Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kipupsykologi: Käsittelemättömät tunteet 80-prosenttisesti pitkittyneen kivun taustalla
25.09.2016 |
Mitä ajatuksia otsikko herättää teissä? Minulle tuli heti muutama tuntemani ihminen mieleen jotka ovat alati sairaita ja kivuliaita. Mitähän he todellisuudessa kipuilevat, mitä siellä menneisyydessä on tapahtunut.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/117732-kipu…
Karjalainen
Kipuspykologi Juha Siiran mukaan meidän pitäisi pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä etenkin kiireen keskellä.Kipuspykologi Juha Siiran mukaan meidän pitäisi pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä etenkin kiireen keskellä.
Pohjois-Karjalan keskussairaalan kipupsykologi Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois. Kova kipu on pannut elämän uusiksi: ihminen on ehkä joutunut luopumaan työstään, liikuntaharrastuksistaan ja ystävistään.
– Suurin osa asiakkaista kärsii pitkäaikaisista selkäkivuista, usein alaselkäkivuista. Osa pelkää kivun pahenemista niin, ettei uskalla tehdä mitään. Moni ei pysty edes istumaan.
Siira työskentelee asiakkaiden kanssa käsittelemällä ihmisen kehoa ja mieltä kokonaisuutena. Hänen mukaansa käsittelemättömät, kuormittavat tunteet ovat 80-prosenttisesti pitkittyneen kivun taustalla.
– On tärkeää pohtia, miksi juuri tälle ihmiselle on tullut tämä kipu ja mitä elämässä on tapahtunut ennen kipua.
Stressin lisäksi kipua voivat aiheuttaa aiemmin elämässä tapahtuneet traumaattiset kokemukset, uskomukset, tunteet tai ajatukset. Ikävä kokemus koulussa, vanhempien laiminlyönnit lapsuudessa tai avioero voivat johtaa kivun alkulähteille.
Kivun ja kehon kuuntelu vaatii pysähtymistä ja itsetarkkailua.
– Usein kipu helpottuu, kun ihminen hyväksyy tunteensa, ajatuksensa ja kipunsa ja vain päästää irti. Myötätunto omaa itseään kohtaan on erityisen tärkeää.
Erilaiset rentoutus-, hengitys- ja ääniharjoitukset vapauttavat myös kivusta. Esimerkiksi rauhallisen hengityksen avulla voi saada huomion pois kivusta.
Lue lisää sunnuntain Karjalaisesta.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Mielen tuottama kipu ei ole yhtään sen vähemmän todellista kuin fyysisen vamman (kuten osa kommentoijista tuntuu tullitsevan). Onko niitä edes mielekästä erotella, kun lopulta ihminen on kokonaisuus ja kaikki tietoisuuden saama informaatio samaa hermoston tuottamaa dataa
On mielekästä erotella, ettei jalan murtuman kipuun anneta mielenterveyshoitoa vaan kipsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielen tuottama kipu ei ole yhtään sen vähemmän todellista kuin fyysisen vamman (kuten osa kommentoijista tuntuu tullitsevan). Onko niitä edes mielekästä erotella, kun lopulta ihminen on kokonaisuus ja kaikki tietoisuuden saama informaatio samaa hermoston tuottamaa dataa
On mielekästä erotella, ettei jalan murtuman kipuun anneta mielenterveyshoitoa vaan kipsaus.
Kipsaus ei oo kivunhoitoa
Mä asun sairaanhoitopiirin alueella jossa kyseisen kirjan kirjoittanut kipupsykologi työskentelee tai ainakin aiemmin työskenteli. Mulla on kroonisia hankalia kipuja, johtuen siitä et mun selän fyysinen vaiva kuitattiin ohimenevänä ja kun se pitkittyi alettiin aina vääntää psyykenpuolen asiaksi ihan tuolla perusterveydenhuollossa.
Yksityiseltä lopulta vuosien jälkeen kuviin ja vika löytyi, olisi mahdollisesti leikattukin, mutta siinäkin riski halvaantumisesta, joten leikkausta ei tehty. Kipu toki kroonistui tässä välissä.
Syy miksi en etsi apua kipuun, vaan sinnittelen kipulääkkeillä ja hammasta purren on se, että en halua tuon psykologin höpöhöpöjuttuja kuuntelemaan ja en käsittääkseni ole ainoa tällä alueella, joka ei halua kipupolille, koska sieltä ei todellisiin kipuihin apua välttämättä saa. Kirjaa luin kun se ilmestyi ja voin sanoa, että sen verran sisältö kiristi päätä, että totesin etten lue loppuun.
Että vaikka varmasti psyyken puolikin kivun sietämiseen ja kokemukseen vaikuttaa, tuo tyyppi on kyllä useammallle ihmiselle tehnyt karhunpalveluksen tällä kipu johtuu-mielestä-höpinällään.
Ja lisään, että olen käynyt toisella psykologilla (yksityinen) opettelemassa rentoutustekniikoita kivun hallintaan, eli en sinällään pidä sellaista höpönä, vaan vain sitä, että fyysinen kipu selitetään mielen aiheuttamaksi viaksi.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ilman lähdeviittauksia riittävän laajoihin tutkimuksiin usko. Hänen työssään nimenomaan psykologina, jolle lähetetään lähinnä niitä, joiden kipuja lääketiede ei saa pois, varmasti toteutuukin niin että hänen asiakkaista 80%:lla on psykologisia syitä taustalla. Mutta jos otettaisiin koko kroonisesta kivusta kärsivien joukko, niin suurin osahan saa avun lääketieteestä eikä päädy psykologeille koskaan.
Minutkin tk-lääkäri halusi lähettää kipupsykologin vastaanotolle, kun ei muka löytynyt selkäkivuille syytä. Menin sitten yksityislääkärille ja maksoin omista rahoistani sekä röntgenin että magneettitutkimuksen. Selästä löytyi sekä nikamasiirtymä 8mm että selkäydinkanavan ahtaumaa useammasta syystä. Ahtauma ei kuitenkaan ole vielä niin paha, että selkää vielä leikattaisiin.
Olisi sitä saanut terapeutin kanssa kaivella aika paljon menneisyyttä. Olisiko löytynyt joku trauma, mikä on aiheuttanut selän nikamasiirtymän ym. rappeumat? Kyseessä on iän myötä vain etenevät syyt selkäkivuille, niin olisi siinä ollut terapeutilla miettimistä, että miksi potilaan kivut vain pahenevat terapian edetessä.
Olisi se ollut aika rankkaa itsellekin kuvitella, että kaiken tämän kivun syy on jotain jossain menneessä tai nykyelämäni asioissa eikä syy vain millään selviä, vaikka kuinka kävisi keskustelemassa, tekisi testejä, harjoituksia, itkisi, hakkaisi tyynyä tai mitä ikinä siellä tehdäänkään.
Kipujen kanssa eläviä vähätteleville ihan muistutukseksi sellainen asia, että ei tästä ole kuin muutama sukupolvi, kun lääketieteessä pienten lasten ei uskottu tuntevan kipua. Pelkkä eetterihumautus riitti pitämään lapsen paikoillaan, mitään puudutusta ei leikkauksissakaan pienille lapsille tarvinnut antaa.