöytään. Ne rahat olisi voinut käyttää toisin, hänellä on mahdollisuus valita. Hän kokikin sen niin, että on mahdollisuus valittaa. Hätään ja kuolemaan jääköön siis lapset, koska kyseinen kirjoittaja nukkuu varmasti puhtaalla omatunnolla eikä näe mitään kaksinaismoralistista tässä, että aukoo päätään tilanteesta, joka ei koskaan tule tapahtumaan.
Eläkää, kuten opetatte ja keskustellaan sitten.
Koska en ole mitään muuta väittänytkään. Koirani on minulle tärkeämpi, kuin toisten lapset. Se on minun perheenjäseneni ja tärkeä minulle. Aivan yhtä tärkeä, kuin jollekin toiselle lapsensa.
Jos kertoo, että lapsi on tärkeä eikä voi nukkua jos yksi kuolee, niin sitten pitää rahoineen lähteä Afrikkaan pelastamaan niitä.
Minä avaan vailla huolen häivää koiralleni lihapurkin ja pelastan sen ensimmäisenä, koska se on perheenjäseneni ja minulle rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.
Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.
Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.
Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?
Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?
On täysin eri asia verrata ja arvottaa ihmisen ja eläimen elämää kuin tehdä valinta eri ihmishenkien väliltä. Pidän ihmistä ja eläintä epätasa-arvoisina kuten myös ihmisiä keskenään. Eläin on lähes aina ihmistä alempana, ellei eläimen vertailuparina ole joku paloittelumurhaaja. Kolmevuotias ei ole sellainen. Rakkaani henki on minulle arvokkaampi kuin viiden tuntemattoman, ja tämä on subjektiivista. Hyvällä tuurilla viiden tuntemattoman joukkoon mahtuu ikäviä ihmisiä, huonolla tuurilla ei.
Tässä se epäkohta ilmenee. Minulle kaikki perheenjäseneni ovat tasa-arvoisia.
No onneksi tuosta koiran pelastamisesta sais varmaan vankeustuomion, jos lapsi kuolisi sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
salomon kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.
Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.
Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;
"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;
"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."
Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.
Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.
En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.
Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).
On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.Ei. Jos asettaa itsensä hengenvaaraan koiran takia ni sit asettaa. Tämä sanktio tulee jos kyseisen lapsen ois voinu pelastaa asettamatta itseään hengenvaaraan. Se minkä puolesta kukin ois valmis riskeeraamaan henkensä, ei ole lain päätettävissä.
Erehdys. Se jos syöksyt itse palavaan taloon pelastamaan pitäen sitä hengenvaarallisena on oma valintasi. Se että kesken pelastustyön valitsetkin pelastettavaksi koiran etkä lasta ei enää ole. Rikoslaki velvoittaa sinut pelastamaan ihmisen. Mikään oikeusistuin ei pitäisi tässä tilanteessa valintaasi kohtuullisena.
Tämä ei liity aloituskysymyksiin vaan keskustelun polveiluun. Siinä nyt sinänsä ole valintoja, vaan henkilö x syöksyy pelastamaan koiran k ja taloon jää lapsi y. x ei valitse mitään vaan syöksyy taloon huutaen k:ta ja ajatellen k:ta. x on talossa, oletetaan vaikka 2 minuuttia ja koko sen ajan x on välittömässä hengenvaarassa. Ketään ei pidä pelastaa, jos se aiheuttaa välitöntä hengenvaaraa. x kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi menehtymiselle k:n takia. x ei tee valintoja, eikä hänellä missään vaiheessa ole mahdollisuutta pelastaa k:ta tai y:tä, jos ajatellaan, että mahdollisuudella viitataan siihen, että x voisi sen tehdä ottamatta suurta kuolemanriskiä. x kuitenkin ottaa riskin k:n takia (ei y:n) ja pääsee ulos. x on ollut välittömässä hengenvaarassa koko 2min ilman että mikään oikeusistuin voisi velvoittaa ketään pelastamaan mistään sellaisen kuolemanriskin uhalla. x on silti kuin ihmeen (ihmeen, ei mahdollisuuden) kautta saanut ulos itsensä ja k:n. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että x:n olisi pitänyt olla valmis kuolemaan y:n puolesta, jos x on koko ajan toimiessaan ollut kuolemanvaarassa eli x:tä edellytettäisiin y:n hengen asettamista oman turvallisuuden ja hengen edelle, kun tällaista edellytystä ei pelastustoimissa yleensä ole?
Laki ei velvoita x:ää asettamaan henkeään alttiiksi y:n takia.
Mutta jos x siitä huolimatta asettaa henkensä alttiiksi ja syöksyy tilanteeseen jossa hän joko kaappaa vasemmalta k:n kainaloon ja pelastaa sen tai kaappaa oikealta y:n kainaloon sen niin voit olla varmaa että tilanteen huomioon ottaen mikä tahanssa oikeusistuin pitää kohtuullisena että x pelastaa y:n eikä k:ta, ja y:n pelastamatta jättämistä heitteillejättönä sekä pelastus ja rikoslain vastaisena toimena.
Se ettei tällaisesta ole tuomiota johtuu tietysti siitä että tilanne on hyvin hypoteettinen ja sitä myöten harvinainen ja vaikeaa todistaa tapahtuneeksi. Mutta se ei poista juridista velvoitetta itse hypoteettisessa tilanteessa.
Eli henkilö ei saa asettaa itseään kuolemanvaaraan minkä tahansa puolesta, vaan ottaessaan jopa kuolemanriskin, on hänelle saneltu minkä puolesta hänellä on se oikeus ottaa. Todellisessa kuolemanvaarassakin henkilö on velvollinen toimimaan muiden kuin sen puolesta, jonka edestä itsensä kuolemanvaaraan asetti. Ilmeisesti hän saa kumminkin todeta siellä, että ai hitsi, tämä on liian vaarallista, kuolen kohta, ja juosta pois ilman että pelastaa ketään eli pelastustyötä ei tartte jatkaa, jos hengenvaara tuntuu liialta ja palata ilman k:ta ja y:ta.
Vastenmielistä, että itseään ei saa edes uhrata sen puolesta kenen haluaa.
Toki sanktio olisi mahdoton, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö näki, koki tai tajusi siellä savussa, mutta silti ajatuksena vastenmielinen, ettei tilanteessa jossa x on kuolemanvaarassa, hän saisi päättää minkä puolesta uhrautuu ja minkä ei.
Itte x:nä tavoittelisin liekeistä y:ta, mutta silti ajatuksena kammottava, että ei saa yrittää kuolla k:n edestä jos niin haluaa vaan kuolemanvaaraan voi asettautua joko y:n tai ei kenenkään puolesta.
Voit asettaa itsesi vaikka kuinka kuoleman vaaraan k:si puolesta jos kohtaat palavan talon jossa on ainoastaan k:si eikä ihmisiä.
Sinä et valitse kenen puolesta laitan henkeni likoon. Ymmärrätkö, että jos se lapsi pitäisi pelastaa niin juoksen ulos talosta ja kukaan muu ei pelastu?
Se ei ole vaihtoehto, koska en aio polttaa itseäni sen lapsen takia, silloin sen lapsen pelastaminen ei ole mahdollista.
Jos minut pakotettaisiin pelastamaan se lapsi, niin juoksisin ulos. Halu suojella rakkaita taas saisi minut jäämään liekkimeren keskelle. Lapsen pelastaminen ei näin olisi mahdollista, mutta koirani olisi.
Stu kirjoitti:
Kun väittää, että pelastaisi koiran, niin se on ainoastaan yläastemaista uhoa. Oikeasti homma ei menisi niin, vaan tulisitte ulos ihmisen kanssa.
Jos se olisi sun koira, niin sitten. Omani on mulle perheenjäseneni ollut 10 vuotta ja aivan yhtä tärkeä, kuin jollekin toiselle lapsensa. Jotkut ei vain tajua tai sitten näitä lapsellisia kirjoituksiansa vänkäävät. Minulle koirani on aivan yhtä tärkeä, kuin että se olisi lapseni, joita ei ole sattuneesta syystä.
Jos saisin tietää että joku olisi pelastanut koiransa eikä lastani niin arvatkaa mitä tekisin pelastajan koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun pohjalta voidaan todeta, että aika kylmäksi on mennyt yksilökeskeisyys tässä maassa, jos noin moni tosiaan pelastaisi mieluummin koiran, kuin vieraan ihmisen lapsen.
Ensinnäkin pitäisi voida asettautua toisen ihmisen asemaan, ja miettiä millainen tämän menetys on ja verrata sitä omaan menetykseen. Myös rationaalisesti mietittynä lapsi on järkevämpi pelastaa. Koirat on muutenkin lyhytikäisiä ja niihin ei tulisi kiintyä liikaa. Niin kuin joku totesi, ihmiselämä on mittaamattoman arvokas. Tästä syystä lapsen pelastaa varmasti jokainen terveillä aivoilla ajatteleva ihminen.
Niinpä! Oma menetykseni olisi (koirani) aivan yhtä suuri kuin lapsen menetys. Lapselliset eivät tajua, että heidän lapsillaan on meille koiraihmisille aivan yhtä vähän väliä, kuin heillä meidän koiristaan.
On kummaksi mennyt maailma kun toisen yhtä suuri menetys pitäisi laskea jotenkin kummallisesti subjektiivisesti toisen menetystä korkeammaksi.
Molemmat menettäisivät rakkaan perheenjäsenensä. (jos siis rakastaa koiraansa) Täten menetys olisi aivan yhtä suuri, paitsi jos ei rakasta koiraansa tai lastansa.
Stu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Juuri noin se menee. Nykyihmisen narsismin tarpeeseen koira on mitä mainioin eläin, koska se laumaeläimenä sopeutuu ehdoitta ihmisen alamaiseksi. Ihminen sitten voi nimetä sille ties mitä tunteita, joista koira ei tajua tuon taivaallista. Sehän on vain viettiensä ehdoilla tarpova suht heikkoälyinen otus, jonka jäsentynyt käyttäytyminen perustuu ehdollistamiseen.
Jos tietäisit koirista enemmän et puhuisi tällaista paskaa. Koira näkee unia, kokee surua, pelkoa ym. tunteita aivan kuten ihminenkin.
Siksi koska ihmisten välillä on voimakkaammat suhteet, sitoutumiset ja velvollisuudet. Ja he ovat samaa rotua.
Oikeasti, lopettakaa jo jumalauta tuo "ihmisvihainen" ja maailmaa syleilevä paska jossa hyttynen ja ihminen ovat yhtä tärkeitä ELLETTE sitten oikeasti tapa itseänne ja teurasta meitä muita hirviöihmisiä tuhoamasta maapalloa.
Aivan vitun tyhjää länkytystä jos ette aio tehdä mitään. Miksi vitussa ette ole ihmisten teurastajia jos olette tuota mieltä?