##Ensikot VKO 10##

Juu,

Onnea vaan minunki puolesta NapNapin pesueelle, vaikka en sen kummemmin tunnekkaan :)

Onnea myös Elinalle plussan johdosta :)



Terveisiä myös Vantaan perhevalmennuksesta. Olin siellä aamulla yhdessä siippani kanssa, mut eipä siellä mitään erikoista kyllä kerrottu. Synnytysvideo oli kaikkista näteimmästä päästä ja muuten vain kerrottiin synnytyksen eri vaiheista ja kivunlievityksestä ja isän roolista.

Ehkä siihen, että emme kokeneet saavamme sieltä mitään uutta vaikuttaa tietty se, että molemmat olemme hoitoalan ihmisiä ja siippani jopa itse joutunut joskus vetämään perhevalmennustunnin :)



Uusille autoilijoille tsemppiä vain ajeluihin! Kyllä se siitä helpottuu, kun vain uskaltaa yrittää, eikä lannistu, vaikka vastoinkäymisiä tulee eteen... Sitähän se elämä on.

Muistan ite ku kortin sain ja lähdettiin samantien ruotsin puolelle Haaparannalle käymään kaupassa ja sen aikainen ukkoni neuvoi koko ajan vieressä... Perille päästyä avaimet lensi päin ukkoa ja se sai ajaa takaisin. Ite ajelin sen jälkeen pitkään vain yksikseni, mikä minusta oli kyllä paljon mukavampaa... Ja on oikeastaan vieläki. Yksin ajaessa saa laulaa täysillä radion/cd:n mukana eikä tarvitse huolehtia kanssamatkustajien mukavuudesta :D



Tänään meinaan kasvattaa taas kerran juuriani tuohon sohvalle... Ei oikeastaan ole mitään kummosempaa tekemistä. Hieman pyykkiä ja sit pienten lakanoiden silitystä, mut siinäpä se sit onki. Kävelyllä vois tietty yrittää käydä muutenkin ku pakollisella koiran ulkoilutuksella, onhan tuolla nätti ilma. Supistukset tässä vaiheessahan on vain jo hyväksi, että kohtu kypsyy :)



Aurinkoista tiistaita kaikille masuasukeille emäntineen :)



**Lisa & Pertti-Irmeli rv32+0**

Meillä ainaki mies innostui siitä, kun annoin hänen tehtäväkseen etsiä ja tutkia hyvät vaunut ja turvakaukalon. Hän sai itsensä tuntemaan tärkeäksi (ainaki minusta siltä vaikutti) ja asian enempi omakseen, eikä vain odottavan äidin omaksi. Kyllä siinä lastentarvikeliikkeessä myyjä katto ihmeissään ku mie en kysyny vaunuista juuri mitään koko aikana ja mies uteli kaiken jousista, jarruista, painosta yms :)



Siitä hän sit innostui niin, että etsi ja valitsi vielä pinnasängyn ja hoitopöydänki. Ite kerroin vain muutaman toiveen mistä en tykkää ja värit valittiin hyvässä yhteisymmärryksessä :)

Myös pinnasängyn ja hoitopöydän kokoaminen oli aika tärkeän näköistä puuhaa siipalleni, enkä tahtonut sekaantua asiaan vaan hymyilin taustalla.



Eli lyhyesti sanottuna, meillä vaikutti innostukseen se, että sai konkreettisesti osallistua vauvan tuloon/tarvikkeiden hankkimiseen :)



Toivottavasti tämä vaihe on miehelläsi vain ohimenevä vaihe... Uusi pelottaa/jännittää, vaikka sitä ei myöntäisikään...



Lisa&P-I

Voitais varmaan avata pino tuonne vauvapuolelleki kuhan ehditään. Vielä tässä ei kovin ehdi kirjoitteleen. Meillä pojalla tuli eilen 1kk täyteen.

Kun minä sain kortin niin en suostunut ensimmäiseen kuukauteen ottamaan ketään muuta kyytiin kuin siskoni ja äitini (joilla ei ole korttia)!! Mieheni suostuin ottamaan kyytiin kun olin ajellut kolmisen kuukautta ;) Vaikka hän ei ole edes semmoinen joka " uskaltaisi" neuvoa :) Mä meinaan laitan sen käveleen jos uskaltaa suunsa avata :)



Miehen ahdistuneisuudesta en osaa sanoa mitään! Itsekin pelkäsin sitä oman miehen kohdalla, mutta eipä ainakaan vielä ole ilmaantunut! Ja jos olisi niin en keksisi mitään muuta kuin että ottaisin asian neuvolassa puheeksi!! Uskaltaisiko miehesi puhua asiasta " vieraan" kanssa silleen että menisitte yhdessä tai miehesi yksin???



(.) Oksennan yhä ainakin aamun pari ekaa tuntia n. 10-15 kertaa, sitten alkaa helpottaa vaikkakin etova olo on koko ajan! Eipä sitten muuta uutta...



MiaMik rv 10+6

Itehän olenkin jo viikon vanhan konkari tällä listalla =) Hauskaa on se, että kun yksi jakaantuu kahdeksi, niin samoihin aikoihin yksi saa tietää että sisällä on toinen...



Olisi sellainen pyyntö, kun ei kaikkia muista, että laittaisitte aina viestin perään aina viikot, sillä joskus se helpottaa kummasti asian ymmärtämistä. Sen verran eri viikoilla täällä mennään...



Oli tosi kivaa, että mies sai uuden työpaikan, niin nettotulot eivät ainakaan tippunu mun äippälomalle jäämisen seurauksena ja lisätuloja on km-korvauksista ja päivärahasta, mutta nyt raskauden loppumetreillä on inhottava totutella siihen, että toinen on poissa.



Miten muuten teillä ihmisillä hoituu talous? Oletteko aina jakaneet kulut tarkasti puoliksi vai sen mukaan kumpi on enemmän varoissaan? Entä muuttuuko tilanne lapsen syntymisen myötä? Meillä ainakin on ollut melkein alusta asti yhteinen talous. Miehellä on suuremmat tulot, joten hän maksaa esim. lainojen lyhennykset ja suurimman osan yhteisistä laskuista. Itse hoidan yhtiövastikkeen ja oman puhelinlaskuni =) Juoksevat menot kuten ruuat yms. sen mukaan kummalla on tilillä rahaa.



Oisko muuten lahjaehdotuksia, kun miehellä on ensi vkolla syntymäpäivät ja meille tulee samaisena viikkona vuoden verran yhteiseloa täyteen (ei, ei me olla hoppuiltu =)). Mitään vauvaan liittyvää en haluaisi hankkia ja syömään mennään joka tapauksessa.



Iglu ja Kepa rv34+6

Meillä ahdistumista on osoittanut ehkä tämä odottaja itse eniten. Jonakin yönä itkeä tihrustin hiljaa yksikseni, että päästäänkö enää ikinä millekään mukavalle kaupunkilomalle tai voidaanko enää tehdä mitään hömppäjuttuja ja lorvailla päivätolkulla, kun vauva tulee. Ja sitä tietysti, että masentuuko jossakin vaiheessa (esim. jonkun vastoinkäymisen yhteydessä), kun tajuaa uhranneensa itsensä ihan kokonaan lapselle.. Ja onko minulla parin vuoden päästä enää yhtään ystävää.. ja kaikenlaista semmoista enemmän ja vähemmän hölmöä.



Välillä minusta tuntuu, ettei mun mies osaa ottaa tästä asiasta ollenkaan stressiä. Ja sitten se, kun hän on melko laiskaa tyyppiä kotihommissa, niin olen miettinyt kuinka sitä väsyneenä vauvan kanssa saa tuon " apurin" aktivoitua. Ehkä ahdistukset on meillä miehelle tulossa vasta myöhemmin. Hän on aika stressiherkkä, joten luulenpa että viimeistään vauvan tullessa taloon alkaa ohimoita pakottaa tuolla meidän isännälläkin.



Auttaisiko Picapican miehen ahdistukseen esim. sellainen, että yrittäisit hänen kanssaan tehdä ja puhua mahdollisimman paljon kaikkeen muuhun kuin vauvaan liittyvää. Ettei alkaisi vielä ahdistaa ainakaan se, että sinusta on tulossa pelkkä äiti ja tuleva vauva täyttää koko maailman..? Ja sitten miettisitte vaikka jo nyt johonkin vuoden päähän jotain mukavia juhlia kavereiden kanssa tai menemistä teille kahdelle... ainakin suunnitelmana. Mä itse suunnittelin meille, en kyllä ole varma idean toimivuudesta, sellaisen eräänlaisen sopimuksen kaikenlaisista meidän kahden jutuista, joka " allekirjoitetaan" ennen vauvan tuloa. Siinä voisi olla vaikka jotain sellaista, että lupaamme järjestää vain meille kahdelle yhteisiä iltoja esim. kerran kuukaudessa, ja että molemmille annettaisiin lupa " ottaa vapaata perheestä" joku määrä päiviä tai iltoja. Ja sitten siihen vedoten voisi paremmalla mielellä lähteä ulos kavereiden kanssa tai ottaa itselle omia harrastuksia jne. Meillä mies tietysti haluaisi siihen sopimukseen merkittävän tietyn määrän seksiä.. ja minä taas jotain, että mies ottaisi joinakin päivinä isomman vastuun vauvanhoidosta.. :D Että saa nyt nähdä, mitä tuostakaan keskustelusta tulee lopulta. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, jos rupeaa rustailemaan tällaisia paperille, mutta ehkä jotenkin vitsikkäästi ja ehdotuksena voisi tuollaista omaa listaa laatia... Eihän tässä vaiheessa tietysti voi tietää, mitä on tulossa, ja voihan se olla, että sitten ottaa päähän vielä enemmän, kun huomaa ettei ne omat kuvitelmat toimikaan vauvan tultua.



Mii- ja mynkerö rv 18+4

Moi!



Kiitokset hyvistä ideoista. Varmaan voisi hyvin vastuuttaa miehelle noita hakintoja, vaikka omatkin sormet tietysti syyhyävät niiden perään... Mutta yhteinenhän se lapsi on, eikä vain äidin oma, niin että isällä pitäisi olla yhtä iso oikeus valita tavaroita ja vaatteita tulokkaalle.



Ja sitten olisi hyvä viettää vielä tätä kahdenkeskeistä aikaa ja minun olla välillä vielä hiljaakin vauvasta. Vaikka sitä tekstiä kupliikin koko ajan suusta ulos ja koko ajan tulee uusia ajatuksia vauvasta. Yritämme päästä myös jonnekin puhumaan, jos se mitenkään on mahdollista. Ihmeekseni mies ei edes vastustanut tätä puhumaan menemistä, ilmeisesti itsekin ymmärtää, että ei tämä ahdistus näin voi jatkua, koska vauva kuitenkin väistämättä on tulossa maailmaan.



Joku kyseli rahankäytöstä. Meillä on ainakin toistaiseksi pantu kaikki yhteiset menot tasan puoliksi, työ- ja opiskelutilanteista riippumatta. Ja jos toisella on ollut tiukempaa, on toinenkin elänyt sitten vähän vähemmällä. Ja matkustettu tms. on sitten, kun molemmilla on ollut siihen rahaa. Meillä tämä on toiminut hyvin, kun ei ole kummallakaan vakitöitä eikä kovin isoja eroja tuloissa.



Töiden pariin palaa

Picapica ja masussa Peukaloinen 16+6

Meillä ainakin huomasi, että mies sisäisti asian aika myöhään. Vastan muutaman viikon on ehkä kuulemma tosissaan tajunnut sen, että se pikkuinen on tosiaan tulossa. Ja ihan koska vaan. Yhdessä ollaan paljon hankintoja tehty, mutta ehkä vikaa on meissä naisissa usein, että itse hoidetaan monet järjestelyyn liittyvät asiat ja halutaan tietyllä tavalla ehkä pitää itsemme edellä. Tälläistä olen itsessänikin huomannut. Mies on kuitenkin selvillä asioista ja kyselee niistä minulta. Uskon kuitenkin, että sinunkin miehesi tottuu ajatukseen ja rupeaa odottamaaan perheenlisäystä rinnallasi onnellisena ja avoimin mielin =)



Iglu ja Kepa rv34+6

Ihanaa oli lukea taas yhdestä uudesta pikkuisesta, joka on saatettu turvallisesti tähän maailmaan. Olisipa jo heinäkuu ja oma puoliintumisaika käsillä! :)



Meillä ei mies ole varsinaisesti osoittanut ahdistuksen merkkejä, mutta on kyllä aiempaa enemmän viettänty aikaa omien juttujensa parissa (tietokone ja rummut). Useimmiten ei käytä meidän yhteistä aikaa niihin vaan valvoo sitten yömyöhään kun minä olen mennyt nukkumaan. Olen ymmärtänyt, että hän haluaa nyt tehdä kaikkia niitä asioita, joihin ei välttämättä voi irrottaa yhtenäistä paria tuntia enää kesällä. Minä olenkin siitä välillä ollut hiukan pahana, huolimatta siitä, että nuo miehen rumpusessiot ym ajottuu pääasiassa öihin, kun mun mielestä nyt pitäisi just panostaa kahdenkeskiseen kivaan. Helpompihan sitten vauvan synnyttyä on molempien ottaa omaa aikaa kuin yhteistä. Mutta joo.



Eilen kävimme asuntonäytössä. Tällä hetkellä asumme aivan ihanassa rivarikaksiossa, mutta kolmio olisi toki kivampi :) Eli eilen sitten nähtiin rivarikolmio, joka oli kyllä ihan nätti ja tosi hyvällä paikalla, joten täytimme hakemuksen. Sitten menimme kotiin ja itkin loppu illan sitä, etten halua muuttaa maailman ihanimmasta kodista mihinkään :) Itse olin siis näytön hommannut ym. Joku herkkisvaihe on nyt menossa.



En nyt millään muista nimeä, mutta joku ihana ihminen laittoi viime viikon pinoon tietoa meidän Empun kehitysvaiheesta. Tuhannet kiitokset - ja mieheltä kans! Hän oli just Pirkan hiihtoon lähdössä kun laitoin viestillä tietoa siitä mitä vaavi jo osaa :) Sitä oli sitten miettinyt tuskaisten 92 km:n aikana. (ja varmaan sinä aikana ehti miettiä kohtuullisen monia muitakin asioita)



Huomenna aamulla 9.40 rakenneultra ja ennustan, ettei ensi yönä nukuta. Olen sellainen hermoilija, että ennen kaikkia tarkastuksia ja kontrolleita olen aina ihan sekaisin. Mutta tulen sitten kertomaan mitä näkyi. Toivottavasti kaikki olisi juuri niin kuin pitääkin!



Rahankäytöstä vielä lyhyesti: Molemmat opiskellaan ja käydään töissä. Menoja suhteutetaan tuloihin, mutta pääpiirteittäin niin, että mies maksaa auton kulut, sähkölaskut ym isot harvemmin eteen tulevat jutut ja minä käyn ruokakaupassa. Molemmat sitten maksaa omat puhelinlaskut ja vuokra menee puoliksi. Vauvan synnyttyä miehen harteille tulee kyllä isompi kuorma, koska päivärahani ei tule kovin huikea olemaan. Mutta yritän tässä kevään mittaan hiukan säästää.



Jaahas, työpäivä alkaa olla pulkassa :) Ulos sitten vaan ihanaan aurinkoiseen talvisäähän!



Iloa ja hyvää vointia kaikille, etenkin uusimmille (Elina ja oli kai joku toinenkin)!



Terv. Suippo ja Emppu 21+4

Niistä on hyvä aina pulista. Tosin mun mies löytää varmaan kohta tämän palstan ja tunnistaa samantien minut näistä huvittavista jutuista.



Lahjavinkkejä miehelle kysyttiin. Mä olen vähän myöhässä tajunnut, että olisi pitänyt mennä joululahjaostoksille ihan vaan tonne markettien sähköhyllyille (siis ei elektroniikka vaan ihan sinne, missä on piuhoja, pistokkeita ja kaikenlaisia säätimiä, joista ei paljonkaan mitään tajua). Joulun aikaan en jaksanut oikein mitään ja jäipä oikeastaan kullalta melkeinpä lahjat silloin saamatta, kun en vaan keksinyt mitään. Nyt menisin ja ostaisin heti himmentimen kaukosäätimellä, semmoisen irrallisen laitteen joka laitetaan pistorasiaan ja siihen sitten jonkun lampun töpseli kiinni ja kaukosäätimellä voi sitten säädellä sen toimintaa. Isäntä on ostanut nyt itselleen semmoiset ja vähän se on innoissaan, kun voi sohvalta sammuttaa valot toisesta nurkasta tai himmentää niitä leffaa katsottaessa :D :D Ne laitteet on ihan halvat, eikä toimi kylläkään kuin unelma, mutta kivat on tuntuneet olevan. Olen nyt pari viikkoa ihmetellyt, miten voi miehelle niin suuri ilo niin pienestä laitteesta tulla, ja jatkossa pitää yrittää päästä tuolle samalle tasolle lahjahankinnoissa. Jos parilla kympillä saa noin suuren ihastuksen aikaan verrattuna esim. 50 euron neulepaitaan, niin onhan se hienoa :D Tämä ei tietysti päde kaikkiin miehiin, mutta ehkäpä kannattaa kiertää kaupassa ja katsoa, josko siellä olisi jotain uudenlaista lelua tarjolla miehiseen makuun vähän muissakin hyllyissä, kuin niissä, mitä tavallisesti tulee syynäiltyä.



Tästä sitten vielä tuohon miehen ahdistumisjuttuun. Teen miehelle omaa isyyspakkausta ja yritän nyt kehittää sinnekin jonkun jutun, joka on tarkoitettu vain hänelle, ei hänelle & lapselle. Keksisi vaan vielä, että mikä se olisi.. Ehkä menee " sähkölelu-osastolle" taas, tai hemmottelutuotteisiin. Jos vaikka jonkun toivomansa tietokonepelin ostaisi - voisi sitten sen parissa ottaa vähän omaa aikaa ja pärisytellä aivot vapaalla silloin tällöin. Milloinkahan sen pakkauksen lahjoittaisi? Mieluummin hyvissä ajoin ennen suurta pamausta - en malta odottaa kuitenkaan sinne saakka :)

olenkin jo lukenut pinoja jo jonkin aikaa mutta nyt taidan osallistua ihan " oikeasti" .

Ensikko tulossa viikolla 19+2 ja rakenneultra edessä huomenna.



Oma isyyspakkaus kuulosti kivalta ajatukselta. Mieheni sain äidiltään ruotsalaisen kirja " Att bli pappa" ja hän on siitä saanut paljon hyvää mietittävää ja hälventänyt ahdistusta.Varmasti miehen kirjoittama kirja on parempi hänelle kun neuvolan kaikkitietävät mammaopukset :)Ymmärrän kyllä ettei hän samalla tavalla voi kokea raskautta ja varmasti taloudellinen vastuukin painaa. Hänellä on uusi työ ja meillä muuttokin edessä joten paljon on pohdittavaa. yritän jutella muustakin kun raskaudesta ja olen antanut vapaat kädet vaunujen ja varusteiden suhteen.Nyt katsellaan jo McLaren vaunuja.



Kiva tällainen palsta, saa tuulettaa omia fiiliksiä kun ei kohtalontovereita ole lähipiirissä.

[color=red]Onnea NapNap ja koko perhe!!! Onnea myös vastikään plussanneille tervetuloa kaikille uusille![/color] [color=red][size=5]♥[/size][/color]

[color=red][size=5]♥[/size][/color]

[color=red][size=5]♥[/size][/color]





[color=DarkSlateBlue]Itsellä oli eilen ekan kerran siis havaittavissa ihan mainittavaa huonoa oloa ja se jotenkin kai konkretisoi hiukan enemmän tätä odotusta, joten illalla kun kävin kävelemässä, niin siinä musiikkia kuunnellessa tuli itku. Mietin kaikkia sellaisia juttuja kuin miltä mies (190cm pitkä) näyttää aikanaan pikkuinen käärö sylissään jne. Ja kun kotona sitten aloin kertoa tätä itkukohtaustani miehelle, niin itku alkoi uudelleen. Mies oli kovin hämmentynyt ja kysyi ensiksi, että kai tuo itku on ihan siitä, että olen onnellinen etten ole tullut katumapäälle tai mitään. Vakuuttelin itkun ja naurun nikotusten väliltä, että kyllä ihan onnen kyyneliä ovat. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hassua koko juttu. Mutta kai nuo hormoonit tosiaan tekevät tepposia...



Tätä päivää jännitin etukäteen, sillä tänään oli opiskeluprojektini loppuraportin esittelytilaisuus. Koulutusta on kestänyt puolitoistavuotta ja tämä oli sitten viimeinen ponnistus. Hyvin meni ja nyt kaikki suoritukset on hyväksytty. On aika helpottunut olo: voin ihan rauhassa omistautua hoivaamaan masuasukkia. =)



Hyviä vointeja kaikille!



-Amy ja EkaVekara 6+5[/color]

Ihanaa, NapNap..ONNEA:)!!!



..Ja Pepsille onnittelut 12viikon rajapyykistä:)



SEV:mitä koiria sulla on? Tuo trimmaaminen vaan tarttui silmään kun itse just sunnuntaina trimmasin meiän kääpiösnautseri vaarin, ihana parin tunnin urakka siinä otuksessa ja etutassuihin koskemisesta ollaan minä ja koira ihan eri mieltä;)



Picapica: mä uskosin että toi miehen ahdistus menee ajan myötä ohi, ehkä se vasta nyt havahtu käsittelemään asiaa..ehkä miehestä kaikki vauvajutut tuntu kaukaisilta vielä sitä vauvaa kuumeillessa..eiköhän se siitä, josko se on vaan hämmentyny mutta onnellinen:)



Iglu kyseli raha-asioita, meillä mies toenaa tuplasti sen minkä minä, mutta meillä on täysin yhteiset rahat, ei ees mietitä kuka on tienannu minkäki euron vaan molempien palkat ym. menee yhteiselle tilille josta maksetaan kaikki laskut sun muut..jos toinen aikoo ostaa jotain niin mitään lupaa ei tarvi kysyä, mutta yleensä kyllä mainitaan puolisolle.Molemmilla on myös omat tilit ja jos joskus käy niin hassusti että jää ylimäärästä asuntosäästöjen ym. jälkeen niin laitetaan näille omille tileille " humputtelurahaa" , toimii meillä:)



Mii: mun piti jo aiemmin kommentoida sitä sun kissa/tissi juttua;)

meidän nuorempi koira makas mun sylissä yks ilta kun vauva tömäytti sitä kylkeen, ajattelin että eihän koira sitä voi huomata ku niitä liikkeitä ei oo tuntunu muutenkaan ku kerran päällepäin ja tuo oli vielä tosi vaimea tömäys, mutta koira hyppäs kauhuissaan pois mun sylistä ja katto pää kallellaan ihan kysymysmerkkinä mun masua:) sama koira on alkanu seuraamaan ja kyttäämään mua tiiviisti..jatkuvasti pitäis ottaa syliin, yks päivä tyhjensin pykkikonettaki koira sylissä..että kyllä ne vaan jotain vaistoaa:)



Tervetuloa mukaan joukkoon Elina ja MiniK!!



Queen rv 17+6



Ainiin,

Marikalle piti sanoa että meneepä aika nopsaan, tuntuu että justhan sä vasta sait oman nyyttis:)

Suurensuuret onnittelut NapNapille ja pikku prinsessalle! Voi miten ihanaa saada nyytti vihdoin kotiin!



Onnea Elinalle plussasta ja tervetuloa mukaan!

Tervetuloa joukkoon myös MiniK!

Ykkösope, hienoa että on muitakin jotka menee melko samoissa, voi sitten vertailla kokemuksia ja raskauden kulkua, ei tarvitse kulkea yksin.



Mulla on taas niin suuri huoli kaikesta... En meinaa ollenkaan uskaltaa iloita raskaudesta, pelkään vaan kaikkea. Lähinnä kohdunulkoista, olen nimittäin sairastanut muutama vuosi sitten sisäsynnytinelintulehduksen. Pientä vihlontaa on ollut vas.puolella, ja sekös huolta lisää. Lisäksi päivittäin edelleen pientä menkkamaista kipuilua kohdussa. Kertokaahan joku voiko vihlonta suuntautua normaalissakin raskaudessa vain toiselle puolelle, ja onko todellakin normaalia että " menkkakipu" jatkuu toista viikkoa jo (tosin nyt jo lievempänä)??



Lisää huolta, kun huomasin äsken että rasvainen kala oli vältettävien aineiden listalla, ja söin ison annoksen rasvaista kirjolohta päivällä. Olenko nyt aiheuttanut jotain alkiolle???



Nämä kaikki kuulostaa varmaan ihan tyhmiltä murheilta... Mutta pakko kysyä jos vaikka olo helpottuisi! Huh, kiitos että sain purkaa huoliani.



Viipero & Pieni rv 5+2

QueenBzZ: Meillä on 2 kiinanharjakoiraa, karvatonta mutta trimmattavaa silti. ;) Vanhempi on ollut nyt 3kk trimmaamatta, pesin sen tänään ja kk päästä on näyttely johon asti saa karva rehottaa (sitä ei paljoa ole). Nuoremmalla on vähän enemmän tuota runkokarvaa ja se on pakko siistiä 2-3 viikon välein niin eilen vetelin sitten sen, tosin vaan kotitrimmiin. Sellanen tunti menee per koira jos en pese, vähän kauemmin jos pesee ja föönaa vielä. Nuoremmassa on enemmän työtä mutta se makaa vaikka selällään jos laitan ja antaa trimmata joten se on nopee. Vanhemmassa on vähemmän työtä mutta se ei sitten olekaan yhteistyöhaluinen alkuunkaan! Joten siinä ehkä syy miksi vanhempi saa olla trimmaamatta kunnes pääsen mahasta eroon. ;)



Yö meni taas valvoessa närästyksen ja pahoinvoinnin kanssa joten en jaksa tämän enempää koneella. Kävin vain lukemassa pinon läpi. :)



SEV rv 37+6

Oli ihania nuo NapNapin uutiset; herkistyin sen verran että itkin illan sitä kuinka ihanaa on kun vauvoja tulee ja saa jakaa näitä asioita teidän kanssa! Mies sai tietysti kunnon naurut mun onnen kyyneleistäni, mutta sen mielestä nämä mun tunteenpurkaukset on vain herttasia eli loukkaantua siitä ei voinut=)

Ja paras ystävä kertoi tänään myös saavansa vauvan, IHANAA!!Kyllä taas näyttää kaikki niin ruusunpunaiselta=)



Meillähän oli lääkärineuvola tänään, joten kuulumisia sieltä. Tänään piti olla synnytystapa-arvio, mutta sen sijaan lääkäri tuumasi ensimmäisenä että haluaisi laittaa mieluummin lähetteen suoraan äitipolille, hänen ja terkan mielestä kun mulla on pelot sisätutkimusta ja synnytystä kohtaan sen verran kovat. Hassua, oon kyllä kertonut peloistani ja jännityksenhän he ovat huomanneet, mutta aina oon myös korostanut sitä että oon valmis ottamaan vastaan mitä tulee, en halua turhalla pelolla pilata raskauttani ja synnytyskokemustani. Jotenkin nyt tuntuu tyhmältä, uskon että olisin pärjännyt ilmankin..mies on innoissaan kylläkin ylimääräisestä ultrasta, kivahan se tietysti on. jäi vaan harmittamaan etten VIELÄKÄÄN saanut minkäänlaista kokoarviota, vauvasta tai lantioni tilavuudesta..ne on asioita jotka askarruttaa ja nyt vähän tympii odottaa että pääsee sinne polille.

Muuten kaikki olikin ok, alapaine vähän korkealla mutta näytteet puhtaat. Kohdunsuu on puolella sentillä lyhentynyt, sormelle auki mutta kiinteä..jotenkin tuli itelle semmonen olo että yli LA:n mennään=) Vaikka enhän minä näistä tiedä..



Tuosta isyyspakkauksesta, tein murulleni semmosen..siinä oli kirja " mies hoitaa vauvaa" , kylpyankka, korvatulpat ym vauvan ja isin yhteistä kamaa..sekä tietysti kaikkea parisuhteen hoitoa piristävää tarpeellista tavaraa kuten rakkauspeli ja muuta aikuisten lelua..;)

Tuntui tykkäävän ja niin minäkin.



Ja mulla tosiaan ilmestyi ne ekat arvet, eipä ne kyllä näy ees kovin hyvin ja muutama tuolla ihan alhaalla vaan on..alusta asti oon rasvaillut mutta enpä tiedä kuinka paljon se loppujen lopuksi vaikuttaa. Mulla kun tuo iho on ennenkin joutunu venymään kun teininä pulskistuin yllättäen, kyllä siinä välissä on laihduttu reipaastikin mutta jos se vaan sen verran elastinen on...mene,tiedä.



Piti kommentoida vielä vaikka mitä mutta taitaa olla jo semmonen romaani ettei jaksa kukaan lukea=D Eli toiste sitten.





-Ankka & 36+3-

Tervetuloa Enskoihin MiniK ja Elina, ja Elinalle vielä onnittelut tuoreesta plussasta!



Hui, onko Marikan pojun syntymästä jo kuukausi? Tosi nopsaan menee aika! Voi, teillä on varmaan ollut ihanaa yhdessä :)



Mii ja pepsi, älkää lannistuko ensimmäisistä ajokokemuksista! Mä oon vieläkin tosi huono kuski, kun en aluksi saanut ajaa juuri ollenkaan isän autolla ja vieläkin tasaisin väliajoin on hyvä saada kunnon itkupotkuraivarit miehelle, jos se erehtyy kommentoimaan mun ajamista! :D



Äläpäs Ankka vielä sano, NapNapkin kuvitteli, että yliaikaiseksi menee, ja niin vain kaunis pikkuneiti päättikin syntyä nyt jo!



Toi isyyspakkaus olis kiva, mäkin taidan tehdä sellasen, mutta myöhemmin sitten. Miehellä on synttärit noin kuukausi ennen laskettua aikaa, joten silloin se olis kiva antaa.



Viipero, koita vaan rauhoittua, pikkuinen valmistelee itselleen omaa pesää sun masussa ja sen takia tuntuu kaikenlaista vihlontaa yms. Kaikki menee varmasti hyvin, uskotaan niin, eikö vaan?



Picapica, kannattaa varmasti jutella tuosta miehen ahdistuksesta ihan neuvolassa. Varmasti sieltä saa hyviä neuvoja ja ehkä miehesikin pikkuhiljaa lämpenee taas ajatukselle vauvasta, kun pääsette juttelemaan asiasta ilman mitään syyllistämistä. Tsemppiä!



Mun mies on myös alkanut vasta viime viikkoina innostua tästä raskaudesta. Aluksi ei kumpikaan oikein uskaltanut uskoa tätä todeksi! Nyt mies joka aamu ja ilta kuuntelee masua ja puhuu sille. On kuulemma jostain kuullut, että vauva kuulee aikaisemmin isin äänen :)



Mutta onko teillä muilla raskaus vaikuttanut aktiivisuuteen tuolla sänkykamarin puolella? Meillä mies on harmittavan epäaktiivinen, vaikka yleensä ollaan molemmat oltu yhtä usein aloitteentekijänä. Nyt viikonloppuna oli oikein pakko kysyä, että mistä tämmöinen johtuu ja mies kyllä myönsi, että on jotenkin vaikea uskoa, ettei rakastelusta ole haittaa vauvalle. Ja muutenkin hän on sitä mieltä että olen nyt niin " hauras" . Olen yrittänyt luetuttaa hänellä sitä neuvolasta saatua Vau-kirjaa, jossa on isille oma osuus ja juteltiin muutenkin tästä yhdessä. Ehkä tuo ajatukseen totuttelu vie sitten vähän aikaa...



Mii, sain kyllä hyvät naurut tosta sun miehen uudesta ihmevekottimesta! Pitäisköhän munkin hankkia tollanen meille, jos mies siitä innostuis kun sais makuuhuoneesta himmennettyä valot ihan vaikka sängyssä makoillen! :D



Suipolla ja MiniK:lla on huomenna rakenneultra. Tulkaapas sitten kertomaan kuulumisia!



Raha-asioista vielä sen verran, että meilläkin on yhteinen tili, jolle siirretään aina kuukausittain rahaa molemmat joku tietty summa. Mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, joten yleensä hän siirtää vähän enemmän rahaa. Molemmilla on siis myös omat tilit, jolta maksetaan omat menot, puhelinlaskut ja vaatteet yms. Mutta kyllä meilläkin on ollut huomattavissa rahojen sekoittumista viime vuosina. Ei ole enää niin tarkkaa joka sentistä, kun yhdessä tässä kuitenkin porskutetaan eteenpäin. Vauva varmaan muuttaa tätä tilannetta entistä sekavammaksi :)



-Q- ja -q- 16+1

päivän aiheista jotain...



Taloudesta: Meillä molempien palkat tulee omille tileille. Mie maksan vuokran, mies auton lyhennyksen. Omat laskut yleensä molemmat maksaa ite ja sähkö/vakuutukset milloin mietenki. Ruoat maksaa se kumpi kassalla kerkeää, ei mitään väliä. Jos jotain suurempaa tarvii laittaa esim autoon tai huonekaluihin, maksaa se kummalla rahaa tai molemmat yhdessä. Eli kyllä meillä loppujen lopuksi on yhteiset rahat ja ihan hyvin on toiminu.



Miehen lahjaideoita Iglulle: Mie olen laittanu aikoinaan GTI-lehden tilauksen. Tykkäs niin paljon, että en ole saanu perua sitä, vaan lahja on venynyt jo parin vuoden mittaiseksi. Myös kaikki DVD:t toimii meillä, jos ei muuta keksi... Erityisesti keräilyn kohteena Disneyn Klassikot :) Jouluna ehdoton ykkönen oli partakone. Meillä voisi toimia myös joku hierontaa tai vastaavaa.

Meidän miehet muuten samana vuonna syntyneitä :)



Paljon on ihmiset muuttamassa raskausaikana... Alkutaipaleella olijat malttakaa jättää painavat laatikot toisille, vaikka kuinka tuntuis, että ite jaksaa!

Meillä haluttais kans oma talo laittaa, mutta hieman haikealta tuntuisi jättää taas tämä asunto, jonka on just saanu mieleiseksi ja kodikkaaksi... Onneksi tässä tilaa meille kaikille (3h+k+s):) Miehellä kyllä kova pohjosen kaipuu aina välillä, mut toistaseksi olen saanu pysymään täälllä ;)





Meillä ei kyllä tuo koira ole kovin minun masuasukkia huomannu, vaikka olen yrittäny vieressä maata, että vauva potkis ;) Sitä se kyllä on tehny jo muutaman kuukauden, että tulee minun eteen istumaan ja tuijottaa. Tämä tuijotus kestää yleensä niin kauan, että minua alkaa hermostuttaan ja komennan sen pois siitä.



Viipero: muistaakseni kyllä kirjolohta saa syödä aina silloin tällöin, mutta norjanlohta/merilohta ei niiden elohopeapitoisuuksien vuoksi. Samoin oli isot siiat/silakat/hauki jne järvikalat.

Ite olen syöny kalaa n. kerran viikossa ja jouluna söin graavilohta joka päivä! Maksaan en ole koskenu koko raskauden aikana, mutta esim minun äiti kertoi syöneensä maksaa useamman kerran viikossa minua odottaessa, enkä tämän pöljempi ole ;) Kohtuus kaikessa, niin kyllä se siitä.



Kaikkille uusille tervetuloa (itse kun olen jo pari päivää vanha) :)

Ja pahoinvoinnista kärsiville voimia! Itselläni auttoi/auttaa jääkaappikylmät appelsiinit :)



Lisa & Pertti-Irmeli 32 tasan

Jep, onnea NapNap ja tervetulemast uusille enskoille!



Mulla on eilisestä saakka ollut jotenkin " omituinen" olo. Vasemmalle alavatsaan vihloo/ särkee aika ajoin ja välillä se heijastuu alaselkäänkin. Eilen illalla olin jo aivan varma, että se siitä sitten. No, kun mikään ei siihen vitannut, maltoin aamupäivän olla töissä pahemmin asiaa ajattelmatta. Nyt iltapäivällä sama pessimistinen fiilis palasi, vaikka mitään merkkejä ei kyllä näy. Tai no, ihan pikkuisen jotain ruskeaa vuotoa kati, mutta ihan tois vähän. Saa nähdä nyt. Ens viikolla on ultra ja eka neuvola, joten silloin viimeistään päiväis jotain selvitä. Ehkä. On niin outoa, kun ei tunnu " miltään" . Ei mitään pahoinvointia tms, rinnat vain on kyllä olleet alusta asti kipeät. Mutta jotenkin kaipais jotian konkreettista " todistetta" ,vaikka sitten sitä pahoinvointia...

Tältä pohjalta oli kiva lukea Q:nko se oli kommentti siiitä, että kumpikaan ei oikein aluksi uskaltanut innostua. Meilläkin molemmat ollaan aika epäröivällä kannalla, ei oikein uskalla vielä varmaksi uskoa mitään!



Rahoista piti kommentoida, että meillä on yksi yhteinen tili, josta maksetaan lainanlyhennykset yms asumiseen liittyvää, ja sinne molemmat laitetaan tietty summa kuukaudessa. Lisäksi molemmilla on oma tili, josta maksetaan omai ja yhtiesiä menoja ja toinen toisemme menoja ihan miten milloinkin, eli yhdessä tuhlatataan yhteisä rahoja periaatteella.



Mitä miehelle lahjaksi? Musta se on aina yhtä ongelmallista, joten yleensä meidän lahjat on ollu jotian tylsää ja hyödyllistä tai tarpeellista, mitä muutenkin olis tarvinnut hankkia lähiaikoina :) Valmistujaislahjaksi viime vuoden puolella lupasin toivomansa tietokone pelin, tosin sekin on vielä hankkimatta, kun jostain verkkokaupasta saa kuulemma halvemmalla...



t. Ope rv 7+1

Kiitos lahjaideoista kaikille. Se dvd-juttu oli muuten ihan hyvä (mies on leffafriikki), mutta kun meillä on tuolla hyllyssä n.500 dvd-elokuvaa, niin en koskaan kaupassa tiedä/muista, onko se joku jo olemassa. Muutenkin, niitä on mun mielestä jo aivan tarpeeksi tilaa viemässä =D Empire-lehden (leffalehti) meinasin tilata, mutta on aivan törkeen kallis. Tulee vissiin halvemmaksi ostaa irtonumeroita. Se sähkövekotinhommeli ja hieronta kuulostivat hyviltä... Katsotaan.



Viipero: Siihen kalaan piti sanomani, että ehkä itse olen leväperäinen, mutta syön oikeastaan ihan mitä haluan. Kalaakin suositellaan jonkin verran syötävän ja mun mielestä on taas sanottu, että pitäisi välttää sisävesissä eläviä kaloja... Tiedä häntä. Totuus on kuitenkin se, että ainakin kaikki edullinen kala on useimmiten kasvatettua ja aika tarkoin syynättyä.



Quiero3 pohti tuota sänkykamarijuttua. Meillä on ollut ongelmana minä. Ensin ei haluttanut, sitten tuli himokaskausi ja nytkin himottais, mutta paikat ovat sen verran hellinä. Meillä on kyllä ollut niin, että mies on ollut aina vähän huono tekemään aloitetta, kyllä ne sänkyjumpat sille kuitenkin tuntuvat kelpaavan...



Queen. Munkin mielestä meidän koira vaistoaa tän raskauden vaikka on vajaa 10 kuukauden ikäinen uros. Siitä on tullut todella hellyyden kipeä ja muutenkin... Masu kiinnostaa sitä kovasti.



Omaa (.) Tänään on synnärille tutustuminen. Ensi viikon ke vika lääkärineuvola. Toivottavasti tekee edes jonkinlaisia paino- ja synnytystapa-arvioita. Pääsen kyllä vielä kokoarvioultraan, koska sf-mitta on huidellu yläkäyrillä. Jotenkin mun on vaikea uskoa että tää menee/että tätä päästetään kauhean yliaikaiseksi. Tuntuu, että mulle on tulossa jättiläisvauva.



Tulipas paljon juttua!

Iglu ja Kepa rv35+0