Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
X Factor "Snow Fairy from Finland" Saaran asenne
28.09.2016 |
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016092722380769_vi.shtml
Miksi mua ärsyttää tuo henkilö koko ajan vain enemmän? Aluksi olin todella innoissaan, kuinka suomalainen menestyy maailmalla, mutta nyt on päällimmäisenä vain myötähäpeä. Nyt sitten on avautunut instassa. Odotan tuollaisen kylmän ja koppavan tyypin putoavan pian, ei pelkkä laulutaito riitä tähtiyteen.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritiikki ei anna oikeutta kiusaamiseen, vaikka kriitikot välillä niin kuvittelvat. Kritiikin voi kirjoittaa hauskasti, mutta silti säilyttää artistia kunnoittavan sävyn. Teoksen kritisointi ei edellytä tekijän lokaamista. Silloinkaan kun kyse on artistin muodostamasta "kokonaistaideteoksesta". Henkilökohtaisuuksiin sortuminen on AINA kirjoittajan tappio, osoitus siitä, että kirjoittajan kyvyt loppuvat, että hän ei osaa tuoda omaa kyvykkyyttään kirjoittajana, ilmaista itseään muutoin kuin ulkopuolisen henkilön kustannuksella.
Kyllä suomalainen ämmä on katkera. Kyllä - tällainen ulkonäköön puuttuminen ja muu on sairasta katkeruutta. Missä tahansa kulttuurissa ollaan iloisia ja ylpeitä toisen menestyksestä riippumatta siitä onko ulkonäkö, ääni ja mikä lie omaan mieleen. En itsekään saaran laulusta niin välitä, mutta sillä nyt ei ole väliä. Ei tulisi mieleenkään asiasta avautu koskaan missään, koska olen erittäin onnellinen että hän on menestynyt. Ja toivon toki jatkoa menestykselle! Toivon myös ettei kukaan ikinä assosioi minua suomalaiseen naiseen - olen sieltä maasta muuttanut pois jo joitain vuosia sitten ja nämä keskustelut osoittavat kuinka vieraantunut olen siitä sairaasta katkerasta ja vihaisten naisen kulttuurista. Suominaisen katkeruus on ihan maailmalla tunnettu maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereissani on elokuva- ja tv-käsikirjoituksen ammattilaisia, suomalaisten tuotantojen parhaimmistoa. Yksimielisesti olivat sitä mieltä, että kuuden tuolin haaste oli niin läpikäsikirjoitettu ja täysin näytelty, että on suoranainen ihme, että kukaan uskoo sen "aitouteen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kavereissani on elokuva- ja tv-käsikirjoituksen ammattilaisia, suomalaisten tuotantojen parhaimmistoa. Yksimielisesti olivat sitä mieltä, että kuuden tuolin haaste oli niin läpikäsikirjoitettu ja täysin näytelty, että on suoranainen ihme, että kukaan uskoo sen "aitouteen".
Jaaha. Käsittääkseni siitä ei edes keskustella nyt täällä. Oliko haulikko muuten mukana kun puristit heistä tämän kannanoton? Että varmasti on se minkä halusit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Huomasin kyllä sen että sinä annat armollisia ohjeita siihen miten asioista "saa" kirjoittaa (asu ei imartele esittäjän vartalonmuotoja vs mikroshortsit olivat liian pienet ja puristivat esiin läskimakkaroita). Ihan yhtä henkilökohtainen ja ohan sama taso molemmissa. Sama asiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereissani on elokuva- ja tv-käsikirjoituksen ammattilaisia, suomalaisten tuotantojen parhaimmistoa. Yksimielisesti olivat sitä mieltä, että kuuden tuolin haaste oli niin läpikäsikirjoitettu ja täysin näytelty, että on suoranainen ihme, että kukaan uskoo sen "aitouteen".
Jaaha. Käsittääkseni siitä ei edes keskustella nyt täällä. Oliko haulikko muuten mukana kun puristit heistä tämän kannanoton? Että varmasti on se minkä halusit?
En osallistunut itse keskusteluun. Koettaisit edes keskustella asiasta, älä kokoajan käännä nitä henkilöihin, vaikuttaa taidottomalta.
Hyi kun tulee paha mieli Saaran puolesta kun nolot mammat taas täällä miettii mitä meistä suomalaisista nyt ajatellaan kun yksi suomalainen uskalsi väittää vastaan Sharon Osbournille. Hyvä että nämä nuoret tytöt uskaltaa toteuttaa itseään. Molemmat saarat. Lahjakkaitakin ovat. Ymmärrän jonkun Minttuvirtasen haukkumisen. Toisen rahoilla kun elelee ja leuhkii. Mutta nämä saaravihaajat on kyllä jo ihme kadehtijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kun tulee paha mieli Saaran puolesta kun nolot mammat taas täällä miettii mitä meistä suomalaisista nyt ajatellaan kun yksi suomalainen uskalsi väittää vastaan Sharon Osbournille. Hyvä että nämä nuoret tytöt uskaltaa toteuttaa itseään. Molemmat saarat. Lahjakkaitakin ovat. Ymmärrän jonkun Minttuvirtasen haukkumisen. Toisen rahoilla kun elelee ja leuhkii. Mutta nämä saaravihaajat on kyllä jo ihme kadehtijoita.
Saara Aalto on kylläkin kolmekymppinen. Vaikka jutteleekin outoja.
Ja juurihan kerroit että hänen suuhunsa on käsikirjoitettu aivan kaikki. Mitä itsensä toteuttamista se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Huomasin kyllä sen että sinä annat armollisia ohjeita siihen miten asioista "saa" kirjoittaa (asu ei imartele esittäjän vartalonmuotoja vs mikroshortsit olivat liian pienet ja puristivat esiin läskimakkaroita). Ihan yhtä henkilökohtainen ja ohan sama taso molemmissa. Sama asiakin.
Ei ole sama asia, ensimmäinen osa tekstistä - joka btw ei ollut minun, joku muukin tajuaa mistä kyse - kritisoi artistin ulkoista hahmoa artistina, jälkimmäinen hyökkää henkilöön, sanakääntein naurunalaistaa henkilön. Kysymys on samasta erosta kun lasta toruttaessa keskitytään väärään tekoon, ei lapseen. "Teit tyhmästi" on täysin eri asia kuin "olet tyhmä, kun teit noin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saara on musta hyvä Frozenin Annan äänenä. Voisi tehdä enemmänkin ääninäyttelyhommia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Huomasin kyllä sen että sinä annat armollisia ohjeita siihen miten asioista "saa" kirjoittaa (asu ei imartele esittäjän vartalonmuotoja vs mikroshortsit olivat liian pienet ja puristivat esiin läskimakkaroita). Ihan yhtä henkilökohtainen ja ohan sama taso molemmissa. Sama asiakin.
Ei ole sama asia, ensimmäinen osa tekstistä - joka btw ei ollut minun, joku muukin tajuaa mistä kyse - kritisoi artistin ulkoista hahmoa artistina, jälkimmäinen hyökkää henkilöön, sanakääntein naurunalaistaa henkilön. Kysymys on samasta erosta kun lasta toruttaessa keskitytään väärään tekoon, ei lapseen. "Teit tyhmästi" on täysin eri asia kuin "olet tyhmä, kun teit noin".
Höpö höpö. Molemmissa ilmaistaa aivan sama asia: lihava artisti on ahtautunut vääränlaisiin epäimarteleviin vaatteisiin. Aivan sama henkilökohtainen taso. Minusta se eka vaihtoehto on jopa naurettavampi ksoka siinä kuvaillaan "kaunokiehkuroin" rumaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kun tulee paha mieli Saaran puolesta kun nolot mammat taas täällä miettii mitä meistä suomalaisista nyt ajatellaan kun yksi suomalainen uskalsi väittää vastaan Sharon Osbournille. Hyvä että nämä nuoret tytöt uskaltaa toteuttaa itseään. Molemmat saarat. Lahjakkaitakin ovat. Ymmärrän jonkun Minttuvirtasen haukkumisen. Toisen rahoilla kun elelee ja leuhkii. Mutta nämä saaravihaajat on kyllä jo ihme kadehtijoita.
Saara Aalto on kylläkin kolmekymppinen. Vaikka jutteleekin outoja.
Ja juurihan kerroit että hänen suuhunsa on käsikirjoitettu aivan kaikki. Mitä itsensä toteuttamista se on?
Jos sä tykittelet täällä yksinäsi näitä hyökkääviä negatiivisia viestejä niin ookoo, mutta negailuusi näyttää kyllästyneen useampi henkilö ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Huomasin kyllä sen että sinä annat armollisia ohjeita siihen miten asioista "saa" kirjoittaa (asu ei imartele esittäjän vartalonmuotoja vs mikroshortsit olivat liian pienet ja puristivat esiin läskimakkaroita). Ihan yhtä henkilökohtainen ja ohan sama taso molemmissa. Sama asiakin.
Ei ole sama asia, ensimmäinen osa tekstistä - joka btw ei ollut minun, joku muukin tajuaa mistä kyse - kritisoi artistin ulkoista hahmoa artistina, jälkimmäinen hyökkää henkilöön, sanakääntein naurunalaistaa henkilön. Kysymys on samasta erosta kun lasta toruttaessa keskitytään väärään tekoon, ei lapseen. "Teit tyhmästi" on täysin eri asia kuin "olet tyhmä, kun teit noin".
Höpö höpö. Molemmissa ilmaistaa aivan sama asia: lihava artisti on ahtautunut vääränlaisiin epäimarteleviin vaatteisiin. Aivan sama henkilökohtainen taso. Minusta se eka vaihtoehto on jopa naurettavampi ksoka siinä kuvaillaan "kaunokiehkuroin" rumaa asiaa.
No sanoit jo, ettet huomaa eroa. Se onkin päivänselvää kaiken kirjoittamasi perusteella, silkkaa henkilökohtaisuuksiin sortumista kokoajan. Vähemmän kiusaamattomkasi ja henkilökohtaisuuksiin menemättömäksi se huomaamattomuutesi ei asiaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisesta naisesta. Hän on osoittanut halunsa päästä julkisuuteen useita kertoja.
Hänestä jotkut tykkäävät, toiset eivät.
Se, että keskustelupalstoilla arvostellaan hänen käytöstään, pukeutumistaan tai laulutaitoaan ei ole kiusaamista.
Pölhöimmät täällä vetoavat koulukiusaamiseen. Jos en pidä jostakin laulajasta, olen koulukiusaaja.
Missä on tämä koulu ja ne muut hiljaiset hyväksyjät? Teidän päitä vaaditaan vadille, sillä minä pidän vain muutamasta artistista. Ne muut ovat siis kiusattuja.
Ihan eri asia olla pitämättä jostain ja kertoa se asiallisesti, kuin kritisoida artistin "läskimuhkuroita" ja "noloa itsensä tyrkyttämistä. Jos tuo jälkimmäinen ei sinusta ole kiusaamista, niin mikä sitten? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai jos onkin, ovat äitiään/ isäänsä fiksumpia...
Artisti on kokonaisuus. Laulu, esitys, asu, käytös. Sen toteaminen että liian pienet mikroshortsit pysertavat esiin läskimuhkuroita on ihan asiallinen huomio. Samaten se että jos joku juoksee kykykilpailusta toiseen kinaamassa... nolo tyrkky.
Kritiikki on kritiikkiä, ilekily ilkeilyä ja kiusaaminen kiusaamista. Huomaatko eron, kuten yllä kysyttiin
Vierailija kirjoitti:
Normaalia esiintyvään taiteilijaan kohdistuvaa kritiikkiä: "Esiintymisasu ei oikein imartele Saaran vartaloa, sillä se korostaa joitakin puolia liikaa ja saa hänet näyttämään epäsopusuhtaiselta. En myöskään pidä siitä, että Saara on niin paljon esillä mediassa."
Kiusaamista ja haukkumista: "Huhhuh mikä nolo tyrkky, pukeutuu lastenvaatteisiin ja näyttää niin läskisääriseltä! Ja mitä tuo vielä vonkuu mediassa, että häntä muka haukutaan?! Lopettaisi tuon ulisemisen!"
Huomaatko eron?
En huomaa. Kyllä kritiikki voi ollamyös hauskasti ilmaistua, tyliiin että leffa on kriitikon mielestä teollinen vanukas. Se vaan pitää kestää tuollaisessa ammatissa. Samoin tuollaisessa ammatissa pitäisi osata ottaa palaute vastaan. Ei avautua joka ikinen kerta herkkähipiäisenä.
Muuten joutuu naurunalaiseksi.
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.
Edellisellä kerralla ohjeistit että nimenomaan saa arvostella lihavuutta ja makkarankuorivaatteita. Nyt ei saa. Koeta päättää.
Yhtä kaikki. Tällaiset lapselliset ja fanattiset ihailijat ei kyllä tee hyvää julkisuuskuvalle. Toimii täysin päinvastoin.
Itkuisen selittelijän itkuiset sössöt mt-ongelmaiset fanit jankkaamassa kiusaamisesta. Niin aikuista ja ammattimaista.
Henkilökohtaisuuksia henkilökohtaisuuksien perään. En ole fani. Et osaa ilmaista itseäsi muutoin kuin loukkauksiin turvautumalla. Mikä on kun taidot eivät riitä?
Voi kyynel mikä idiootti. Itse kirjoitit että nimenomaan saa kirjoittaa sitä tukevuudesta ja vaatteista mutta silti ei saa.
Kyllä on vaikeaa.
Kysyin, huomaatko eron. Sinä vastasit, että et. Kysmys koski ilmaisua ilman henkilökohtaisuuksia ja henkilökohtaisuuksiin sortumista, eroa näiden välillä. Jota et huomaa.
Huomasin kyllä sen että sinä annat armollisia ohjeita siihen miten asioista "saa" kirjoittaa (asu ei imartele esittäjän vartalonmuotoja vs mikroshortsit olivat liian pienet ja puristivat esiin läskimakkaroita). Ihan yhtä henkilökohtainen ja ohan sama taso molemmissa. Sama asiakin.
Ei ole sama asia, ensimmäinen osa tekstistä - joka btw ei ollut minun, joku muukin tajuaa mistä kyse - kritisoi artistin ulkoista hahmoa artistina, jälkimmäinen hyökkää henkilöön, sanakääntein naurunalaistaa henkilön. Kysymys on samasta erosta kun lasta toruttaessa keskitytään väärään tekoon, ei lapseen. "Teit tyhmästi" on täysin eri asia kuin "olet tyhmä, kun teit noin".
Höpö höpö. Molemmissa ilmaistaa aivan sama asia: lihava artisti on ahtautunut vääränlaisiin epäimarteleviin vaatteisiin. Aivan sama henkilökohtainen taso. Minusta se eka vaihtoehto on jopa naurettavampi ksoka siinä kuvaillaan "kaunokiehkuroin" rumaa asiaa.
No sanoit jo, ettet huomaa eroa. Se onkin päivänselvää kaiken kirjoittamasi perusteella, silkkaa henkilökohtaisuuksiin sortumista kokoajan. Vähemmän kiusaamattomkasi ja henkilökohtaisuuksiin menemättömäksi se huomaamattomuutesi ei asiaa muuta.
Eli puhuit itsesi pussiin.
Muistaakseni esim. Beatrice Miller kertoi youtubessa aikoinaan kokemuksestaan kys. kilpailussa. Sanoi, että "Britneyn talo" ei todellisuuessa ollut Britneyn talo. Mihinkään ei saanut koskea, talosta ei saanut poistua eikä sinne saanut ottaa edes vesipulloa. Bealle oli tullut huono olo juomattomuudesta ja kuumuudesta (olisi halunnut vettä), mutta tuotantotiimi sai tilanteen leikattua ja näytettyä tv:ssä siten kuinka häntä jännittäisi niin paljon että on huonovointinen.
Alue: Aihe vapaa
Hauskuus ei ole hauskaa vaan kiusaamista, jos se tehdään muiden kustannuksella. Myös kritiikissä on olemassa henkilökohtaisuuksia koskeva raja. Henkilökohtaisuus on ollut nimetty argumenttivirhe jo antiikin kreikan filosofien määritteelmänä. Vain av-mamma alkaa vänkäämään vastaan.