Kipupsykologi: Käsittelemättömät tunteet 80-prosenttisesti pitkittyneen kivun taustalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan, kyllä se välilevy, joka painaa hermoa on korvien välissä. Mikä ihana uutinen, ensi kerralla vaan en mene sairaalaan, kun kipu tekee minusta liikuntakyvyttömän (ei seisomista/kävelyä/kääntymistä) sanon vaan kumppanilleni, joka koittaa hädissään soittaa minulle ambulanssia, että liikuntakyvyttömyyteni on psyykkistä. Typerä kirurgi, joka leikkasi minut viimeksi ja typerä minä, kun kipu päättyi leikkaukseen. Olihan vika päässäni, jota ei operoitu, joten kivun olisi kuulunut jatkua. Mokattiin, HUS ja minä. 

Kukaan ei väitä välilevyongelmia vain psyykkisistä syistä johtuviksi.

Luetunymmärtäminen, jälleen kerran!

Miten vaikeata on ymmärtää lukemaansa?

Veikkaan että kipuongelmaiset on aika herkkiä asian suhteen, koska niihin sattuu jatkuvasti. Sillon teksti tulkitaan sen oman linssin läpi. Vähän niinkö uniongelmaiset, ovat kärttyisiä koska eivät saa nukuttua tarpeeksi. Aiheesta keskustelu on haastavaa, jos vastapuoli on hätänen, äkänen ja niukasti vastaanottava

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että viimein myös koululääketieteen harjoittajat alkavat heräämään siihen tosiasiaan, että ihminen on kokonaisuus! Kivun tai sairauden syy ei välttämättä ole kehossa, se voi olla myös mielessä. Vielä tulee aika, että lääkäritkin alkavat oikeasti hoitamaan potilaan sairautta eikä pelkkää oiretta, kuten nykyään on tapana.

Onhan sitä saatettu yrittää hoitaa mutta yleensä sitten alkaa se valitus, ettei anneta tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä. Vaste kipulääkkeille kaavaa, samoin riippuvuus ja kun ottaminen aloitetaan nuorena niin eihän niihin kipuihin mikään enää auta. Vähän sama kun uniongelmaiselle yritetään selkiyttää kun ongelma on selkeästi vuorokausirytmissä mutta ei, hän näkee unilääkkeet ainoana vaihtoehtona. Toki on sitten niitä tapauksiä, jotta lääkkeettömät hoidot eivät ole riittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertopalstailijan luetun ymmärtäminen on silmiinpistävän heikkoa.

Muruset, kyllä teillä on oikeus selkeisiin fyysisiin sairauksiinne, nivelrikkoon, reumaan, vammoihin, kulumiin, välilevyongelmiin ja fibromyalgiaankin.

Kukaan ei ole riistämässä näitä teiltä.

Katsotaan sitten sen jälkeen kun sairastut esimerkiksi Hortoniin ja ravaat tuskissasi vuosia vähäteltävänä. Katsotaan sen jälkeen, murutteletko täällä muita vaikeista kroonisista kivuista kärsiviä. Ei mulla muuta.

No mun selkäkivut on selvittämättä ja hoitamatta vasta 2 vuotta, joten olen ihan alussa.

Luetunymmärtämisestä vielä kerran ilman muruttelua: kukaan ei ole väittämässä selkeitä, fyysisiä sairauksia ja niistä johtuvia kipuja vain psyykkisistä syistä johtuviksi.

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko ketjua voin sanoa että tosi paska homma niille joilla on oikeasti niitä kipuja. Lääkäri vaan ehdottelee että olet päästäsi vialla ja varsinainen vaiva jää selvittämättä.

Vaikka kivun syy oliskin siinä, että on "päästään vialla", niin miksi se olis syy jättää selvittämättä vaivaa tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan, kyllä se välilevy, joka painaa hermoa on korvien välissä. Mikä ihana uutinen, ensi kerralla vaan en mene sairaalaan, kun kipu tekee minusta liikuntakyvyttömän (ei seisomista/kävelyä/kääntymistä) sanon vaan kumppanilleni, joka koittaa hädissään soittaa minulle ambulanssia, että liikuntakyvyttömyyteni on psyykkistä. Typerä kirurgi, joka leikkasi minut viimeksi ja typerä minä, kun kipu päättyi leikkaukseen. Olihan vika päässäni, jota ei operoitu, joten kivun olisi kuulunut jatkua. Mokattiin, HUS ja minä. 

Kukaan ei väitä välilevyongelmia vain psyykkisistä syistä johtuviksi.

Luetunymmärtäminen, jälleen kerran!

Miten vaikeata on ymmärtää lukemaansa?

Olen eri. Mutta käytännössähän tuossa nimenomaan väitetään, että suurin osa kivuista, joihin ei löydetä selvää syytä, johtuisi psyykkisistä tekijöistä. Onko nyt todella niin, että lääketiede on saavuttanut tason, jossa ymmärretään lähestulkoon kaikki sairaudet ja ihmisen fysiologia jne. perinpohjaisesti? Ettei vain olisi kyse siitä, että kun selvää syytä kivulle ei (heti) löydetä, sanotaan, että syy on psyykkinen, tietämättä sitä oikeasti, ja siirretään potilas tekemään jotain mielikuvaharjoitteita kun ei muutakaan keksitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko ketjua voin sanoa että tosi paska homma niille joilla on oikeasti niitä kipuja. Lääkäri vaan ehdottelee että olet päästäsi vialla ja varsinainen vaiva jää selvittämättä.

Vaikka kivun syy oliskin siinä, että on "päästään vialla", niin miksi se olis syy jättää selvittämättä vaivaa tarkemmin?

No käypä kokeilemassa. Se on juuri se syy. Tai no masennuslääkettä saatetaan tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan, kyllä se välilevy, joka painaa hermoa on korvien välissä. Mikä ihana uutinen, ensi kerralla vaan en mene sairaalaan, kun kipu tekee minusta liikuntakyvyttömän (ei seisomista/kävelyä/kääntymistä) sanon vaan kumppanilleni, joka koittaa hädissään soittaa minulle ambulanssia, että liikuntakyvyttömyyteni on psyykkistä. Typerä kirurgi, joka leikkasi minut viimeksi ja typerä minä, kun kipu päättyi leikkaukseen. Olihan vika päässäni, jota ei operoitu, joten kivun olisi kuulunut jatkua. Mokattiin, HUS ja minä. 

Kukaan ei väitä välilevyongelmia vain psyykkisistä syistä johtuviksi.

Luetunymmärtäminen, jälleen kerran!

Miten vaikeata on ymmärtää lukemaansa?

Olen eri. Mutta käytännössähän tuossa nimenomaan väitetään, että suurin osa kivuista, joihin ei löydetä selvää syytä, johtuisi psyykkisistä tekijöistä. Onko nyt todella niin, että lääketiede on saavuttanut tason, jossa ymmärretään lähestulkoon kaikki sairaudet ja ihmisen fysiologia jne. perinpohjaisesti? Ettei vain olisi kyse siitä, että kun selvää syytä kivulle ei (heti) löydetä, sanotaan, että syy on psyykkinen, tietämättä sitä oikeasti, ja siirretään potilas tekemään jotain mielikuvaharjoitteita kun ei muutakaan keksitä?

Veikkaisin että koko ajan mennään sitä kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä päin. Ei sinänsä yllätä, jos psykofyysisen kokonaisuuden päänsisäisillä jutuilla on merkitystä oireisiin ja lääketiedekkin alkaa sitä huomioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko ketjua voin sanoa että tosi paska homma niille joilla on oikeasti niitä kipuja. Lääkäri vaan ehdottelee että olet päästäsi vialla ja varsinainen vaiva jää selvittämättä.

Vaikka kivun syy oliskin siinä, että on "päästään vialla", niin miksi se olis syy jättää selvittämättä vaivaa tarkemmin?

No käypä kokeilemassa. Se on juuri se syy. Tai no masennuslääkettä saatetaan tarjota.

No sittenhän vika on ammattilaisten toiminnassa, eikä itse tässä teoriassa että päänsisäset haasteet voi vaikuttaa fyysiseen.

Vierailija kirjoitti:

Myös niin, että jos akuuttia kipua ei hoideta heti kunnolla, keskushermosto voi herkistyä mikä johtaa krooniseen kipuun.

Minut pelasti aivan ihana neuvolalääkäri. Kätilöt ja terveydenhoitajat ohjasivat vaan vähentämään kipulääkkeitä vaikean synnytyksen aiheuttamien vaurioiden jälkeen ja kovasti sitä yritin, mutta se ei onnistunut millään. Lopulta pursiahdin lääkärin vastaanotolla itkuun ja kysyin olenko nyt jotenkin koukussa lääkkeisiin vai mikä minussa on vialla. Lääkäri suorastaan tuohtui "Näin niitä kroonisia kipuja tekemällä tehdään" ja määräsi minut kahdeksi viikoksi suurinmille mahdollisille kipulääkeannoksille ja kielsi vähentämästä lääkkeitä kenenkään käskystä. Kun tapasimme seuraavan kerran, voitiin koko lääkitys purkaa ja olen ollut kivuton siitä asti.

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Kannattaisko ihmisen itsensä toimia mielummin omat kipunsa huomioiden, kuin toisten odotusten mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Kannattaisko ihmisen itsensä toimia mielummin omat kipunsa huomioiden, kuin toisten odotusten mukaisesti?

Jossain määrin tuo on mahdollista, mutta ei esimerkiksi töissä. Nykyisin on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun kipu on pysyvä tila, ei työterveyslääkärin määräämä kolmen päivän sairasloma ja kehotus ottaa Buranaa muuta tilannetta miksikään. Sairaslomasi jälkeen et ole yhtään vähempää väsynyt tai kivulias kuin ennen sairaslomaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Kannattaisko ihmisen itsensä toimia mielummin omat kipunsa huomioiden, kuin toisten odotusten mukaisesti?

Jossain määrin tuo on mahdollista, mutta ei esimerkiksi töissä. Nykyisin on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun kipu on pysyvä tila, ei työterveyslääkärin määräämä kolmen päivän sairasloma ja kehotus ottaa Buranaa muuta tilannetta miksikään. Sairaslomasi jälkeen et ole yhtään vähempää väsynyt tai kivulias kuin ennen sairaslomaakaan. 

Kivun syy pitää selvittää ja hoitaa. Ei se työkyvyttömyyseläke kipuja pois vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Kannattaisko ihmisen itsensä toimia mielummin omat kipunsa huomioiden, kuin toisten odotusten mukaisesti?

Jossain määrin tuo on mahdollista, mutta ei esimerkiksi töissä. Nykyisin on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun kipu on pysyvä tila, ei työterveyslääkärin määräämä kolmen päivän sairasloma ja kehotus ottaa Buranaa muuta tilannetta miksikään. Sairaslomasi jälkeen et ole yhtään vähempää väsynyt tai kivulias kuin ennen sairaslomaakaan. 

Lisään tähän kommenttiini vielä sen, että mä olen tosiaan pyrkinyt elämään omat kipuni huomioiden ja siitä on seurannut useiden ihmissuhteiden katkeaminen. Mä kun en voi tänään luvata, että viikon päästä olen siinä kunnossa, että voin lähteä leffaan tms. Mä tiedän sen vasta viikon päästä. Ymmärrän, että ihmiset eivät pidä sovittujen asioiden peruuntumisesta, mutta mä en voi sille mitään. Ja koska en enää halunnut sopia näiden ihmisten kanssa mitään etukäteen, eipä tule kovin montaa ihmistä tavattuakaan. Onneksi olen saanut uusia ystäviä muista kipukroonikoista. Ihmisiä, jotka itsekin saattavat perua tapaamisen sen päivän aamuna, kun tapaaminen olisi. Jotka ymmärtävät, että kun "korvat ovat tumman vihreät", silloin ei lähdetäkään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Kannattaisko ihmisen itsensä toimia mielummin omat kipunsa huomioiden, kuin toisten odotusten mukaisesti?

Jossain määrin tuo on mahdollista, mutta ei esimerkiksi töissä. Nykyisin on todella vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun kipu on pysyvä tila, ei työterveyslääkärin määräämä kolmen päivän sairasloma ja kehotus ottaa Buranaa muuta tilannetta miksikään. Sairaslomasi jälkeen et ole yhtään vähempää väsynyt tai kivulias kuin ennen sairaslomaakaan. 

Kivun syy pitää selvittää ja hoitaa. Ei se työkyvyttömyyseläke kipuja pois vie.

Nyt on kyse kivusta, jota ei hoideta tai johon ei ole hoitoa. Työkyvyttömyseläke ei vie kipuja pois, mutta eläkkeellä ei tarvitse esittää olevansa pirteä ja kivuton. Mulla on jo vuosia ollut nk älyranneke, joka mittaa myös yöunen pituutta ja laatua. Hyvä yö on sellainen, jolloin herään kipuihin vain 3 kertaa yössä. Normaalisti herään 5-7 kertaa yössä. Silti mun katsotaan olevan edelleen työkykyinen. 

Olen yllättynyt, miten moni ajattelee tällaisen lähestymistavan olevan kipujen ja kivusta kärsivien väheksymistä. Mielestäni se on päin vastoin kivun syvällisempää ja laaajempaa ymmärtämistä - tai ainakin askel siihen suuntaan.

Itse uskon ja myös kokemuksieni pohjalta sanon, että ihan fyysisesti todettavien ja diagnosoitavienkin sairauksien taustalla on paljon enemmän emotionaalisia tekijöitä kuin mitä yleisesti ajatellaan tai halutaan myöntää. Eikä kyse ole siitä, että ihmisellä olisi "korvien välissä vikaa", vaan yksinkertaisesti siitä, että tunteet vaikuttavat myös kehossa. Erityisesti käsittelemättömät tunteet varastoituvat kehoon, on sitten kyse peloista, häpeästä, vihasta, katkeruudesta, torjutuksi tulemisesta, turhautumisesta, ihan mistä tahansa ns. normaaliin elämään kuuluvasta normaalista tunteesta.

Sairauksiin vaikuttaa tietysti geeniperimä ja sieltä voi yksilölle tulla tietynlaista kuormaa, elämäntavat voivat kuormittaa, erilaiset saasteet, ympäristömyrkyt, monet käyttämämme kemikaalit samoin. Mutta näiden lisäksi on ainakin myös ns. tunnekuormaa, jolla on oma osuutensa. Meillä kaikilla on sitä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Ja ainakin oma kokemukseni on, että mitä laajemmin ymmärtää omien sairauksiensa ja kipujensa mahdollisia syitä, sitä enemmän on myös työkaluja auttaa itseään ja helpottaa oloaan, kenties jopa parantaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös niin, että jos akuuttia kipua ei hoideta heti kunnolla, keskushermosto voi herkistyä mikä johtaa krooniseen kipuun.

Minut pelasti aivan ihana neuvolalääkäri. Kätilöt ja terveydenhoitajat ohjasivat vaan vähentämään kipulääkkeitä vaikean synnytyksen aiheuttamien vaurioiden jälkeen ja kovasti sitä yritin, mutta se ei onnistunut millään. Lopulta pursiahdin lääkärin vastaanotolla itkuun ja kysyin olenko nyt jotenkin koukussa lääkkeisiin vai mikä minussa on vialla. Lääkäri suorastaan tuohtui "Näin niitä kroonisia kipuja tekemällä tehdään" ja määräsi minut kahdeksi viikoksi suurinmille mahdollisille kipulääkeannoksille ja kielsi vähentämästä lääkkeitä kenenkään käskystä. Kun tapasimme seuraavan kerran, voitiin koko lääkitys purkaa ja olen ollut kivuton siitä asti.

Joskus kipu häviää kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta. Se on osasyy myös moniin turhiin antibioottikuureihin (placebo): potilas kokee olevansa vaivansa kanssa tärkeä, kun ei lähde vastaanotolta "tyhin käsin" vaan reseptin saaneena. Se on tapa tulla kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Mitä siinä avauksessa lainatussa tekstissä sanotaan?:

"Juha Siira kohtaa työssään ihmisiä, joiden kipuja lääketieteelliset keinot eivät ole vieneet pois."

Eli. Sitä lääkintää ON yritetty ihan "oikeaan" fyysiseen sairauteen tai vikaan. Silti monille jää pitkittyneitä (!) kipuja. Ja yksi teoria on että lääkinnästä huolimatta pitkittyneissä kivuissa olisi n.80% kyseessä myös psyykkisiä tekijöitä. Ja miksi ei olisi? Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Tässä on varmasti perää. Itseasiassa krooninen kipu muodostaa hyvin herkästi noidankehän. Kun sulla on jatkuvia kipuja, et pysty nukkumaan öitäsi kunnolla. Kivut herättävät. Kun et saa nukuttua kunnolla, olet väsynyt. Kun olet väsynyt ja kivuissasi, mutta kuitenkin sun pitää elää ja käyttäytyä kuin et olisi väsynyt etkä kivuissasi, ärsyynnyt kaikesta herkemmin. Ja kun ärsyynnyt, se alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Samoin kaikki ihan tavallisestkin kotityöt vievät enemmän aikaa ja vaativat pidempää lepoa niiden jälkeen. Koska väsymyksesi ja kipusi eivät näy päällepäin, läheisesikin odottavat, että toimit kuin niitä ei olisikaan. Samoin työkaverisi ja esimiehesi. Mä olen monesti ajatellut, että olisi hyvä, jos ihmisellä vaikkapa korvat muuttuisivat vihreän eri sävyisiksi sen mukaan, miten kovat kivut hänellä on. Silloin muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että kun korvanlehdet on joulukuusen vihreät, ei voi vaatia samaa kuin jos ne olisivat vaalean vihreät tai eivät vihreät ollenkaan. 

Hirveän hyvin kirjoitettu, kiitos ja voimia sinne. Toi on tosiaan niin käsittämätöntä miten kovakaan piina ei oikein näy ulospäin, mä vieläkin usein hämmästelen sitä muiden kipukroonikoiden kohdalla. Se väsymys näkyy, mutta eihän joku terve ja suht koht hyvin yönsä nukkuva voi mitenkään käsittää sitä millaista on kun hillitön univelka on _jatkuva_ ja kipujen sietäminen sen päälle. Se ettet voi tietää missä kunnossa olet ylihuomenna tai viikon päästä. Tietty empaattisimmat ja fiksuimmat edes yrittävät ymmärtää, kullanarvoisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt, miten moni ajattelee tällaisen lähestymistavan olevan kipujen ja kivusta kärsivien väheksymistä. Mielestäni se on päin vastoin kivun syvällisempää ja laaajempaa ymmärtämistä - tai ainakin askel siihen suuntaan.

Itse uskon ja myös kokemuksieni pohjalta sanon, että ihan fyysisesti todettavien ja diagnosoitavienkin sairauksien taustalla on paljon enemmän emotionaalisia tekijöitä kuin mitä yleisesti ajatellaan tai halutaan myöntää. Eikä kyse ole siitä, että ihmisellä olisi "korvien välissä vikaa", vaan yksinkertaisesti siitä, että tunteet vaikuttavat myös kehossa. Erityisesti käsittelemättömät tunteet varastoituvat kehoon, on sitten kyse peloista, häpeästä, vihasta, katkeruudesta, torjutuksi tulemisesta, turhautumisesta, ihan mistä tahansa ns. normaaliin elämään kuuluvasta normaalista tunteesta.

Sairauksiin vaikuttaa tietysti geeniperimä ja sieltä voi yksilölle tulla tietynlaista kuormaa, elämäntavat voivat kuormittaa, erilaiset saasteet, ympäristömyrkyt, monet käyttämämme kemikaalit samoin. Mutta näiden lisäksi on ainakin myös ns. tunnekuormaa, jolla on oma osuutensa. Meillä kaikilla on sitä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Ja ainakin oma kokemukseni on, että mitä laajemmin ymmärtää omien sairauksiensa ja kipujensa mahdollisia syitä, sitä enemmän on myös työkaluja auttaa itseään ja helpottaa oloaan, kenties jopa parantaa kokonaan.

Nimenomaan.