Lue keskustelun säännöt.
Ositus perinnönjaossa
25.09.2016 |
Kun avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan, niin puolisoiden välillähän tehdään ositus. Perintöhän pitää jakaa, jos yksikin osakas niin vaatii, ja jos perinnöstä ei päästä osakkaiden kesken sopujakoon, kuka tahansa osakas voi vaatia pesän jakoa pesänjakajan avulla.
Mutta entä ositus? Jos vainaja omisti enemmän kuin jäljelle jäänyt puoliso, niin puolisolle tulee maksaa tasinkoa vainajan omaisuudesta.
Entä jos perilliselle ja aviopuolisolle tulee erimielisyyttä siitä, miten omaisuus jaetaan, niin jääkö perintö jakamatta?
Vainajalla on vain yksi perillinen.
Kommentit (282)
Vituttaa tällaiset palstahuutelijat, angstisista puheenvuoroistanne näkee, ettei se rakkaus nyt teidänkään elämässä niin isona kuki ja siksikö pitääkin minua arvostella ja minulle avutua ja minua syyttää kaikesta mahdollisesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Kai sulla on taas pian aika terapeutille? Tuo sun vointisi näyttää taas heikentyneen.
No on, hänellä on viikon loma mutta olen nyt muuten käynyt vähän tiheämmin. Toi sedän aiheuttama pettymys ottaa tosi koville. Tavallaan tulee romahdus, mutta niin kuuluukin tulla, etten pitäisi kaikkea pahaa oloa vain sisälläni.
ap
Huomaan, että sedän tekemä pettymys tekee itselleni vaikeammaksi tehdä lasten eten mitään. En oikein ymmärrä sitä logiikkaa ja korrelaatiota siinä ja olen ihan kauhuissani koska näköjään muut voivat tavallaan riistää minulta äitiyden, jos vain haluaisivat.
ap
Mutta kai ne on jotain purkautumattomia menneisyyden painolasteja.
Enkä ymmärrä, miksi olen niin transparentti siinä, siis että setä tekee mulle kipeää ja melkein romahdan, mutta ehkä se on se totaalisesti puuttunut tuki tilanteissa, joissa kuuluisi kyetä asettamaan toisille rajat (=osoittaa vihaa). Ei ole itsesuojeluvaistoa, kun äidille se oli kauhistus. Sitä pitää nyt rakentaa. "Hauskasti" (not) se vain rakentuu perhettäkin vastaan. Miksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet todella sairas tapaus. Alan ymmärtää äitiäsi kun olen näitä juttujasi lukenut. Olet varmaan ollut aivan karsea lapsi.
Ap, koeta nyt ymmärtää, että mitä enemmän sinä haukut muita, sitä epäuskottavammalta sinä vaikutat muiden silmissä. Muut tulkitsevat käytöksesi niin, että olet vain joka asiaan tyytymätön tyyppi, joka haukkuu ympäristössään kaikkea mahdollista ja jota ei tarvitse ottaa tosissaan. Jos on kärsinyt vääryyttä, kannattaa kylmän rauhallisesti selittää faktat eikä mitään muuta. Näin antaa muille asiallisen ja uskottavan vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat puhuivat rehellisesti ja kertoivat, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosiaan, koska kumpikin on saanut ennakkoperintönä 100.000€ ensiasunnon ostoon.
Kun äiti sitten kuoli, näin meneteltiin.
Tämä on aivan eri tilanne, kun kyseessä on perillisen omat vanhemmat.
apMitä sitten. Perintöasioihin liittyen hieno toimintatapa, avoimesti ja rehdisti selvitellä kaikki etukäteen perittävien puolelta.
Ei onnistu, kun isä koitti puhua asioista (että mitä minä saan) niin vaimo suuttui, ettei näistä pidä jutella. Sen jälkeen isä on kyllä näköjään ajatellut, että antaa meidän sitten riidellä asioista hänen kuoltuaan. Toisaalta on minulle vakuuttanut, ettei vaimo ole rahan perään. Siis joo ei varmaan, ei ei...
ap
Ja sinäkö et ole rahojen perään? Rehellisesti käsi sydämellä? Miksi ne kuuluisi sinulle enemmän kuin vaimolle, joka on miehensä rinnalla joka päivä elänyt kaikki vuodet?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti setää edes haittasi se, että haukuin häntä. Syyllistin ja syytin. Sähköpostilla syyllistin ja syytin ja sanoin epäreiluksi ja epäoikeudenmukaiseksi ja ihmettelin mitä olin hänelle tehnyt ansaitakseni sen. Ja sanoin, ettei kiinnosta hänen selityksensä paperin luonteesta. Ja sanoin hänen loukannen vainajan tahtoa puolustaa paperin avulla minua.
Ja puhelimessa haukuin vaivaksi ja vellihousuksi.
Mutta eihän nää sitä tosiseikkaa muuta, että oma setä kääntää minulle selän, ja vie oikeuksiani. Perkele!!!!! Mikä sen tosiseikan korjaisi??
ap
Ainakin annoit todisteet muille hulluudesta ja aseet sinua vastaan tuolla käytöksellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, koeta nyt ymmärtää, että mitä enemmän sinä haukut muita, sitä epäuskottavammalta sinä vaikutat muiden silmissä. Muut tulkitsevat käytöksesi niin, että olet vain joka asiaan tyytymätön tyyppi, joka haukkuu ympäristössään kaikkea mahdollista ja jota ei tarvitse ottaa tosissaan. Jos on kärsinyt vääryyttä, kannattaa kylmän rauhallisesti selittää faktat eikä mitään muuta. Näin antaa muille asiallisen ja uskottavan vaikutelman.
Minulle on aivan sama, miten muut tulkitsevat minua, jos eivät oikein mitään ymmärrä, niin ei minun sellaisten ihmisten varaan kannata varatakaan. Setää ei oikeuteni kiinnosta, aivan sama miten käyttäydyn, koska käyttäydyin alkuun kohteliaasti ja hän oli minua kohtaan täysin piittaamaton. Laitoin siinä vaiheessa asianajajan asialle, mutta sitten kerroin myös sedälle, mitä mieltä olen siitä, että hän toimii noin. Mitä mä siinä hävisin? Joitain ihmisiä ei kiinnosta toisten hvinvointi, ellei ole pakko.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat puhuivat rehellisesti ja kertoivat, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosiaan, koska kumpikin on saanut ennakkoperintönä 100.000€ ensiasunnon ostoon.
Kun äiti sitten kuoli, näin meneteltiin.
Tämä on aivan eri tilanne, kun kyseessä on perillisen omat vanhemmat.
apMitä sitten. Perintöasioihin liittyen hieno toimintatapa, avoimesti ja rehdisti selvitellä kaikki etukäteen perittävien puolelta.
Ei onnistu, kun isä koitti puhua asioista (että mitä minä saan) niin vaimo suuttui, ettei näistä pidä jutella. Sen jälkeen isä on kyllä näköjään ajatellut, että antaa meidän sitten riidellä asioista hänen kuoltuaan. Toisaalta on minulle vakuuttanut, ettei vaimo ole rahan perään. Siis joo ei varmaan, ei ei...
apJa sinäkö et ole rahojen perään? Rehellisesti käsi sydämellä? Miksi ne kuuluisi sinulle enemmän kuin vaimolle, joka on miehensä rinnalla joka päivä elänyt kaikki vuodet?
Isäni sanoi että asia on niin. Eikä isä ole sanojaan pyörtänyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti setää edes haittasi se, että haukuin häntä. Syyllistin ja syytin. Sähköpostilla syyllistin ja syytin ja sanoin epäreiluksi ja epäoikeudenmukaiseksi ja ihmettelin mitä olin hänelle tehnyt ansaitakseni sen. Ja sanoin, ettei kiinnosta hänen selityksensä paperin luonteesta. Ja sanoin hänen loukannen vainajan tahtoa puolustaa paperin avulla minua.
Ja puhelimessa haukuin vaivaksi ja vellihousuksi.
Mutta eihän nää sitä tosiseikkaa muuta, että oma setä kääntää minulle selän, ja vie oikeuksiani. Perkele!!!!! Mikä sen tosiseikan korjaisi??
apAinakin annoit todisteet muille hulluudesta ja aseet sinua vastaan tuolla käytöksellä
Aseet? Ase oli setäni kädessä, se paperi, ja hän meni antamaan sen vaimolle. Ase, jonka mä tarvitsin oli jo sedällä, mitään muita aseita hänellä ei ole.
ap
Toivottavasti lapsistasi välitti joku tämänkin sunnuntain ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsistasi välitti joku tämänkin sunnuntain ajan.
Niinpä. Hammaskeiju? Ei he ainakaan vietä iltapäiviä ja iltoja kotona yksin puhelimen varassa. Olin mä kotona, mutta paremminkin olisn voinut voida. Sitä haluais lähteä vaikka leffaan, kun itsellä on vapaapäivä. Siis Todella upeeta kiinnostais tmv.
ap
Vierailija kirjoitti:
Pelastakaa lapset!
No niinpä, mies katsoo uutisia, vaikka lapset ei ole vielä yöpuvuissa, sängyssä eikä hampaita ole pesty. Lapset ei halua mennä nukkumaan, siksi mä en laita heitä. Vaikka lasten kuuluisi jo olla nukkumassa.
ap
Yöunet jää liian lyhyiksi ja sitten lapsille puhkeaa varmaan aikuistyypin diabetes :( Tai ei kestä stressiä. Tai eivät opi mitään koulussa :((
ap
Olis niin paljon helpompaa olla lapseton kuin murehtia tällaisia.
ap
Miestä ei kiinnosta murehtia, vaikka olisi mitä vikaa tahansa.
ap
Ja jos haluankin elää rahani saatuani yksin on se oma asiani. Ihmiset eivät noin keskimäärin ymmärrä minua, vaikka minun pitää aina ymmärtää kaikkia muita, niin en jaksa enempää hyysätä muiden mielialoja. Jos minua on niin vitun vaikea miehen (ja lastenkin) ymmärtää niin eläkööt prkl yksinään stten, en mä heidän vaatimuksiaan missään tarvitse. Tulen aivan hyvin toimeen itsekseni. Varmaan hekin ilman minua. Hahhah, elämäni ei todellakaan ole toisista kiinni. Hyvää hyvyyttäni heitä nytkin tässä elätän ja lapsille äitinä hyörin.
ap