##Ensikot VKO 10##

Mua kyllä todellakin harmittaa etten ole mennyt tiputukseen!! Viimeksi viikko sitten oksensin koko päivän, mutta nyt vain aamuisin sen 10 kertaa. Mutta kuitenkin sen 10 kertaa liikaa!!! Enää ei ole semmoinen totaalisen heikko olo. Paitsi esimerkiksi kauppareissutkin ottaa niin voimille, koko ajan tuntuu että pitäisi johonkin seinään nojailla että jaksaa eteenpäin!!!



Mullahan piti alkaa nyt maanantaina työt, mutta soitin jo eilen että en pysty vielä menemään!! Eli nyt sitten pitää kerätä voimia maanantain terveyskeskus-reissuun hakemaan saikkua!!



MiaMik rv 11+3

Mulla meni ikuisuus, kun luin koko pinon... En siis ole töiden, kiireiden ja väsymyksen takia päässyt lukemaan ensikkojen pinoa ennen ku nyt. =/ Harmittaa ihan hirveesti kun tykkään tästä pinosta ihan hirveesti... en enää muissa käykään.. Ens viikolla on onneks 2 yövuoroo ja vapaita, niin sit TOIVOTTAVASTI pääsen useemmin ja pysyn paremmin kärryillä.



Joku mainitsi 1-2pvn pinoista... musta tää koko viikon pino on parempi, vaikka se pitkä oliskin. Kun esim. nyt mä olisin joutunu ettimään monta pinoo ja lukee ne kaikki erikseen... kun nyt taas sain rauhassa lukee tän yhen. =)



Seksi jutuista sen verran, että aika hiljasta oli alkuun kun väsytti niin hirveesti, mutta nyt ihan muutaman päivän aikana ollaan löydetty taas " uusia ulottuvuuksia" . ;) Ukko on kyllä ollut koko ajan halukas ja onkin " kiukutellu" kun oon vaan nukkunu, mutta uskon että nyt on alkamassa semmonen aktiivisempi vaihe. Ja mulla ainakin toimi hyvänä seksihalujen herättäjänä se " seksigurut" -ohjelma. =) joka toisin loppu tai jäi tauolle. =/



Raha-asiat meillä menee suunnilleen niin, että palkat menee omille tileille ja laskujen maksun jälkeen siirretään yhteiselle tilille rahaa, josta on sitten tarkotus maksaa autonlyhennykset ja muita isompia menoja... Mut siis aikalailla yhteiset on rahat...



Jaa niin joo... NapNapille IHAN HIRVEESTI ONNEA!! Ja tietty miehelle ja vauvelille myös. Ihanaa, että kaikki meni hyvin ja vauva on terve!!



Mä meen nyt lukee viime viikon pinoa, kun MiaMikillä oli mulle jotain kysymyksiä... palaan sitten takaisin. =)



Burde rv 10+6

Mä unohdin aikasempaan viestiin kirjottaa, ettäTERVETULOA ja ONNEA uusille ensikkolaisille!!!! =0)



MiaMik: Siis kyllä mä varmasti saan sovittua pomon kanssa, että en tee yövuoroja. Koitan nyt kuiteski tehdä niitä niin pitkälle kun jaksan ja pystyn, ni saa paremmin lisiä + vapaita. =) Ja toi meidän työpaikka (katkaisuhoito-osasto) on semmonen, että ei siellä nuppi kestä jos pitäis pelkkää aamua ja iltaa tehdä.



Täällä oli puhetta miesten ahdistuksesta.. Tahvolla ei ainakaan vielä oo sellasta ollu, mutta jos tulee niin se on ihan normaalia. Kyllähän meillä odottajillakin saattaa olla sellasia jaksoja, että saattaa epäilyttää jne. Mut niinku meillä naisillakin niin varmasti miehilläkin siihen auttaa juttelu muiden kanssa. Miehillä tietty erityisesti miesten kanssa, jotka on samassa tilanteessa tai joilla on jo lapsia. Tai niin ainakin vois kuvitella...



Sit oli keskustelua tavarahankinnoista ja niiden laittamista miehen vastuulle. =) Mä oon kovasti koittanu miettiä, että mitähän Tahvolle antais tehtäväks hommata, mutta mä en kyllä oikeen keksi.. =) Mä oon varmaan sitten ihan tyranni, kun oon jo miettiny valmiiks, et millanen pinnasänky meille hommataan, hoitopöytä tulee tod.näk. lundian kirjahyllyyn, rattaat on tod-näk. brion novat (unelmat olis gessleinin ihanan väriset yhdistelmät, mutta ne on aika kalliit). Turvakaukalo meillä jo onkin... Onks ehdotuksia, että mitä vielä?



Isyyspakkausta varten oon jo tehny muutaman hankinnan... pienen paketin luontoyst. vaippoja (miehelle varuilta, muuten yritetään kestoilla), vauvalle " rakkauden hedelmä" t-paita ja isukille " meidän perheen isi" t-paita. Tarkotuksena olis hommata vähän kaikennäköstä sinne vielä lisäksi... =) Kunhan tää raskaus on vähän pidemmällä ja ollaan " varmemmilla" vesillä.



).( Meillä alkaa muutto lähestyä. Saadaan avaimet ilmeisesti 22. pv tätä kuuta ja aattelin pestä sieltä ikkunat (jos ei oo pakkasta) ja pestä kaapit ym. + pestä ja vahata lattiat. Sit saakin alkaa kantaa tavaroita sinne. On kyllä ihan kivaa... =)



Mulla on ihan hirvee maha!!! Ihan hävettää jo... Töissäkin yks asiakas katto mun mahaa ja kysy " ootko sää..?" . No vastasin naama punasena, että " joo" . Ei muuten hävettäis, mutta kun ei vielä pitäis olla mitään mahaa... ei vielä kuukauteen... Taidanpa koittaa laittaa linkin mun masu kuvaan ni saatte kattoo...

http://i22.photobucket.com/albums/b342/terstil/11.jpg



Ja siis mulla on tossa kuvassa viikkoja vasta 10+ 3. Siis turvotustahan se varmaan suurimmaksi osaksi on, kun painoo ei oo tullu lisää kun ehkä 400g. Mutta hävettää kyllä. Sitten ei hävettäis jos mahan kuuluiskin jo näkyä... järkyttävää. =/ Piti muuten eilen käydä ostamassa uusia housujakin, kun entiset ahdistaa.



T:Burde 10+6

On sulla kyllä aikamoinen pötsi jo ;) Ehkä siitä nyt kuitenkin suurinosa on sitä kuuluisaa turvotusta ja parin viikon päästä ihmettelet et mihin se masu on hävinnyt :) Mulla ei kyllä mahaa ole vielä yhtään!! Tuommoinen pienen pieni, kova kumpu tuossa alamasulla tuntuu tuon läskimakkaran alapuolella ;)



Munkin mielestä tää viikkopino on ihan kiva, koska harvoinhan tämä nyt näin pitkäksi venyy :) Ja kuitenkin jos jää muutamilta päiviltä lukematta, niin kuten Burdekin jo sanoi onhan tästä yhdestä pinosta kiva lukea kuulumisia kuin monesta eri pinosta!!!



MiaMik rv 11+3

Sulla on Burde söpö massu=)!!!!!!! Mutta tiedätkös, mulle sanoi neuvolantäti että turvotus näkyy myös painonnousuna, eli oliskohan siitä sittenkään kyse..? Jospa sulla on semmonen eteenpäin kallistunut kohtu.. En nyt muista että ootko käynyt jo ultrassa? Ihana masu on kyllä! Kaikki vauvamahat näyttää niin suloisilta nykyään=)



Mutta tiiättekö, mun on nyt pakko vähän purkaa teille. Mua niin ärsyttää tuo mies! Meillä oli eilen aivan järkyttävä riita ja oon vieläkin sen jäljiltä kauhean varautunut sitä kohtaan, semmosia juttuja taas lateli. Kyllähän mä omani tunnen ja tiedän että sen jutut on yleensä vaan väkisin väännettyjä kun se on vihainen, eli ei pitäis ottaa niin vakavasti, mutta nyt tuntuu että kaikki jää päähän soimaan ja on jotenkin epätoivonen olo, onko tällä suhteella tulevaisuutta! Se on hyvä mies ja osaa pyytää anteeksi minkä eilen heti tekikin, mutta tänä aamuna taas jäi niin paska olo. Kun juttelin sille ihan tavallisia juttuja, huomioista mitä oon tehny tms (jotka ei siis liittyneet häneen mitenkään) niin kaveri löi joka asiassa mut lyttyyn. Sai mut tuntemaan itteni jotenkin alistetuksi ja tyhmäksi ensimmäistä kertaa ja kyllä se sattui! Tietysti silläkin on varmaan eilisestä vielä surkea fiilis, mutta silti.

Kävi nimittäin vielä niin (ja tämä kyllä loukkas mua eniten!) että mulla valahti iso köntti limaa ja mä tietysti innostuin että joko se limatulppa alkaa pikkuhiljaa irtoamaan...no minähän tulin tietysti riemulla siitä ilmottamaan ja mitä tekee äijä?! Naama rutussa tuumaa vaan että jaa, ja alkaa esittelemään työvuorolistaansa johon oli hienosti merkannut kaikki jotka on yhtä aikaa vuorossa hänen kanssaan milloinkin , oli siis tyyliin ei voi vähempää kiinnostaa. Vielä tänä aamuna puhuttiin siitä kuinka mua on alkanu pelottaa yhtäkkiä se lähestyvä synnytys ja harmittaa se edellisen lääkärireissun " puutteellisuus" (vaikka siinäkin asiassa sain tietysti kuulla olevani hakoteillä) ja sitten kaveri vaan oottaa että minä kunnon naisen tavoin keskitän KAIKEN huomioni hänen työasioihinsa, joista muutenkin puhuu jatkuvalla syötöllä. Kuten sanottu, hyvä mies se on ja ymärrän osittain hänen käytöksensä, mutta tässä tilanteessa vaan tuntui NIIN pahalta!!!!!!

Tulipa nyt sitten vuodatettua tämä tänne, ajatuksia kyllä selkeyttää tää kirjoittaminen=) Alkaa taas näyttää vähän valoisammalta.



Mutta lopetanpa valitusvirren nyt tähän, tiskivuori tuolla ois (taas) odottamassa.

Pitäkää nyt tytöt peukkuja että mä ehdin käydä siellä äitipolilla ennenkuin tilanne tän kummemmin etenee! Ei tarvis sitten mennä ihan kylmiltään synnyttämään. Vaikka onhan siellä sit paikan päällä laitteet ja mahdollisuudet vielä tarkastaa tilannetta mutta silti..!Ei oo kyllä yhtään semmonen fiilis että vielä pitkään aikaan lähdettäis synnyttämään mutta sitä vaan haluaa olla varautunut kaikkeen..

Hauskaa viikonloppua kaikille...täällä varmaan päivän mittaan tulee taas poikettua paljonkin=) Yksin kotona ja silleen.





-Ankka & tasan 37-

No juu... PÖTSI se nimenomaan on... =D Tietty iltaa kohti se pikkusen vielä isonee... sillon ainakin turvotuksesta, mutta on se jo aamustakin aika järkky. Mä luulen kans, että se vielä tässä häviää (ainakin osittain) ennen ku " oikee" maha tulee?! Olisinhan se hauska, jos se ei tosta enää mihinkään häviäis vaan kasvais vaan... kun oon sitä vauvamasua niin kovasti odottanut. ;)

Jaa nii ja siitä ultrasta... pe 24.3. on np-ultra. Alkuraskauden ultrassa käytiin sillon valovuosi sitten. =)



WcANkka: Nuo riita jutut on niin kurjia aina. Erityisesti nyt raskaana ollessa on jotenki tosi herkillä riitojen ja muiden suhteen. Ja ehkä just enempi miettii sitäkin, että kuinka kestävä suhde on ja mitä sille tapahtuu kun vauva syntyy. Ja varsinkin kun ensimmäistä lasta on saamassa.

Miehet on kyllä välillä tosi ajattelemattomia... Sillon ku tein plussa raskaustestin ja menin herättää miehen, ni se vaan sano, että " jaa" ja käänti kylkee + jatko unia. =/ Noh.. olin itse niin tohkeissani, etten siitä viittiny suuttua...

Mä oon semmonen, että jos mulle jää just esim. semmonen olo, että toinen on ihan latistanu/mitätöiny mut, niin kyllä mä siitä sitten sanon! En ehkä heti, mutta sit ku oon sen tajunnu ja sitä miettiny... mulla on vähän hitaat piuhat. =)

Äh.. No en tiiä onko tästä sulle mitään apua, mutta toivon, että teijän tilanne siellä paranee! =) Ja pitää koittaa itte kunkin muistaa, että meillä ensikoilla tää raskaus ja vauvan tulo on parisuhteen kannalta tosi iso muutos ja vaatii molemmilta paljon!! Varmasti meillä kaikilla on välillä pelkoja raskauden suhteen (onko vauvalla kaikki ok, tuleeko keskenmeno jne.) ja myös parisuhteen suhteen (kestääkö tää, millanen mies on sitten ku vauva tulee, jääkö ihan yksin vauvaa ja kotia hoitamaan ja mies huitelee missä huitelee..jne). Ei oo helppoo! ;)



Voimia itse kullekin! =D



T: Burde, joka menee auttaa siippaansa pakkaamisessa

Täytyy WcANkalle heti kommentoida:

Nuo riidat tosiaan on inhottavia ja voin vain kuvitella tuossa tilanteessa kun ootta jo noin pitkällä...Meillä luultavasti tulee olemaan samanlaista.

Meilläkin ne alku uutiset meni just niinkun burde laittoi ja innostuminen on ollut aika laimeaa vielä. Meillä myös tuntuu että ei muusta puhutakaan kuin miehen työstä ja kaikki mitä minä yritän alottaa niin ei saa tuulta alleen =(

Itse olen myös sellainen etten osaa sanoa kipakasti vastaa tai sanoa ees että miltä minusta tuo tuntui, niin välillä itellä on kyllä mieli maassa, mutta nyt oon yrittänyt ihan opetella sanomaan miltä sanomiset tuntuu ja mikä mieltä painaa.



Zemppiä vaan ja ei kun sinnillä yrittää purkaa miehelle mieltään vaikka jästipäitä välillä tuntuvat olevankin. Ja voihan olla että silläkin alkaa pientä paniikkia pukkaan ja koittaa nuin sitä purkaa sitten sinuun, tiedä sitten niitten mielenliikkuja. Ja meillehän aina kannattaa purkaa mieltään, kun takuuvarmasti muitakin löytyy.



Mukavaa kevät päivää =)



Niki 16+6

Aloin tuossa miettimään tarkemmin asioita...oot Niki varmasti ihan oikeassa siinä että miestä alkaa kans synnytys jännittää, mutta huomasin muutakin.

Oon ollu aika vähäpuheinen viime aikoina ja sekin vähä mitä tulee ulos on vauvajuttua...mua on vaan todella ahdistanut sen lääkärireissun jälkeen; oli jotenkin ankeaa että sitä vähääkin tutkimusta piti erikseen pyytää...ei nimittäin ois tehny mitään muuten, ja mä odotin paljon enemmän.

On totta että se on " mukavampaa" mulle ettei turhia ronkita kun jännitän näinkin paljon, mutta sitäkin suurempi huoli mulle on ollut tuo vauvan koko. Ja sit kun vielä ite tunsin että alapäässä on alkanut jo tapahtua niin odotin siihenkin varmistusta, joten olin pettynyt siitä että mua oltiin suoraan lykkäämässä sieltä pihalle. Eli nämä asiat mua on vaivanneet ja se näkyy tietysti, mutta mies ei voi ymmärtää että miksi! Se oikeestaan melkein kiukkuaa mulle siitä että munkin pitäis olla iloinen tästä ylimääräsestä ultrasta mikä nyt saadaan, ite se on TODELLA innoissaan. Eli tuntuiskohan siitä osittain siltä että marisen turhia...

Mutta on toinenkin asia minkä huomasin. Se on nimittäin alkanut tenttaamaan mua aivan ihme asioista; tänään se kysyi mitä aion tehdä ja mainitsin yhden leffan jonka aattelin katsoa, siitä sit nousi haloo että miksi katson ilman häntä (mies on nähnyt ko leffan, minä en). Ja mä yritin selittää että oon tarkotuksella valinnut lainaan tällasten pitkien päivien varalle näitä leffoja jotka hän on jo nähnyt, katotaan sitten yhdessä ne mitä ei kumpikaan oo..ja se todella tenttas, miksi, mikä tässä nyt on taustalla, ym..sekava selostus ja tää on vaan tuorein esimerkki monesta vastaavasta asiasta mutta tää sai miettimään tuntuuko siitä siltä että se jää toiseksi vauvalle? Ts etten huomioi häntä tarpeeksi? Miksi se muuten ahdistaisi tuolla tavalla pikkuasioista...kertokaa, jos keksitte mistä muusta vois olla kyse!

Mutta kyllä tää pistää miettimään miten sitä huomiota sais jaettua niin että rakkaimpani pysyy myös tyytyväisenä, nyt kun tää synnytysasia on niin valtavana möykkynä mielessä=/



Kylläpä tuli taas melkoista pohdintaa..mitenköhän näiden kanssa selviäis jos yrittäis pään sisällä pitää kaikki!



Täytyy muuten tunnustaa yks asia: aattelin teitä alussa olevia eilen lievällä kateudella;D Mulla vaan tuli niin haikea olo kun muisteli viime syksyä, kaikki ihana oli vielä edessäpäin! Niin kuin ne ekat liikkeet ym..onhan tässä paljon ihania asioita varmasti edessäpäinkin, mutta jotenkin sitä alkoi miettimään miten kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä!

Ja vaikka uudestaan tulisi raskaaksi niin eihän kukaan meistä saa/tee enää toista ensimmäistä joten nauttikaa...!!! Millasia tuntemuksia teissä on muuten herättänyt se vauvin näkeminen ensimmäisen kerran? Tai ekat sydänäänet?

Itellä tuli kyyneleet silmiin kun lääkäri sai äänet kuuluviin, mutta vaikuttavinta mulle tais olla se np-ultra.

Oli muuten miehellekin.



Mutta nyt lopetan ettei ihan överiksi taas mee. Kiitos teille vielä kommenteista=)! Kyllä tää tosiaankin helpottaa, kun on muitakin suht samanlaisissa tilanteissa. Sitä kun joskus itse kukin sortuu ajattelemaan vain omaa napaa, miks just mulla jne;)



-A-

Olen ollut parina viime päivänä vähän kiireinen, joten nyt olikin taas paljon luettavaa! Vaikka mä sentään roikun koneella joka päivä ja useemminkin, tykkään kyllä tästä yhdestä pitkästä pinosta, jossa juttu jatkuu siitä mihin se sattuu edellisenä päivänä jäämään.



Ankka, kurjaa kun täytyy riidellä! Koittakaahan saada asiat edes jotenkin halki, poikki ja pinoon, vaikka tunnetusti miesten kanssa ON vaikeeta keskustella Asioista yleensäkin :)



Viipero, mulla on yhä vaan ihan " normaali" olo, ei siis pahaaoloa oikeestaan minkäänmoista (paitsi jos oikein asiaa miettii, voin pienen pienen kuvotuksen saada aikaseksi ihan mielikuvitukksen voimalla), väsyttää ihan kuten normaalisti, siis aina ;) viluttaa tasaisesti, niinkuin aina muutenkin. Ainoastaan rinnat on edelleen kipeät, ja jonkun kerran on vasemmalla alavatsassa joku " tökkinyt" tai jotain ;) Jotenkin sitä jo vähän toivois, että tuntuis " joltain" , olis jotain konkreettista todistetta...



Me käytiin muuten tänään sitten shoppailemassa, taisin joskus mainitakin, että oli suunnitelmissa. Käytiin ostamassa kihlasormukset! Valitettavasti vaan ei saatu heti mukaan, kun just miedän kokoja ei sitten ollutkaan tarjolla tänään. No, eipä se nyt ole muutenkaan niin päivän päälle, kun ollaan reilu kymmenen vuotta oltu yhdessä muutenkin :) Eikä oltais sitäkään huomattu/ muistettu, ellei mun kaveri olis kertonut. Hän kun oli läsnä, kun ekan kerran tavattiin. Eli, kuten huomaatte, meillä ei juhlisteta ihmeemmin mitään merkki tai vuosipäiviä :)



Hmmm... Maanantaina on ultra, jossa toivottavasti jotain näkyy ja kuuluu etenkin! Keskiviikkona on sitten eka neuvola, jonne kait mies on sittenkin ehkä mukaan tulossa, kun valaisin sitä, että näin " on yleisesti tapana" :)



t. Ope rv 7+5

Ihanaa, onpas ollut mukava päivä! Kävin uimassakin ja nyt on tosi rentoutunut olo! Kysyinkin jo aikasemmin noista urheiluharrastuksista, mutta koska kukaan ei vastannut niin kysynpä uudelleen: oletteko jatkanut harrastuksia entiseen tapaan, ja kuinka pitkään? Mä oon käyny uimassa ja nyt alotin sellasen kivan tanssin.



Onkohan meidän miehet Ankka samassa työssä, kun meilläkin tuntuu miehelle olevan maailman tärkeintä tuo työvuorolistan ainainen tutkiskelu!? Siis en käsitä, miks sen pitäis mua kiinnostaa, mutta aina se sitä esittelee ja kommentoi, vaikka mä puhuisin paljon mielummin vauvajutuista :) Toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu ja pääsette taas sopuun ennen h-hetkeä. Uskon, että tosiaan kyse on lievästä stressistä, mikä uuden asian kynnyksellä tulee esiin toiselle äksyilynä.



Burde, magee masu! :) Olikos sulla muuten jotain erityistä syytä, miks haluat juuri Brio Novat? Me saatais kai ostaa sellaset vähän käytettynä, mutta mietin vaan, että onko ne hyvät. Me ei olla vertailtu vaunuja vielä ollenkaan, joten kertokaa muutkin, jos on jostain hyviä kokemuksia. Tietääkö joku paljonko Brion Novat maksaa uutena?



Edelleen niitä ensimmäisiä potkuja odotellen (huoh...)



-Q- 16+5

Elikkäs olen harrastanut lentopalloa, step-jumppaa, sauvakävelyä, uimista jne. Mutta nyt tämän oksentelun takia on jäänyt aikas vähille. lentopallopeliin olen eksynyt 2 kertaa ja huhhuh mikä urakka on ollutkaan!! Kun jo aikaisemmin mainitsinkin että kaupassa käyminenkin jo ottaa voimille niin saatikka sitten urheileminen!! Mutta kyllä sitä päivää odotan kun voimiini tulen!! Sit tää tyttö jatkaa harrastuksiaan niin pitkälle kuin pystyy!!!



Kävin juuri kummityttöä katsomassa ja tämä pieni 1v5kk siellä oli oksennustaudissa. Niinpä hän vain köllötti muutaman tunnin kummitätin sylissä, mikä on todella harvinaista ;) Sanoin vain siskolleni että johan tässä on oksennettu, en varmaan edes huomaisi jos vatsatauti iskisi ;) Tai no ehkä kumminkin :)



MiaMik rv 11+3

Quiero3: Brioja mä oon aatellu, kun ne tuntuu semmosilta takuu varmoilta. Ne on ollu TM:n testivoittajatkin monena vuonna. Novia aattelin sen takia, kun niissä on se pehmee kantokoppa/-kassi... ja ne kai menee vähän pienempään tilaan ku kombit?!



Mulla ei juuri muita liikuntaharrastuksia ollut kun ratsastus ja se jäi kutakuinki heti kun tulin raskaaksi -> väsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Nyt on muutamia tunteja rästissä, jotka saan käyttää keväämmällä. Saa nähä sitten, että pystyykö menee. Oon miettiny, että jos pääsis johonkin mammajoogaan tai mammajumppaan, ettei ihan liikunnatta jää. Toki koiran kanssa tulee jonku verran käveltyä.



Ope: ONNEA kihlojen johdosta!!! =) Ihanaa.



WcAnkka: Kyllä se varmaan sitä miehen huomion kaipuuta ja toiseksi jäämisen pelkoa on. Meillä ukko pelkäsi jo 4 vuotta sitten, että jää tyystin mun ja vauvan ulkopuolelle, mutta ei enää. Kai sitä on vaan koitettava muistaa huomioida miestä muissakin merkeissä kun vauvan tiimoilta. =0)



Vauvaa ei olla vielä ultrassa nähty, paitsi semmonen ihan pikkuruinen herne.. sillon alkuraskauden ultrassa... eikä sydänääniäkään olla vielä kuultu. Sillon opiskeluaikana kun olin äitiysneuvolassa 2 päivää tutustumassa, niin siellä kuunneltiin yheltä (tai kahdelta) mammalta sydänääniä... voi vitsi... olin ihan liikuttunu ja tippa linssissä. Se oli ihanaa. =) Nyt kun oon muiden ultrakertomuksia lukenu, niin ne on ollu kaikki tosi liikuttavia... kun vauveli on siellä temunnu omiansa jne.. <3 <3



Jep.. nyt pitää lopettaa. Ukko haluaa päästä latamaan koneelta xboxille jonku pelin. =)



Burde, huomenna rv11 =)

Moi!!



Täällä olisi kans yksi uusi tulokas palstoille.



On tullut lueskeltua ainoostaan tota elokuisten pinoa, mut siellä tuntuu lähes kaikki odottavan jo toista tai useampaa ja jutut on sit sitä luokkaa jotan en oikeen tuntenut kuuluvani sinne.



Mutta olen siis 3-kymppinen, (mies samaa ikäluokkaa) ja asustellaan pohjanmaalla.



Meillä taustalla selittämätöntä lapsettomuutta ja hoitojakin ilman tulosta ja nyt sit aivan yllättäen luomuplussa. :-) Raskaudesta nauttiminen on vielä jäänyt vähiin kun ei tätä voi uskoa todeks, mutta ens viikolla olis neuvola piiitkästä aikaa et jos sen jälkeen olo olis jo huojentuneempi tän odotuksen suhteen.



Mutta nyt viettämään lauantai-iltaa huuman pariin.



p.s. olen sit ulkona kaikesta mistä täällä on puhuttu ja nimimerkeistä ja kaikesta, mutta yritän lueskella noita pinoja sitä mukaa kun aikaa riittää... ja toivottavasti tästä tulis sellanen jos ei nyt aivan jokapäiväinen niin ainakin jokaviikkoinen " paikka" jossa tulis vaihdettua kokemuksia ja tuntemuksia kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä... :-)



Hyvät ViikonLoput kaikille Ensikoille.



kristall 18+3

Ihana kuulla kristall, että tekin pääsitte lopulta nauttimaan esikoisen odotuksesta! Meilläkin oli aluksi mutkia matkassa ja inssillähän tämä meidän ihme sai alkunsa, joten voin kuvitella miten onnellinen olet! Mekin odotetaan elokuun vauvaa, joten siinäkin mielessä samoissa mennään :)



Venyttelin juuri puolisen tuntia tossa matolla takan edessä, kun mamatanssin ohjaaja sanoi, että vauva tykkää siitä :) Yritin silitelläkin massua, mutta ei se vaan suostu mulle " juttelemaan" . Onko kukaan muu näin höpö?



-Q- ja -q- 16+5 (laitoinkohan tänään ekaks jonkun muun lukeman?)

Ootko muuten jo tuntenut vaavin liikkeet? Milloin tunsit ekan kerran?



-Q- taas

Kristallille tervetuloa joukkoon!



Quiero, mulla jäi rakkain harrastukseni loukkaantumisen takia jo ennen raskautta=/ Sama juttu maksoi mulle myös unelmatyön harrastuksen parissa, olin aika maassa..siinä mielessä tuli hyvään saumaan tää raskaus että nyt oli aikaa toipua henkisesti ja fyysisesti, alkaa olla jo ikävä jatkamaan! Liian rankka laji ois ollu joka tapauksessa harrastettavaksi kovin pitkään raskautta. Mutta tuo nyt ei tainnu suoraan vastata kysymykseen..oon lähinnä jumpannut kevyesti, pientä lihaskuntoharjoittelua jne..vaikka erityisesti alkuraskaudessa vaan olin ja löhösin. Jännä muuten, käveleminen on ollut yhtä tuskaa kipujen takia tähän asti..mutta nyt pystyn parhaina päivinä tekemään taas yhtä reippaita lenkkejä kuin normaalitilassakin! Eikä oo ees kömpelö olo, vaikka luulis. Synnytyksestä palautuessa aion sit kokeilla uusia juttuja, jooga tai pilates kiinnostais ja niiden on sanottu siihen tarkoitukseen sopivankin=)



Mitäs se sinun mies tekee työkseen, Q? Kuulosti niin tutulta=)



Niin, riidat on ikäviä..mutta tässäkin tilanteessa on positiivista se että ne pystyy selvittämään. Toista oli se herran sukulaisesta johtunut kriisi tässä joku aika sit, siihen ei omat keinot (eikä voimat) riittäneet. Näitä " tavallisia" riitoja tulee tietysti joka suhteessa ja vaikka olin tossa aikasemmin vielä vihanen niin nyt on jo selvempää mistä tää kaikki johtuu eikä tunnu ollenkaan niin pahalta kun tietää että asiaan pystyy vaikuttamaan ja toista ymmärtää kuitenkin=)

Kiitos teille tytöt vielä kommenteista ja kannustuksesta!



Nyt hilpasen telkun eteen, kohtahan se mies kotiutuu ja päästään saunaan=) Täytyy nyt huomioida häntä vähän paremmin...

Mutta kertokaas niistä teidän fiiliksistä noiden alkuraskauden juttujen suhteen?



-Ankka edelleen viikolla 37+0-

Harrastukset on minulla jäänyt tuon alkuväsymyksen ja etomisen suhteen tyystin. Siis liikuntaharrastukset, mutta lasitöissä oon edelleen kerran viikossa pyrkinyt käymään. Nyt kun olo on ollut vähän parempi oon harkinnut että vois alkaa kokeileen nuita harrastuksia siis lähinnä se on ollut kuntosalia ja uintia. Tanssi kiinnostaisi minua kovasti, mutta vielä en ole saanut aikaseksi ilmoittautua minnekään. Joogan oisin halunnut aloittaa, mutta sitä ei kuulemma suositella aloitettavaksi raskauden aikana, joten se jää sitten myöhemmäksi. Joka päivä kuitenkin pyrin käymään kävelylenkillä vaikka toisinaan on töitten jälkeen vieläkin niin väsynyt ettei jaksa lähteä minnekään.



Mitähän näistä alkutuntemuksista kertoisi: alku viikot meni ihan ihmetellessä ja toisinaan myös panikoidessakin, että mihinkäs se pää tulikaan pistettyä, mutta nyt kun olo on ollut parempi oon jo alkanut lukea vauva aiheista kirjallisuutta/lehtiä ja vähän miettimään että mitä pitäis hankkia. Tosiaan alkuaikana ei edes haluttanut lukea mitään aiheesta, mistä lie johtui ja nytkin luen oikeastaan vain tätä ootusaikaa koskevia juttuja eli en vielä sitä vauva-aikaa.

Sitten mulla tuntuu vaivaavan jatkuvasti kauhea vauva-aiheinen puheripuli =) jota pitää päästä aina jonnekin hehkuttamaan. Kaveri parat ja onneksi tännekin ehtii aina jotain purkamaan. Tympeintä tässä tietty on että ei ole yhtään kaveria joka oisi samassa tilanteessa, vaan kaikilla joko on jo lapsia tai sitten ei ole vielä suunnitteilla. Ois kiva kun neuvoloissa järkättäis jotain enskojen iltamia niin tapais muitakin esikoista odottavia....

Nyt toisiaan on menossa sellainen välikausi ettei oikein tunnu siltä että ois raskaana, kun liikkeitä ei vielä tunnu ja olokin on suht hyvä lukuunottamatta tuota väsymystä.

No, WcAnkka kuulostaako tutulta? Vai millaista tämä alkuaika oli sinulle?



Niki 16+6

Onkos muilla tullut ns. ylimääräistä karvan kasvua jonnekin? =)

Itselläni nimittäin masu kasvaa ihan sellaista valkoista vauvankarvaa ja se ei oo mitenkään lyhyttä vaan töröttää pystyssä sillain kivasti... Liekkö karvainen mies tulossa =)



Onpas meidän esittelypino tipahtanut kauas kun 30 sivua jaksoin selata eikä vielä näkynyt...

On laiskottanut ja ollut kiireitä niin en ole jaksanut päivittää pinoa. Taidan tehdä sen nyt, kun onhan se kiva, että uudetkin ilmoittautuneet pääsee " virallisesti" mukaan. Anteeksi vaan!

En oo tuntenu vielä liikkeitä, kai.... välillä tuntuu vasemmalla puolella sellaista " kuplimista" mutta en tiedä onko se vauvan aiheuttamaa vai mitä?? Liikkeitä kyllä kovasti odotellen... Kerron heti kun tiedän varmasti tunteneeni ja toivottavasti siihen ei mene kovin kauaa enää....



kristall