Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit saada uhmakkaan tasajalkaa hyppivän raivokohtauksen, kun kaikki eivät olekaan sinun kanssasi samaa mieltä, koska minäminäminäminä!
Potki toki palloa tarmokkaasti omaan maaliin sinä koiranpelastaja jotta sinulle ei tulisi mieliharmia sinun koirasi menetyksestä. Ihmiselämästä viis.
t. ohis
Ei se sitä muuta, että lapsen pelastajat ovat ensimmäisenä alkaneet kirjoittaa Ah-Homonemeita. Koiraihmisillä tähän ei ole tarvetta, paitsi vastata hieman takaisin jos aletaan käymään henkilöön kiinni asian sijaan.
Yläaste, psykopaatti, sairas, sosiopaatti mainittu, vain natsi puuttuu.
Minä pelastan perheenjäseneni ensin, oli se sitten koira tai lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Haukutko kaikki joiden moraali on omaasi ylempänä?
Kukaan ei ottaisi tässä maailmassa koiraa jos sen menettäminen olisi yhtä raskasta kuin ihmisen menettäminen. Kun jokainen sen vielä tietää, että se tapahtuu oman elämän aikana. Entä ne jotka ottavat uuden koiran monta kertaa elämän aikana, kun vanha menehtyy ? Ei se siis kovin kamalaa ole jos sen menetyksen monesti kestää.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Stu kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sinulle on niin vaikea hyväksyä, että ihminen pelastaa tosipaikan tullen ennemmin oman perheenjäsenensä kuin tuntemattoman ihmisen?
Koska ihmisen biologia toimii niin, että oma laji menee vieraan lajin edelle.
Kuten toisaalla totesin, autotien laidassa hortoilevan yksinäisen lapsen tahtovat pysäyttää kaikki, mutta autotien laidassa hortoilevan yksinäisen koiran ohi ajetaan ihan sujuvasti.
Lapsen pysäyttäminen ja koiran pysäyttämättä jättäminen on kulttuurinen normi, ei biologinen.
Väärin, se on sekä biologinen että kulttuurinen normi. Ihmislapsi syntyy kolmen myönteiseen tomintaan virittyvän hermoverkon kanssa: 1) etsimiselle virittyminen 2) leikkimiselle virittyminen 3) hoivalle virittyminen. Hoivaaminen kohdistuu ensisijassa toisiin ihmisiin ja hoivaa saadaan ensijassa toisilta ihmisiltä. Ihminen, joka on normaalisti kehittynyt, samaistuu siis ensisijaisesti toiseen ihmiseen, ei vieraan lajin edustajaan. Tämä on biologista, koska ihmisen aivot ovat rakentuneet siten, että ne ovat herkistyneet toisilta ihmisiltä tuleville viesteille, kuten puheelle ja ilmeille.
On todella surullista, jos ihminen kokee samaistuvansa ensijaisesti koiraan. Siinä täytyy olla jo isoja traumoja taustalla.
Miksi pitäisi samaistua? En luule olevani koira, vaan se on perheenjäseneni, on surullista etteivät argumentit riitä asian käsittelyyn vaan haukutaan toisia, koska jäädään alakynteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.
Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.
Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.
Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?
Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?
Todennäköisesti useimmat valitsisivat rakkaansa eloon jäämisen.
Ei tämä muuta kantaani että ihmisen arvo on aina korkeampi kuin eläimen miksikään. Jos siinä toisella raiteeella on minulle täysin vieras ihminen ja toisella Suomen kaikki lemmikit mukaanlukien omani niin käännän raitiovaunun lanaamaan lemmikit kuoliaaksi.
Se onko ihmisen elämän arvo suurempi kuin eläimen ei ole mitään matematiikkaa tai kiintymyskysymys, se on arvo/moraalivalinta.
Toki. Ja minun arvo/moraalivalintani on, että olisin psykopaatti, jos priorisoin minulle tuntematonta olentoa, johon minulla ei ole tunnesidettä siksi, koska pelkään, mitä muut minusta ajattelevat kuin pelastaisin minulle rakkaan elävän yksilön, joka nyt sattuu olemaan koira. Se 3-vuotias ja koira nyt on varmaan älyllisesti suunnilleen samalla tasollakin eli tätäkään ongelmaa ei pitäisi olla. Se nyt vain sattuu olemaan minun arvovalintani samalla tavalla kuin sinä mieluummin tapat 5 tuntematonta kuin annat yhden oman tuttusi kuolla. Ei me kumpikaan olla toistamme parempia.
Mikäli pelastat mieluummin rakkisi kuin ihmisen olet kenties psykopaatti mutta ainakin varmasti sosiopaatti.
Psykopatia ja sosiopatia ovat käytännössä synonyymeja. Toisaalta tässä tapauksessa kyse olisi ennemmin psykopatiasta, jos termit halutaan nähdä erillisinä.
Mutta vastavuoroisesti minä voisin pitää sinua sosiopaattina, koska et kykene myötäelämään sen eläimen tuskaa. On siis ok lahdata 5 tuntematonta yhden tärkeän läheisen ihmisen eteen, muttei yhtä tuntematonta yhden tärkeän läheisen eläimen eteen. Ehkä minä olenkin sitten enemmän empaattinen, kun osaan eläytyä myös eläimen kokemaan kivuntunteeseen, ja sinä taas julma tyyppi, joka häikäilemättä etsii vain omaa etua. Tapat koirasi, jotta voit pelastaa tuntemattoman lapsen, koska se palvelee sinun omia tarkoitusperiäsi. Tunneköyhästi haluat vain edetä yhteiskunnassa, koska et pysty muodostamaan tunnesiteitä edes eläimen kanssa, joka on kulkenut vierelläsi 3 vuotta uskollisesti.
Sen voi siis kääntää toisin päin. Mitäs tuumit?
En ymmärrä mitä olet kääntämässä toisinpäin ja mitä höpiset hyötymisestä.
Höpiset koiran tuskista mutta sivuutat lapsen tuskan. Kummalla on enemmän aivokapasiteettia tuntea asioita?
Minä en siitä hyödy kun pelastan lapsen enkä koiraani. Minähän menetän koirani. Mutta katson että minun menetykseni on pienempi kuin että joku menettää lapsensa. Siksi on humaania ja moraalista pelastaa ihminen. Minun arvomaailmassani ihmisarvo menee aina eläimen arvon edelle.
Molemmilla on sama aivokapasiteetti tuntea asioita. Siihen juuri vertasin tuolla älykkyydellä. Tietysti kolmivuotiaalla on potentiaali olla joskus älykkäämpi kuin koira, mutta silloinkin sen kapasiteetti tuntea asioita on sama kuin koiran.
Saako siis kehitysvammaisen arvottaa koiran edelle? Tai sellaisen ihmisen, joka ei kykene tuntemaan eli on joku aistihäiriö? Eihän tuo kelpaa perusteluksi.
Sinä uskot, että ihmisellä on jostain syystä suurempi itseisarvo perustuen ... ei nyt varsinaisesti mihinkään ja minä uskon, että ihmisellä ei kuuluisi olla sitä perustuen siihen, että nisäkäs tuntee ja kokee kivun samalla tavalla kuin ihminenkin (yksi nisäkkäistä).
Ei ihmisellä tarvitse olla suurempaa itseisarvoa tullakseen ensisijaisesti pelastetuksi. Ihmisten tulee ensisijaisesti pitää toisistaan huolta samalla mahdollisimman vähän ympäristölle tuhoa tehden. Myös toiset eläinlajit toimivat näin. Se on luonnollista.
Miksi tulee?
Väitän: ei tule. Kumpikin aivan yhtä validi väitä ilman perusteluita. Hirviuros saattaa siittää 10 "naista" yhdellä kertaa. Sekin ihan ok sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Oletko sinä tai lapsi hyödyllisempiä yhteiskunnalle kuin esimerkiksi palveluskoira tai lammas?
En arvota ihmisiä sen mukaan miten hyödyllisiä he ovat yhteiskunnalle. Tuo olisi jo aika lähellä fasismia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Juuri näin. Jos sinulle koirasi on subjektiivisesti yhtä tärkeä, kuin toiselle se läheinen ihminen, niin se on sinun valintasi, sekä kukaan ei voi sanoa, että sinun pitäisi pystyä pelastamaan itsellesi täysin merkityksetön henkilö. Se voi olla täysin mahdotonta, koska oman rakkaan kohtaan olevia tunteita ei ole.
Ei moni lapsen omistajakaan syksyisi auton eteen pelastamaan toisen lasta, mutta omansa eteen moni syöksyy. Olen nähnytkin tällaisen tapauksen lähipiirissä. Saman tekisin minäkin koiralleni jos se olisi pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Tämä!
Sellainen ihminen jolla ei ole omaa lasta mutta jolla on koira tietystikin kuvittelee, että koira on tärkeämpi. Ei hän osaa eläytyä tilanteeseen, jossa itsellä olisi lapsi. Koettakaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?
Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?No jo nyt on saatana.
Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.
Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.
Jotain valoja päälle nyt siellä?
Lapsi on aivan ilmainen ja Afrikasta saa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin tietää että joku olisi pelastanut koiransa eikä lastani niin arvatkaa mitä tekisin pelastajan koiralle.
Arvaa mitä koiran potkijoille ja myrkyttäjille tehdään, kun he jäävät kiinni?
Ei! Et saa mitallia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Kysymys on koko ajan ollut siitä, että OMA koira! Sinä kysyt täysin tarpeettoman kysymyksen JOKAISESTA auton alle jääneestä oravasta!
Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole kysytty sitä, että arvostaako yleensä eläimiä vai ihmisiä korkeammalle, vaan siitä, että kumman pelastaa ensin OMAN koiran vai vieraan lapsen.
Myönnät tässä itsekin, että kyseessä ei ole siitä, onko ihminen vai eläin arvokkaampi. Kun puhut omasta koirasta ja siitä, että valitsisit sen vieraan lapsen sijasta, koska koirasi on sinulle tärkeämpi, myönnät yksinkertaisesti olevasi todella itsekäs.
Oletko koskaan seurannut läheltä kenenkään lapsensa menettäneen tuskaa? Jos et ole, voin ehkä vielä laittaa ajattelutapasi lapsellisuuden piikkiin. Jos taas olet seurannut läheltä jonkun lapsensa menettäneen surua, minun on todella vaikea käsittää, miten itsekäs ihminen voi olla.
Btw, mitä tulee aiemmin ketjussa esitettyyn kysymykseen omasta koirasta tai vieraasta kiinalaisesta työmiehestä, niin tässäkin tapauksessa valitsisin ihmisen. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin valinnut oman koirani jonkun isän, lapsen, aviomiehen, sisaruksen ja sukulaisen tilalta. En halua väheksyä lemmikin kuolemasta aiheutuvaa surua, se voi olla varmasti musertavaa, mutta sitä ei voi verrata lapsen tai esimerkiksi oman miehen kuolemaan.
Heh.. olettepa lapsellisia. Ei sitä omaa surua voi arvottaa korkeammaksi kuin toisen surua, koska et voi tietää paljonko surua koiransa menettänyt tuntee. Tai sitten et ole tuntenut sellaista joka pitää koiraansa perheenjäsenenä ja aivan samalla viivalla muiden kanssa.
Subjektiivisella surulla ei voida koskaan mitata asioita, koska saamme miljoona erilaista tulosta.
Tulen aina iloiseksi kun näen koiran tai kissan. Tunnen eläimiä kohtaan rakkautta ja suren todella voimakkaasti aina jos kuulen että eläintä on satutettu tai eläin on joutunut kärsimään.
Jos näen vauvan tai lapsen, en koe mitään hellyyttäviä ajatuksia. Minua lähinnä inhottaa.
Minusta lapset ovat rasittavia ja ärsyttäviä.
Tällä tavalla tunnen.
Minun tunteitani ette voi muuttaa haukkumalla sairaaksi, psykopaatiksi, vääränlaiseksi, teiniksi ettekä yhtään millään ränkyttämisellä moraalinne paremmuudesta.
Jos kohdalleni tarjoutuisi mahdollisuus nappia painamalla poistaa joka ikinen ihminen maapallolta, en miettisi sekuntiakaan. Silloin lähtisi ihan jokainen saman tien, minä ja läheiseni mukaan lukien.
Kaikki vaan kadotukseen ja planeetalle pelastus.
Lälläl lää. Hajotkaa ja raivotkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piskit on piskiä!
Tässä kiteytyy teidän idioottimaisuutenne.
Pitäisikö siinä lukea että piskejä?
Joka ikinen kerta kun näen ihmisen kirjoittavan piski tai hurtta, ihmishalveksuntani kasvaa.
Muutenkin nuo ihminen on ihminen ja koira on koira, ovat osoituksia totaalisesta älykkyyden puutteesta.
Lause ei sisällä mitään informaatiota.
Ihan sama olisi jos huutaisitte että HÖÖÖÖ.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi tuosta koiran pelastamisesta sais varmaan vankeustuomion, jos lapsi kuolisi sen takia.
Kaikki kertoisivat tietenkin etteivät nähneet, eivät kuulleet tai eivät päässeet lapsen luo ja koira juoksi omia aikojaan ulos.
Ei itsensä pelastamisesta tulipalosta mitään tule. Vanhemmille tuossa voisi tulla syyte lapsen heitteillejätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUMMITUSELÄIN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten tätä voi edes harkita niin päin, että pelastaisi oman koiran. Mulla on lapsia ja koiria (rakkaita, mutta ne ovat vain eläimiä), ja ilman muuta sen vieraan lapsen.
En voisi elämäni päivänä nukkua puhtaalla omallatunnolla, jos olisin jättänyt hätään ja kuolemaan jonkun lapsen tilanteessa, jossa minulla oli mahdollisuus valita.
Miten hitossa te pystyisitte? Joku piski on arvokkaampi kuin pienen lapsen henki?
Kuinka sitten pystyt edes nukkumaan tietäen, että juuri tälläkin hetkellä lapsia kuolee Afrikassa? Rahat joilla maksat lapsiesi harrastukset(!) olisit voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jotta edes yksi poloinen nälkiintynyt olisi jäänyt henkiin. Mutta itsekkäästi valitsit omien pentujesi viihteen toisten elämän ohi. Häpeä!
Niin miksi hänen piskinsä henki on arvokkaampi kuin vaikka edes eurooppalaisten katulasten. Euroopassa nääntyy lapsia hengiltä, mutta samaan aikaan tämä kirjoittaja priorisoi sitä omaa piskiään ja laittaa Pedigreet pöytään. Ne rahat olisi voinut käyttää toisin, hänellä on mahdollisuus valita. Hän kokikin sen niin, että on mahdollisuus valittaa. Hätään ja kuolemaan jääköön siis lapset, koska kyseinen kirjoittaja nukkuu varmasti puhtaalla omatunnolla eikä näe mitään kaksinaismoralistista tässä, että aukoo päätään tilanteesta, joka ei koskaan tule tapahtumaan.
Eläkää, kuten opetatte ja keskustellaan sitten.
Koska en ole mitään muuta väittänytkään. Koirani on minulle tärkeämpi, kuin toisten lapset. Se on minun perheenjäseneni ja tärkeä minulle. Aivan yhtä tärkeä, kuin jollekin toiselle lapsensa.
Joillekin kilpikonna tai tarantella ovat tärkeitä kuin lapsi. Joillekin jopa lempikengät tai muistokuvat isovanhemmista.
Kukin pelastaa sen mikä tärkeintä? Mitä sinä ajattelisit jos vieras mies pelastaisi tulipalosta gerbiilinsä jolla elinaikaa 1v tai valokuviansa ja jättäisin sinun koirasi liekkeihin vaikka se siinä metrin päässä olisi pelastettavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen on ihminen. Ihminen ihminen ihminen.
Ihminen on aina ihminen.
Ettekö vittu mitään muuta osaa sanoa!
Ottakaa pää pois perseestänne ja opetelkaa vaikka seuraamaan uutisia ja maailman menoa.
Ottakaa selvää asioista ja siitä mitä se IHMINEN oikein on tälle planeetalle ja muille ihmisille tehnyt.
Jos sinä et näe ihmiskunnasta muuta kuin ikäviä aikaansaannoksia niin miksi saastuta ilmaa ja sen lisäksi saastutat vielä extraa pitämällä rakkia seuranasi? Tee hyvä työtä, vie koira piikille ja vedä itsesi jojoon, maailma pelastuu.
Ihmiskunta on saanut aikaan kaikenlaista sellaista hyvää, hienoa ja arvokasta mihin koirat tai muut elukat ei pysty. Tiedettä, taidetta, kaikenlaista kaunista ja arvokasta.
Koirasi tuottaa vain paskaa.
En vie koiraa piikille enkä vedä itseäni jojoon.
Minulla ei ole koiraa.
Puhut todella idioottimaisesti etkä vahvista noilla oksennuksillasi uskoani ihmisiin yhtään.
Kukaan koira ei toimi noin rumasti kuin sinä.
Kyllä on tiedossa että ihmiset kykenevät myös hyvään ja ovat tehneet hyviä asioita.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosi asiaa että enemmän ovat tuhonneet planeettaa ja pahaa saaneet aikaan.
Minä en vedä itseäni jojoon sen takia koska en halua tuottaa SINULLE mieli hyvää.
Elän täällä ihan vain sen takia että vihaajani ja sinun kaltaisesi eivät voittaisi.
Pidän rottaa sinua arvokkaampana.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen jolla ei ole omaa lasta mutta jolla on koira tietystikin kuvittelee, että koira on tärkeämpi. Ei hän osaa eläytyä tilanteeseen, jossa itsellä olisi lapsi. Koettakaa ymmärtää.
Kaikki perheenjäseneni ovat yhtä tärkeitä. En nosta ketään toisen yläpuolelle, enkä rupea niinkään poskettomia väittämään, että väittäisin oman suruni olevan suurempi, kuin jonkun toisen suru läheisen menetyksessä. Aivan posketon väite!
Jep. Afrikassa ne saavat juoksennella aivan vapaasti auton alle, mutta toisaalta siellä kuolee nälkään lapsetkin, mutta vanhemmat harvemmin, eli oma etu laitetaan lapsen edelle.