Lue keskustelun säännöt.
Ositus perinnönjaossa
25.09.2016 |
Kun avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan, niin puolisoiden välillähän tehdään ositus. Perintöhän pitää jakaa, jos yksikin osakas niin vaatii, ja jos perinnöstä ei päästä osakkaiden kesken sopujakoon, kuka tahansa osakas voi vaatia pesän jakoa pesänjakajan avulla.
Mutta entä ositus? Jos vainaja omisti enemmän kuin jäljelle jäänyt puoliso, niin puolisolle tulee maksaa tasinkoa vainajan omaisuudesta.
Entä jos perilliselle ja aviopuolisolle tulee erimielisyyttä siitä, miten omaisuus jaetaan, niin jääkö perintö jakamatta?
Vainajalla on vain yksi perillinen.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olisi liian romanttinen, jos olettaisi, ettei edunvalvoja myy mitään?
apJos se edunvalvoja jotakin myy, niin eiköhän se ole sellaista omaisuutta, jonka valvottava omistaa yksin.
Niin. Kannattaa siis sanoa hänelle, että myy sellaista, jossa ei silti ole avio-oikeussuojaa ;) En tiedä sitooko se häntä mitenkään, mutta aina kannattaa pitää puoliaan ja yrittää.
apSillä ei ole edunvalvojalle väliä, miten mikäkin omaisuus tullaan jakamaan valvottajan kuoltua. Hän myy sen omaisuuden, joka sopii parhaiten isäsi tarkoitusperiin. Jos on tarkoitus saada nopeasti rahaa hoitokustannusten maksuun, myyntiin menee se omaisuus, joka menee nopeimmin kaupaksi (esim. se yksiö). Jos on tarkoitus saada mahdollisimman paljon rahaa, hän pistää myyntiin sen arvokkaimman omaisuuden (kiinteistö). Nämä siis ihan siitä huolimatta, onko joku näistä suljettu isäsi vaimon avio-oikeuden ulkopuolelle.
Niin, tämä on se raivostuttava osa tässä. Mutta vaimo olisi luultavasti vastustanut ketä tahansa minun tulevia etuja katsonutta edunvalvojaa. En tiedä.
apYksikään edunvalvoja ei katso sinun tulevia etujasi, vaan isäsi tämänhetkisiä etuja. Käytännössä edunvalvoja voi muuttaa rahaksi kaiken isäsi yksin omistaman kiinteän omaisuuden, jos katsoo sen olevan isäsi etu.
Tosin ihan yksin edunvalvoja ei voi tällaisesta päättää, vaan kiinteän omaisuuden myymiseen hänen pitää hakea lupa maistraatilta. Mutta on ihan totta, että edunvalvojan tehtävä on nimenomaan huolehtia päämiehen eikä hänen perillisensä tai puolisonsa edusta.
Jos minulle edunvalvojana päämiehen tuleva perillinen ehdottaisi omaisuuden hoitoa niin, että se toimisi perillisen puolesta puolisoa vastaan, saattaisin ärsyyntyä ko. pyynnöstä niin paljon, että valitsisin kahdesta myytävästä vaihtoehdosta perillisen kannalta epäedullisemman, jos vaihtoehdot olisivat päämiehen edun kannalta samanarvoiset. En siis todellakaan suosittele ap:ta esittämään edunvalvojalle mitään toivomuksia myytävästä omaisuudesta, sillä tällaiset toivomukset toimivat korkeintaan ap:ta vastaa.
174
Eli annat tunteiden ohjailla toimintaasi? Säälittävää. Pitääpä sitten terästäytyä osoittamaan vaimo todella epäreiluksi henkilöksi.
apSua yritetään neuvoa toimimaan oman etusi mukaan ja sä vastaat siihen haukkumalla säälittäväksi? Nice.
No kiitos varoituksesta, mutta sanoinpa vain, ettei kyllä kuuluisi tunteilla hoitaa tuollaista asiaa. Paitsi tietenkin minua säälivillä, koska minua on tässä kusetettu. Jos en edunvalvojaa pyynnöllämi mitenkään loukkaa, miten loukkaisin, ei hän niitä rahoja peri, ei kuuluisi suhtautua niihin tunteella. Se taas, että mä suhtaudun on aikas ymmärrettävää.
apEtkö sä tosiaan näe mitään loukkaavaa siinä, että sä maallikkona menet ohjeistamaan edunvalvojaa siinä miten tämän tulisi työnsä hoitaa? Ja edelleen, hänen tehtävänsä on valvoa isäsi etua, ei sun. Ihan samantekevää isäsi edun kannalta tunnetko sinä itsesi kusetetuksi vai et.
No onko se nyt jokin ohjeistus, jos esittää pyynnön? Varmaan sille edunvalvojalle aivan sama, jos on siis aivan sama taloudellisesti. Ja miksei edunvalvoja haluaisi auttaa kusetettua? Mutta tajuan kyllä, että ongelmaksi muodostuu se, että hän tajuaisi (tai voisi luottaakaan) tuon taivaallista siitä, miten minua kusetettiin. Ja ilmeisesti ei kiinnostakaan.
apEdunvalvoja valvoo päämiehensä etua. Tässä tapauksessa päämies olisi se, ketä sinä haukut kusettajaksi. Mitäpä luulet, ajatteleeko edunvalvoja päätöksiä tehdessään sen "kusettajan" (=isäsi=hänen päämiehensä) vai "kusetetun" (=sinun) etua? Miksi edunvalvoja edes haluaisi auttaa ihmistä, joka haukkuu hänen päämiestään kusettajaksi?
Jos haluaa olla reilu? En sanonut, että pyyntöni heikentäisi päämiehen asemaa tai tilannetta mitenkään, VAAN: jos voi valita myydäkö samanarvoista omaisuutta, joista toinen menee osaksi vaimolle ja toinen ei mene. Niin en halua, että vaimon osuutta suojellaan. Sen paremmin, kuin omaanikaan. Mutta siis tajuan, ettei edunvalvojia varmaan kiinnosta, mutta ainahan voi yrittää.
apSä annat niin sympaattisen kuvan itsestäsi, että kukapa ei haluaisi toimia sun edun mukaan (en nyt käytä ilmaisua olla reilu, ymmärtänet miksi).
En kyllä ymmärrä? Siis minusta reiluinta olisi, että isän hoitoon käytetään omaisuutta, joka on pois myöhemmin sekä vaimolta että minulta. Ja siis keskustelen asianajajan kanssa että miten edunvalvontaa kannattaisi lähestyä hyvän lopputuloksen kannalta. Ehkä hänellä on vinkkejä. Tai miehelläni. Jos mä en oo niin kiltin ja sympaattisen oloinen ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nyt vastaanotat sen minkä sinulle kuuluu, voit itse tehdä lahjoitusta omille lapsille. Sehän on aivan fantastinen teko ja voit ohjata ja valistuttaa mikä hyvä sijoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole sinä puolestasi fiksu ja jätä ryhtymättä perintöön, jolloin lapsesi saavat isoisänsä perinnön. Sinä olet pian 50 vuotias ja pärjäät omillasi. Lapsesi tarvitsevat rahaa pian sinua enemmän.
En jätä. Jos mulla on periessäni vielä aktiivisia elinvuosia elettävänä, toisin kuin isälläni oli. Mutta kuten isäkääni tehnyt aktiivielämänsä aikana, en halua syödä kuormasta.
apMiten luokittelet että et halua syödä kuormasta, mutta kuitenkin otat perinnön vaikka voisit saada sen siirretttyä heti lapsillesi? Hieman ristiriitaista
Siis tarkoitin, että samat asunnot säilytetään lapsille, kuin mitkä itsekin saan.
ap
Itse teen niin että kaikki perintö minkä saan annan lapsille.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka isäsi vanhemmat hankkivat niin mittavan omaisuuden. Perintöinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos nyt vastaanotat sen minkä sinulle kuuluu, voit itse tehdä lahjoitusta omille lapsille. Sehän on aivan fantastinen teko ja voit ohjata ja valistuttaa mikä hyvä sijoitus.
Ensin haluan nauttia suunnilleen samantasoisesta elintasosta, joka isällänikin oli :) Ja varmaan jos useampia asuntoja saan, niin pakko moraaliselta kannalta katsoen antaa lasten asua omissaan vastikkella tms. aikanaan. Tosin jos heille ei synny mt-ongelmia, niin ehkä haluavat maksaa omia asuntoja? En tiedä. Voin sitten auttaa jos on ylimääräisiä menoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka isäsi vanhemmat hankkivat niin mittavan omaisuuden. Perintöinä?
Isovanhempikin peri, kyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen niin että kaikki perintö minkä saan annan lapsille.
Jos tämä tapahtuisi nyt, niin lapsillani olisi silloin enemmän pääomatuloja kuin mulla :X Mulla on kyllä varallisuutta, mutta isän vaimo hallitsee niitä kuolemaansa saakka ja mä hyödyn niistä vasta sitten. Ollaan just nyt aika tiukoilla ja ollaan oltu jo vuosia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole sinä puolestasi fiksu ja jätä ryhtymättä perintöön, jolloin lapsesi saavat isoisänsä perinnön. Sinä olet pian 50 vuotias ja pärjäät omillasi. Lapsesi tarvitsevat rahaa pian sinua enemmän.
En jätä. Jos mulla on periessäni vielä aktiivisia elinvuosia elettävänä, toisin kuin isälläni oli. Mutta kuten isäkääni tehnyt aktiivielämänsä aikana, en halua syödä kuormasta.
apMiten luokittelet että et halua syödä kuormasta, mutta kuitenkin otat perinnön vaikka voisit saada sen siirretttyä heti lapsillesi? Hieman ristiriitaista
Siis tarkoitin, että samat asunnot säilytetään lapsille, kuin mitkä itsekin saan.
ap
No joo, minulle oikeastaan ihan sama, mitä teet. Se vain, että eipä tuo ole verotuksellisesti mitenkään järkevää ja sen puolesta tavallaan syöt kuormasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole sinä puolestasi fiksu ja jätä ryhtymättä perintöön, jolloin lapsesi saavat isoisänsä perinnön. Sinä olet pian 50 vuotias ja pärjäät omillasi. Lapsesi tarvitsevat rahaa pian sinua enemmän.
En jätä. Jos mulla on periessäni vielä aktiivisia elinvuosia elettävänä, toisin kuin isälläni oli. Mutta kuten isäkääni tehnyt aktiivielämänsä aikana, en halua syödä kuormasta.
apMiten luokittelet että et halua syödä kuormasta, mutta kuitenkin otat perinnön vaikka voisit saada sen siirretttyä heti lapsillesi? Hieman ristiriitaista
Koska me-me-kukka keltainen pääsiäisenä. Lapset ympärillä, ei näe. Kukka keltaisella vaan jano loputon on.
Että oon tavallaan niin kuin tosi köyhä, vaikkei tilanne millään mittapuulla huono olekaan. Mies on kotona, itse jaksan osa-aikaista työtä. Että kiva kiva. Kiva, että isällä menee hyvin 8)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beenthere kirjoitti:
Suomalaiset tuntuvat vcihaavan perillisen oikeutta periä! Kaikki vaan ahneille leskille.. Sosialistinen valtio haluaa lastenkin perinnön suuhunsa ja jos lapsi haluaa oman osansa vaikka varhain menetetyn isänsä kuolemasta / koko lauma syyttämässä ahneudesta.
Luojalle kiitos viisaista vanhemmista, jotka ovat ajoissa tehneet testamentin lastensa hyväksi niin, että ei jää epäselvyyksiä. Leski ja ahneempi lapsi osaavat kyllä simputtaa nuorimmaista useinmiten jopa pyrkien tekemään tämän kepulikonstein osattomaksi
Kaikki on nähty.
Mistä mu.
Kai se on joku lkuviteltu esikoisen oikeus (varsinkin jos poikalapsi ja nuorimmainen tytär Isän kuollessa) _niin äidit asettavat poikansa etusijalle ja toki tämä liitto palvelee tällöin molempia. Tyttäret usein jätetään isän kuollessa puille paljaille, mikäli äideistä ja veljistä on kiinni. Keskinäistä juonimista nuorimmaisen pään menoksi. Julmuus ja ahneus on nähty itse. Liian nuorena kun isänsä tytär menettää ja on liian hyväuskoinen, mitä tulee omaan jäljelle jääneeseen perheeseen, kalliisti maksaa.
Yksi terveytensä menettänyt julmien juonivien tähden.
Kun tietää oman isänsä halunneen kaiken toisin, on se raskasta kestää. Oman lisänsä soppaan on tietysti tuonut vielä veljen vaimo, kuten he usein tekevät. Ilkeydellä ei ole määrää, kun tytär menettää isänsä varhain. Ja voimia ei ole alkaa riidellä. Itseni on myös yritetty tehdä täysin osattomaksi suosien veljeä tahi ehdottomalla pilkkahinnalla ulosostoa "muuhun apuun" vedoten_vaikka vanhempi on saanut itse monenlaista apua/omaisuuden käyttöoikeuksia vuosikymmenten ajan.
Jätetään kutsumatta perunkirjoituksiin, vihjaillaan ja kiristetään. Suljetaan ulos yksinkertaisesti. Ja sukulaisille kwrrotaan tietysti muunneltua totuutta, jos ollenkaan.
Tätä samaa harrastavat äidit ja pojat myös kun isä on vielä elossa, mutta äiti olettaa isän kuolevan ennen häntä. Omaisuutta siirretään äidin nimiin vanhan isän ymmärtämättä. Tavoitteena on äidin kautta siirtää omaisuutta pojalleen, niin että tytär saa mahdollisimman minimaalisen lakiosan. Äiti haaveilee, että viettää isän jälkeen luksuselämää poikansa kanssa, poika on tosin yhtä ahne kuin äitinsä.
Laki sanoo jotain siitä,miten aviopuolisot voivat keskenään siirrellä omaisuutta toistensa nimiin. Ensinsijainen tavoite on velkojien suojelu, ei niinkään perillisten tasapuolinen kohtelu.
Lapsella on yhtäläinen oikeus kummankin vanhemman jälkeen lakiosaan, eli jos toinen sisarus on saanut jo ennen vanhempien kuolemaa jotain, se katsotaan ennakkoperinnöksi.
JOS oma isä " olisi halunnut kaiken toisin", oma isä olisi tehnyt testamentin.
uten johtuu että vanhin aina pyrkii saamaan kaiken itselleen?
Nuorena kuolleet isät eivät välttämättä ole ehtineet tehdä testamenttia tyttäriensä tulevaisuuden. Turvaksi. Siksi ahneet lesket ja esikoiset usein riistävät nuorimman oikeuden perintöön tämän ollessa liian nuori pitääkseen puoliaan/tai liian hyväuskoinen juonittelevien omaistensa suhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kait provosoi. Kuinka kukaan voi keskustella noin epäkohtelijaasti? Minä nyt häivyn koska 15 vuotiaden kanssa en jaksa puhua
Turhauttaa kun ihmiset eivät ollenkaan mieti ja keskity siihen, mitä kysytään.
apTurhauttaa, kun aloituksessa ei ole selvästi kerrottu kaikkia asiaan vaikuttavia yksityiskohtia, kuten sitä että leskellä on OMAKIN asunto.
Oli miten oli, voit pyytää käräjäoikeudelta pesänjakajaa heti huomenna. Tai voit kysyä sopivalta juristilta etukäteen suostumusta ja esittää häntä pesänjakajaksi.
Todella turhauttavaa.
Ensinnäkin, onko joku jo kuollut? Ellei ole, ei ole myöskään mitään perintöä jaettavana, ositettavana, lainhuudatettavana, riideltävänä yms.
Puolisot ovat asuneet/ asuvat yhdessä toisen kokonaan omistamassa asunnossa. Toinen puolestaan omistaa 9/10 ulkomailla olevasta asunnosta. Tämä 9/ 10 on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, tästä ei ole mitään asiakirjaa tai muuta todistetta. Avioehtoa ei ole.
Ap on toisen puolison lapsi edellisestä suhteesta.
Menivätkö nyt edes nämä faktat oikein?
Jos kukaan ei vielä ole kuollut, ehdotan yksinkertaista ratkaisua: testamentti, jossa tuleva vainaja jakaa oman omaisuutensa haluamallaan tavalla. Samassa yhteydessä voidaan sopia ulkomailla olevasta asunnosta ja tuleva vainaja voi esim. lunastaa puolisoltaan sen puuttuvan kymmenyksen ja jättää sen vaikka naapurin kissalle jos haluaa. Hänen lapselleen kuuluu joka tapauksessa vähintään lakiosa vanhempansa omaisuudesta.
Rattoisalla perhepäivällisellä voi ottaa tämän testamenttiasian esille, mieluiten vasta pääruuan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen niin että kaikki perintö minkä saan annan lapsille.
Jos tämä tapahtuisi nyt, niin lapsillani olisi silloin enemmän pääomatuloja kuin mulla :X Mulla on kyllä varallisuutta, mutta isän vaimo hallitsee niitä kuolemaansa saakka ja mä hyödyn niistä vasta sitten. Ollaan just nyt aika tiukoilla ja ollaan oltu jo vuosia.
ap
No mikä ihme se on, jos et käy edes töissä. Kuulostat kyllä aika itsekkäältä. Moni olisi onnellinen, jos lapsilla menisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole sinä puolestasi fiksu ja jätä ryhtymättä perintöön, jolloin lapsesi saavat isoisänsä perinnön. Sinä olet pian 50 vuotias ja pärjäät omillasi. Lapsesi tarvitsevat rahaa pian sinua enemmän.
En jätä. Jos mulla on periessäni vielä aktiivisia elinvuosia elettävänä, toisin kuin isälläni oli. Mutta kuten isäkääni tehnyt aktiivielämänsä aikana, en halua syödä kuormasta.
apMiten luokittelet että et halua syödä kuormasta, mutta kuitenkin otat perinnön vaikka voisit saada sen siirretttyä heti lapsillesi? Hieman ristiriitaista
Siis tarkoitin, että samat asunnot säilytetään lapsille, kuin mitkä itsekin saan.
apNo joo, minulle oikeastaan ihan sama, mitä teet. Se vain, että eipä tuo ole verotuksellisesti mitenkään järkevää ja sen puolesta tavallaan syöt kuormasta.
Tämä on totta, mutta voidaan ajatella myös niin, että omaisuuden arvonnousu mikäli sitä edelleen tapahtuu, tasaa veron menetyksen. Toisin kuin jos isäni ei enää elä kovin kauaa. Ja nuorena saattaa haaskata rahaa menemään, kunnes myöhemmin havahtuu, että mihin kaikki menikään?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen niin että kaikki perintö minkä saan annan lapsille.
Jos tämä tapahtuisi nyt, niin lapsillani olisi silloin enemmän pääomatuloja kuin mulla :X Mulla on kyllä varallisuutta, mutta isän vaimo hallitsee niitä kuolemaansa saakka ja mä hyödyn niistä vasta sitten. Ollaan just nyt aika tiukoilla ja ollaan oltu jo vuosia.
apNo mikä ihme se on, jos et käy edes töissä. Kuulostat kyllä aika itsekkäältä. Moni olisi onnellinen, jos lapsilla menisi hyvin.
No haluan kyllä itsekin voida hyvin. Ja lapset on vielä alaikäisiä ja sanoinhan että autan heitä tarvittaessa, toivottavasti keskivertopalkansaajaa enemmän.
ap
Niin varmaan auttaisit lapsiasi, tonttukaan ei tuohon usko. Puheet ovat eri kuin teot, ethän edes välitä olla lastesi kanssa, etkä siivota kotia. Elävän isän rahat kyllä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan auttaisit lapsiasi, tonttukaan ei tuohon usko. Puheet ovat eri kuin teot, ethän edes välitä olla lastesi kanssa, etkä siivota kotia. Elävän isän rahat kyllä kiinnostaa.
No en pidä tilannetta itsekään terveenä. Kun et tiedä miksi minulla on vaikeuksia ja vaikeaa, niin sinuna pitäisin sen arvostelunkin ihan minimissä. Totta kai olisin ihan helvetin moelelläni pullaa leipova iloinen mutsi. En tiedä, miksi ei näin vain ole. En suunnitellut sitä niin kun perheen ajattelin perustaa. Painu sanonko minne, ja setvi omat luurankosi, jos edes tiedostat mitään niistä.
ap
Olet ap kertonut paljon itsestäsi aiemmin. Sen mukaan nuorempi lapsesikin on jo koulussa, eikä tarvitse kokoaikaista hoitoa.
Eikö miehesi kannattaisi nyt mennä töihin? Olisihan sillä suuri vaikutus perheenne tuloihin.
Miten luokittelet että et halua syödä kuormasta, mutta kuitenkin otat perinnön vaikka voisit saada sen siirretttyä heti lapsillesi? Hieman ristiriitaista