Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Iisalmen sairaalan keittiö, joskus 80-luvulla. Yksi päivä riitti mulle kun akat kyykytti nuorta ihmistä. Otin karenssin enemmän kuin mielelläni. HUS ja Meilahden sairaalan kirurginen tehovalvonta. Vanhemmat työntekijät esim. ohjeistivat tahallaan väärin joidenkin lääkkeiden annostelussa, ilmeisesti tarkoitus testata miten helposti uusi työntekijä tekee virheen. Tämä oli leikkimistä potilaiden hengellä. Myös väkivaltatilanteessa saattoi jäädä päälle käyvän potilaan kanssa yksin kun kollegat luikkivat kahvihuoneeseen. Laakson sairaalan sisätautiosasto olikohan nro 4 muistaakseni. Siellä käsitettiin yksilövastuinen hoitotyö siten, että yksin myös hoidit raskaimmatkin vuodepotilaat. Vakkarit kyllä jelppasivat toisiaan mutta määräaikainen sijainen jätettiin selviämään yksin kun nämä rouvat vetäytyi kahvihuoneeseen. Jos erehtyi pyytämään apua niin vedottiin juuri tähän että kun meillä on käytössä tämä yksilövastuinen.... Haistakaapa vittu edelleen senkin lehmät. Pohjois-Pohjanmaalla muuan sairaankuljetusyrittäjä kusetti työntekijöitä mennen tullen mm palkoissa, vuorolisissä ja N lääkkeiden kirjanpitokin oli retuperällä ja vastuu olisi pitänyt hänen kieroiluistaan ottaa. Kehui saaneensa lähihoitajatutkinnon lopputyön läpi plagioimalla sen jostain muualta. Tämä tyyppi menetti kyllä toimiluvat onneksi. Sitten Terveystalo, huoh, luokatonta johtamista ja toisiaan nokkiva akkalauma. Iisalmen TK pitkäaikaisten vuodeosasto... Jos tulit potilaan toimesta pahoinpidellyksi, syy oli aina työntekijän, silloisen oh:n mielestä työnkuvaan kuului turpaan ottaminen. ISA ja sisätautiosasto... johtaminen pyöri sen ympärillä että miten saadaan palkattua mahdollisimman halvinta työvoimaa. Kokeneet hoitajat sivuutettiin määräaikaisuuksissa ja niitä annettiin opiskelijoille, koskapa palkasta voi vähentää ns. epäpätevyysalennuksen eikä ikälisiä tarvitse maksaa. Ja Finnactaa en suosittele kellekään, palkka on aivan jotain muuta kuin mitä työhön tullessa luvataan minimiansioiksi. Ha, murto-osan saat vaikka kuinka hyvin työsi teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin respatyttönä/vartijana ISS:llä. Työskentelin monta vuotta kesäisin tuntisopparilla ja opiskeluaikoina nollatuntisena, aina tosiaan sopimuksen tuntimäärää vain päivittäen. 

Olin sopinut työsopimusta päivittäessä sähköpostitse esimieheni kanssa, että en halua tehdä erästä kohdetta, ja hän oli todennut, että tämä on ok. Kerran mut raahattiin itkevänä siihen kyseiseen kohteeseen kesken työvuoron toisesta kohteesta. Vuoroesimies huusi, että "te sovitte esimiehesi kanssa, vaan että me tehdään parhaamme, no nyt ei ole muuta vaihtoehtoa!!!" . Mun vuoronvaihdos johtui siitä, että olivat unohtaneet pyytää tuuraajan kohteeseen.

Kesä alkoi ja aloin saamaan työvuorolistoja. Puolentoista viikon listoista yksikään päivä ei pitänyt mulla paikkaansa. Aina soitettiin edellisenä iltana/samana aamuna/raahattiin toiseen kohteeseen kesken päivän. Mä aloin vihaamaan puhelimen soittoa, ja tein päätöksen, etten vastaa työnantajan puheluihin työajan ulkopuolella, jotta kohteiden vaihtumisesta ei voida ilmoittaa tunti ennen työvuoron alkua.

Mulla tuli perjantaina märkärupi kasvoihin. Herätessä oli vain pienen pientä ihottumaa, mutta ihan parissa tunnissa tämä levisi kaikkialle kasvoihin. Soitto vuoroesimiehelle  heti aamupäivästä-> "ei me sinne ketään tuuraajaa saada, käy työvuoron jälkeen lääkärissä". Mä siis istuin respassa, otin asiakkaita vastaan, ojensin heille kirjautumiskortteja, nimilätkiä ja avaimia ja mulla oli naamassa erittäin herkästi tarttuva bakteeri. Mun olisi siis pitänyt olla koko päivä siellä tartuttamassa muita?? Logiikka? Noh, pääsin pitkän vänkäyksen jälkeen käymään lekurissa. En mennyt enää takaisin töihin, ja pyysin lääkäriltä saikkulapun myös maanantaille, koska jos antibiootit eivät olisi tehonneet, niin mä en olisi päässyt mitenkään uudestaan lääkäriin  ilman älytöntä puljausta. 

Pyysit vapaapäiviä, mutta sinulle ei koskaan kerrottu saitko niitä. Vasta listasta sitten selvisi onnistuiko kyseinen vapaapäivä.  Näin tuuraajana et siis voinut koskaan suunnitella pidemmälle kesälle mitään menoja, koska sait tietää työvuorosi sen pari-kolme viikkoa ennen. 

Se vuoroesimiesten touhu oli jotain käsittämätöntä. Ongelmia  oli niin paljon sen takia, että tuuraajia ei hankittu  ajoissa. Vuoronpaikkaus oli ihan älyttömän surkealaatuista. Kerran olin eräässä tapahtumassa vartijana. Tapahtuma oli ollut tiedossa hyvissä ajoin, ja toimeksianto oli varmasti annettu meidän firmalle jo kuukausia sitten. Noh, meitä oli kolme vartijaa paikalla. Kappas, kaikki meistä oli saanut työpyynnön edellisenä iltana. Siis mitä helvettiä?? Ei vaan voi mitenkään tulla kolmea yhtäkkistä saikutusta ja tarve kolmelle tuuraajalle just samaan aikaan. Siellä oli jotenkin sellainen selviytymismenetelmä, että selviydytään nyt tästä yhdestä päivästä, mitä sitä turhaan hoitamaan ensi viikon asioita.  

Yyyyh. Tällainen meno oli vielä pari vuotta sitten tuuraajalla. Vakinaisella vakikohteessa olevalle työntekijälle varmasti ihan ok työnantaja. Itse työ on sikäli ok, melko tylsää tosin.

Sama firma, sama työ, samat kokemukset. Olin ensin täyspäiväinen vakkari ja myös kohde oli vakituinen, silloin sujui vielä ihan OK. Sitten aloitin opiskelut ja jäin keikkalaiseksi/tuuraajaksi. Sitä säätämisen määrää... Ihan käsittämätöntä meininkiä tuossa firmassa ja juuri kuten sanoit, niin "päivä kerrallaan" -mentaliteetilla hoidetaan asiat.

Itse työskentelin aikoinaan ISS:llä siivoojana kesätyöläisenä. Sujui todella hyvin, pomo oli todella reilu ja mukava (kuten myös työkaverit). Kesän jälkeen jatkoin osapäiväsiivoojana, rappusiivousta kerrostaloissa. Edelleen hyvä meininki.

Lopetin valmistuttuani ja saatuani oman alan työn. Tapasin myöhemmin entisen työkaverin, joka kertoi että kyseinen pomo ja lähes kaikki työkaverit, hän itse mukaan lukien, ovat irtisanoutuneet, meno oli mennyt täysin hulluksi.  Alueet tuplaantuneet, kohteisiin käytettävä aika puolittunut, tavoitteet koventuneet...

Onkohan ISS:llä vaihtunut johto jossain vaiheessa vai onko kilpailu todella koventunut näin, itselle kun jäi hyvät mielikuvat. Lopetin siis juuri ajoissa...

Isohkon kaupungin oikeusaputoimisto. Onneton perehdytys työhön ja jatkuvaa kyyläämistä erään kaikkitietävän ja -osaavan taholta.  Asiakkaat pääosin OK, mutta toki tuli myös järkkyjä puheluja tappouhkauksin. Kestin vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "otsastä lähtevä isku"?! Yritin jo googlettaakin, tuloksetta. Vaadimme vastauksen, pitää saada yöllä nukuttua!

Tän alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ikinä aio vastata tähän kysymykseen. Jätti sen meille eräänlaiseksi arvoitukseksi ihan tarkoituksella...

Vila. Myy, myy ja myy. Yäk mikä paikka.

Iso käännöstoimisto Keski-Euroopassa. Aivan jumalaton kiire jatkuvasti. Bisnespuoli yläkerrassa sopi asiakkaiden kanssa deadlinet ja budjetit, sitten projekti tipahti meille projektikoordinaattoreille alakertaan. Meidän piti sitten sen perusteella etsiä jostain kääntäjä projektille. usein projekti saattoi tipahtaa sähköpostiin esim. viideltä perjantai-iltana, deadline maanantaiaamuna. Bisneshyypiöt lähtivät viikonlopun viettoon, kun he olivat kerran hommansa hoitaneet, ja itse jäi duuniin hysteerisenä soittelemaan friikkujen perään. 

Pahin oli silti skitsofreeninen pomo, joka saattoi sanoa jotain ja viiden minuutin päästä huutaa jotain päinvastaista.  Olen täällä ennenkin kertonut, mutta jouduin joskus puhutteluun, kun keskittynyt työskentelyilmeeni koneella oli kuulemma liian ynseä, mistä pomo päätteli, etten nauttinut riittävästi työstäni. Ylipäänsä työilmapiiri oli olematon, ihmiset eivät tervehtineet toisiaan, eivät edes puhuneet toisilleen. Harva se viikko joku itki tai oksensi vessassa stressiä tai väsymystä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs nimeltämainitsematon burgeripaikka..

Jos ruokataukoa ei kerennyt pitää koko päivänä, se jäi pitämättä koska "se kuuluu alan luonteeseen". Henkilöstöä oli siis niin vähän että ei ollut ketään kuka olisi tuurannut sen verran että olisi ehtinyt heittämään suuhun jotain.

Sosiaalisia tiloja ei ollut. Keittiössä kesällä +31*c lämmintä, jäähdytys ei toiminut ja pihviparilat, rasvakeittimet, sämpyläpaahtimet hehkuivat lämpöään.

Ravintolan piti olla siivottu sulkemisaikaan mennessä. Siivoaminen aloitettiin siis n. Tunti ennen sulkemista. Eli samalla siivosit ja teit ruokaa. Eli jos joku tuli tilaamaan ruokaa 2 min ennen sulkemista, niin jouduit tekemään ruuan jo kertaalleen siivotuilla pinnoilla ja sitten siivoamaan uudestaan. Kun työaika oli jo päättynyt. Paikan henkeen ei kuulunut ylityön tekeminen joten jos merkkasit tämän ajan työaikaan, sait huomautuksen.

Sama mäkissä. Kerran kesällä mitattiin keittiössä grillin edestä lämpötila (missä yksi ihmien seisoo jatkuvasti), saatiin 60 C.

Itse pyörryin kerran kassan puolella, vain noin 35 C lämmössä.

Mutta mitäpäs sitä ilmastointia korjaamaan :) talvella puolestaan oli nimittäin jäätävän kylmä muualla kuin keittiössä. Huppareita oli yhteiskäytössä, mutta ne oli todella likaisia ja omaa ei saanut. Ne pestiin samassa koneessa kuin esim mopit ja superrasvaiset grillirätit > myös hupparit puhtaanakin ihan rasvaiset. Hanskoja ei ollut, eikä kaulahuiveja tai hattuja, ja omia vaatteita ei saanut näissä pitää kun ei sovi firman tyyliin. Eli -20 C pakkasella autokaistalla rahaastaessa luukun ollessa auki koko ajan, seisoo paikallaan monta tuntia siinä lämpötilassa ilman kunnon vaattetta >:( takitkin oli niin isoja, että ei edes lämmittäneet, kun ilma pääsi puhaltamaan alle hihoista, kaulasta ja alhaalta.

Ammattikorkeakoulu

Kuulostaa kovasti DNA:n aspalta. Olin siellä itse pari vuotta, kunnes mielenterveys petti järkyttävän huonon työilmapiirin takia.

tumblari kirjoitti:

Kuulostaa kovasti DNA:n aspalta. Olin siellä itse pari vuotta, kunnes mielenterveys petti järkyttävän huonon työilmapiirin takia.

Siis tarkoitin tätä:

Erään operaattorin puhelinasiakaspalvelu. Suljettujen maksutelevisiopalvelujen tms. takia raivoaviin asiakkaisiin pystyi suhtautumaan aika kevyestä (asiakkaan oma vika jos lasku on 1,5 kuukauden kuluttua eräpäivästä vielä maksamatta), mutta työntekijöiden kyttääminen oli väsyttävää. Ruokatauko oli 30 min, mikä käytännössä tarkoitti, että omalla paikalla oli oltava hyvissä ajoin ennen tauon loppumista, jotta puhelin käynnistyi tasan sillä sekunnilla, kun tauko loppui. Eräs tiimiläinen sai haukut, kun taukonsa kesti yhden kerran 31 min.

Lyhyetkin vessatauot kellotettiin sekuntien tarkkuudella. Vastaanotettujen puheluiden määrää seurattiin ja jos päivässä ei ottanut vähintään 35 puhelua vastaan, niin toruja tuli. Eli jos kohdalle sattui Marketta 76 v, joka ei erottanut hiirtä ja näyttöä toisistaan, eikä siksi saanut nettiä toimimaan, niin kivat.

Jokaiselle asiakkaalle piti tuputtaa lisätuotteita. Jos asiakas esim soitti toimimattoman netin takia, niin hänelle olisi pitänyt ongelman ratkaisemisen lisäksi myydä 100 maksukanavapakettia, viisi puhelinliittymää ja lapsille tikkarit päälle. Tai jos saattohoitoon joutuva mummo soitti irtisanoakseen kanavapakettinsa, niin ei olisi saanut antaa irtisanoa, vaan olisi pitänyt myydä laajempi kanavapaketti.

Muiden työntekijöiden virheistä piti kieliä erillisen järjestelmän kautta. Esimies huusi jos teki virheitä (vaikka ne olisi pystynyt korjaamaan ihan helposti). Meidän tiimillä oli myös erillinen chat-keskustelu, jossa haukuttiin muita työntekijöitä. Etenkin uusia.

Porukka oli myös muuten aika ikävää. Muista puhuttiin paskaa, uusille ei puhuttu ellei ollut ihan pakko, uusille ei vastattu jos kysyivät neuvoa jne. Lähdin lätkimään just ennen koeajan loppua. Elämäni toistaiseksi ainoa vakituinen työsuhde....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesburger minullakin. Kestin osa-aikaisena melkein kaksi vuotta. Palkkasivat tekemään ilta- ja viikonloppuvuoroja, koska olin opiskelija, mutta silti soiteltiin töihin kesken koulupäivien. En mennyt, koska opinnoissa oli lähes aina läsnäolopakko, ja sain tämän takia pomolta haukut joustamattomuudesta. Ööh, hittoako palkkaatte opiskelijan, jos tarvitsette päivävuoroihin työntekijää?!

Yksi vuoropäällikkö rakasti nöyryyttää nuoria duunareita asiakkaiden edessä. Kuulin joskus jopa asiakkaita hämmästelyä, että miksi meidän pomo käyttäytyy noin. Esim. muistan yhden kerran, kun vanhempi nainen tilasi minulta juustohampurilaisen ja vein sen hetken päästä pöytään. Rouva tuli takaisin kassalle ja totesi pahoitellen, että hän varmaan unohti pyytää hampparinsa ilman majoneesia, mutta olisiko sellaista mitenkään mahdollista vielä saada. Olin juuri sanomassa, että uuden hampparin teko onnistunee, kun vuoropäällikkö hyökkäsi paikalle ja alkoi huutaa minulle, että minkä takia rouva ei saanut hamppariaan ilman majoa. Rouva ja minä selitettiin yhdessä, että se majo oli unohtunut pyytää pois ja rouva moneen kertaan korosti, että kyseessä oli hänen unhohduksensa. Pomolle tämä ei kelvannut, vaan oli minun syytäni, että hampurilainen oli vääränlainen eli minun olisi kai pitänyt osata lukea asiakkaan ajatuksia. Pomon huudon seurauksena rouva halusi lähteä muualle syömään, toivotti mennessään minulle jaksamista.

Tuollaiseien oman elämänsä prinsessojen joille kaikki on niin stnan erikoista, kannattaisi mielummin syödä kotona. Siis voin vain kuvitella kuinka vaikeita ihmisiä tuollaiset ovat; otetaan suolakurkut pois, tai jätä oikeastaan niistä puolet, ketsupin tilalle haluan tupla-annoksen sinappia ja saisinko lisäksi seesamin siemenet pois sämpylöistä.

Mummelin oma vika jos ei muistanut sanoa ettei tahdo majoneesia, ei sitä yrittäjän tarvitse maksaa jos ei halua. Varmaan kumminkin oli jo syönyt hampurilaisen puoliksi ja sitten vasta "muisti" ettei halunnutkaan majoneesia?

Kyllä tuollaisia majoneesi mummoja pitää ymmärtää. He ovat olleet koko elämänsä erityisihmisiä. Kouluissakin heille on nykyään erityisluokat ja erityisopettajat. Ovat erityisihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

mansikoiden poiminta jollain mansikkatilalla nuorena oli ihan hirveää. Sen jälkeen opiskelin maisteriksi, ei tarvitse enää poimia edes itselle, kun on varaa ostaa toisen poimimat.

Ootkohan sä yksi helsinkiläismuija, jolle me maalaiset naureskeltiin? Parina päivänä satoi vettä ja sä itkit, että haluat kotiin.

Perhemediat Oy.

Toistuvia oikeudenkäyntejä niin työntekijöiden kuin asiakkaiden kanssa.

Firmaa johti "kehitysvammainen" isä ja jälkeenjääneet lapset. Yrityksen toimintaperiaate perustui 100 %:sti kusetukseen. Ihmeen kauan ehti pyöriä, ennenkuin viranomaiset laittoivat lapun luukulle. Tj:n poika ilmeisesti joutui vaihtamaan nimensäkin, että sai jostain suojatyöpaikan. Analfabeetti isä yritti rakentaa hiljattain jotain Jurassic Parkia Vantaalle. Onneksi nämä tuhannet huijatuiksi tulleet nostivat metelin asiasta ja homma kariutui.

Laitoskeittiö teini-ikäisenä, jossa työparina katkera ja vittumainen ämmä, joka oli kateellinen minulle, joka olin menossa opiskelemaan ja koska olin nuori. Kaikki päivät olivat pelkkää haukkumista ja pomotusta.

Vierailija kirjoitti:

Muutamasta työpaikasta on tehnyt hirveän, ei niinkään itse työ vaan veemäiset työkaverit jotka jauhavat shaissea selän takana tai ottavat silmätikuksi ja v*ttuilevat päin naamaa, vaikka et olisi tehnyt mitään väärin. Ihan vaan siksi, että ovat itse kyllästyneet omaan elämäänsä. Varsinkin ravintola-alalla olen välillä törmännyt ihan älyttömän töykeisiin työkavereihin.

Juuri näin. Työpaikan hengen rakentaa ne ihmiset. Olen ollut ekstraajana about 15 eri ravintolassa opiskeluaikana ja siinä näki kyllä kaikenlaista. Joissakin paikoissa oli hirveä nokitusjärjestelmä ja todella ilkeä meininki, joissakin taas aivan mielettömän hyvä yhteishenki. Aika pitkälti se on varmaan siitä kiinni kuka valitsee työntekijät, kuka ja miten paikkaa ohjataan. Mutta ei aina siitäkään. Joissakin paikoissa pomo oli kusipää ja silloin työntekijät vaikutti vetävän hyvin yhteen hiileen. Siinä olisi jollekki psykologian opiskelijalle hyvä kenttätutkimuspaikka.

Yliopisto. Pieni apuraha, ja pitkät työpäivät, jotka jatkuivat kotona sähköpostin, esitelmien valmistelun yms merkeissä. Ikinä ei saanut kiitosta tehdystä työstä, vaan vaadittiin lisää ja kyseltiin miksi jokin muu työ oli vielä kesken. Ja se 'nyt tehdään tiedettä, jee jee, tämä on niin kivaa ettei tästä tarvitse mitään kunnon palkkaa maksaa'. Valitettavasti jollain sitä pitää elääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkkäri. Työpakkakiusaamista, pahimmat syyllistäjät, kiusaaajat ja paskanjauhajat palkataan esimiehen paikalla :) rikotaan tessiä ja valehdellaan, että olisi hyvä työpaikka. Esim töistä ei saanut lähteä, kun vuoro loppui, läkisääteisiä taukojaan ei saanut pitää. Sopivia työvaatteita ei ollut, oli nöyryyttävää ja myös epäturvallista olla vääränkokoisissa. Esim liian lyhyiden housujen kanssa poltin jatkuvasti nilkkani, kun rasva roiskui. Sekä näytin erittäin typerälle :( uusia ei tilattu monista pyynnöistä huolimatta.

Tunteja ei saanut niin, että palkalla olisi elänyt. Päivät 4 h, 6 krt viikossa. Enempää tunteja ei saanut pyynnäistä huolimatta, palkattiin vaan lisää osa-aikaisia.

Naurattaa tuo suomen parhaat työpaikat -listaus. Ne kysymykset oli kyselyssä niin ympäripyöreitä, että ei voinut huonosti vastata, vaikka jo vastatessa vihasin paikkaa. Esim kysymyksiä syrjitäänkö ihonvärin perusteella - no ei, mutta saikulla olon takia kyllä. Tai kysellään onko työkaverit hyviä, mutta ei että onko esimiehet hyviä.

Itse olin kyllä ahkera ja oikeasti todella hyvä työntekijä, tulin toimeen suurimman osan työkavereista kanssa ja olin hyvällä asenteella töissä. Neljä vuotta jouduin tuon puljun eri toimipisteissä olemaan. Kokemukseni ei ole siis yhdestä mätämunasta, olin yht neljässä eri ravintolassa.

Tässäpä minun kokemuksia mäkkärissä työskentelystä...

TÄSMÄLLEEN sama kokemus mäkkäristä! Olin just tulossa ketjuun kirjoittamaan, että mäkkäri oli mun p*skin työpaikka. Sama kokemus yhdellä kaverilla joka oli myös (eri) mäkkärissä töissä, hänkin oli välillä mennyt itkien kotiin, kun töissä oli niin kamalaa. 

Voisin listata tähän minkälaista mun mäkkärityöpaikassa oli:

- työehtosopimusta ei noudatettu kunnolla

- sairaslomista syyllistettiin, kyseltiin onko nyt muka niin kipeä, kyseenalaistettiin lääkärin kirjoittamaa saikkua

- rangaistuksena saikusta sai vähän tunteja

- tunteja sai muutenkin aina niin vähän, ettei sillä palkalla oikein elänyt

- usein liian vähän työntekijöitä töissä

- yksi esimies oli sekopää, joka kyykytti kaikkia muita, kyttäsi työntekoa vierestä, haukkui jos ei ollut tarpeeksi nopea, hengitti niskaan koko ajan

- oli myös pari ilkeää työkaveria

- työvaatteita sai vain yhdet kappaleet, arvatkaa kuinka hyvältä paita haisi työpäivän jälkeen... ja tuollaisessa työpaikassa vaatteiden pitäisi olla puhtaat, kun ollaan tekemisissä ruuan kanssa

- töistä ei saanut lähteä, kun työvuoro loppui, vaan vasta kun kaikki hommat oli saatu tehtyä. Käytännössä tämä tarkoitti ylitöitä joka ikinen päivä.

- vapaita ei saanut toivoa. Oli vaikea suunnitella mitään kivaa tekemistä vaikka seuraavalle kuulle (tyyliin risteily Tallinnaan), koska ikinä ei voinut tietää, joutuisiko silloin töihin. Vapaatoiveita sai siis esittää, mutta niitä ei ikinä kuunneltu.

- lain rikkominen: kyseisestä paikasta potkittiin välillä porukkaa pihalle hyvin kyseenalaisin syin

- työntekijöistä aina oletettiin pahinta, eli olimme laiskoja, saamattomia, varmasti yritimme kusettaa joka välissä ja laiskotella töissä

- uusien työntekijöiden olisi parin päivän harjoittelun jälkeen pitänyt olla työssään yhtä nopeita, kuin pidempään töitä tehneiden vanhojen työntekijöiden. Jos ei ollut, niin huudot tuli

- aina vauhkottiin siitä että pitää myydä tarpeeksi, koko ajan olisi pitänyt tyrkyttää asiakkaille että osta vielä tätä ja tätä

- jotkut asiakkaat oli ihan hirveitä, sain monta kertaa kuulla haukkumista ja huutoa

Tässä nyt pääpiirteittäin, kylläpäs näitä löytyikin! Monia samoja juttuja kuin 72:lla. Oon boikotoinut kyseistä firmaa sen jälkeen, kun työpaikasta lähdin. Jos kysytään keltä tahansa mäkkärin isommalta pomolta, niin mitään tällaistahan ei tietenkään heidän ravintoloissaan tapahdu. Näillä isoilla kihoilla ei vaan ole mitään hajua siitä, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Aina jos oli joku isompi pomo tulossa tarkastamaan toimintaa, niin sitä ennen siivottiin paikat tiptop ja kyseisenä päivänä oli täysi miehitys töissä, kaikki tehtiin just eikä melkein ohjeiden mukaan. Eivät siis välttämättä edes tiedä, millainen meno ravintoloissa on tavallisina päivinä.

Komppaan täysin joka ikistä kohtaa..

Olin lähihoitajaopiskelijana yhden tk:n ilmoittautumisluukulla opissa. Minua perehdytti TODELLA töykeä sihteerinä toimiva lähihoitaja. Koko ajan arvosteli kaikkea negatiiviseen sävyyn, kuinka en "nuorena ja näppäränä" heti ensimmäisen päivän jälkeen osannut käyttää täydellisesti potilastietojärjestelmiä, kuinka kulutan liikaa aikaa höpöttämällä potilaille turhuuksia (muutaman kerran joku vanhempi "vakioasiakas" ystävällisesti kyseli, että "jaa täällä onkin uusi tyttö, mitä koulua käyt") - en olisi saanut vastata/kertoa mitään, kun "keskitytään työhön"! Monesti sanoi potilaille, kun kysyin jotain neuvoa tältä ohjaajaltani, että "juu täällä ei oikein hommat nyt suju, kun on tällainen uusi keltanokka tässä hidastamassa" ja nauraa räkätti päälle. Potilaat katsoivat minua anteeksipyytävästi ja jotkut sanoivat, että ei mitään hätää, hommat sujuu hyvin :) usein poistui itse pitkille tauoille monta kertaa päivässä, oli jatkuvasti juoruamassa jossain joko työntekijöiden tai tuttujen potilaiden kanssa, minulle vaan tiuski kaikesta eikä edes ilmoittanut, jos oli 20 minuuttia tauolla ja minä siinä sitten yksin otin potilaita vastaan ja koitin toimia parhaani mukaan. Pisti omia tekemiään virheitä minun syykseni, esim. erään lääkärin sanelussa oli kirjoitusvirhe, jonka HÄN oli kirjoittanut ja sanoi sitten lääkärille, että se oli minun virheeni, että näytäpäs kuinka se oikeinkirjoitetaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesburger minullakin. Kestin osa-aikaisena melkein kaksi vuotta. Palkkasivat tekemään ilta- ja viikonloppuvuoroja, koska olin opiskelija, mutta silti soiteltiin töihin kesken koulupäivien. En mennyt, koska opinnoissa oli lähes aina läsnäolopakko, ja sain tämän takia pomolta haukut joustamattomuudesta. Ööh, hittoako palkkaatte opiskelijan, jos tarvitsette päivävuoroihin työntekijää?!

Yksi vuoropäällikkö rakasti nöyryyttää nuoria duunareita asiakkaiden edessä. Kuulin joskus jopa asiakkaita hämmästelyä, että miksi meidän pomo käyttäytyy noin. Esim. muistan yhden kerran, kun vanhempi nainen tilasi minulta juustohampurilaisen ja vein sen hetken päästä pöytään. Rouva tuli takaisin kassalle ja totesi pahoitellen, että hän varmaan unohti pyytää hampparinsa ilman majoneesia, mutta olisiko sellaista mitenkään mahdollista vielä saada. Olin juuri sanomassa, että uuden hampparin teko onnistunee, kun vuoropäällikkö hyökkäsi paikalle ja alkoi huutaa minulle, että minkä takia rouva ei saanut hamppariaan ilman majoa. Rouva ja minä selitettiin yhdessä, että se majo oli unohtunut pyytää pois ja rouva moneen kertaan korosti, että kyseessä oli hänen unhohduksensa. Pomolle tämä ei kelvannut, vaan oli minun syytäni, että hampurilainen oli vääränlainen eli minun olisi kai pitänyt osata lukea asiakkaan ajatuksia. Pomon huudon seurauksena rouva halusi lähteä muualle syömään, toivotti mennessään minulle jaksamista.

Tuollaiseien oman elämänsä prinsessojen joille kaikki on niin stnan erikoista, kannattaisi mielummin syödä kotona. Siis voin vain kuvitella kuinka vaikeita ihmisiä tuollaiset ovat; otetaan suolakurkut pois, tai jätä oikeastaan niistä puolet, ketsupin tilalle haluan tupla-annoksen sinappia ja saisinko lisäksi seesamin siemenet pois sämpylöistä.

Mummelin oma vika jos ei muistanut sanoa ettei tahdo majoneesia, ei sitä yrittäjän tarvitse maksaa jos ei halua. Varmaan kumminkin oli jo syönyt hampurilaisen puoliksi ja sitten vasta "muisti" ettei halunnutkaan

majoneesia?

Älä viitsi. On ihmisiä, joiden vatsa menee sekaisin ja alkaa ripuloida majoneesista. Kuten 80-vuotias äitini, joka ei todellakaan ole mikään prinsessa. Sulla ei tunnu menevän kovin hyvin, kun pitää ihmisiä morkata allergioista.

Taloustutkimus