tammikuun 09 odottajat

oli sama tilanne kuin sulla, hintsni, suunnilleen näihin aikoihin 10v sitten. Oltiin 1kk sitten menty naimisiin ja valmistuin juuri ammattiin, kun plussasin heikon plussan. Mulle tehtiin perussairauden takia eka lääkärintarkastus jo rv 7+1 ja tk-lääkäri ultrasi samalla. Mulla näkyi myös ruskuaispussi, mutta ei mitään siellä sisällä. Mä sain saman tuomion: ei vastaa viikkoja tai sitten tuulimuna. Mitään verikokeita ei otettu. 2,5 viikon päästä seuraavassa neuvolassa kuului onneksi sydänäänet, LA:ta siirrettiin 10pv eteenpäin rakenneultrassa (silloin ei päässyt meiltä alku-ultraan eikä yksityisiä löydy lähikunnista) ja tuolla se 9v nyt juoksee pihalla.



Mutta pitää laittaa jotain syömistä ja kömpiä vaikka sänkyyn, kun taas viluttaa...



Äippä ja ylläri 6+0, kai

Kyllä jännittää että jotain menee väärin. Nyt 6+4 ja ei mene minuttiakaan jolloin en miettis riskiä keskenmenosta. Ensimmäinen raskaus eikä keskenmenoja takana, kuitenkin paniikissa. Vasta kesä-heinäkuun vaihteessa eka ultra. Kyllä harkitsen yksityistä ultraa mutta pelkään että se vain vahvistaisi pelkojani. Mitä suosittelette? Kannattaisko vai ei?



Onko kenelläkään sellaista epämukavaa oiretta kun suolistovaivoja? Olen itse suht hoikka ja aina käyttänyt "vartalamyötäisiä" vaatteita. Nyt vatsa kasvaa päivän mittaan niin paljon että näytän enemmän siltä kun olisin ehkä 30+4 kun 6+4. Yöllä se laskee hieman muttei kokonaan joten yht äkkiä tulee muotia seurattua tunikoilla ym. Alkaa jo tulla kysymyksiä muilta ja vaikeuttaa kun haluaa asiaa vielä salata. Jopa pieni raskausarpikin jo tullut pelkästä turvotuksesta. Tuntuu joka ilta että räjähtää. Onko muilla sama vaiva?

Ensinnäkin hintsnille voimia! Raskainta on odotella, kun ei voi tehdä mitään. Toivotaan kuitenkin vielä parasta!



Minä kävin tänään sitten tutustumassa tulevaan työpaikkaani. Vastoin kaikkia lakeja ja periaatteita KERROIN, että olen juuri plussannut! Vastaanotto oli HYVÄ, haluavat kuulemma minut kaikesta huolimatta :)



Oli siis niin vaikea kuunnella selostusta työnkuvasta kun takaraivossa takoi koko ajan että "entäs kun jään jo joululta pois?!?!?" Varsinkin kun työ on todella intensiivistä ja tiimityötä johon joutuu itsensä likoon panemaan kokonaan. Niinpä sitten kerroin, että tällainen juttu on nyt akuutti meidän perheessä. Tällä kertaa avoimuus kannatti, tosin tiedän erittäin hyvin, että näin ei todellakaan aina ole! (On tullut koettua omallakin kohdalla.)



Sen jälkeen kun pienet itkut kotimatkalla tirautettuani pääsin kotiin, alkoi jo tuntua että nyt uskallan myös olla raskaana :) Helpottavaa myös se, ettei tarvitse kertoa nykyiselle pomolle asiaa välttämättä ollenkaan.



Ja aivan kuin rinnoissakin viimein tuntuisi pistelyä :D Aamulla tein varalta vielä uuden raskaustestinkin, erimerkkisen kuin edellinen, ja sekin näytti hyvin vahvaa plussaa!



Että vähän positiivisemmin eteenpäin viime päivien tunnelmiin nähden, kun on ainakin syksyn työt turvattu ja oikeastaan jo vähän pitemmällekin :)



eikkuli

että Kimmi on tehnyt uuden pinon... Vähän lyhyempi vielä, mutta kasvaahan sekin. ;-)

3xäippä74 kiitos tuesta. On kiva kuulla että asiat voi olla vielä hyvinkin. Lääkärikin sanoi että älä ole huolissasi en minäkään ole. No huomenna sitten uudet verikokeet ja ultra...toivotaan että jotain näkyis... Näin viime yönä unta: esikoiseni kanssa oltiin auto ajelulla ja meillä oli mukana poika vauva turva kaukalossa.... ja mielestäni olin uudelleenkin jo raskaana...outoa...

Kirjoitan taas huomenna, jos vaan olen kunnossa. Pelottaa vietävästi...pitäkää peukkuja että kaikki on hyvin....

Olenkin jo miettinyt että jos on tuulimuna niin onneksi on kohdussa, ei munasarjoissa...saan vielä mahdollisuuden...pysyn terveenä...en voi itse asille mitään...

Hei kaikki,



nyt on ensimmäinen neuvolakäynti takana ja täytyy todeta, että kyllä on systeemit muuttuneet sitten viime kerran (josta on kyllä jo useita vuosia...).



Alkuraskauden käynnit on harventuneet ja tuntuu, että lähtöoletus on, että kaikki käyvät niskapoimu-ultrassa, koska mitään muuta ei alkuraskaudessa tarjota! Että se siitä teoreettisesta vapaaehtoisuudesta...:(



Minä en kuitenkaan halua tietää mahd. kohoneesta down-riskistä, joten minulle on nyt tiedossa sitten np-ultran sijaan lääkärikäynti. Meillä ei terv.keskuksessa ole ultraa, joten eipä tuossa sitten muuta kuin kuunnella sydänäänet. Ja sekin vasta viikon 12 jälkeen, joskus, en tiedä vielä milloin, koska lääkärien kesäpäivystykset eivät ole vielä selvillä...



Rakenneultra joskus elokuussa on sitten seuraava toimenpide.



Viimeksi sain ennen vko 12 kuulla sydänäänet, jotta uskalsi sitten kertoa muillekin, että raskaana ollaan. Nyt olen vähän sormi suussa että milloin uskallan kertoa muille, kun itsellä ei ole mitään muuta konkreettista todistetta kuin puuttuvat kuukautiset... Enkä takuulla pysty salaamaan tätä pömppömahaa siihen asti, että vihdoin pääsen lääkäriin joskus kesä-heinäkuun vaihteessa.



Ja periaattesta vielä vastustan sitä, että joutuisin menemään yksityiselle ultraan. Tämän takiahan minä niitä veroja maksan, että saan palvelua silloin kun sitä tarvitsen!

työpäivä tuntui tooosi pitkältä kun väsytti vaan koko ajan. Kotiin tultuani oli pakko mennä hetkeks nukkumaan, kun ei silmät enään auki meinannu pysyä. onneks enään ens viikko töitä ja sit 3 vko loma. tai loma ja loma remonttia pitäis tehä ja purkaa tavaroita laatikoista.



Ela: mulla kanssa vatsa on tosi turvonnut kanssa. iltaa kohti vaan kasvaa vaikka oon jättäny hiilihappopitoiset juomatkin pois. työhousutkin kiristää jo :(

Mulla oli kanssa eilen ensimmäinen neuvolakäynti, vauva-lehden laskurista päivällä poiketen ollaan viikolla 7+6. Ei siellä kauheesti mitään uutta tullut (vaikka siis eka raskaus), kun on kuitenkin itse lukenut aika paljon... Oli tietenkin ihan huojentavaa kuulla ammatti-ihmiseltä, että on ihan ok vaikka mulla ei oo kauheesti mitään oireita. Vaan väysymystä ja rintojen kasvamista. Paljon paperihommia. Eka ultra olis 16.6., jollon ollaankin jo sen verran pitkällä (11+1), että ajateltiin sen jälkeen kertoa kavereille ja vanhuksille. Siis jos kaikki vaan on ok. Sitä odotan ihan hulluna, että sais jotain konkreettista varmistusta tälle kaikelle... Töissä kerroin jo ja mäkin oon saanut tosi positiivisen vastaanoton.

Kävin tänään uudelleen ultrassa... ei näy ketään...hcg 4319... ensi viikolla ois aika gyn pkl...jossa keskeytys jos ei tule näkyviin...ois antanut jo tänään lääkkeet, mutta en suostunut vielä ottamaan...en varmaankaan ota vielä ensiviikollakaan...jotenkin itselläni on sellainen tunne että ein voi vielä antaa periksi...jospa vielä sittenkin.... itkenyt olen niin paljon..rukoillut että kyllä kaikki menee vielä hyvin...olen niin pettynyt!

Keskenmeno tuli, taas, eilen aamulla. Ei ollut niin kivulias kuin viimeksi...no mutta jokatapauksessa nyt pitää poistua ja jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa... :( suuri on suru, mutta elämä jatkuu... :(



Onnea kaikille, joilla raskaus sujuu normaalisti! :)

Voimia sinulle Toukka80. Minulla oli ultra...ei vieläkään näkynyt mitään...raskaus oireet vähentyneet....lääkäri oli eri kuin viime kerroilla ja vielä jäimme odottamaa jospa jotain sikiö kaikua ilmestyisi....seuraava olisi sitten rv 8+6 eli jos ei sittenkään tule mitään näkyviin...keskeytys lääkkeillä....on ollut rankkaa aikaa, mutta ei voi mitään....tuulimuna epäily jatkuu....