Ositus perinnönjaossa

Vierailija kirjoitti:

Beenthere kirjoitti:

Suomalaiset tuntuvat vcihaavan perillisen oikeutta periä! Kaikki vaan ahneille leskille.. Sosialistinen valtio haluaa lastenkin perinnön suuhunsa ja jos lapsi haluaa oman osansa vaikka varhain menetetyn isänsä kuolemasta / koko lauma syyttämässä ahneudesta.

Luojalle kiitos viisaista vanhemmista, jotka ovat ajoissa tehneet testamentin lastensa hyväksi niin, että ei jää epäselvyyksiä. Leski ja ahneempi lapsi osaavat kyllä simputtaa nuorimmaista useinmiten jopa pyrkien tekemään tämän kepulikonstein osattomaksi

Kaikki on nähty.

 

Mistä muuten johtuu että vanhin aina pyrkii saamaan kaiken itselleen? 

Kai se on joku lkuviteltu esikoisen oikeus (varsinkin jos poikalapsi ja nuorimmainen tytär Isän kuollessa) _niin äidit asettavat poikansa etusijalle ja toki tämä liitto palvelee tällöin molempia. Tyttäret usein jätetään isän kuollessa puille paljaille, mikäli äideistä ja veljistä on kiinni. Keskinäistä juonimista nuorimmaisen pään menoksi. Julmuus ja ahneus on nähty itse. Liian nuorena kun isänsä tytär menettää ja on liian hyväuskoinen, mitä tulee omaan jäljelle jääneeseen perheeseen, kalliisti maksaa.

Yksi terveytensä menettänyt julmien juonivien tähden.

Kun tietää oman isänsä halunneen kaiken toisin, on se raskasta kestää. Oman lisänsä soppaan on tietysti tuonut vielä veljen vaimo, kuten he usein tekevät. Ilkeydellä ei ole määrää, kun tytär menettää isänsä varhain. Ja voimia ei ole alkaa riidellä. Itseni on myös yritetty tehdä täysin osattomaksi suosien veljeä tahi ehdottomalla pilkkahinnalla ulosostoa "muuhun apuun" vedoten_vaikka vanhempi on saanut itse monenlaista apua/omaisuuden käyttöoikeuksia vuosikymmenten ajan.

Jätetään kutsumatta perunkirjoituksiin, vihjaillaan ja kiristetään. Suljetaan ulos yksinkertaisesti. Ja sukulaisille kwrrotaan tietysti muunneltua totuutta, jos ollenkaan.

Niin isäsi hoitomaksuihin menee kaikki ja perintöä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat puhuivat rehellisesti ja kertoivat, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosiaan, koska kumpikin on saanut ennakkoperintönä 100.000€ ensiasunnon ostoon.

Kun äiti sitten kuoli, näin meneteltiin.

Tämä on aivan eri tilanne, kun kyseessä on perillisen omat vanhemmat.

ap

Mitä sitten.  Perintöasioihin liittyen hieno toimintatapa, avoimesti ja rehdisti selvitellä kaikki etukäteen perittävien puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tässä keskustelijat joutuivat harhaan kun luultiin että isäsi on jo kuollut ja olet siis perillinen joka odottaa ositusta ja perinnönjakoa.  Eli tässä voi kuolla kuka vain ennen isääsi.  Turha jakaa pesiä ennenkuin niitä on olemassa.  Jos isäsi haluaa tehdä lahjakirjan eläessään sinulle esim. rahavaroistaan, on se eri asia. Verohan on suurinpiirtein sama ja silloin varat tulevat varmasti sinulle, hänen jälkeläiselleen.  Hän voi tehdä rahoilleen mitä haluaa.  Edunvalvoja lienee vain tekninen henkilö eikä isäsi tarvitse henkilöä päättämään raha-asioistaan?  Eli isäsi kykenee itse päättämään asioistaan?

En tiedä kykeneekö? Miten asia määritellään? Hänestä on edunvalvonnanhakuprosessi meneillään maistraatissa. Vaimo haki siihen itseään. Minä vastustin ja sanoin, että vaadin yleistä edunvalvojaa, koska vaimoon en luota eikä hänellä ole edellytyksiäkään. Lisäksi vaimon elatus tulee isäni varoista.

Toki joku muukin voi kuolla ensin, sen jälkeen minulla ei ole asiassa mitään mietittävää. Jos se on vaimo, saan kaiken, jos se olen minä, en edelleenkään mieti asiaa sitten.

ap

  Nyt on sinulla tuhanne taalan paikka.  Hae itseäsi tyttärenä ja perijänä edunvalvojaksi tai sitten joku yleinen edunvalvoja muuten olet lirissä.  Et tule saamaan mitään tietoja enää isäsi mistään raha-asioista jos vaimo tulee edunvalvojaksi.  Voit vedota sinne oikeuteen että teillä on vaimon kanssa ristiriita isän varallisuudesta ja jos et itse saa edunvalvontaa itsellesi niin ehdottomasti vaadit ulkopuolisen edunvalvojan.  Hän on sentäänm virkavastuulla.  Toki edunvalvonta on typerää ylipäänsä kun on kerran omaisia hoitamaan raha-asioita.  Ylimääräinen 10000 € vuodessa edunvalvojan palkkioihin ja hänelle menee oikeus myydä varallisuutta ja käyttää valvottavan varoja näkemyksensä mukaisesti.

No tiedän. Hiukan ahdistaa. En uskalla ehdottaa siihen itseäni, sillä pelkäsin, että sen katsottaisiin heikentävän lausuntoani. Lausunnossa siis kerroin faktojen lisäksi miksi vaimo ei sovi edunvalvojaksi, että vaimo on häirinnyt isäni ja minun suhdetta erittäin pahasti kaikkien vuosien aikana.

Jos ois ollut oikein kettu(?) niin ei ois puhunut niistä mitään, osoittanut vain niillä faktoilla vaimon sopimattomaksi, hmm.... Mutta pelkäsin, että ei minuakaan hyväksyttäisi, koska en ole hoitanut isäni raha-asioita koskaan, vaimo on. Pelkäsin, että se arkinen kokemus laskettaisiin hänelle isoksi eduksi.

ap

Jos pystyy hoitamaan raha-asiat ja muut oman perheen sisällä välttää nuo huomattavat maksut edunvalvonnasta ulkopuoliselle valvojalle.  Suosittelen että yhdessä olette edunvalvojia molemmat, niin säästätte maksut.  Silloin ei tule epäilystä että vaimo törsää sinun tulevan perintösi.  Voit tähän vedota oikeuteen.  Että sinulla on intressi että omaisuus säilyy.  Kysy neuvoa asiantuntijalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat puhuivat rehellisesti ja kertoivat, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosiaan, koska kumpikin on saanut ennakkoperintönä 100.000€ ensiasunnon ostoon.

Kun äiti sitten kuoli, näin meneteltiin.

Tämä on aivan eri tilanne, kun kyseessä on perillisen omat vanhemmat.

ap

Mitä sitten.  Perintöasioihin liittyen hieno toimintatapa, avoimesti ja rehdisti selvitellä kaikki etukäteen perittävien puolelta.

Ei onnistu, kun isä koitti puhua asioista (että mitä minä saan) niin vaimo suuttui, ettei näistä pidä jutella. Sen jälkeen isä on kyllä näköjään ajatellut, että antaa meidän sitten riidellä asioista hänen kuoltuaan. Toisaalta on minulle vakuuttanut, ettei vaimo ole rahan perään. Siis joo ei varmaan, ei ei...

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin isäsi hoitomaksuihin menee kaikki ja perintöä ei ole

Kyllä se omaisuus jotain tuottaakin jatkuvasti. Työelämästä ovat olleet poissa ennen eläkeikää jo vuosia ja eläneet vailla palkkatuloa ja nyt isä perii lisää paraikaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat puhuivat rehellisesti ja kertoivat, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosiaan, koska kumpikin on saanut ennakkoperintönä 100.000€ ensiasunnon ostoon.

Kun äiti sitten kuoli, näin meneteltiin.

Tämä on aivan eri tilanne, kun kyseessä on perillisen omat vanhemmat.

ap

 

Aivan totta! Ap:lla on piru kyydissä ja joka yleensä pyrkii hyötymään mahdollisimman paljon 

Piru kyydissä tai piru vastassa jotta kaikki ymmärtää mitä tarkoitin 

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyy hoitamaan raha-asiat ja muut oman perheen sisällä välttää nuo huomattavat maksut edunvalvonnasta ulkopuoliselle valvojalle.  Suosittelen että yhdessä olette edunvalvojia molemmat, niin säästätte maksut.  Silloin ei tule epäilystä että vaimo törsää sinun tulevan perintösi.  Voit tähän vedota oikeuteen.  Että sinulla on intressi että omaisuus säilyy.  Kysy neuvoa asiantuntijalta.

Ois ollut kyllä todella hankalaa olla yhdessä edunvalvojia... En voi luottaa vaimoon missään. Enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ja ennen kaikkea en usko, että vaimo haluaisi minua siihen, ei hän ole ennenkään joutunut minun kanssani isääni jakamaan, vaan on koittanut käenpoikasen lailla päinvastoin heittää minut ulos isäni elämästä.

ap

Mietin vaan, että miksi puhutaan yleensä ahneesta leskestä. Vanhempani olivat yhdessä hommanneet omaisuutensa, ei meillä lapsilla ollut mitään osuutta siinä. Samoin puolisollani ja minulla on yhdessä säästetty ja rakennettu talo ja mökki. Tuntuisi hassulta, jos toisen meistä kuollessa, toinen joutuisi niistä luopumaan. Muissa Euroopan maissa Suomea ja Ruotsia lukuunottamatta leski perii puolisonsa.

Tytär1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Beenthere kirjoitti:

Suomalaiset tuntuvat vcihaavan perillisen oikeutta periä! Kaikki vaan ahneille leskille.. Sosialistinen valtio haluaa lastenkin perinnön suuhunsa ja jos lapsi haluaa oman osansa vaikka varhain menetetyn isänsä kuolemasta / koko lauma syyttämässä ahneudesta.

Luojalle kiitos viisaista vanhemmista, jotka ovat ajoissa tehneet testamentin lastensa hyväksi niin, että ei jää epäselvyyksiä. Leski ja ahneempi lapsi osaavat kyllä simputtaa nuorimmaista useinmiten jopa pyrkien tekemään tämän kepulikonstein osattomaksi

Kaikki on nähty.

 

Mistä muuten johtuu että vanhin aina pyrkii saamaan kaiken itselleen? 

Kai se on joku lkuviteltu esikoisen oikeus (varsinkin jos poikalapsi ja nuorimmainen tytär Isän kuollessa) _niin äidit asettavat poikansa etusijalle ja toki tämä liitto palvelee tällöin molempia. Tyttäret usein jätetään isän kuollessa puille paljaille, mikäli äideistä ja veljistä on kiinni. Keskinäistä juonimista nuorimmaisen pään menoksi. Julmuus ja ahneus on nähty itse. Liian nuorena kun isänsä tytär menettää ja on liian hyväuskoinen, mitä tulee omaan jäljelle jääneeseen perheeseen, kalliisti maksaa.

Yksi terveytensä menettänyt julmien juonivien tähden.

Kun tietää oman isänsä halunneen kaiken toisin, on se raskasta kestää. Oman lisänsä soppaan on tietysti tuonut vielä veljen vaimo, kuten he usein tekevät. Ilkeydellä ei ole määrää, kun tytär menettää isänsä varhain. Ja voimia ei ole alkaa riidellä. Itseni on myös yritetty tehdä täysin osattomaksi suosien veljeä tahi ehdottomalla pilkkahinnalla ulosostoa "muuhun apuun" vedoten_vaikka vanhempi on saanut itse monenlaista apua/omaisuuden käyttöoikeuksia vuosikymmenten ajan.

Jätetään kutsumatta perunkirjoituksiin, vihjaillaan ja kiristetään. Suljetaan ulos yksinkertaisesti. Ja sukulaisille kwrrotaan tietysti muunneltua totuutta, jos ollenkaan.

Tätä samaa harrastavat äidit ja pojat myös kun isä on vielä elossa, mutta äiti olettaa isän kuolevan ennen häntä. Omaisuutta siirretään äidin nimiin vanhan isän ymmärtämättä. Tavoitteena on äidin kautta siirtää omaisuutta pojalleen, niin että tytär saa mahdollisimman minimaalisen lakiosan. Äiti haaveilee, että viettää isän jälkeen luksuselämää poikansa kanssa, poika on tosin yhtä ahne kuin äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyy hoitamaan raha-asiat ja muut oman perheen sisällä välttää nuo huomattavat maksut edunvalvonnasta ulkopuoliselle valvojalle.  Suosittelen että yhdessä olette edunvalvojia molemmat, niin säästätte maksut.  Silloin ei tule epäilystä että vaimo törsää sinun tulevan perintösi.  Voit tähän vedota oikeuteen.  Että sinulla on intressi että omaisuus säilyy.  Kysy neuvoa asiantuntijalta.

Ois ollut kyllä todella hankalaa olla yhdessä edunvalvojia... En voi luottaa vaimoon missään. Enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ja ennen kaikkea en usko, että vaimo haluaisi minua siihen, ei hän ole ennenkään joutunut minun kanssani isääni jakamaan, vaan on koittanut käenpoikasen lailla päinvastoin heittää minut ulos isäni elämästä.

ap

Nyt kun isä ei enää itse varsinaisesti tajua asioista, niin minun ei tarttisi pelätä, että isä minut enää hylkää, vaikka vaatisinkin saada olla isän elämässä mukana asioista päättämässä. Kun silloin kun isä oli vielä tolpillaan hän syyllisti minua siitä, jos halusin jotain, että heille tulee vaimon kanssa riitaa ja enhän mä halua olla syynä isän onnettomuuteen, jos vaimo hänet jättää... Niin astuin sitten syrjään. Nyt ei tarttis olla niinkiltti enää... Mutta ei minulla ole oikein harjaannusta pitää puoliani jos toisen halut ja omani menevät ristiin. Siis jos vaimo sitten suuttuu, kun mulla oiskin sananvaltaa niin mulle tulee helposti sellainen olo, että olen kauhea ihminen. Vaikka vähänkö hän on isääni manipuloidessaan mutkan kautta mua kohtaan ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi puhutaan yleensä ahneesta leskestä. Vanhempani olivat yhdessä hommanneet omaisuutensa, ei meillä lapsilla ollut mitään osuutta siinä. Samoin puolisollani ja minulla on yhdessä säästetty ja rakennettu talo ja mökki. Tuntuisi hassulta, jos toisen meistä kuollessa, toinen joutuisi niistä luopumaan. Muissa Euroopan maissa Suomea ja Ruotsia lukuunottamatta leski perii puolisonsa.

En minäkään omasta äidistäni leskenä puhuisi. Vaan hän olis edelleen äitini. Nyt on kyse uusperhekuviosta. Ne on helvetistä...

ap

Edunvalvojan palkkio ei todellakaan ole normaalisti 10 000 euroa vuodessa. Tällaisiin palkkioihin tullaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että päämiehen omaisuus (johon ei lasketa mukaan omassa käytössä olevaa asuntoa) on vähintään puoli miljoonaa euroa ja sen lisäksi päämiehen nettotulot ovat ainakin 50 000 euroa vuodessa. Jos esimerkiksi päämiehen nettotulot ovat tonnin kuussa, pitää hänellä olla omaisuutta jo selvästi yli kaksi miljoonaa, jotta edunvalvojan palkkio olisi kymppitonnin vuodessa.

Paljon tyypillisempi palkkio on muutama satanen vuodessa.

Edunvalvoja

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojan palkkio ei todellakaan ole normaalisti 10 000 euroa vuodessa. Tällaisiin palkkioihin tullaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että päämiehen omaisuus (johon ei lasketa mukaan omassa käytössä olevaa asuntoa) on vähintään puoli miljoonaa euroa ja sen lisäksi päämiehen nettotulot ovat ainakin 50 000 euroa vuodessa. Jos esimerkiksi päämiehen nettotulot ovat tonnin kuussa, pitää hänellä olla omaisuutta jo selvästi yli kaksi miljoonaa, jotta edunvalvojan palkkio olisi kymppitonnin vuodessa.

Paljon tyypillisempi palkkio on muutama satanen vuodessa.

Edunvalvoja

Omaisuus ainakin on yli puoli miljoonaa. Perintöverojen maksunkin jälkeen. Tuloista en oikein tiedä. Enkä tiedä jaksaako edunvalvoja laittaa sen ulkomailla olevan asunnon esim. vuokralle eli tuottamaan. Voidaanko sitä edellyttää? Kotimaassa isällä on lisäksi 6 asuntoa, joita voi laittaa vuokralle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tytär1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Beenthere kirjoitti:

Suomalaiset tuntuvat vcihaavan perillisen oikeutta periä! Kaikki vaan ahneille leskille.. Sosialistinen valtio haluaa lastenkin perinnön suuhunsa ja jos lapsi haluaa oman osansa vaikka varhain menetetyn isänsä kuolemasta / koko lauma syyttämässä ahneudesta.

Luojalle kiitos viisaista vanhemmista, jotka ovat ajoissa tehneet testamentin lastensa hyväksi niin, että ei jää epäselvyyksiä. Leski ja ahneempi lapsi osaavat kyllä simputtaa nuorimmaista useinmiten jopa pyrkien tekemään tämän kepulikonstein osattomaksi

Kaikki on nähty.

 

Mistä muuten johtuu että vanhin aina pyrkii saamaan kaiken itselleen? 

Kai se on joku lkuviteltu esikoisen oikeus (varsinkin jos poikalapsi ja nuorimmainen tytär Isän kuollessa) _niin äidit asettavat poikansa etusijalle ja toki tämä liitto palvelee tällöin molempia. Tyttäret usein jätetään isän kuollessa puille paljaille, mikäli äideistä ja veljistä on kiinni. Keskinäistä juonimista nuorimmaisen pään menoksi. Julmuus ja ahneus on nähty itse. Liian nuorena kun isänsä tytär menettää ja on liian hyväuskoinen, mitä tulee omaan jäljelle jääneeseen perheeseen, kalliisti maksaa.

Yksi terveytensä menettänyt julmien juonivien tähden.

Kun tietää oman isänsä halunneen kaiken toisin, on se raskasta kestää. Oman lisänsä soppaan on tietysti tuonut vielä veljen vaimo, kuten he usein tekevät. Ilkeydellä ei ole määrää, kun tytär menettää isänsä varhain. Ja voimia ei ole alkaa riidellä. Itseni on myös yritetty tehdä täysin osattomaksi suosien veljeä tahi ehdottomalla pilkkahinnalla ulosostoa "muuhun apuun" vedoten_vaikka vanhempi on saanut itse monenlaista apua/omaisuuden käyttöoikeuksia vuosikymmenten ajan.

Jätetään kutsumatta perunkirjoituksiin, vihjaillaan ja kiristetään. Suljetaan ulos yksinkertaisesti. Ja sukulaisille kwrrotaan tietysti muunneltua totuutta, jos ollenkaan.

Tätä samaa harrastavat äidit ja pojat myös kun isä on vielä elossa, mutta äiti olettaa isän kuolevan ennen häntä. Omaisuutta siirretään äidin nimiin vanhan isän ymmärtämättä. Tavoitteena on äidin kautta siirtää omaisuutta pojalleen, niin että tytär saa mahdollisimman minimaalisen lakiosan. Äiti haaveilee, että viettää isän jälkeen luksuselämää poikansa kanssa, poika on tosin yhtä ahne kuin äitinsä.

Laki sanoo jotain siitä,miten aviopuolisot voivat keskenään siirrellä omaisuutta toistensa nimiin. Ensinsijainen tavoite on velkojien suojelu, ei niinkään perillisten tasapuolinen kohtelu.

Lapsella on yhtäläinen oikeus kummankin vanhemman jälkeen lakiosaan, eli jos toinen sisarus on saanut jo ennen vanhempien kuolemaa jotain, se katsotaan ennakkoperinnöksi.

JOS oma isä " olisi halunnut kaiken toisin", oma isä olisi tehnyt testamentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olisi liian romanttinen, jos olettaisi, ettei edunvalvoja myy mitään?

ap

Jos se edunvalvoja jotakin myy, niin eiköhän se ole sellaista omaisuutta, jonka valvottava omistaa yksin.

Niin. Kannattaa siis sanoa hänelle, että myy sellaista, jossa ei silti ole avio-oikeussuojaa ;) En tiedä sitooko se häntä mitenkään, mutta aina kannattaa pitää puoliaan ja yrittää.

ap

Sillä ei ole edunvalvojalle väliä, miten mikäkin omaisuus tullaan jakamaan valvottajan kuoltua. Hän myy sen omaisuuden, joka sopii parhaiten isäsi tarkoitusperiin. Jos on tarkoitus saada nopeasti rahaa hoitokustannusten maksuun, myyntiin menee se omaisuus, joka menee nopeimmin kaupaksi (esim. se yksiö). Jos on tarkoitus saada mahdollisimman paljon rahaa, hän pistää myyntiin sen arvokkaimman omaisuuden (kiinteistö). Nämä siis ihan siitä huolimatta, onko joku näistä suljettu isäsi vaimon avio-oikeuden ulkopuolelle.

174 toteaa vielä, että en todellakaan suosittele, että ap ryhtyisi yhdessä isän vaimon kanssa edunvalvojaksi. Asioiden hoito vain mutkistuu, jos edunvalvojilla on riitaiset välit. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen edunvalvoja on ehdottomasti paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojan palkkio ei todellakaan ole normaalisti 10 000 euroa vuodessa. Tällaisiin palkkioihin tullaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että päämiehen omaisuus (johon ei lasketa mukaan omassa käytössä olevaa asuntoa) on vähintään puoli miljoonaa euroa ja sen lisäksi päämiehen nettotulot ovat ainakin 50 000 euroa vuodessa. Jos esimerkiksi päämiehen nettotulot ovat tonnin kuussa, pitää hänellä olla omaisuutta jo selvästi yli kaksi miljoonaa, jotta edunvalvojan palkkio olisi kymppitonnin vuodessa.

Paljon tyypillisempi palkkio on muutama satanen vuodessa.

Edunvalvoja

Edunvalvojan palkkiolaskelma löytyy maistraatin sivulta. Siihen vaikuttaa ainakin päämiehen omaisuus ja tapahtumat.

Tavallisen vähävaraisen kansalaisen edunvalvontapalkkio oli jotain 2000€/v , kun omaisuuttakin oli jonkin verran, mutta edunvalvoja huolehti vain eläkkeestä maksetuista hoitomaksuista ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olisi liian romanttinen, jos olettaisi, ettei edunvalvoja myy mitään?

ap

Jos se edunvalvoja jotakin myy, niin eiköhän se ole sellaista omaisuutta, jonka valvottava omistaa yksin.

Niin. Kannattaa siis sanoa hänelle, että myy sellaista, jossa ei silti ole avio-oikeussuojaa ;) En tiedä sitooko se häntä mitenkään, mutta aina kannattaa pitää puoliaan ja yrittää.

ap

Sillä ei ole edunvalvojalle väliä, miten mikäkin omaisuus tullaan jakamaan valvottajan kuoltua. Hän myy sen omaisuuden, joka sopii parhaiten isäsi tarkoitusperiin. Jos on tarkoitus saada nopeasti rahaa hoitokustannusten maksuun, myyntiin menee se omaisuus, joka menee nopeimmin kaupaksi (esim. se yksiö). Jos on tarkoitus saada mahdollisimman paljon rahaa, hän pistää myyntiin sen arvokkaimman omaisuuden (kiinteistö). Nämä siis ihan siitä huolimatta, onko joku näistä suljettu isäsi vaimon avio-oikeuden ulkopuolelle.

Niin, tämä on se raivostuttava osa tässä. Mutta vaimo olisi luultavasti vastustanut ketä tahansa minun tulevia etuja katsonutta edunvalvojaa. En tiedä.

ap