Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Kukaan noista koiravihaajista ei noudattaisi omaa ihminen on aina ihminen paskaansa jos tilanne olisi sellainen että heillä olisi mahdollisuus pelastaa yksi läheisensä mutta se edellyttäisi että kokonainen vankilallinen/sairaalallinen muita ihmisiä kuolisi siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?
Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?No jo nyt on saatana.
Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.
Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.
Jotain valoja päälle nyt siellä?
Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.
Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSENMikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin
Eli mielestäsi on ok, jos pelastan vieraan lapsen tai koiran sijasta tulipalosta rakkaat kenkäni? Niihin minulla on jonkinlainen tunneside, mutta vieraisiin lapsiin tai koiriin ei. Tämähän tässä niin perverssiä on, että omat tunteet on se maailman napa, jonka mukaan toimitaan. Millään muulla ei ole mitään väliä. Jos joku oikeasti vertaa lemmikkieläimen menetystä pienen lapsen menettämiseen, niin on pahasti vinksahtanut. Useilla objektiivisilla mittareilla on osoitettavissa, että lapsen menetys järkyttää ihmistä sata kertaa enemmän. Tämän ignooraaminen omien tunteiden takia on uskomattoman itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Koiria vasta liikaa onkin. Kaikki muut koirat kuin luonnon sudet ovat täysin turhakkeita, että se siitä liikakansoituksesta.
Millä tavoin sinä olet arvokkaampi ja tärkeämpi yhteiskunnalle, luonnolle tai minulle kuin koirani tai kissani? Onko sinunlaisia myös liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen on ihminen. Ihminen ihminen ihminen.
Ihminen on aina ihminen.
Ettekö vittu mitään muuta osaa sanoa!
Ottakaa pää pois perseestänne ja opetelkaa vaikka seuraamaan uutisia ja maailman menoa.
Ottakaa selvää asioista ja siitä mitä se IHMINEN oikein on tälle planeetalle ja muille ihmisille tehnyt.
Jos sinä et näe ihmiskunnasta muuta kuin ikäviä aikaansaannoksia niin miksi saastuta ilmaa ja sen lisäksi saastutat vielä extraa pitämällä rakkia seuranasi? Tee hyvä työtä, vie koira piikille ja vedä itsesi jojoon, maailma pelastuu.
Ihmiskunta on saanut aikaan kaikenlaista sellaista hyvää, hienoa ja arvokasta mihin koirat tai muut elukat ei pysty. Tiedettä, taidetta, kaikenlaista kaunista ja arvokasta.
Koirasi tuottaa vain paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Koiran inhimillistäminen on aikamme sairaus.
Sairasta on se, että mukamas sivistyneet ihmiset käyttävät eläimestä nimitystä elukka. Tuo kertoo kaiken siitä, että ko. henkilöllä ei ole oikeasti mitään kunnioitusta elämää kohtaan. Oikeasti viisas ihminen ei inhimillistä eläintä, mutta ei todellakaan myöskään mitätöi toisen lajin elämää ja kykyä kokea tuskaa jne. kutsumalla eläintä elukaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Koiria vasta liikaa onkin. Kaikki muut koirat kuin luonnon sudet ovat täysin turhakkeita, että se siitä liikakansoituksesta.
Millä tavoin sinä olet arvokkaampi ja tärkeämpi yhteiskunnalle, luonnolle tai minulle kuin koirani tai kissani? Onko sinunlaisia myös liikaa?
Hän todennäköisesti maksaa veroja ja tekee töitä. Kissasi ei. Siksi(kin) hän on arvokkaampi yhteiskunnalle joka on ihmisille, ei kissoille. Kissat ovat siinä vain ihmisten huvituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?
Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?No jo nyt on saatana.
Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.
Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.
Jotain valoja päälle nyt siellä?
Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.
Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSENMikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin
Eli mielestäsi on ok, jos pelastan vieraan lapsen tai koiran sijasta tulipalosta rakkaat kenkäni? Niihin minulla on jonkinlainen tunneside, mutta vieraisiin lapsiin tai koiriin ei. Tämähän tässä niin perverssiä on, että omat tunteet on se maailman napa, jonka mukaan toimitaan. Millään muulla ei ole mitään väliä. Jos joku oikeasti vertaa lemmikkieläimen menetystä pienen lapsen menettämiseen, niin on pahasti vinksahtanut. Useilla objektiivisilla mittareilla on osoitettavissa, että lapsen menetys järkyttää ihmistä sata kertaa enemmän. Tämän ignooraaminen omien tunteiden takia on uskomattoman itsekästä.
Tämä on todella hyvä argumentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja suojeluntarve lapsia kohtaan näyttää loppuvan kun kyseessä on aikuinen ihmislapsi joka valitsee koiran lapsen sijaan. Ei kovin vakuuttavaa ihmisrakkautta.
Oletkohan nyt ihan loppuun asti miettinyt tätä kohtaa?
Kyllä se ihmisrakkaus ja lasten suojeluntarve loppuu sellaisilta jotka pelastavat mieluummin koiran kuin lapsen.
Ei pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, ei pysty.
Miksi et pysty? Millä tavalla koiranomistajan suru on arvottomampaa kuin lapsen menettäneen suru?
Molemmat ovat eri ihmisten kokemia tunteita eikä niitä voi arvottaa tai vertaillaKoska koira on eläin ja lemmikki. Lapsi on ihminen.
Miksi lapsi tai sinä olette arvokkaampia kuin kissani?
Miksi sinä olet arvokkaampi kuin hyttynen?
Vastaus kysymykseeni jäi uupumaan? Keskustelu perustuu vastauksiin ja perusteluihin. Otetaan uusiksi: Miksi lapsi tai sinä olette arvokkaampia kuin kissani?
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.
Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira
Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.
Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.
Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?
Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?No jo nyt on saatana.
Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.
Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.
Jotain valoja päälle nyt siellä?
Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.
Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSENMikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin
Eli mielestäsi on ok, jos pelastan vieraan lapsen tai koiran sijasta tulipalosta rakkaat kenkäni? Niihin minulla on jonkinlainen tunneside, mutta vieraisiin lapsiin tai koiriin ei. Tämähän tässä niin perverssiä on, että omat tunteet on se maailman napa, jonka mukaan toimitaan. Millään muulla ei ole mitään väliä. Jos joku oikeasti vertaa lemmikkieläimen menetystä pienen lapsen menettämiseen, niin on pahasti vinksahtanut. Useilla objektiivisilla mittareilla on osoitettavissa, että lapsen menetys järkyttää ihmistä sata kertaa enemmän. Tämän ignooraaminen omien tunteiden takia on uskomattoman itsekästä.
Tämä on todella hyvä argumentti.
Samaa mieltä, mutten usko tämänkään muuttavan koiranpelastatajien kantoja miksikään. Tällaiset asiat ovat arvokysymyksiä eikä niitä hetken kiivas nettikeskustelu muuta miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Koiria vasta liikaa onkin. Kaikki muut koirat kuin luonnon sudet ovat täysin turhakkeita, että se siitä liikakansoituksesta.
Millä tavoin sinä olet arvokkaampi ja tärkeämpi yhteiskunnalle, luonnolle tai minulle kuin koirani tai kissani? Onko sinunlaisia myös liikaa?
Hän todennäköisesti maksaa veroja ja tekee töitä. Kissasi ei. Siksi(kin) hän on arvokkaampi yhteiskunnalle joka on ihmisille, ei kissoille. Kissat ovat siinä vain ihmisten huvituksia.
Maksaa veroja? Jos hän ei kuulu nettomaksajiin vaan suureen enemmistöön (60%) jotka saavat tulonsiirtoja, niin hän on yhteiskunnalle kustannuserä ja etenkin hänen lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastaisin sen, joka on lähempänä tai muuten helpommin pelastettavissa, tai sen joka kiinnittää ensiksi huomion. Perimmäiseen kysymykseen vastauksena siis molemmat elämät yhtä arvokkaita, joten päätös tulee käytännön seikkojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.
Luuletko että yksi ammattivala olisi jotenkin tärkeämpi kuin yksilön moraali? Miksi lääkäri lapsen pelastaisi jos vieressä on oma koira joka monen mukaan tärkeämpi kuin vieraan lapsi?
Onko galluppiin koiransa pelastavien joukosta joku lääkäri?
Aika mahdotonta kuvitella että joku opiskelee lääkäriksi auttaakseen vieraita ihmisiä, kenties pelastaakseen vieraita ihmishenkiäkin, ja antaa sitten lapsen kuolla koiransa takia.
Mutta voihan se olla, koskaan ei pidä aliarvioida suomalaisnaisen kykyä käyttäytyä epäjohdonmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on?
Harva jos kukaan tässä ketjussa on väittänyt, että ihmisen ja lemmikin suhde olisi voimakkaampi kuin jonkun toisen ihmisen ja tämän lapsen välinen suhde.
Yhtä voimakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Koiria vasta liikaa onkin. Kaikki muut koirat kuin luonnon sudet ovat täysin turhakkeita, että se siitä liikakansoituksesta.
Millä tavoin sinä olet arvokkaampi ja tärkeämpi yhteiskunnalle, luonnolle tai minulle kuin koirani tai kissani? Onko sinunlaisia myös liikaa?
Hän todennäköisesti maksaa veroja ja tekee töitä. Kissasi ei. Siksi(kin) hän on arvokkaampi yhteiskunnalle joka on ihmisille, ei kissoille. Kissat ovat siinä vain ihmisten huvituksia.
Maksaa veroja? Jos hän ei kuulu nettomaksajiin vaan suureen enemmistöön (60%) jotka saavat tulonsiirtoja, niin hän on yhteiskunnalle kustannuserä ja etenkin hänen lapsensa.
No eiköhän polteta hänet ja hänen lapsensa että yhteiskunnalla, sinulla ja koirallasi menisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Moraalin puutetta ja sairautta on rinnastaa omaksi huvikseen hankkimansa emmikit ihmisen kaltaisiksi ja arvoisiksi "läheisiksi" ja "perheenjäseniksi".
Oletko arvokkaampi kuin lammas?
Vierailija kirjoitti:
Eläinten pelastajilta kysyisin, jäättekö suremaan jokaista auton alle menehtynyttä _vierasta_oravaa tai jänistä?
Pysähtyisittekö, jos auton alle jäänyt olisi vieras ihminen?
Siinä on mun mielestä ero ihmisen ja eläimen välillä. En täysin tuomitse ihmistä, joka menisi koiransa perään, mutta onhan tämä melko absurdi vertaus muutenkin. Tosielämässä tilanne voisi olla täysin toinen, kun tilanne ja sen tuoma shokki pakottaa toimimaan nopeasti. Rakastan eläimiä, mutta menehtynyt eläin on kuitenkin eläin.
Miksi ihminen on arvokkaampi kuin eläin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.
Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.
Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.
Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.
Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.
On sairasta kuvitella omat läheiset tärkeämmäksi, kuin toisen läheiset. Itsekästä myös, sekä totaalista moraalin puutetta.
Moraalin puutetta ja sairautta on rinnastaa omaksi huvikseen hankkimansa emmikit ihmisen kaltaisiksi ja arvoisiksi "läheisiksi" ja "perheenjäseniksi".
Oletko arvokkaampi kuin lammas?
Omasta mielestäni kyllä. Olen syönytkin lammasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä tosipaikan tullen, kun ihan oikeasti tulisi se valintahetki, että jätänkö lapsen palamaan pelastaakseni koiran, monilla voisi mieli muuttua. Hätä lapsen kasvoilla olisi niin inhimillistä, että sitä olisi vaikea vastustaa, se vetoaisi johonkin tosi syvälle. On ihan vaistomaista, että ihminen suuntaa (kerkistyy kuten joku aiemmin mainitsi) toisiin ihmisiin. Tämä on evolutiivisesti kannattavaa, koska ihminen ei selviydy yksin vaan tarvitsee muita. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oma koira saisi olla rakkaampi kuin vieras lapsi.
Ehkä tällä kysymyksellä on syvempi filosofinen tausta, jolla oikeastaan mitataan kyynisyyttä elämää ja ihmisyyttä kohtaan.
Tunneside koiraani on 10x vahvempi, kuin tähän lapseen ja koiran hätä on aivan samanlainen hätä, kuin sen lapsen hätä, koska minulle ovat samalla viivalla.
No lue vittu sitten mitä kirjoitit saatanan sairas.