Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.
Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.
Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.
Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?
Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?
Todennäköisesti useimmat valitsisivat rakkaansa eloon jäämisen.
Ei tämä muuta kantaani että ihmisen arvo on aina korkeampi kuin eläimen miksikään. Jos siinä toisella raiteeella on minulle täysin vieras ihminen ja toisella Suomen kaikki lemmikit mukaanlukien omani niin käännän raitiovaunun lanaamaan lemmikit kuoliaaksi.
Se onko ihmisen elämän arvo suurempi kuin eläimen ei ole mitään matematiikkaa tai kiintymyskysymys, se on arvo/moraalivalinta.
Toki. Ja minun arvo/moraalivalintani on, että olisin psykopaatti, jos priorisoin minulle tuntematonta olentoa, johon minulla ei ole tunnesidettä siksi, koska pelkään, mitä muut minusta ajattelevat kuin pelastaisin minulle rakkaan elävän yksilön, joka nyt sattuu olemaan koira. Se 3-vuotias ja koira nyt on varmaan älyllisesti suunnilleen samalla tasollakin eli tätäkään ongelmaa ei pitäisi olla. Se nyt vain sattuu olemaan minun arvovalintani samalla tavalla kuin sinä mieluummin tapat 5 tuntematonta kuin annat yhden oman tuttusi kuolla. Ei me kumpikaan olla toistamme parempia.
Mikäli pelastat mieluummin rakkisi kuin ihmisen olet kenties psykopaatti mutta ainakin varmasti sosiopaatti.
Tämmönen poru on niin bullshittiä. Sitten yli 40% vastaajista on. Ja koiran omistajista 70%. Silloin se ei enää voi olla mitenkään validia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Koiria vasta liikaa onkin. Kaikki muut koirat kuin luonnon sudet ovat täysin turhakkeita, että se siitä liikakansoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?
Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?No jo nyt on saatana.
Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.
Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.
Jotain valoja päälle nyt siellä?
Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.
Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSENMikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin
Käsityksesi lasten hankkimista(kin) on sairas. Lasten hankkiminen on luonnollinen tapa jatkaa sukua. Elämän tarkoitusta en tiedä mutta ainakin se koittaa pysyä hengissä ja siihen kuuluu suvunjatkaminen. On kuulunut jo nelisen miljardia vuotta. Se että liberaali sekoboltsi tahtoisi nykyaikana pistä senkin ranttaliksi ei onnistu.
Koira on lemmikki ja huvitus, se huvittaa sinua ja voit leikkiä sen kanssa rakkautta niin kauan kuin se elää, se tulee olemaan koko sen ajan hoidettavasi.
Ihminen kasvaa aikuiseksi ja elää sitten omaa itsenäistä elämäänsä.
Edelleen: miksi sä luulet että kaikki ajattelee kuten sä? Miksi kaikkien pitäisi ajatella ja tuntea niinkuin sä? SÄ ajattelet noin ja jos joku muu ajattelee toisin miksi se olisi epänormaalia? Määrittele mulle normaali?
Itse ajattelen niin, että paremman maailman edellytys on ihmisyyden arvostaminen ja kunnioittaminen. Se ei tarkoita, etteikö luontoa voisi kunnioittaa tai etteikö voisi ajatella jokaisella luontokappaleella olevan yhtä suuri oikeus elää täällä kuin ihmiselläkin. Mutta että maailma olisi joku päivä parempi paikka, meidän tulisi arvostaa ja kunnioittaa toisiamme ja vaalia ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Muuten mikään ei tule muuttumaan. Ja koska en halua olla tekopyhä, pyrin itse toteuttamaan tätä ajatusta elämässäni. Siksi pelastaisin aina ihmisen koiran sijasta, vaikka se miten sattuisi itseeni.
Tästä keskustelusta huomaa nykyajan trendin eli individualismin. Perheet käpertyvät sisäänpäin ja puhutaan vain itsestä, omasta perheestä ja siitä, mikä minulle on tärkeää. Minä en ajattele niin, tai ainakin pyrin tietoisesti välttämään tällaista ajattelua. Itse pidän esimerkiksi omia lapsiani aivan yhtä tärkeinä kuin naapurinkin lapsia. En ehkä rakasta naapurin lapsia yhtä paljoa, mutta aivan yhtä tärkeitä nämä toisetkin lapset silti ovat, eivät ehkä minulle mutta jollekin toiselle ovat tai ainakin heidän tulisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs silloin jos olisikin sellainen tilanne, että se on teidän lapsi ja toisen ihmisen koira siellä talossa. Olisiko tällöin oikeudenmukaista, että se ihminen pelastaisi koiransa ja jättäisi lapsen taloon? Näinhän koiran pelastajien järjen juoksun mukaan tulisi menetellä.
No eihän tulisi.
Jokainen pelastaa rakkaimpansa, eikä uhraa heitä tuntemattomien takia.
Kyllä minä pelastaisin oman äitini koirani sijaan, mutta oman koirani tuntemattoman ihmisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.
Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.
Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;
"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;
"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."
Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.
Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.
En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.
Ei sitä tarvitsekaan jankata. On täysin selvää että näillä laeilla sellainen ihminen tuomittaisiin rikoksesta joka säntäisi liekkeihin pelastamaan jotain, ja valitsee sieltä pelastettavaksi koiransa eikä jonkun toisen lasta.
Pitääkö se rautalangasta vääntää että aloituksessa itse pelastustyö on tasan yhtä vaativa ja vaarallinen, ai mikä eroaa on se kumman valitseee pelastettavaksi. Tästä johtuen vetoaminen että lapsen pelastaminen on liian vaarallista ettei sitä voi vaatia joten on kohtuullista pelastaa vain koira ei toimi.
Olet kyllä tässä asiassa väärässä. Laki ei anna mahdollisuutta tuomita, eikä ketään ole tästä myöskään tuomittu. Ihmisellä kun ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta ketään tai mitään oman turvallisuutensa uhalla. Hän voi kuitenkin vapaassa maassa tehdä niin, jos haluaa. Se, että hän päättää asettaa tässä tilanteessa itsensä vaaralle alttiiksi, ei luo hänelle mitään juridista velvoitetta.
Onhan näitä tapauksia, että ihminen on mielenhäiriössä juossut palomiesten hoteista vaara-alueelle hakemaan ties mitä perhealbumeita, eikä ketään heistä ole tuomittu sillä perusteella, että vaarasta olisikin pitänyt palata jonkun ihmisen kanssa. Mitään juridista velvoitetta minkään asian pelastamiseksi kun ei ole. Ei ole kohtuullista olettaa, että palavasta talosta saisi mukaansa muita kuin itsensä, ja laki on Suomessa kirjoitettu vastaamaan tätä.
Ihmisellä on juridinen velvoite pelastaa ihminen muiden sijaan siinä tilanteessa kun hän on. Se että hän säntää liekkien keskelle on hänen oma valintansa, jos siinä oma henki vaarantuu se on hänen oma asiansa. Jos hän valitsee liekkien keskeltä koiransa eikä ihmistä niin hän syyllistyy rikokseen, koska lain kannalta ihmistä ei saa jättää heitteille, on toiminta/pelastusvelvollisuus jos kerran voi ja on päättänyt toimia.
Sen ihmisen edessä oli niin sankka savupilvi, ettei sinne päässyt. Onneksi koira tuli vastaan ja kaappasin sen syliini. Case Closed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.
Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.
Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.
Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?
Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?
Todennäköisesti useimmat valitsisivat rakkaansa eloon jäämisen.
Ei tämä muuta kantaani että ihmisen arvo on aina korkeampi kuin eläimen miksikään. Jos siinä toisella raiteeella on minulle täysin vieras ihminen ja toisella Suomen kaikki lemmikit mukaanlukien omani niin käännän raitiovaunun lanaamaan lemmikit kuoliaaksi.
Se onko ihmisen elämän arvo suurempi kuin eläimen ei ole mitään matematiikkaa tai kiintymyskysymys, se on arvo/moraalivalinta.
Toki. Ja minun arvo/moraalivalintani on, että olisin psykopaatti, jos priorisoin minulle tuntematonta olentoa, johon minulla ei ole tunnesidettä siksi, koska pelkään, mitä muut minusta ajattelevat kuin pelastaisin minulle rakkaan elävän yksilön, joka nyt sattuu olemaan koira. Se 3-vuotias ja koira nyt on varmaan älyllisesti suunnilleen samalla tasollakin eli tätäkään ongelmaa ei pitäisi olla. Se nyt vain sattuu olemaan minun arvovalintani samalla tavalla kuin sinä mieluummin tapat 5 tuntematonta kuin annat yhden oman tuttusi kuolla. Ei me kumpikaan olla toistamme parempia.
Mikäli pelastat mieluummin rakkisi kuin ihmisen olet kenties psykopaatti mutta ainakin varmasti sosiopaatti.
Tämmönen poru on niin bullshittiä. Sitten yli 40% vastaajista on. Ja koiran omistajista 70%. Silloin se ei enää voi olla mitenkään validia.
Ei se että sosiopaatteja on noin iso prosentti tee siitä yhtään vähemmän validia. Ihminen joka välittää vieraasta lapsesta niin vähän että pelastaa mieluummin lemmikkinsä täyttää kirkkaasti sosiopaatin tunnusmerkistöt.
Sosiopaattisuuteen ei liity välttämättömyys että sellaiset ovat pieni vähemmistö.
Yhteiskuntamme on rajusti muuttumassa kummalliseksi.
Lapsia ei tehdä, niistä ei välitetä ja lemmikit nousevat korvikelapsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Ei auta tuo että haukutte sairaaksi ja epänormaaleiksi muita.
Ei auta sekään että haukutte koiria rakeiksi ja vaikka miksi kirppusäkeiksi.
En määrittele perhettäni siten miten muut käskevät sen määrittää. Päätän itse.
Minä olen sairas, psykopaatti ja epänormaali.
Olen siitä myös helvetin ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Moraalin puutetta ja sairautta on rinnastaa omaksi huvikseen hankkimansa emmikit ihmisen kaltaisiksi ja arvoisiksi "läheisiksi" ja "perheenjäseniksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Minun ihmisvihani kasvaa kun luen tuollaisia "argumenttejä"
Kerrotko vielä miksi ihminen on eläintä arvokkaampi.
Jos meinaat sanoa että siksi kun vaan on tai että raamatussakin, voit työntää saman tien reikääsi ne "perustelut"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Moraalin puutetta ja sairautta on rinnastaa omaksi huvikseen hankkimansa emmikit ihmisen kaltaisiksi ja arvoisiksi "läheisiksi" ja "perheenjäseniksi".
Sinä olet vähä-älyinen.
Et ole mikään etkä kukaan määrittelemään moraalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Minun ihmisvihani kasvaa kun luen tuollaisia "argumenttejä"
Kerrotko vielä miksi ihminen on eläintä arvokkaampi.
Jos meinaat sanoa että siksi kun vaan on tai että raamatussakin, voit työntää saman tien reikääsi ne "perustelut"!
Pidän ihmisen henkeä eläimen henkeä arvokkaampana, perustelematta sitä yhtään sen kummemmin. Asia on minun arvomaailmassani itsestäänselvyys. Ymmärrän että täällä on monia joille se ei ole ja jotka ovat eri mieltä. Ei voi mitään, jäämme olemaan eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihminen on ihminen. Ihminen ihminen ihminen.
Ihminen on aina ihminen.
Ettekö vittu mitään muuta osaa sanoa!
Ottakaa pää pois perseestänne ja opetelkaa vaikka seuraamaan uutisia ja maailman menoa.
Ottakaa selvää asioista ja siitä mitä se IHMINEN oikein on tälle planeetalle ja muille ihmisille tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Miksi lapsi tai sinä olette arvokkaampia kuin kissani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Moraalin puutetta ja sairautta on rinnastaa omaksi huvikseen hankkimansa emmikit ihmisen kaltaisiksi ja arvoisiksi "läheisiksi" ja "perheenjäseniksi".
Sinä olet vähä-älyinen.
Et ole mikään etkä kukaan määrittelemään moraalia.
Moraali on subjektiivinen käsite joten tottakai minulla on yhtäläinen oikeus määritellä sitä kuin sinullakin. Jokaisella on jonkinlainen moraalikäsitys, kahta samanlaista ei ole. Samankaltaisia taas on. Ja myös hyvin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Minun ihmisvihani kasvaa kun luen tuollaisia "argumenttejä"
Kerrotko vielä miksi ihminen on eläintä arvokkaampi.
Jos meinaat sanoa että siksi kun vaan on tai että raamatussakin, voit työntää saman tien reikääsi ne "perustelut"!
Pidän ihmisen henkeä eläimen henkeä arvokkaampana, perustelematta sitä yhtään sen kummemmin. Asia on minun arvomaailmassani itsestäänselvyys. Ymmärrän että täällä on monia joille se ei ole ja jotka ovat eri mieltä. Ei voi mitään, jäämme olemaan eri mieltä.
Hyvä että sentään joku tajuaa ettei voi ilman perusteluja vaatia ketään olemaan samaa mieltä kanssaan.
Siitä pisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.
Luuletko että yksi ammattivala olisi jotenkin tärkeämpi kuin yksilön moraali? Miksi lääkäri lapsen pelastaisi jos vieressä on oma koira joka monen mukaan tärkeämpi kuin vieraan lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Miksi lapsi tai sinä olette arvokkaampia kuin kissani?
Miksi sinä olet arvokkaampi kuin hyttynen?
Esitinkin kysymyksen lapsenpelastajille, joilla on lemmikeitä. Se ei ole relevantti niille, jotka ovat lemmikittömiä, koska he eivät ole vastuussa lemmikillisten kulutustottumuksista tai rahankäytöstä - vain omastaan.