Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Vierailija kirjoitti:

Kommenttini poistettiin, vaikka kerroin yleistasolla järjestömaailmasta työnantajana. Miksi?

En ehtinyt lukea kommenttiasi, harmi.

Siivoojan työ Lika & Törky Oyj:ssa. Työsopimukseni oli jotain tyyliin 27-37,5h/vko. Sopimusta tehdessä oli puhetta, että pääsääntöisesti tekisin yhtä tiettyä kohdetta ja tarvittaessa muitakin. Käytännössä tämä meni niin, että seuraavan päivän työvuoron aika ja paikka soitettiin vasta sitä edeltävänä iltapäivänä. Mistään kolmen viikon, saati edes yhden viikon listasta oli turha haaveilla, ellei tiedossa ollut jonkun vakituisen siivoojan pidempi tuuraus.

Minua, autotonta, myös hyppyytettiin ympäri kaupunkia ja naapurikuntia. Välillä jouduin kesken päivän pyöräilemään 8 km toiseen kohteeseen, mutta siirtymä-ajasta ei maksettu palkkaa kuin ehkä vartilta. Työaika saattoi olla mitä tahansa: klo 6-14, 6-11, 8-16... Välillä pyydettiin myös viikonlopun yövuoroihin. Suostuin sillä ehdolla, että saisin tehdä sekä lauantain että sunnuntain (tuplapalkka). Kuinkas kävikään: lauantaiyön vuoron päätteeksi ilmoitettiin, että sunnuntaiksi olikin jo liikaa työvoimaa, ei minua tarvittukaan. Sotkin siis unirytmini täysin siksi, että saisin lauantaiyön ruhtinaalliset alle 2 euron yölisät. Ja väsyneenä takaisin pompoteltavaksi seuraavalla viikolla.

Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden selästä revittiin kaikki irti: heille annettiin törkyisimmät ja raskaimmat kohteet. He eivät ehtineet pitää taukojaan. Osa suomalaisista tädeistä oli taas saanut pedattua itselleen varsin lokoisat olot: kauheaa kiirettä valiteltiin jatkuvasti, mutta silti bongasin näitä "kohdevastaavia" monesti ylimääräisiltä tupakkatauoilta ilman kiireen häivääkään. Joskus heitä tuuratessani huomasin, että 8h työpäivästä varsinaiseen työhön sai kulutettua ehkä maksimissaan 6 tuntia. Heidän alkuperäisiä tehtäviään kun oli pikkuhiljaa delegoitu näille muille työntekijöille, jotka eivät osanneet tai jaksaneet pistää vastaan.

Tuo johdon perseily ja jatkuva epävarmuus työajoista yms. oli todella uuvuttavaa. Itse työ oli myös raskasta, mutta sitä olisi varmasti jaksanut paremmin, mikäli omaa elämää olisi ollut mahdollista viettää vastapainoksi. Tuossa tilanteessa en työpäivän jälkeen jaksanut oikein muuta kuin nukkua. Onneksi sain muuta työtä parin kuukauden kituuttamisen jälkeen.

(Kun sitten vihdoin ilmoitin lopettavani koejalla, minulle yllättäen olisikin löytynyt vakipaikka vakituisilla työajoilla... Too little, too late.)

Vierailija kirjoitti:

Eräs harjoittelupaikka hoitajaopintojeni aikana. Yksityinen vanhusten hoitopaikka. Ankeat, ahtaat tilat, hoidettavat liian sairaita ja vaikeahoitoisia paikan hoitajien ammattitaitoon nähden. Esimies kohteli harjoittelijoita ylimääräisinä apulaisina. Hän ei edes päivää sanonut, kun opiskelijat tulivat paikalle. Ohjaaja täysin ammattitaidoton, loppuunpalanut, huusi kurkkusuorana hoidettaville. Sosiaaliset tilat onnettomat; pieni ahdas koppero, täynnä asukkaiden pyykkejä, ei ollut paikkaa eikä kaappia, johon olisi voinut vaatteensa ja laukkunsa jättää. Tavarat jätettiin wc-tilaan, joka oli tupaten täynnä takkeja, laukkuja ja kenkiä. Työvaatteena olevat t-paidat olivat kuluneita sekä reikäisiä. Lopetin harjoittelun kesken. Paikka otettiin pois harjoittelulistalta. Olen kuullut,että sama paikka toimii edelleen opiskelijoiden harjoittelupaikkana.

Kannattaisi vinkata tällaisesta paikasta, pitäisi olla esim. oikeat sosiaalitilat työntekijöille eikä opiskelijoita tai asiakkaita saisi kohdella noin. Olisi hyvä jos tuollaiseen paikkaan tehtäisiin yllätystarkastus.

Aloitin lukemaan ketjua koska monissa akateemisen tutkinnon vaativissa työpaikoissa on hyvin huono yhteishenku. Muodollisen ystävällisiä saatetaan olla edessä, mutta takanapäin haukkuminen ja selkäänpuukottaminen jatkuvaa.

En täältä vertaistukea saanut. Kaikki kommentoijat siivoojia, lähäreita tai kaupankassoja. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin lukemaan ketjua koska monissa akateemisen tutkinnon vaativissa työpaikoissa on hyvin huono yhteishenku. Muodollisen ystävällisiä saatetaan olla edessä, mutta takanapäin haukkuminen ja selkäänpuukottaminen jatkuvaa.

En täältä vertaistukea saanut. Kaikki kommentoijat siivoojia, lähäreita tai kaupankassoja. Harmi.

Kerro toki omasta kokemuksestasi, niin ehkä muutkin akateemiset rohkaistuvat. Vai oliko tuon tarkoitus olla humblebrag?

Lidl ehdottomasti ja minulla riittää kyllä vertailukohteita. Olen kaikille tutuilleni sanonut, että lopettavat Lidlin tukemisen ja yleensä kyllä ovat lopettaneetkin  kuultuaan millaista on olla työntekijänä ko. puljussa. 

Turvatarkastajana Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Palkka aivan onneton työaikoihin ja vastuuseen nähden, koko firma vilisi epäpäteviä pikkupomoja (muistaakseni yhdellä oli jonkinlaista koulutusta esimiestehtäviin) jotka kyykyttivät alaisiaan minkä ehtivät, osa pomoista ja kouluttajista eteni ilmiselvästi reittä pitkin, tauot oli vedetty niin hilkulleen ettei niitä käytännössä ollut ja täysi kusetus siitä, että vuoroja voisi toivoa/vaihtaa omien tärkeiden menojensa mukaan. Suurin osa asiakkaista suht vastahakoisia yhteistyöhön ja työkaverit tasoa exiä rannalla. Tuonne en mieli takaisin, edes tuplapalkalla. Onnea vaan sille joka tuonne joutuu.

olin paskakouran kanssa käsipelillä vetelemässä viikon ajan 8h/päivä helvetin painavia turpeita mettäojasta helteellä ja paarmat pörräs koko ajan niskassa hiki valu. Tapahtu 80-luvulla.

Tämä ketju on ollut mielenkiintoista luettavaa. Kauheita oloja monet ovat joutuneet työelämässä kestämään. Lähitulevaisuudesssa vielä nykyistä enemmänkin tuollaisiin oloihin pakotetaan sitten karenssin uhalla töihin työttömiä ties minkä nimissä 9 euron päiväpalkalla.

Sama juttu! Teetettiin sellaisetkin työt mitkä ei missään tapauksessa kuuluneet avustajalle. Kun esim. olkapääni oli kipeä, sanottiin vaan v*ttumaisesti että "Eihän sua vaan satu?", ja pilkallinen nauru päälle!  Teetti töitä niin että taatusti meni joka ilta vähintään 15 min. ylitöiksi. Nyttemmin jo kuollut, mutta ei ole ikävä....Jostain kumman syystä!

Porin TPK.

En ole tuo akateeminen 184 mutta kerronpa oman juttuni.

Yksi pahimpia hyväksikäyttäjiä ja työkokemuksena tylsä oli eräs ministeriö Helsingissä. Olin vastavalmistunut, etsin töitä ja päädyin ilmaiseksi orjaksi (9 e/pvä työharjoittelija) tuuraamaan opintovapaalle mennyttä vakityöntekijää. Minulle lupailtiin, että puolen vuoden päästä saattaisin saada vakitöitä tai ainakin palkallisia töitä. Perehdytys kesti päivän ja infoa tuli aivan älyttömästi. Uudet järjestelmät ym. systeemit. Oletettiin että pääsen heti kärryille. Kysellä ei voinut keneltäkään, koska iäkkäämmät naistyökaverit pottuilivat minkä kerkesivät. Heillä ei ollut kiire, heiltä kului työaikaa taukoihin, juoruiluun, hauskojen sähköpostilinkkien katseluun ja tunnin ruokataukokävelyihin. Minua ei kutsuttu mukaan mihinkään, hyvä että huomenet sanoivat takaisin. Työtahti yleensä oli paikassa varsin leppoisa, ei yhtään sellainen kuin yksityisillä firmoilla. Minulle tosin nakitettiin heidänkin hommiaan. Taisin olla ainut, joka jotakin todella sai aikaan.

Ryhdyin terhakkaasti toimeen, mutta intoni lopahti kun kuulin henkilöstöpäälliköltä, että täällä meitä akateemisia ilmaisharjoittelijoita on peräti parisen sataa ja "ilman panostanne tämä ministeriö ei toimisi!" Kiva kuulla, että ihan ilmaiseksi valtio voi hyötyä. Pointti olikin harjoittelijoiden ja työttömien kierrätys vaikituisen työn lupauksin. Jaksoin pari kuukautta, mutta fiilikset meni. Sanouduin irti, enkä saanut edes karenssia koska tällainen oli TE:n mukaankin (!?) laitonta. Siis tuurasin vakituista palkkatyöläistä mutta ilmaiseksi.

Onneksi pääsin muualle hommiin, mutta valtiolla ja kunnilla näyttää olevan näitä löysiä paljonkin, mitä ottaa pois eli ihan OK että siellä tehostetaan. Lähtee laiskat tantat kilometritehtaalle juoruilemaan.

Siivoustyö oli pahinta lähinnä siksi, että se alkoi joka aamu kuudelta. Minulla oli kaksi kohdetta, joista toisessa osa paikan työntekijöistä oli jo paikalla kun siivosin, ja heidän halveksiva asenteensa ärsytti. Tuosta yhdestä kuukaudesta siivoojana on jo 7 vuotta, vieläkin hymyilyttää ajatella, ettei tarvitse tehdä sitä enää. 

Työilmapiirillisesti pahin oli au pair -työ Saksassa. Perheessä oli vain yksi lapsi, joka ei vielä osannut puhua, äiti odotti parhaillaan toista. Itse olin ujo ja puhuin saksaa sen verran huonosti että käytännössä en ikinä jaksanut sanoa kuin välttämättömimmän, kun puhuminen oli niin vaivalloista. Äiti raivosi raskaushormoneissaan että minun pitää olla pirteämpi. En varmasti ollut sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Siivoustyö oli pahinta lähinnä siksi, että se alkoi joka aamu kuudelta. Minulla oli kaksi kohdetta, joista toisessa osa paikan työntekijöistä oli jo paikalla kun siivosin, ja heidän halveksiva asenteensa ärsytti. Tuosta yhdestä kuukaudesta siivoojana on jo 7 vuotta, vieläkin hymyilyttää ajatella, ettei tarvitse tehdä sitä enää. 

Työilmapiirillisesti pahin oli au pair -työ Saksassa. Perheessä oli vain yksi lapsi, joka ei vielä osannut puhua, äiti odotti parhaillaan toista. Itse olin ujo ja puhuin saksaa sen verran huonosti että käytännössä en ikinä jaksanut sanoa kuin välttämättömimmän, kun puhuminen oli niin vaivalloista. Äiti raivosi raskaushormoneissaan että minun pitää olla pirteämpi. En varmasti ollut sen jälkeen. 

Miksi ujona menit sinne? Aupairin pitää olla reipas ja yritteliäs.

Itäkeskuksen McDonalds.

Pieni perheyritys kiinteistönvälitysalalla.

Storaenso lahti, varsinainen pohjois korea.

Vierailija kirjoitti:

Orjana suomalaisessa matkailufirmassa Lontoossa, töissä aina, jopa jouluna kun mut sinkkuna pistettiin yksin päivystämään, palkkakin oli surkea.

Oho, kuulostaa tutulta. Ollaankohan oltu samassa lafkassa?

Atria Nurmossa. Isot pomot huusi alaisilleen, nämä työnjohtajille, jotka edelleen kympeille ja kympit työntekijöille. Paska valui siis alaspäin. Kukaan ei koskaan keskustellut mistään asiallisesti, kaikki vain huusivat ja v****livat. Paskaa puhuivat toisten selän takana niin paljon kuin ehtivät.

Kun työaika loppui (siis sekunnilleen), työntekijät kävelivät ulos ja antoivat pakettien ja purkkien mennä hihnan päästä lattialle ja rikki ellei koneenkäyttäjä ollut ehtinyt sammuttaa konetta riittävän ajoissa että purkit loppuivat ennenkuin kello naksahti. Jos taas koneenkäyttäjä lopetti "liian" ajoissa että purkit loppuivat vaikka minuutti ennen työaikaa, kymppi huusi hurjana ja haukkui lintsareiksi.

Omavalvontaa tehtiin jos ehdittiin, viitsittiin ja muistettiin. Ellei muistettu, lappuihin keksittiin jotain lukemia mitä oli mukamas mitattu, esim lämpötiloja ja painoja. Lattialle pudonneet ruoat kerättiin ja laitettiin uudelleen purkitukseen, vaikka pihveissä olisi ollut kengänjälki päällä.

Kukaan ei tehnyt mitään ylimääräistä mikä ei lukenut omassa työsopimuksessa. Kerran esimerkiksi nostin pukuhuoneessa roskiksen vieressä olevat roskat roskikseen. Yksi vanhempi rouva tuli huutamaan mulle kuin hullu että sylki roiskui, että tuo ei kuulu sinulle, se on siivoojien hommaa, älä IKINÄ enää tee noin ja heitteli keräämäni roskat roskiksesta takaisin lattialle. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, en jaksa muistella enempää, tulee vain paha mieli.

En ikinä osta Atrian tuotteita, en ikinä.

Erään operaattorin puhelinasiakaspalvelu. Suljettujen maksutelevisiopalvelujen tms. takia raivoaviin asiakkaisiin pystyi suhtautumaan aika kevyestä (asiakkaan oma vika jos lasku on 1,5 kuukauden kuluttua eräpäivästä vielä maksamatta), mutta työntekijöiden kyttääminen oli väsyttävää. Ruokatauko oli 30 min, mikä käytännössä tarkoitti, että omalla paikalla oli oltava hyvissä ajoin ennen tauon loppumista, jotta puhelin käynnistyi tasan sillä sekunnilla, kun tauko loppui. Eräs tiimiläinen sai haukut, kun taukonsa kesti yhden kerran 31 min.

Lyhyetkin vessatauot kellotettiin sekuntien tarkkuudella. Vastaanotettujen puheluiden määrää seurattiin ja jos päivässä ei ottanut vähintään 35 puhelua vastaan, niin toruja tuli. Eli jos kohdalle sattui Marketta 76 v, joka ei erottanut hiirtä ja näyttöä toisistaan, eikä siksi saanut nettiä toimimaan, niin kivat.

Jokaiselle asiakkaalle piti tuputtaa lisätuotteita. Jos asiakas esim soitti toimimattoman netin takia, niin hänelle olisi pitänyt ongelman ratkaisemisen lisäksi myydä 100 maksukanavapakettia, viisi puhelinliittymää ja lapsille tikkarit päälle. Tai jos saattohoitoon joutuva mummo soitti irtisanoakseen kanavapakettinsa, niin ei olisi saanut antaa irtisanoa, vaan olisi pitänyt myydä laajempi kanavapaketti.

Muiden työntekijöiden virheistä piti kieliä erillisen järjestelmän kautta. Esimies huusi jos teki virheitä (vaikka ne olisi pystynyt korjaamaan ihan helposti). Meidän tiimillä oli myös erillinen chat-keskustelu, jossa haukuttiin muita työntekijöitä. Etenkin uusia.

Porukka oli myös muuten aika ikävää. Muista puhuttiin paskaa, uusille ei puhuttu ellei ollut ihan pakko, uusille ei vastattu jos kysyivät neuvoa jne. Lähdin lätkimään just ennen koeajan loppua. Elämäni toistaiseksi ainoa vakituinen työsuhde....