Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Ammattijärjestö, jossa pienen osastomme pomo oli täysin narsistinen ja lisäksi pakkomielteinen työnarkomaani. Huh. Onneksi se paikka on osaltani jo historiaa. Kyseinen eukko kyllä huseeraa siellä yhä. Toivottavasti tiemme eivät risteä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin respatyttönä/vartijana ISS:llä. Työskentelin monta vuotta kesäisin tuntisopparilla ja opiskeluaikoina nollatuntisena, aina tosiaan sopimuksen tuntimäärää vain päivittäen. 

Olin sopinut työsopimusta päivittäessä sähköpostitse esimieheni kanssa, että en halua tehdä erästä kohdetta, ja hän oli todennut, että tämä on ok. Kerran mut raahattiin itkevänä siihen kyseiseen kohteeseen kesken työvuoron toisesta kohteesta. Vuoroesimies huusi, että "te sovitte esimiehesi kanssa, vaan että me tehdään parhaamme, no nyt ei ole muuta vaihtoehtoa!!!" . Mun vuoronvaihdos johtui siitä, että olivat unohtaneet pyytää tuuraajan kohteeseen.

Kesä alkoi ja aloin saamaan työvuorolistoja. Puolentoista viikon listoista yksikään päivä ei pitänyt mulla paikkaansa. Aina soitettiin edellisenä iltana/samana aamuna/raahattiin toiseen kohteeseen kesken päivän. Mä aloin vihaamaan puhelimen soittoa, ja tein päätöksen, etten vastaa työnantajan puheluihin työajan ulkopuolella, jotta kohteiden vaihtumisesta ei voida ilmoittaa tunti ennen työvuoron alkua.

Mulla tuli perjantaina märkärupi kasvoihin. Herätessä oli vain pienen pientä ihottumaa, mutta ihan parissa tunnissa tämä levisi kaikkialle kasvoihin. Soitto vuoroesimiehelle  heti aamupäivästä-> "ei me sinne ketään tuuraajaa saada, käy työvuoron jälkeen lääkärissä". Mä siis istuin respassa, otin asiakkaita vastaan, ojensin heille kirjautumiskortteja, nimilätkiä ja avaimia ja mulla oli naamassa erittäin herkästi tarttuva bakteeri. Mun olisi siis pitänyt olla koko päivä siellä tartuttamassa muita?? Logiikka? Noh, pääsin pitkän vänkäyksen jälkeen käymään lekurissa. En mennyt enää takaisin töihin, ja pyysin lääkäriltä saikkulapun myös maanantaille, koska jos antibiootit eivät olisi tehonneet, niin mä en olisi päässyt mitenkään uudestaan lääkäriin  ilman älytöntä puljausta. 

Pyysit vapaapäiviä, mutta sinulle ei koskaan kerrottu saitko niitä. Vasta listasta sitten selvisi onnistuiko kyseinen vapaapäivä.  Näin tuuraajana et siis voinut koskaan suunnitella pidemmälle kesälle mitään menoja, koska sait tietää työvuorosi sen pari-kolme viikkoa ennen. 

Se vuoroesimiesten touhu oli jotain käsittämätöntä. Ongelmia  oli niin paljon sen takia, että tuuraajia ei hankittu  ajoissa. Vuoronpaikkaus oli ihan älyttömän surkealaatuista. Kerran olin eräässä tapahtumassa vartijana. Tapahtuma oli ollut tiedossa hyvissä ajoin, ja toimeksianto oli varmasti annettu meidän firmalle jo kuukausia sitten. Noh, meitä oli kolme vartijaa paikalla. Kappas, kaikki meistä oli saanut työpyynnön edellisenä iltana. Siis mitä helvettiä?? Ei vaan voi mitenkään tulla kolmea yhtäkkistä saikutusta ja tarve kolmelle tuuraajalle just samaan aikaan. Siellä oli jotenkin sellainen selviytymismenetelmä, että selviydytään nyt tästä yhdestä päivästä, mitä sitä turhaan hoitamaan ensi viikon asioita.  

Yyyyh. Tällainen meno oli vielä pari vuotta sitten tuuraajalla. Vakinaisella vakikohteessa olevalle työntekijälle varmasti ihan ok työnantaja. Itse työ on sikäli ok, melko tylsää tosin.

Sama firma, sama työ, samat kokemukset. Olin ensin täyspäiväinen vakkari ja myös kohde oli vakituinen, silloin sujui vielä ihan OK. Sitten aloitin opiskelut ja jäin keikkalaiseksi/tuuraajaksi. Sitä säätämisen määrää... Ihan käsittämätöntä meininkiä tuossa firmassa ja juuri kuten sanoit, niin "päivä kerrallaan" -mentaliteetilla hoidetaan asiat.

Aivan samanlaisia kokemuksia kilpailija firmassa.

Eräs ravintola pääkaupunkiseudulla. Yksityisen henkilön omistama, ei siis mikään ketjuravintola. Olin siellä tarjoilijana.

Työkaverit olivat aivan kamalia. Oli toki pari kivaa tyyppiä, mutta kaikki loput ihan perseestä.

Aloitan vaikka pomosta. Pomoni oli nuori nainen, alle 30-vuotias, ja ensimmäistä kertaa päällikön hommissa (aloitti siellä n. kuukausi sen jälkeen kun itse aloitin). Jostakin syystä hän otti mut silmätikukseen, ehkä sen takia että olin porukan nuorin ja kokemattomin? Joka ikisestä asiasta piti keksiä jotain valittamista. Kun yritin parantaa, ei sekään riittänyt. Hän myös kyyläsi tekemisiäni valvontakameroista.

Pomon käsikassara. Samanlainen kuin pomo. Ja raportoi joka ikisestä asiasta pomolle, jopa vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Ei siis pelkästään työjutuista.

Sitten itse omistaja. Noin keski-ikäinen mies. Palavereissa huusi henkilökunnalle kuinka myyntiä on liian vähän ja pitäisi olla enemmän. Pahin oli kuitenkin se että hän surutta mollasi naapuriravintoloita, väitti että heillä on vaan paskaa ruokaa (olikohan ikinä edes käynyt kokeilemassa?)

Sitten eräs työkaveri, tarjoilija niinkuin minäkin. Hän aina huusi muille tarjoilijoille, jos asiat ei mennyt sillä tavalla miten hän halusi. Etenkin mulle tykkäsi huutaa. Sai mut ja muutaman muun tarjoilijan itkemään. Minä ja moni muu työkaveri käytiin pomolle sanomassa tästä monta kertaa, pomon vastaus oli aina sama: "No kun se nyt vaan on tollanen". Täh? Musta tuntuu että ei halunnut erottaa tätä vain sen takia, että hän osasi puhua montaa eri kieltä suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Ei ottanut tätä tyyppiä ikinä puhutteluun siitä huolimatta, että oli meille niin ilkeä että sai meidät itkemään monta kertaa.

Asiakkaat. Osa asiakkaista oli vaan niin perkeleen hienohelmoja, että mikään ei riittänyt. Ei, vaikka olisit palvonut maata jalkojen alla.

Johdon ohjeena oli muutenkin se, että asiakkaiden kanssa pitää keskustella. Kysyä mitä vaan, esim. "Mitä teit viikonloppuna?" "Mitä teet tulevana viikonloppuna?" "Onko ollut kiva päivä?" jnejne. Ei tavallaan paha, mutta suomalainen kyllä pelästyy jos siltä alkaa tuollaisia kyselemään. Jos muutenkin on ruuhkaa, ala siinä kyselemään yhtään enempää.

Työpäiväni oli pitkiä, 10-12 tuntisia. Töiden lisäksi jouduin hoitamaan kotityötkin yksin, koska poikaystäväni oli armeijassa. Kamala stressi painoi koko ajan, en saanut yöllä nukuttua ja näin painajaisia töistä, joka aamu mietin että mitähän mä tänään teen väärin. Illalla sitten itku silmässä kotin kun oli taas tullut pomolta valitusta ja kämppäkin pitäisi siivota.

Palkka oli hyvä, mutta se ei kuitenkaan ollut kaiken sen stressin ja pahan olon arvoista.

Lähdin 4 kuukauden jälkeen ja henkinen hyvinvointi parani heti kun sieltä pääsin pois. Olen edelleen ravintola-alan hommissa, nyt sellaisessa paikassa jossa oikeasti viihdyn ja jonne on kiva mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "otsastä lähtevä isku"?! Yritin jo googlettaakin, tuloksetta. Vaadimme vastauksen, pitää saada yöllä nukuttua!

Tän alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ikinä aio vastata tähän kysymykseen. Jätti sen meille eräänlaiseksi arvoitukseksi ihan tarkoituksella...

Se viestin kirjoittaja tainnut itse saada melkoisen napakan "otsasta lähtevän iskun" kun ei kykene vastaamaan meille.

Opteam Tampere, himmeetä paskaa

Leipomo Jmartin valkeala.

Hirveen likanen paikka.

Mietin varmaan vielä kuolinvuoteellani, mikä on tuo mystinen "otsasta lähtevä isku".

Vierailija kirjoitti:

mansikoiden poiminta jollain mansikkatilalla nuorena oli ihan hirveää. Sen jälkeen opiskelin maisteriksi, ei tarvitse enää poimia edes itselle, kun on varaa ostaa toisen poimimat.

Minäkin opiskelin maisteriksi, mutta poimimisen tarvetta se ei vähentänyt.

E avenue

Vierailija kirjoitti:

Vila. Myy, myy ja myy. Yäk mikä paikka.

Oletko kenties ollut Oulun Vilassa töissä? Itse en ole astunut ko. liikkeeseen sisään vuosikausiin, missään muualla Suomessa en ole törmännyt Vilassa yhtä mittavaan tyrkyttämiseen. Oulussa nuoret naiset yrittävät aivan paniikissa saada myyntiä. Tulevat viereen möllistelemään: "Siis toi toppi on niiiiiiiiiiiiiin ihQ, mullakin on tuo ja sitte mulla on toi iiiiiiihana takki, voin suositella!!!" Jos kieltäytyy, niin heille tulee kamala hätä ja tyrkytys senkun pahenee. Palkasta ilmeisesti iso osa koostuu provikasta? 

Työnantaja ei maksa provisioita. Harkinnassa käräjäoikeus, 50-50 lakimiehen mukaan saumat.

Puhelinoperaattorin 1st line asiakaspalvelu, käytännössä hallitsin erittäin hyvin m*lkkuna ihmisenä nämä kiista-asiat, mutta se lisämyynnin väkisintyöntäminen tökki ja pahasti. Aivan pimeitä myyntivaatimuksia saavuttaa tasaisesti päivästä toiseen ilman kusetusta. Eli kun ihmettelette miksi juuri ne on kaikista huonoimpia asiakaspalvelusaarekkeita, se johtuu vain ylimmän portaan ahneudesta. Jos oikeasti voisi keskittyä vain siihen palveluun, niin se olisi fine.

Vierailija kirjoitti:

Mietin varmaan vielä kuolinvuoteellani, mikä on tuo mystinen "otsasta lähtevä isku".

Se on tietenkin se Speden aikoinaan tunnetuksi tekemä plätkäys, isku avokämmenellä omaan otsaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauppa.

Niin hirveää oli lopulta siellä olla, että irtisanoutumisen jälkeenkin ahdistaa ajatellakaan koko paikkaa, vaikka tietääkin ettei (onneksi!) tarvitse enää koskaan yhtäkään vuoroa tehdä.

Asiakkaat olivat mukavia, mutta johto ja henkilökunta teki sen ahdistavuuden. Muutenkin vähäinen henkilökunta ja iltavastaavat viettivät iltavuorot kahvihuoneessa keskenään rupatellen ja mikäli soitti, että tarvitaan myymälän puolella, niin tultiin niin puhisten ja v*ttuuntuneena kun kehdataan häiritä.

Ja myymälässä tietty kiire, kassalla sai kurat niskaansitten  siitäkin ettei myymälän puolelta juuri myyjiä löytynyt.

Myös terve järki puuttui ihan täysin. Kerran hoidin yksin kassaa ja jonossa oli valhetelematta 30+ ihmistä. Yritin soittaa osastoille, mutta kaikilta tuli ylimielinen "en pääse!" -vastaus pyyntöihin tulla purkamaan jonoja.  Kaiken huipuksi yksi osastovastaava käveli kassan ohi ja huikkasi ohimennessään, että purapa nuo karkit sitten kun oot jonon hoitanut -.-

Silloin kyllä sain sympatiaa jo asiakkailtakin, että hemmetti mitä perseilyä. Se kyllä pelasti sen hetken, että oli niin ihania ihmisiä siinä jonossa.

Piti ihan miettiä että olinko itse kirjoittanut tämän viestin :D Nimittäin täysin samanlaiset kokemukset eräästä K-kaupasta, sillä erotuksella tosin että asiakkaatkin olivat perseestä. Ensimmäisenä päivänä istutettiin kassalle yksin purkamaan jonoa eikä opetettu miten kassajärjestelmä toimii, joten jouduin koko ajan kutsumaan jonkun paikalle. Sieltä sitten tuhahdellen lompsi joku tiuskimaan vastauksia ja asiakkaat kihisivät kun kestää niin pirun kauan.

Apua ei saanut koskaan, ja olin aina yksin hoitamassa kassoja. Kassalinjastoja oli rakennettu noin 5, mutta käytännössä vain yksi oli auki ja koko kaupassa kassaa hoitavia myyjiä oli ehkä noin kolme.  Jos jono ruuhkapiikkeinä ylettyi kaupan takaosaan asti ja soitin epätoivoissani kutsukelloa, marssi jälleen joku kiukkuinen myyjä avaamaan toisen kassan "mulla ois kuule muutakin hommaa tehtävänä"-marinan saattelemana. Asiakkaat tietty raivosivat siitä minulle, että miten teillä ei koskaan ole kuin yksi kassa käytössä ja aina joutuu jonottamaan. Välitin viestin kauppiaalle, palaute totta kai meni kuin kuuroille korville. Ainoa palaute, jonka kauppias otti käsittelyyn, oli valitukset kassan toiminnasta luokkaa "kassa ei hymyillyt tarpeeksi ja pahoitin tästä mieleni". Siitä sitä sanomista sitten tulikin. Vaikea jaksaa hymyillä kun on tehnyt 8 tunnin vuoron yhdellä 10min kahvitauolla ja asiakkaat raivoavat milloin mistäkin.

Kassa oli aina kaiken pahan alku ja juuri, kassan vikaa oli että koneelta tuli tuotteelle väärä hinta tai sitä ei ollut järjestelmässä ollenkaan, kassan vika oli myös jos joku tuote on loppu, kassan vika on että jono on pitkä, kassan vika kun asiakas itse katsoi tarjoustuotteen väärin, kassan vika kun kenorivillä ei tullut voittoa, kassan vika kun rahanvaihtomaatti on tukossa. Ja tätä mieltä kun olivat niin asiakkaat kuin osastotyöntekijät, en tuota hommaa kauaa jaksanut. Kannatan itsepalvelukassoja jo siitä syystä, että kenenkään ei tarvitsisi kokea tuota paskaa ikinä. 

Ai niin, ja palkkakin oli ihan naurettavan pieni. Jollen olisi asunut vielä kotona, en ikinä olisi pystynyt maksamaan vuokraa ja elämistä niillä liksoilla jos vuoroja on viikossa noin 20. 

Vierailija kirjoitti:

Me2 kirjoitti:

niinpäniin kirjoitti:

Posti...jakelussa ja keskuksessa...paikka kuhisi narsisteja esimiehiä ja työkavereita. Pahaa puhuttiin seläntakana ja harjoitettiin hiljaista väkivaltaa (esim. puhuin esimiehen kanssa niin yhtäkkiä esimies hijeni ja ja keskustelu päättyi...syynä työkaveri joka teki otsasta lähtevän iskun). Isekkin osaan nykyisin tempun ja se on todella yleistä sairaissa työpaikoissa. Minustakin tuli työpaikka kiusaaja.

Hei voisitko selittää mulle mikä on "otsasta lähtevä isku"? Ei sillä, että haluaisin kyseisen tempun oppia, en vaan saa kuviteltua, että mitä ihmettä työkaveri teki, ja miksi pomo hiljeni...

No se perustuu ihmisen kehossa oleviin energia keskuksiin eli chakroihin. Itse en aiemmin uskonut mutta olin käyttänyt ns kolmatta silmää (kohta otsassa tai silmien välissä) väkivaltaan ennen kuin edes tiesin niistä. 

Homma menee niin että kun joku puhuu toisen kanssa alat siirtää painetta silmien väliin ja kohdistat tähän puhuvaan henkilöön. Saat todella tehokkaasti aikaan pahaa oloa niin että ihmisen keskittyminen herpaantuu täysin. Totta kai edellyttää että ihminen ei sitä odota.

Tässähän on vastattu tuohon otsasta lähtevään iskuun, sivulla 11. Ajattelevatko kysyjät, että vastaaja ei ollut tuo alkuperäinen iskusta puhuja, vai eivätkö ole huomanneet vastausta?

Muutamat maininneet postikeskuksen, joku erikseen Tampereen postikeskuksen. Kertokaahan te, joilla kokemusta siis nimenomaan Multisillan postikeskuksesta (eli ilmeisesti juuri tuo Tampereen postikeskus). Minkälainen työpaikka, kannattaako mennä?

Asianajotoimisto.

Kokemusta kahdesta helsinkiläisestä toimistosta, toimin assarina. Voi jeesus mitä mulkkuja etenkin miespuolisista lakimiehistä löytyi! Huhhuh. En usko koulutuksen muuttavan arvoa ihmisenä, mutta nämäpä herrat luulivat. Todella alentuvaa käytöstä sai heiltä sietää. Olin silloin parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "otsastä lähtevä isku"?! Yritin jo googlettaakin, tuloksetta. Vaadimme vastauksen, pitää saada yöllä nukuttua!

Tän alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ikinä aio vastata tähän kysymykseen. Jätti sen meille eräänlaiseksi arvoitukseksi ihan tarkoituksella...

"Otsasta lähtevä isku" on ns. tanskalainen. Eli vanha, yllättävä, toisen tajunnan sekoittava tappeluisku. Seistään uhria vastapäätä ja kumautetaan omalla otsallaan kaveria otsaan, ihan ylös nenänjuureen. Sattuu lyöjääkin, mutta sattuu ja yllättää uhrin loistavasti. Bonuksena sopivasta nenänvarteen osuneesta iskusta kaverilla leviää molemmat silmät mustiksi.

Paljon käytetty ja aina toimii. 

Koulu. Johtui ihan rehtorista, joka oli muodostanut itselleen tietyistä opettajista uskollisia lakeijoita. Penkoivat oppilaiden asioita, myös terveydenhoitaja istui usein mukana "antamassa oman panoksensa". Aivan sairasta touhua se oli, edes kuunnella. Onneksi olin sijaisena vain lyhyenaikaa. Sekin tosin ahdisti. Ja monesti palannut mieleen, josko omien lasten koulussa on samanlaista. 

Iisalmen tk:n osasto 1. En ollut töissä, vaan harjoittelussa. Hirveän kireitä ja tympeitä akkoja ja aivan paska ilmapiiri.

Mun harjoittelun ohjaaja hermostui, kun en heti osannut jotain täydellisesti, totesi vaan, että "et sinä oikein osannut".

Ei ottanut mukaan hoitotilanteisiin, kun oli muka aina niin kiire ja ei voinut ottaa opiskelijaa "riesaksi".

Sanoi myös usein, että en nyt jouda sua neuvomaan.

Ja se olisi ollut ohjaajan tehtävä neuvoa mua! Siitä koulu sille puljulle maksoi. Aivan ala-arvoista toimintaa. Kyse oli vielä ekasta kunnon harkasta, joten en voinutkaan etukäteen kaikkea osata.