Ositus perinnönjaossa
Kun avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan, niin puolisoiden välillähän tehdään ositus. Perintöhän pitää jakaa, jos yksikin osakas niin vaatii, ja jos perinnöstä ei päästä osakkaiden kesken sopujakoon, kuka tahansa osakas voi vaatia pesän jakoa pesänjakajan avulla.
Mutta entä ositus? Jos vainaja omisti enemmän kuin jäljelle jäänyt puoliso, niin puolisolle tulee maksaa tasinkoa vainajan omaisuudesta.
Entä jos perilliselle ja aviopuolisolle tulee erimielisyyttä siitä, miten omaisuus jaetaan, niin jääkö perintö jakamatta?
Vainajalla on vain yksi perillinen.
Kommentit (282)
Joudun odottamaan vielä tulevan viikon, vastaako setäni asianajajan kirjeeseen. Ja sen jälkeenkään en tiedä, voiko aa sanoa ainoastaan, ettei mitään sen menettämäni paperin takaisinsaamiseksi ole tehtävissä. Ja setäni pääsee kuin koira veräjästä siitä, että loukkasi minua ja oikeuksiani erittäin verisesti. Että tällaista tapahtuu mulle! I siinä vittu paljon kiinnosta perheenjäseniä hyysätä! Kuka minusta pitää huolta?
ap
Kuka minun pahasta mielestäni välittää = pitää huolta minusta? Kun minua loukataan, kuka piittaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka minun pahasta mielestäni välittää = pitää huolta minusta? Kun minua loukataan, kuka piittaa?
ap
Aikuiset ihmiset pitävät itse itsestään huolta. Osa sitä on itse omasta toimeentulosta huolehtiminen työllä, ei perinnön varaan laskemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka minun pahasta mielestäni välittää = pitää huolta minusta? Kun minua loukataan, kuka piittaa?
apAikuiset ihmiset pitävät itse itsestään huolta. Osa sitä on itse omasta toimeentulosta huolehtiminen työllä, ei perinnön varaan laskemalla.
No jos näin on, niin minusta ei ole pitämään huolta keistäkään muista. Ja se on vanhempieni syy, jotka eivät opettaneet siihen, eivätkä välittäneet.
ap
Koska itsestä ja muista huolenpito ei ole todellakaan vain talousasioitten hallitsemista, se on oikeastaan kaikkea muuta ja talous on vain pieni siivu siitä. Näin minusta.
ap
Ja siis äitini suorastaan kielsi minua pitämästä itsestäni huolta, kuten setäni toimintaan suhtautumisesimerkki osoittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka minun pahasta mielestäni välittää = pitää huolta minusta? Kun minua loukataan, kuka piittaa?
apAikuiset ihmiset pitävät itse itsestään huolta. Osa sitä on itse omasta toimeentulosta huolehtiminen työllä, ei perinnön varaan laskemalla.
No jos näin on, niin minusta ei ole pitämään huolta keistäkään muista. Ja se on vanhempieni syy, jotka eivät opettaneet siihen, eivätkä välittäneet.
ap
Hengissä olet kuitenkin selvinnyt liki 50 vuotta ja perheenkin perustanut, joten kyllä ne jotain oikein teki.
Samoin nuoruudessani erään kaverin toimiessa minun oikeuksiani vastaan äitini ainoa huoli oli se, ettei kaverilla ole ystäviä ja etten minä vain loukkaa häntä. Niin kuin nytkin oli huoli, etten minä loukkaa setääni, vaikka setä ei ole pahoitellut toimintaansa, eikä suostu korjaamaan virhettään eikä tietenkään edes myöntämään virhettään, VAIKKA ÄITINIKIN SEN NÄKEE. Niin silti vika on minun jos sanon sedälle mikä vittupääpaskaidiootti se on!!!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka minun pahasta mielestäni välittää = pitää huolta minusta? Kun minua loukataan, kuka piittaa?
apAikuiset ihmiset pitävät itse itsestään huolta. Osa sitä on itse omasta toimeentulosta huolehtiminen työllä, ei perinnön varaan laskemalla.
No jos näin on, niin minusta ei ole pitämään huolta keistäkään muista. Ja se on vanhempieni syy, jotka eivät opettaneet siihen, eivätkä välittäneet.
apHengissä olet kuitenkin selvinnyt liki 50 vuotta ja perheenkin perustanut, joten kyllä ne jotain oikein teki.
No just ja siitä bileet pystyyn.
ap
Mitä muita vaihtoehtoja mulle sedän kanssa jää, kuin purkaa raivoni setään, jos se tekee virheen, mutta ei pahoittele sitä, myönnä sitä eikä korjaa sitä?
Miksi äitini, se maailman isoin vittupää, vaatii, etten saa sanoa sedälle edes pahasti?????
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita vaihtoehtoja mulle sedän kanssa jää, kuin purkaa raivoni setään, jos se tekee virheen, mutta ei pahoittele sitä, myönnä sitä eikä korjaa sitä?
Miksi äitini, se maailman isoin vittupää, vaatii, etten saa sanoa sedälle edes pahasti?????
ap
Miten tää liittyy sun isän omaisuuden ositukseeen?
Veikkaan, että äitiä itseään on lapsuudessa omat vanhemmat tunnetasolla jotenkin kusettaneet. Äidin on pitänyt pitää omaa isäänsä omia tunteitaan isommassa ylisuuressa arvossa, ehkä, vaikka äitini menetti isänsä vanhempiensa erossa eikä isänsä välittänyt kuulemma äidistäni sen enempää, kuin kirjoitti typerän kirjeen alkaen 6-vuotiaalle äidilleni kerran vuodessa jossa jaaritteli omia kuulumisiaan. Äiti ois tarvinnut ehkä vähän enemmän. Mutta ei ilmeisesti ole saanut oikeutta ilmaista omia tunteitaan tilanteesta. Mitään hyvää sellaisesta tunteiden kovettamisesta, että aikuisilla ois hyvä mieli, äitini ei takuulla saanut. Isällään oli uusi perhe ja uudet, varmaan äidistäni on sille tuntunut, että häntä rakkaammat lapset.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita vaihtoehtoja mulle sedän kanssa jää, kuin purkaa raivoni setään, jos se tekee virheen, mutta ei pahoittele sitä, myönnä sitä eikä korjaa sitä?
Miksi äitini, se maailman isoin vittupää, vaatii, etten saa sanoa sedälle edes pahasti?????
apMiten tää liittyy sun isän omaisuuden ositukseeen?
Tavallaan ei mitenkään. Suorasti ei liity.
ap
Jos äitini näkee minua kohtaan vääryyttä, niin totta helvetissä äidin ois pitänyt hyväksyä se, että sille tekijälle suututaan, jos se ei suostu mitään myöntämäänkään. Voi vittu.
ap
Toivottavasti setää edes haittasi se, että haukuin häntä. Syyllistin ja syytin. Sähköpostilla syyllistin ja syytin ja sanoin epäreiluksi ja epäoikeudenmukaiseksi ja ihmettelin mitä olin hänelle tehnyt ansaitakseni sen. Ja sanoin, ettei kiinnosta hänen selityksensä paperin luonteesta. Ja sanoin hänen loukannen vainajan tahtoa puolustaa paperin avulla minua.
Ja puhelimessa haukuin vaivaksi ja vellihousuksi.
Mutta eihän nää sitä tosiseikkaa muuta, että oma setä kääntää minulle selän, ja vie oikeuksiani. Perkele!!!!! Mikä sen tosiseikan korjaisi??
ap
Setä antoi avoimen piikin kohdella itseään huonosti, koska niin hänkin kohteli minua.
ap
Ja minä osaan olla kyllä tarvittaessa todella ruma.
ap
Niin että kun mua tästälähtien vituttaa, niin tiedän kyllä kenelle avaudun?!
ap
Ainakin se tilanne setäni kanssa ja äitini vammainen suhtautuminen minuun siinä on antanut valoa sille, miksi minulla on vaikeaa. Ties mitä vielä tässä matkan varrella selviää selvitellessä oikeuksiani vaimonkin suhteen, kun äiti ei ole enää kaasuvalottajamainen "tukijani" eli heikentäjäni, vaan mies ja terapeutti.
ap