Onko mielestäsi oikein hankkia lapsia maailmaan kärsimään, vain koska itse niitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon mainostettu kärsimys nyt sitten on? Siis se, mistä kaikkien meidän lapset tulee takuuvarmasti kärsimään? Kertokaapa, älkääkä jankatko tuota "etkö yksinkertainen tajua???".

No väännetäänpä ratakiskosta.

Se kärsimys on kaikkea, mikä elämään liittyy - lapsi kärsii, kun sillä on ikävä, nälkä, kylmä, jano. Sitä voidaan kiusata, lyödä tai haukkua, se kaatuu varmasti montakin kertaa ja siihen sattuu. Haavoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltä ei voi välttyä. Aikuisena sitten edessä on sellaiset asiat, kuin vaikka rahahuolet, vastuun aiheuttama riittämättömyyden tunne ja masennus. Elämä ON kärsimystä.

Siksi lapsia ei kannata eikä saisi tehdä. En minäkään tänne halunnut syntyä kiusattavaksi ja lyötäväksi, ja kuka maksaa laskuni? Minä en halunnut tätä, en ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon mainostettu kärsimys nyt sitten on? Siis se, mistä kaikkien meidän lapset tulee takuuvarmasti kärsimään? Kertokaapa, älkääkä jankatko tuota "etkö yksinkertainen tajua???".

Kärsimystä on monenlaista, ja varmasti joku jossain vaiheessa elämäänsä kokee jonkinlaista kärsimystä.

- Suurista menetyksistä aiheutuva syvä suru ja kärsimys.

- Ei-mielekkään elämän aiheuttama kärsimys.

- Puutteista (nälänhätä ja vesipula) aiheutuva kärsimys.

-Liikakansoittumisesta aiheutuva maailmantilan huonontuminen (saastuminen, elintilan puute, nälänhätä, vesipula yms.)

- Huono ja traumatisoiva lapsuus.

- Sosiaaliset ongelmat (rikollisuus, huumeongelmat, prostituutio jne.).

- Fyysiset ja psyykkiset sairaudet.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, kyllä maailmassa kärsimystä riittää. Se, ettet sinä koe elämääsi edes ajoittain kärsimyksenä ei tarkoita, etteivätkö miljoonat ihmiset tekisi niin. Toisille elämässä on niin paljon kärsimystä, että parempi vaihtoehto olisi ollut olla syntymättä.

Kukaan ei voi tietää paljonko se lapsi tulee elämässään kärsimään.

Siis ihanko oikeasti näin moni on sitä mieltä, että elämä on kärsimystä? Aika kamalaa ja surullista. Minusta elämä on ihanaa ja nautin suurimmaksi osaksi päivistäni. Ei tietenkään kaikki tapahtumat ole kivoja, mutta niihin voi sopeutua ja etsiä korvaavia juttuja. Jouduin työttömäksi, mutta se ei lannista, kun tajusin, että nyt minulla on vihdoinkin aikaa harrastaa ja kehittää itseäni. Mies jätti, mut se olikin juoppo ja peluri. Nyt tapailen uutta, joka on normaali ihminen. Yksi ovi sulkeutuu, monta avautuu.

Kyllä meinaan tehdä lapsia, jos vain niitä saan joskus.

Hauskaa että nämä nihilistiset Nietzsche-pellet kuvittelevat olevansa muita älykkäämpiä kun ovat päättäneet olla lisääntymättä. Tajuatteko että sillä ei ole väliä kun katselee koko maapallon ihmismassojen skaalaa? Lisäksi olette tekopyhiä mikäli ette tietoisesti ole kuluttamatta mahdollisimman vähän maapallon raaka-aineita. Itse kuulun tähän itsekkääseen ryhmään ja aion lisääntyä heti kun vaan plussaa. Saan viedä biologisen tarkoitukseni määränpäähänsä samalla kun te vaikeroitte altruismipsykooseissanne.

Minusta tuo kuulostaa terveemmältä kuin, että tekesi lapsia koska joku muu niin haluaa sinun tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon mainostettu kärsimys nyt sitten on? Siis se, mistä kaikkien meidän lapset tulee takuuvarmasti kärsimään? Kertokaapa, älkääkä jankatko tuota "etkö yksinkertainen tajua???".

No väännetäänpä ratakiskosta.

Se kärsimys on kaikkea, mikä elämään liittyy - lapsi kärsii, kun sillä on ikävä, nälkä, kylmä, jano. Sitä voidaan kiusata, lyödä tai haukkua, se kaatuu varmasti montakin kertaa ja siihen sattuu. Haavoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltä ei voi välttyä. Aikuisena sitten edessä on sellaiset asiat, kuin vaikka rahahuolet, vastuun aiheuttama riittämättömyyden tunne ja masennus. Elämä ON kärsimystä.

Siksi lapsia ei kannata eikä saisi tehdä. En minäkään tänne halunnut syntyä kiusattavaksi ja lyötäväksi, ja kuka maksaa laskuni? Minä en halunnut tätä, en ollenkaan.

Tuli jo selväksi, sinun ei todellakaan kannata lisääntyä. Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä.

Ei elämä tietenkään ole pelkkää kärsimystä. Mutta joillekin onnettomille sitä kärsimystä kerääntyy enemmän kuin onnen hetkiä. Silloin, kun elämä on suurimmaksi osaksi vastoinkäymisiä, siitä voi olla vaikea nauttia. Ja aina tulee olemaan niitä, jotka kärsivät enemmän kuin muut.

Ja se, mikä nyt ei näytä uppoavan: kärsimys lisääntyy liikakansoittumisen ja maapallon tuhoamisen myötä. Vaikka lapsenne eivät näistä kärsisikään suoraan, tulevat hekin välillisesti kärsimään niiden aiheuttamista lieveilmiöistä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti näin moni on sitä mieltä, että elämä on kärsimystä? Aika kamalaa ja surullista. Minusta elämä on ihanaa ja nautin suurimmaksi osaksi päivistäni. Ei tietenkään kaikki tapahtumat ole kivoja, mutta niihin voi sopeutua ja etsiä korvaavia juttuja. Jouduin työttömäksi, mutta se ei lannista, kun tajusin, että nyt minulla on vihdoinkin aikaa harrastaa ja kehittää itseäni. Mies jätti, mut se olikin juoppo ja peluri. Nyt tapailen uutta, joka on normaali ihminen. Yksi ovi sulkeutuu, monta avautuu.

Kyllä meinaan tehdä lapsia, jos vain niitä saan joskus.

Tää on seurausta siitä, että ihmisille lyödään vaan masennuslääkkeet käteen ja käsketään kotiin lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon mainostettu kärsimys nyt sitten on? Siis se, mistä kaikkien meidän lapset tulee takuuvarmasti kärsimään? Kertokaapa, älkääkä jankatko tuota "etkö yksinkertainen tajua???".

No väännetäänpä ratakiskosta.

Se kärsimys on kaikkea, mikä elämään liittyy - lapsi kärsii, kun sillä on ikävä, nälkä, kylmä, jano. Sitä voidaan kiusata, lyödä tai haukkua, se kaatuu varmasti montakin kertaa ja siihen sattuu. Haavoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltä ei voi välttyä. Aikuisena sitten edessä on sellaiset asiat, kuin vaikka rahahuolet, vastuun aiheuttama riittämättömyyden tunne ja masennus. Elämä ON kärsimystä.

Siksi lapsia ei kannata eikä saisi tehdä. En minäkään tänne halunnut syntyä kiusattavaksi ja lyötäväksi, ja kuka maksaa laskuni? Minä en halunnut tätä, en ollenkaan.

Oletpas nillittävä vässykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elollisten tarkoitus on lisääntyä

Eikä elämä ole kärsimystä

Just. :D Ja kuolema ei varmasti ole perusoletus johon lyhyt elämä vain muodostaa poikkeuksen.

? Koita nyt päättää, onko elämä kärsimystä vai kuolema, joka sen helvetillisen elämän päättää?

Minä elän. Kärsitty on vilua ja nälkää ja edelleen haluttaa elää, joten se, että elämässä on kärsimystä ei vaikuta siihen, onko tässä järkeä. Kyllä, lapsiakin olen tehnyt tänne tuskailemaan ja toivon, että jokainen heistä myös osaa omalta osaltaan helpottaa muiden elämää ja saa muilta apua, kun oikein kärsityttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon mainostettu kärsimys nyt sitten on? Siis se, mistä kaikkien meidän lapset tulee takuuvarmasti kärsimään? Kertokaapa, älkääkä jankatko tuota "etkö yksinkertainen tajua???".

No väännetäänpä ratakiskosta.

Se kärsimys on kaikkea, mikä elämään liittyy - lapsi kärsii, kun sillä on ikävä, nälkä, kylmä, jano. Sitä voidaan kiusata, lyödä tai haukkua, se kaatuu varmasti montakin kertaa ja siihen sattuu. Haavoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltä ei voi välttyä. Aikuisena sitten edessä on sellaiset asiat, kuin vaikka rahahuolet, vastuun aiheuttama riittämättömyyden tunne ja masennus. Elämä ON kärsimystä.

Siksi lapsia ei kannata eikä saisi tehdä. En minäkään tänne halunnut syntyä kiusattavaksi ja lyötäväksi, ja kuka maksaa laskuni? Minä en halunnut tätä, en ollenkaan.

Se, että sinä koet elämän pelkkänä kärsimyksinä on sinun oma subjektiivinen kokemuksesi.

Moni muu nauttii elämästä vaikka välillä tuleekin kolhuja.

Ihan oikeasti, suosittelen hakemaan apua. Kuulostaa siltä, että olet masentunut jos koet elämän pelkkänä kärsimyksenä ja että mieluummin olisit ollut syntymättä.

Ja aloittajalle, se onnellisuus on myös vähän omallakin vastuulla. Kaikkea ei voi hallita, mutta voit miettiä mikä tekisi juuri sinut edes vähän paremmalle fiilikselle? Minulla se on piirtäminen, eli ei tarvitse olla edes iso juttu.

Ei se mun mielestä ole itsekästä, kunhan tekee vain sen verran mitä pystyy hoitamaan ja mihin oma terveys riittää. Ei oo mitään järkeä yrittää tulla raskaaksi esim. neljättä kertaa jos voimavarat eivät riitä jo olemassa olevista kolmesta huolehtimiseen. Ja huolehtimisella tarkoitan perustarpeiden (ruoka, vaatteet, peseytyminen, lääkkeet yms.) täyttämisen lisäksi myös aitoa läsnäoloa, välittämistä yms. että lapset saavat tuntea olevansa rakastettuja.

Ite oon köyhä sinkku opiskelija ja suunnitelmissa ois hankkia lapsia vasta sitten kun oon valmistunut ja saanut miehen ja työpaikan. Ei ois järkeä tieten tahtoen hankkiutua raskaaksi nyt kun mulla ei ole miestä eikä rahaa edes itseni elättämiseen. Ehkäisykeinona käytän selibaattia joten "vahingoista" ei ole pienintäkään huolta.

Ja tosiaan, vaikka elämässä onkin kärsimyksiä niin eivät ne vähennä elämän arvoa millään tavoin ja elämä on loppujen lopuksi suuri lahja. Omassakin elämässäni on ollut paljon ongelmia mutta en kuitenkaan olisi halunnut kuolla kohtuun tai jäädä hedelmöittymättä.

Jopas on negatiivinen ketju :o huhhuh. Ikävä kuulla että on näin paljon porukkaa, jotka kokevat elämän vain loputtomana kärsimysten sarjana eivätkä olisi halunneet syntyä itsekään.

Aika mielenkiintoinen ketju, koska tässä ketjussa velat väittävät, että elämä on pelkkää kärsimystä eikä lapsia siksi saisi tehdä tänne kärsimään. Kuitenkin he (muissa ketjuissa) hehkuttavat miten ihanaa heidän elämänsä on, koska ovat vapaita kuin taivaan linnut, on reissua, kulttuuririentoa, rahaa käytettäväksi omiin nautintoihin, omaa rauhaa ja rakkautta. Päättäkääs nyt, onko se elämä kamalaa vai ei!

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoinen ketju, koska tässä ketjussa velat väittävät, että elämä on pelkkää kärsimystä eikä lapsia siksi saisi tehdä tänne kärsimään. Kuitenkin he (muissa ketjuissa) hehkuttavat miten ihanaa heidän elämänsä on, koska ovat vapaita kuin taivaan linnut, on reissua, kulttuuririentoa, rahaa käytettäväksi omiin nautintoihin, omaa rauhaa ja rakkautta. Päättäkääs nyt, onko se elämä kamalaa vai ei!

Mun mielestä elämän kärsimys tulevaisuudessa on elämä ilmastonmuutoksen seurauksien kanssa. En halua tehdä lapsia vauhdittamaan sitä enkä kokemaan sen aiheuttamia ääri-ilmioitä. Elämä on ihanaa ainakin toistaiseksi, mutta tulevaisuus telluksella ei todennäköisesti sitä tule olemaan.

Näin ainakin itse ymmärrän Apn aloituksen, voi olla että joidenkin mielestä elämä on nyt ja aina yhtä kärsimystä. Minun mielestäni ilmaston epävakaistuminen tulee varmasti aiheuttamaan kärsimystä tulevaisuudessa ja raivostuttaa ihmiset jotka eivät sitä suostu myöntämään tai tekemään mitään asian eteen.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa että nämä nihilistiset Nietzsche-pellet kuvittelevat olevansa muita älykkäämpiä kun ovat päättäneet olla lisääntymättä. Tajuatteko että sillä ei ole väliä kun katselee koko maapallon ihmismassojen skaalaa? Lisäksi olette tekopyhiä mikäli ette tietoisesti ole kuluttamatta mahdollisimman vähän maapallon raaka-aineita. Itse kuulun tähän itsekkääseen ryhmään ja aion lisääntyä heti kun vaan plussaa. Saan viedä biologisen tarkoitukseni määränpäähänsä samalla kun te vaikeroitte altruismipsykooseissanne.

Mistä sait päähäsi että kuvittelisimme olevamme älykkäitä.

Sinusta tulee tyhmä kuva kun haukut toisia pelleiksi.

Toivottavasti et saa sitä biologista tarkoitustasi määränpäähän lisääntymällä vaan maatumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on fakta että maapallolla on liikaa ihmisiä. Muita eläimiä ja kasveja tuhotaan ja kidutetaan järjettömästi.

Meri pursuaa muovipaskaa ja eliöt, eläimet, kasvit ja ihmiset kärsivät.

Kärsimystä on olemassa.

Tässä kysytään, tarvitseeko tehdä mitään? Voiko omalla PIENELLÄ panoksellaan lisätä taakkaa, koska muutkin?

Kysymys on voiko vaan olla välittämättä muusta maailmasta ja lapsestaan, kun oma biologinen kello vähän tikittää ja olisi kiva saada joku pieni ihminen itselleen valokuvattavaksi someen?

Miksi juuri sinulla on oikeus määritellä mikä on pieni panos?

Älä viitsi heittäytyä tahallasi tyhmäksi ja ymmärtää tahallaan väärin. Se on merkki väittelyssä häviöllä olosta.

Tuolla PIENELLÄ panoksella tarkoitin sitä että ihmiset ajattelevat ettei se heidän henkilökohtainen lisääntyminen, saastuttaminen, lentomatkailu, shoppailu mikä lie, ole paljoa kun meitä on täällä yli 7 miljardia.

Kun jokainen kantaa niitä korsia kekoon, ajatellen ettei tämä nyt ole mitään, siitä tulee iso keko.

Suomeen syntyvä suomalainen lapsi pääsee yhteen parhaimmista maista maailmassa. Eli kyllä ja pitääkin.

Monissa maissa Aasiassa ja Afrikassa on ylikansoitusta, joten heiltä kikkelit poikki.

Jos lapselle on oikeasti tarjolla hyvä koti  elämän tärkeillä osatekijöillä niin lasten saanti on tietysti jopa suotavaa. En ole lapsia vastaan, mutta toivoisin kuitenkin, että ihmiset miettisivät myös oman kodin ulkopuolella olevaa maailmaa. Tai harkitsisivat tarkkaan milloin tai minkäikäisenä ylipäätään haluaisivat elää lapsiperheessä. Monet sanovat lapsettomuuden syyksi ympäristösyyt ja/tai maailman liikakansoittumisen. Nykyään kuitenkin esim. opiskelemaan on vaikea päästä, työllistymisestä puhumattakaan. Koulutuspaikkoja ja työpaikkoja vähennetään jatkuvasti. Huono-osaisuus myös tunnetusti periytyy (poikkeuksia toki on) Mietin usein miettivätköhän ihmiset lapsien tulevaisuutta ollenkaan näiden asioiden osalta. Kaikilla ei jatkossakaan ole tasapuoliset mahdollisuudet, maailman eriarvoisuus ei ole hävinnyt mihinkään (eriarvoisuus mahdollisesti jopa lisääntyy tulevaisuudessa)

Teknologian kehityksen vuoksi elämä on tietysti helpompaa moneen edelliseen sukupolveen verrattuna ja se tuo valinnanvapautta, mutta myös ristiriitoja. Vapaa-ajan voi käyttää monella eri tavalla ja ihmisillä tuntuu olevan enemmän kiinnostusta roikkua somessa tai netissä ja tehdä jotain ihan muuta kuin oikeasti huomioda olemassa olevia lapsia.