Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Tampereen Postikeskus, aamuvuoro...

Nimeltä mainitsematon työpaikka. Olin kyseisessä työpaikassa 5 viikkoa töissä v: 2007.

Menin työhaastatteluun, pomo kysyi minulta vakuutuspapereita.

Sanoin pomolle näin: Siellä työsopimuksen alalaidassa näkyy teksti että meillä on ryhmävastuuvakuutus.

Pomo: No… Katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan.

En ole koskaan nähnyt lakipykäliä, joka lähtee siitä että minulta kysytään vakuutuspapereita. 

Pomo ei luottanut minuun kysymyksistä päätellen.

Ensimmäisen työviikon aikana tapahtui näin:

Pomo käski minun hakea ulkokontista tavaraa, pomo ei missään vaiheessa laittanut minulle apumiestä. Tavarat vahingoittuivat kantamisen aikana, pomo ei tästä pitänyt. Palaute oli epäasiallista, ja äänensävy oli epäasiallista. Pomo huusi vielä työntekijälle joka oli tekemässä varastohommia työpaikalla, ja tämän jälkeen pomo huusi vielä henkilölle joka saapui työpaikalle töihin. 

Seuraavan 4 työviikon aikana tapahtui näin:

Myöhemmin suoritin työtehtävää varastopuolella niin pomo huusi hätääntyneenä puhelimeen sanomalla: Meillä ei ole aikaa harjoittelijoille. Jälkeepäin ajateltuna: Pomo ei tarvitse työntekijöitä (harjoittelijat, vakituiset) työpaikalle? 

Pomo oli yhden työpäivän töissä, tämän jälkeen pomo oli poissa 3 työpäivää, ja palasi töihin sairauslomalta. Pomo sanoi eräälle työntekijälle: Pitäähän jonkun tehdä työt tässä firmassa. Meidän työpanos oli täyttä nollaa, ja se ei merkinnyt mitään. Myöhemmin pomo sanoi minulle: Me ollaan loistava työtiimi. (Ei kuulosta uskottavalta)

Minä oli laittamassa yhden työntekijän kanssa tuotteita ulkona olevaan konttiin niin, myöhemmin osa tavaroista oli palautettu kyseisen työpaikan takahuoneen tiloihin.

Pomo esitti minulle kysymyksen: Haluaisitko tulla huomenna töihin aikaisemmin? Vastasin hänelle: joo, voin tulla huomenna aikaisemmin. Takahuoneessa oli purkamattomia kuormia, ja sellaisen kuvan sain että minä puran kuorman muiden työntekijöiden kanssa. Pomo antoi minulle työtehtävän: Imuroi työpaikan tilat. Myöhemmin sain tietää että tässä kyseisessä työpaikassa on työvoimapula.

Tuosta ulkokontti tapauksesta vielä, eräs työntekijä oli kantamassa rekka-autosta painavia kuormia, niin tämä teki työn väärin, pomo ei alkanut hänelle huutamaan kyseiseen tapaukseen liittyen.

Hoitoalan työpaikka, jossa selän takana pahaa puhuva hoitaja ajoittain karjui myös päin näköä. Luikerteli pomojen suosioon  ja nostatti palkkaansa vähän  väliä. Niin kiukkuisen näköinen hoitaja vihaisena, että sai pelätä seuraavaksi tulevan nyrkistä. Hyppi itseään koulutetumpien silmille ja jyräsi kaikkien muitten mielipiteet,ellei kuulunut hänen hoviinsa. On edelleen samassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Call Waves, Varkaus. Paikkakunnalla hyvin tunnettu maineestaan ilmeisesti edelleen

Kyllä.Esimiehenä kauhea nainen, joka huusi ja itketti monia työntekijöitä.

En tykänyt olla puistotyöntekijänä, oli kesä ja liian kova helle Muut työntekijät oli ihan kivoja mut työolosuhteet ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa vaikuttaa, että työpaikkakiusaajia, kauheita esimiehiä, töitä tauotta, irtisanomia, löytyy maan joka kolkasta, olen luullut, että se on vain etelä-suomen ongelma tämä kauheat työkaverit/ pomo. Ei ne ongelmat ratkea muuta kuin ottamalla yhteyttä työsuojeluun tai liitton huonosta kohtelusta.

Mutta jos et ole minkään liiton jäsen? En itse opiskeluaikana edes tiennyt, mille alalle lopulta päädyn, joten mihinkään liittoonkaan en kuulunut.

Minä taas kuuluin "väärään" liittoon. Olin töissä paikassa jossa oli eri tes kuin alalla, jolle koulutukseni on ja jonka mukaiseen liittoon kuulun. Jos olisin ottanut yhteyttä liittoon, tuskin olisivat osanneet puuttua mihinkään. Ei sitä koko ajan viitsi vaihtaa liittoakaan ja hyvä olikin etten silloin vaihtanut, en kestänyt olla siinä paikassa ja lähdin pois.

Varmaan jo täällä mainittukin, mutta pieneen perheyritykseen en menisi enää ikinä! Jos työpaikalla on useampia aviopareja, sisaruksia, tyttäriä, poikia, vävyjä ja miniöitä niin se on yhtä helvettiä muiden kannalta. Jo se puolison lääppiminen työpaikalla on oksettavaa, puhumattakaan muusta. Olin vieläpä alalla, jossa yleensä työpaikkoihin vaaditaan koulutusta ja osaamista, mutta tuonne oli niitä sukulaisia otettu ilman minkäänlaista osaamista. Firma pyöri perheen ulkopuolisten ammattitaidon ja osaamisen ansiosta, mutta luonnollisestikin nämä tukipylväät saivat vain paskaa palkkaa, vaikka ilman heitä koko firma olisi kuukahtanut. En ymmärrä miten jotkut jaksoivat olla siellä vuosia töissä.

No ei ehkä ollut maailman paras idea lukea tätä keskustelua kun kuukauden päästä 2 viikon TET-jakso...:D

T: 9 luokkalainen

Mainostoimisto 90-luvun alussa. Ahne omistaja, joka esitti työntekijöille mukavaa ja "ulkoisti" vittumaisen kyttäämisen tuotantojohtajalle. Toimistossa oli oppisopimuksella pari tyttöä, jotka teki täyttä laskutettavaa työtä kellon ympäri tuhannen markan (n. 160 euroa) kuukausipalkalla. Firmassa tehtiin pahimpien kilpailijoiden mainontaa, siitä ei saanut puhua ja kaikki toisen asiakkaan työt piilotettiin jos kilpailijan edustaja tuli käymään.

Pomon suosikit ajeli ilmaiseksi firman autoilla, niille ostettiin kodinkoneita ym. firman piikkiin. Pomo haukkui jokaista työntekijää, joka ei ollut sillä hetkellä paikalla. Sen lisäksi pomo leuhki omaisuudellaan ja ylisti omaa erinomaisuuttaan. Hyi hitto, mikä firma.

Vierailija kirjoitti:

No ei ehkä ollut maailman paras idea lukea tätä keskustelua kun kuukauden päästä 2 viikon TET-jakso...:D

T: 9 luokkalainen

Kyllä 2 viikkoa aina jaksaa, ja jos on kurja paikka, ainakin tietää, minne ei hakeudu (kesä)töihin.

Toisaalta, jos ikävä ilmapiiri johtuu yhdestä henkilöstä, hän saattaa jossain vaiheessa poistua kuvioista, kun tajuaa, että hän itsekin viihtyisi paremmin jossain muualla.

Vanhainkoti Parikkalassa. Henkilökunta haukkui mukavia työntekijöitä, mustamaalasi ja etsi virheitä. Opiskelijoita kohdeltiin huonosti. Kuppikuntia, pomon nuolijat saivat toimia kuinka tahtoivat ilman moitteita. Pomolle käytiin haukkumassa sovitusti tiettyjä työntekijöitä ja asioita ei koskaan käsitelty yhdessä. Kuka sai huonon maineen pomon kaartin kertomana,  ei siitä ollut pääsyä pois. Kyllä oli karua kuultavaa opiskelijana , kun haukuttiin lyttyyn muuta henkilökuntaa. Tuon paikan jälkeen en ole vastaavaan törmännyt.

Niin pitkä ketju, etten jaksa kaikkia sivuja käydä läpi. Tämä on varmastikin jo täällä mainittu (ja jos ei ole, niin IHME!), eräs t:llä alkava iso tilitoimisto.

Niin järkyttävä ilmapiiri koko talossa, että ihme miten siellä kukaan pystyy olla.

Ja ihan uskomatonta selän takana kyttäämistä ja hiillostamista. Johtoporras ei tee muuta kuin tuijottaa numeroita ja miettii miten takois sitä rahaa vielä enemmän ja vahtii, että eihän työntekijät vain käy liian monta kertaa päivän aikana vessassa ja eihän vain kukaan lue iltapäivälehtiä työpäivän aikana.

Talo täynnä opiskelijoita (ilmaista työvoimaa, joten opiskelijoita käyttävät paljon), jotka mokailee ja asiakkaat helisemässä. Niin ammattitaidotonta porukkaa talo täynnä, että saa kiittää markkinointiporukkaa loistavasta työstä, että ovat saaneet firmasta niinkin menestyvän ja luotua siitä laadukkaan kuvan.

Oli elämäni kauhein vuosi. Sitten en enää vaan jaksanut.

Tähän firmaan pätee täydellisesti sanonta moni kakku päältä kaunis.

Eräs iso kotimainen elintarvikeyritys. Ongelmat lähinnä henkilöstön puolella. Huono yhteishenki ja koppavaa käytöstä. Töitä sai/saa sukulais- ja ystävyyssuhteilla sumeilematta, jopa ilman ko.alan tutkintoa tai varmasti löytyisi parempiakin työntekijöitä. Ulkopuolelta on vaikea päästä vakkariksi. Sitten nämä työntekijät kävelee nokka pystyssä ja arvostelee pätkäläisiä tai muuten vaan työttömiä. Useimmat hyvät ja asialliset vakkarit on juuri näitä ei-suhteilla tulleita, koska pestinsä eteen saanut tehdä TÖITÄ! Ihan oksettaa.

Vaikka palkka hyvä en halua enää takaisin, vaan mieluummin pysyn täällä missä olen nyt huonommalla palkalla ja tasa-arvoisemmalla kohtelulla.

Vierailija kirjoitti:

Pieni metallifirma. Tuotantolinjan työntekijät ja johtaja ihania, mutta konttorin naiset aivan mielipuolia; Kilvan haukkuivat toisiaan selän takana ja päin naamaa. Opettivat asiat ristiin tahallaan ja irvailivat pikkuvirheistä

Ihan normaalia toimintaa naisilla :-D  Omassa työpaikassanikin tapahtuu juuri tuollaista.

Opetetaan väärin ja sitten palavereissä naureskelevat asioille jotka ovat itse opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa tarinassa olisi ollut syytä ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin ja/tai liittoon. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain ottavat loparit eivätkä yritäkään parantaa asioita. Kiusaamistakaan ei pidä sietää, koska jos vain vaihtaa itse työpaikkaa, tulee tilalle uusi kiusattava entisellä työpaikalla.

Väärin toimivat ihmiset pitää laittaa kuriin, laki ja sopimukset ovat puolellanne. Ikinä ei pidä sietää epäasiallisuutta vain siksi, että on uusi tai nuori työntekijä tai kun ei ole parempaakaan paikkaan. Epäkohdista huomauttaminen ei ole irtisanomisperuste, ja jos saat potkut yrittäessäsi parantaa tilannetta, ei muuta kuin riitautus ja aikanaan oikeus tuomitsee vahingonkorvauksena laittomasta työsuhteen päättämisestä sinulle vuoden palkan.

Onhan tuo kaunis ajatus, mutta mun kokemus on, että noissa paikoissa, joissa on tiettyjen asenteiden summana aivan kamala työilmapiiri, on hyvin vaikea sitä kohentaa vaikka mitä tekisi.

Itse lähdin yhdestä myymälästä erään työntekijän vuoksi, joka välillä tuurasi siellä esimiestäkin. Hänen vuokseen oli muitakin työntekijöitä lopettanut siellä. Hän ei koskaan antanut positiivista palautetta mistään, todella äkäistä ja negatiivista palautetta odotti aina ihan normityöpäivän jälkeen. Paikka oli kiireinen ja siksi välillä jäi jotakin tekemättäkin ja sitten aina lisästressinä se, mitä tämä työntekijä sanoo. Hän ei myöskään koskaan auttanut muita, jos pyysi apua johonkin, hän kävi vain itse tekemässä sen neuvomatta, kuinka asia tehdään (eli ensi kerralla olit taas pulassa). Myös asiakkailta on tullut valitusta siitä, että hän on ollut töykeä. Hän ei myöskään välttämättä tullut, jos soitit kelloa. Hän myös itse teki asioita "vanhemman työntekijän oikeudella" eikä jakanut työtehtäviä reilulla tavalla. Aina piti pelätä, mistä nyt tulee sanomista/huutoa, vaikka olisi tapahtunut jotain, jolle itse ei voinut mitään.

No, sen jälkeen kun olen lähtenyt tästä työpaikasta, olen kuullut, että tämä työntekijä on ollut ainakin kahdessa aluemyyntipäällikön puhuttelussa ikävästä käytöksestään (hänestä on useampi valittanut). Hänestä on myös pidetty palaveri henkilökunnan kesken, että hänen käytöksensä ei ole kivaa muita työkavereita kohtaan. En vaan oikeasti usko, että tämä ihminen muuttuu. Toki on ollut järkevää osoittaa hänelle, että hänen käytöksensä ei ole sopivaa, mutta kaikenlainen asian käsittely on lopulta aika kuluttavaa ja sitten tietää, että lopputulos ei ole se, että työilmapiiri olisi lopulta kiva.

Ihana Iss, jossa työporukka jakautui tunnollisiin ja saikuttajiin. Työpäivän kestoa ei tiennyt aamulla, pahimmillaan 6-24 jossa välissä ehti käydä nukkumassa päiväunet kotona. Tietyille työntekijöille soitettiin aina ja kerjättiin lisätöihin koska muuten hommat jää kokonaan tekemättä ja asiakas suuttuu. Vapaapäiviä yleensä yksi kahdessa viikossa.

Stockmann

Opiskelujen ohella yksi pienehkö siivousfirma. Palkka oli melkein aina myöhässä ja aina oli tosi oudot selitykset miksi näin. Tai sai vain osan palkasta. Pomo ei myöskään hoitanut hommiaan ja häntä piti aina tuurata, vaikka yritti kieltäytyä niin hän sai ylipuhuttua. Olin koulussa ma-pe päivät ja töissä ma-la illat. Kun vihdoin irtisanouduin niin ahdistelu vain jatkui ja aina oli jokin kriisi, että piti mennä töihin ja olen tyyliin ainoa ihminen maailmassa.

Hesburger minullakin. Kestin osa-aikaisena melkein kaksi vuotta. Palkkasivat tekemään ilta- ja viikonloppuvuoroja, koska olin opiskelija, mutta silti soiteltiin töihin kesken koulupäivien. En mennyt, koska opinnoissa oli lähes aina läsnäolopakko, ja sain tämän takia pomolta haukut joustamattomuudesta. Ööh, hittoako palkkaatte opiskelijan, jos tarvitsette päivävuoroihin työntekijää?!

Yksi vuoropäällikkö rakasti nöyryyttää nuoria duunareita asiakkaiden edessä. Kuulin joskus jopa asiakkaita hämmästelyä, että miksi meidän pomo käyttäytyy noin. Esim. muistan yhden kerran, kun vanhempi nainen tilasi minulta juustohampurilaisen ja vein sen hetken päästä pöytään. Rouva tuli takaisin kassalle ja totesi pahoitellen, että hän varmaan unohti pyytää hampparinsa ilman majoneesia, mutta olisiko sellaista mitenkään mahdollista vielä saada. Olin juuri sanomassa, että uuden hampparin teko onnistunee, kun vuoropäällikkö hyökkäsi paikalle ja alkoi huutaa minulle, että minkä takia rouva ei saanut hamppariaan ilman majoa. Rouva ja minä selitettiin yhdessä, että se majo oli unohtunut pyytää pois ja rouva moneen kertaan korosti, että kyseessä oli hänen unhohduksensa. Pomolle tämä ei kelvannut, vaan oli minun syytäni, että hampurilainen oli vääränlainen eli minun olisi kai pitänyt osata lukea asiakkaan ajatuksia. Pomon huudon seurauksena rouva halusi lähteä muualle syömään, toivotti mennessään minulle jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Hesburger minullakin. Kestin osa-aikaisena melkein kaksi vuotta. Palkkasivat tekemään ilta- ja viikonloppuvuoroja, koska olin opiskelija, mutta silti soiteltiin töihin kesken koulupäivien. En mennyt, koska opinnoissa oli lähes aina läsnäolopakko, ja sain tämän takia pomolta haukut joustamattomuudesta. Ööh, hittoako palkkaatte opiskelijan, jos tarvitsette päivävuoroihin työntekijää?!

Yksi vuoropäällikkö rakasti nöyryyttää nuoria duunareita asiakkaiden edessä. Kuulin joskus jopa asiakkaita hämmästelyä, että miksi meidän pomo käyttäytyy noin. Esim. muistan yhden kerran, kun vanhempi nainen tilasi minulta juustohampurilaisen ja vein sen hetken päästä pöytään. Rouva tuli takaisin kassalle ja totesi pahoitellen, että hän varmaan unohti pyytää hampparinsa ilman majoneesia, mutta olisiko sellaista mitenkään mahdollista vielä saada. Olin juuri sanomassa, että uuden hampparin teko onnistunee, kun vuoropäällikkö hyökkäsi paikalle ja alkoi huutaa minulle, että minkä takia rouva ei saanut hamppariaan ilman majoa. Rouva ja minä selitettiin yhdessä, että se majo oli unohtunut pyytää pois ja rouva moneen kertaan korosti, että kyseessä oli hänen unhohduksensa. Pomolle tämä ei kelvannut, vaan oli minun syytäni, että hampurilainen oli vääränlainen eli minun olisi kai pitänyt osata lukea asiakkaan ajatuksia. Pomon huudon seurauksena rouva halusi lähteä muualle syömään, toivotti mennessään minulle jaksamista.

Tuollaiseien oman elämänsä prinsessojen joille kaikki on niin stnan erikoista, kannattaisi mielummin syödä kotona. Siis voin vain kuvitella kuinka vaikeita ihmisiä tuollaiset ovat; otetaan suolakurkut pois, tai jätä oikeastaan niistä puolet, ketsupin tilalle haluan tupla-annoksen sinappia ja saisinko lisäksi seesamin siemenet pois sämpylöistä.

Mummelin oma vika jos ei muistanut sanoa ettei tahdo majoneesia, ei sitä yrittäjän tarvitse maksaa jos ei halua. Varmaan kumminkin oli jo syönyt hampurilaisen puoliksi ja sitten vasta "muisti" ettei halunnutkaan majoneesia?