##Ensikot VKO 10##

Ja se on siivouspäivä täällä, toivottavasti en nyt jumitu koneelle=)



Iglu, tuli jotenkin haikea olo kun kerroit koirastasi..siskolla on koira joka on mulle tosi rakas, meillä on aina ollu semmoset omat jutut mitä hurtta ei muiden kanssa tee. Mutta kun tää mun maha alkoi kasvaa niin typy alkoi välttelemään mua, se on jotenkin hämmentyneen oloinen kun oon lähellä. Kyllä se tervehtii niin kuin ennenkin kun menen käymään, mutta muuten ei tuu enää syliin tms niin kuin ennen. Kauhean surullista, sillä se on mulle niin rakas=( Ehkä se tilanne tästä muuttuu kuitenkin mutta tämä meidän sessu kun pelkää vauvoja niin totuttelemista voi vaatia.



Raha-asioista: meillä on oikeestaan kaikki yhteistä..ei olla laskettu kuka maksaa mitäkin. Toimii meillä.



Tuohon miehen ahdistukseen on vaikea sanoa mitään, mutta ehkäpä se tosiaan auttais että mies sais vastuuta vauvahankintojen ym kanssa..

Meillä tää isäntä haluaa olla mukana joka neuvolareissulla ja sanoa sanansa kaikkeen mitä hankitaan. Hyvä niin. Eilen menin avuliaana(tai niin luulin) ehdottamaan että voin käydä kyllä neuvolassa loppuaikana yksinkin jos ajat menee miehen työvuorojen kanssa päällekkäin..oisitte nähneet kaverin ilmeen, se oli kuin taivas romahtaisi niskaan ja kommenttikin sen mukainen. Sitten kun neuvolassa katottiin ens viikolle aikaa niin tämähän siinä ekana kailotti mille päivälle se on saatava. On se herttainen, mutta mua pelottaa että tää kaikki ihanuus häviää kun lapsi syntyy, että sille se ahdistus tulee vasta sitten. Tää on kuitenkin NIIN suuri muutos! Luulen että jokainen mies sen käy läpi tavallaan ja varmasti nämä " ahdistuneet yksilöt" ovat sulaa vahaa lapsen tullessa!

Mutta tosiaan, kyllä mua mietityttää se että jos raskausaikana liian innokas niin kostautuuko se sit myöhemmin. Saa nähdä, nyt ei kai auta kuin nauttia!



Ja taas tätä tekstiä tuli...

Nyt täytyy ottaa itteä niskasta että saa jotain tehtyäkin. Aamukahville siis=)



-A & 36+4-

Heippa taas..Täähän pino alkaa tulla jo metrimittaiseksi :)

ONNEA NAPNAPILLE! En ole ehtinyt tällä palstalla vielä kauaa olla, mutta samoin myös onnittelut uusille odottajille!



Tää hormonien määrä on kyllä huomattavissa, itku tulee helpolla ja liikutun niin pienistä asioista..Eilen näin vauvan vaunuissa ja tuli tippa linssiin, kun oli niin suloista..En jaksais millään odottaa omaa nyytiä..Synnytyskertomukset on ihan varmoja itkun aiheita, niin liikuttuu niistä..



Viiperolle piti sanoa noista peloista, että ei huolta sen kirjolohen suhteen! Mutta itseä kyllä lohdutti, että joku muukin huolestuu välillä näistä asioista..Itse sain kerran kanssa melkein paniikin, kun söin jotain, mistä en ollut aivan varma..Ja oikeastaan sitä on koko ajan vähän varpaillaan. Aluksi odotin, että tulee 14 vkoa täyteen, niin on varmemmalla pohjalla ja sitten 24 vkoa, että lapsella olis mahdollisuus selviytyä ja sitten kun se syntyy, niin sitten on taas uudet pelot..Mutta se on varmaan sellaista äidin huolenpitoa, en kuitenkaan fanaattisesti pelkää..



Picapicalle sellaista, että ehkä se eka ultra poistaa miehen ahdistusta, kun näkee vauvan ja tajuaa, että se on osa teitä molempia ja siellä se kasvaa..Tai ainakin konkretisoi asioita..



Meillä seksi on ollut kanssa aika vähissä ja miehen puolelta..Mies sanoo, ettei halua satuttaa vauvaa ja se pelkää, että se vahingoittaa sitä..Oon kyllä kanssa selittänyt, ettei vauva kärsi mitenkään..Oma seksuaalisuus ja naisellisuus on kasvanut, mutta miehen mielestä oon enemmän nyt äitihahmo, kuin eroottinen..Blaah. Kai se on hassua, kun maha ja rinnat alkaa kasvaa. Itse sen kokee niin normaalina, mutta eihän mies raskautta koe samalla tavalla. Mutta muuten mies on todella innoissaan ja aina silittee ja pussailee mahaa. Tosin nyt viime aikoina omat halutkin on laskenut, joten ehkä haliminen ja läheisyys riittää :)

anninapa 23+6 (hu 24 jeee) Tästä viikkojen laskusta on tullut varsinainen joulukalenteri..

Huomenia.



Moni kyseli noista alavatsakivuista alkuaikoina. Mulla oli kanssa sellaisia menkkamaisia kipuja ja vihlomista vasemmalla puolella (ja pelkäsin tuulimunaa/keskenmenoa/mitä vaan pahaa), mutta ne menivät aikanaan pois eikä mitään kamalaa tapahtunut, vaikka kuvittelinkin niin. Kai siellä vaan kohtu ja muut sisuskalut muokkautuu ja etsiskelee paikkojaan, mikä on ihan normaalia. (Ja jopa vähäinen ruskea vuotokin on normaalia, vaikka se kyllä säikäytti aika lailla.)



Vastuutin sitten eilen miehelle pinnasängyn, syöttötuolin ja parvekevaunujen etsimisen huutonetistä tms. Ja mieshän suorastaan innostui asiasta! En olisi ikinä uskonut, kun tähän asti ei ole vauvatavarat voineet häntä vähempää kiinnostaa. Kiitokset vinkistä siis! Seuraavaksi saa mies alkaa selvitellä kestovaippakuvioita ja kantoliinoja... Yhtä päteviä kai tässä toistaiseksi näissä asioissa ollaan, kun kumpikaan ei tiedä mistään mitään!



Kalan syömisestä on tämän päivän (8.3.) Hesarissa iso juttu, jossa on selvitelty, mitä myrkkyjä ja myös mitä hyötyaineita missäkin kaloissa on. Kannattaa lukea! Itse syön paljon kalaa, mutta silakoita ja haukia olen nyt vältellyt. Haukia kyllä lähinnä siksi, etten pidä mausta, mutta raskaus on toki paremman kuuloinen syy kuin nirsous.



Ihanaa naistenpäivää kaikille!

Picapica ja Peukaloinen 17+0

Kuvittelenkohan minä vai onko tuo alamasu alkanut jo kasvaa.??

Nyt rv 5+5



tuntuu että farkuissa puristaa kun on nuita lantiofarkkuja.Ei tartte enää vyötä.Pitänee lähtee farkkukauppaan.Ostaa vaikka jo mammafarkut. masu on alhaalta kova ja painon tunne on vielä välillä ja niitä vihlaisuja silloin tällöin.



Ja lievää huonovointisuutta aamulla ennen kun on syönyt.otin sängyn viekkuun aamupalaa.Muuten täällä voidaan hyvin eikä malttaisi olla kertomatta varsinkaan äitille, mutta pitää koittaa jaksaa odottaa...



Kiitos kaikille onnitteluista ja onnea odotukseen teille kaikille!!!

Viipero oli huolissaan kalan syönnistä ja kivuista. Mulle sanottiin neuvolassa, että kalaa sää syödä kaksi kertaa viikossa, mutta pitää syödä erilaisia kaloja. Haukea ja Norjalaista lohta saisi syödä harvemmin!!



Ja menkkamaisista kivuista! Mulla kivut kesti tuonne rv 6+ ja sen jälkeen muuttuivat lähinnä sekunnin kestäviksi vihlomiseksi! Myös oikealla puolella munasarjan kohdalla oli kipua ja se johtui kaiketi keltarauhasesta!!! Että ole huoleti!! Joku jossain pohtikin, että miksei missään opuksissa kerrota alkuraskauden kivuista?? Ne kuuluu kuitenkin varmaan melkein jokaisen raskauteen ja niistä ei juurikaan puhuta?? Että semmoista!!



MiaMik rv 11+0

Eli hyviä uutisia ultrasta :) Kaikki oli niin kuin pitikin. Pikku kaveri oli vaan ihan sykkyrällä niin, että oli ultraavalla kätilöllä vaikeus saada vartalo tarkastettua. Söpösti heilutteli varpaita ja sormia. Kaikki sisäelimet näkyi hienosti, samoin isot verisuonet ja muu oleellinen. Ja laskettu aika siis pysyy alkuperäisenä. Juhlan kunniaksi kävimme kahvilla ennen töihin paluuta :)



Ja nyt rakenneultrasta huojentuneena alamme varmaan kertoa vauvauutista avoimesti. Sukulaiset ei vielä tiedä, omat vanhempamme ja sisarukset kylläkin. Aika monet ystävät tietää ja muutamia tavataan nyt viikonloppuna joten sitten pääsee kertomaan iloista uutista. Sukulaiset saa vielä odottaa pari viikkoa, jonka jälkeen on tiedossa yhdet suvun juhlat. Siellä voisi olla hyvä hetki paljastaa.



Meillä kanssa miehelle mieluisia lahjoja on kaikki sähköllä toimivat jutut :) Jouluna annoin hius- ja partatrimmerin ja se on ollut erityisen mieluisa kapistus. Lisäksi sitten on eräs Bossin tuoksu, josta voi aina vuorotellen ostaa dödöä, kasvovoidetta ja Edt:tä, sen mukaan mikä on vähissä.



Tosi hyvä idea tuo vauvatavaroitten hankkimisen delegoiminen siipalle! Kokeilen ehdottomasti! Hän on muutenkin sellainen vastuunkantajatyyppi, että tuolla tavalla voisi olla hyvä sitouttaa tähän odotukseen entistä enemmän.



Ai niin, saimme sen asunnon, jote kävimme maanantaina katsomassa! Harmi vaan ettei ole pohjapiirrosta saataville, olisi jo kiva miettiä tavaroille paikkoja. Asunto vapautuu siis 1.6., eli itse en paljoa voi autella tavaroiden siirtelyssä, mutta niihin aikoihin jään äitiyslomalle, joten verho-ompelua ym on sitten mun vastuulla.



Hyvä naistenpäivää tosiaan kaikille, ja yritetään oikein porukalla hankkia tänään juhlan kunniaksi roppakaupalla hyvää oloa ja onnellista mieltä - siitä se vaavikin hyötyy.



Suippo ja Emppu 20+5

Eli kerrottakoon vielä, että istukka on etuseinässä, kuitenkin reilusti kohdunsuun yläpuolella. Eli synnytyseste se ei ole, mutta liikkeiden tunteminen on kenties sen tähden ollut vieläkin aika heikkoa ja satunnaista eikä vatsan päältä voi vielä tuntea.



Suippo taas... (20+5)

Ilmeisesti se istukan paikka selviää siellä rakenneultrassa sitten. Tai mitenkä muuten sen voisi selvittää? Tai kuuluuko sitä edes tietää aina? Meillä kun ei mitään rakenneultraa kuulu kuvioihin automaattisesti...



Mulla tuntuu tänään koko ajan sellainen pieni hytinä tai hento vellominen mahassa. Nyt se sit rupee kai tuntumaan melkein jatkuvasti, että joku alieeni siellä elelee. Pieni väsymys on tainnut tulla takaisin, vaikka kevätaurinko jo kovasti piristääkin. Hohhoijaa, kun tekisi taas mieli karata töistä etuajassa.



Olisipa pian palkkapäivä, niin pääsisi alkuun sen isyyspaketin kanssa. Mä olen ollut nyt huomaavinani, että kun kerron miehelle vauvan pienistä liikkeistä, niin hän on jotenkin harmistuneen oloinen ja sanoo vaan, että ei hän voi tietää onko se vauvan liike vai ei. Jotenkin se pettyi siitä, kun kerroin, että mahan päälle niitä liikkeitä ei vielä muutamaan viikkoon pysty tuntemaan. Raukka tahtoisi varmaan jo jotain merkkiä tulokkaasta.. ja harmittaahan se, jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi :-/



Keskiviikkoterkuin

Mii- (rv 18+5)

Ja ensinnäkin kiitos kaikille kun vastailitte noihin kysymyksiini, etenkin tuo menkkakipuilu ja vihlonta vasemmalla puolella on meinannut viedä välillä ihan hysteeriseksi. Mieli kuitenkin huojentui kun teillä muillakin oli ollut vastaavaa. Tuo tieto keltarauhasen jomotuksesta varsinkin tuli tarpeeseen. On totta että odotusopuksissa pitäisi infota myös näistä kivuista! Nyt mennään päivä kerrallaan, kahden viikon päästä mennään alkuraskauden ultraan yksityiselle, sitä tässä odotellessa.



Isukki on ihan innoissaan, puhelee nyt jo " vauvalle" ja pussailee mahaa... Kyllä sillekin varmaan vielä jossain vaiheessa se ahdistus tai epävarmuus tulee, uskon että jokainen isä sen tulee läpikäymään.



Nyt en muista mitä vielä piti kommentoida, en vielä muista kunnolla teidän nimiäkään, mutta eiköhän se tästä! Aurinkoista päivänjatkoa ja onnellista masunkasvattelua!!



Viipero + Pieni rv 5+3

Sain tänään ihania uutisia!

Yksi kavereistani odottaa esikoistaan syntyväksi lokakuussa! On se niin kivaa, ku tulee paljon vauvoja ;) Ja toisella kaverilla on piinaviikko menossa, eli plussaa odottavat loppuviikosta. Toivottavasti tärppää heilläkin, koska kovasti olis toivottu lapsi.



Muuten tänään ollut taas tavallisen tasanen päivä... Hieman on tunteet ollu pinnalla, ja kurkkua kivistänyt, kun luin anoppi-kokelaan kirjottamaa vauva-kirjaa mieheni lapsuudesta. On kirjotellu melkein joka päivä aina kaksi vuotiaaksi asti. (Huh huh!)

Pertti-Irmeli liikkuu kovasti ja ihme kolotuksia ja kivistyksiä ollut pitkin päivää. Samoin pienoista kutinaa jalkapohjissa ja varpaissa. Pittää kait pyytää pe neuvolassa lähete verikokeisiin, jotta voi tuon hepatoosin sulkea pois ja saa taas rauhassa odotella :) Aika harvinainen vaiva kait se on, mutta ei vara venettä kaada...

Olen myös koko päivän odottanu, että joku kavereista pääsis kylään, mutta työ ja opiskelukiireitä kaikilla :( Olis niin tehny mieli kahvia, enkä viitti itelle pelkästään keittää...



Täällä on juteltu seksistä... Mitäs se semmonen on? Onko se jotain syötävää? Eli hiljasen puoleiseksi on meilläki tuo makkari menny raskauden myötä. Ensin 2,5vuotta ilman ehkäsyä että lapsi sais alkunsa ja sit ku saadaan tuloksia aikaan, hommat loppuu melkein kokonaan. Itellä kyllä tekis mieli (välillä vähempi, välillä koko ajan), mut on tuo siippa hieman hitaampi saaha syttymään nykysin. Halauksia, pussailua ja rakkauden tunnustuksia kyllä riittää, mutta siihen se sit jääki. Olen kyllä sopeutunut tilanteeseen , mutta toivon todellakin tilanteen paranevan pian synnytyksen jälkeen.



Suippo: Onnea uuden asunnon johdosta :)



Mii: Istukan paikan näkee tosiaan ultrassa ja kyllä se aina katotaan missä sijaitsee. Etkö ole vielä päässyt ainoaankaan ultraan? Toivottavasti pian pääset (jos ei muuta niin käy yksityisellä) ja ota ihmeessä miehesi mukaan, jos vain mahdollista! Vaikuttaa suuresti miehen suhtautumiseen raskauteen, kun näkee oman pienokaisen eka kerran. Toinen merkittävä tekijä on sit tosiaan se, kun hänkin alkaa tuntemaan vauvan liikkeet.

Meillä mies tuli mukaan ekaan ultraan siihen tyyliin, että johan näitä on töissä nähty, että ei jännitä yhtään, mutta kyllä se hiljaseksi veti koko miehen kun näki pikkuisen vilkuttelevan :)



Ja taas mie aloin kirjaa kirjottaan... Mulla todellakaan ei ole muuta kuin aikaa, joten siitä kärsittä sitten te ;) Koittakaa kestää ;)



Lisa & Pertti-Irmeli 32+1

Eipä saatu vieläkään meille nettiä auki joten tulin taas porukoilla käymään¿



NapNapille iiiiisot onnittelut pikku prinsessan johdosta!!! =)



rasvailuista oli puhetta ollut¿ mä oon rasvannut ihan tosi satunnaisesti vatsaa, rintoja jne ja ihan tavallisella perusrasvalla. Mutta tosiaan en muista kyllä mitenkään usein rasvata, mutta ei oo arpiakaan tullut paitsi ne pari pientä hassua rintojen alaosaan. Mä kyllä uskon, että se arpien tuleminen on ennemmin geeneissä kuin rasvailuista kiinni.



amy =D nenäonnettomuus sattui edellisen kämpän jääkaapin kanssa, mutta eipä näyttänyt uuden kämpän kaappikaan musta tykkäävän. Nyt on tosin sitten pysynyt kylmänä.



elinalle plussaonnittelut ja tervetuloa porukkaan mukaan!



Iglu, meillä on ollut aikas selkeää, että mies huolehtii pääasiallisesti asumiskustannuksista. Tälläkin hetkellä mä maksan 530¿ vuokrasta 100¿ ja mies sitten makselee lisäksi vielä sähköt jne. Mä hoidan yleensä sitten ruokaostokset. On ollut ihan selvää noin kun mies on se joka käy töissä ja tienaa ja mä sitten taas olen opiskelija.



miehen ahdistuksesta oli kirjoiteltu. Meillä mies ei oo mitään varsinaisia ahdistuksen merkkejä näyttänyt, mutta alkuun ei juurikaan mitenkään kommentoinut koko vauvaa tai raskautta. Sitten kun masu tuli näkyviin ja mieskin alkoi tuntea liikkeet niin kiinnostuskin alkoi lisääntyä ja nykyään jo kovin innoissaan kyselee ja juttelee kaikenlaisesta vauvaan liittyvästä. Ja onhan se ihan luonnollistakin, että miehet sen sisäistää vasta myöhemmin ja ihan eri tavalla. Ite kun sitä koko ajan tuntee sen raskauden jotenkin fyysisesti niin ei aina muista, että miehelle se ei ookaan ihan niin itsestään selvä asia.



Minille myös tervetulotoivotukset ensikkosakkiin =)



marika, no hui, meneekö aika tosiaan noin nopeasti, että teidänkin nyytti on jo kuukauden ikäinen!!!



suipolle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!



Mä jään nyt odottelemaan, että meillä aukeis kotona netti mahdollisimman pian¿ mies lähtee perjantaina lappiin ja oon sitten koko ens viikon yksin kotona. Olis edes netti seurana =D Olo alkaa olla aika tukala. Koko ajan sattuu johonkin. Lähinnä tuonne lantio/alaselkä/häntäluu/lonkat ¿akselille ja liikkuminen vaan pahentaa¿ =/ noh, eipä tässä maksimissaan oo enää kun kymmenisen viikkoa odotusta jäljellä.



Jos ei netti kotona aukee niin yritän poiketa porukoilla taas viikonloppuna kurkkimassa kuulumisia.

No nyt on se rakenneultrakin takana ja kaikki kunnossa.Pitkäjalkainen vauva tulossa!Eikä ihme kun olemme molemmat vanhemmat pitkänpuoleisia.

Eipä paljon lepellerty ultrassa, 15 min ja ulos. Eipä siinä muutakaan olisi tarvinnut mutta olisihan se kiva katsella vähän kauemmin.

Mulla on kanssa etuseinässä istukka joten liikkeet eivät vielä tunnu.Harmi!



' Noista Viiperin ja Iglun ruokajutuista.....kala on terveellistä ja erityisesti rasvainen kala sisältää d-vitamiinia joka on supertärkeää täällä jota ei auringosta ole sitten lokakuun saanut.

Kohtuu kaikessa muttei itse ruokaaineilla saa sikiövauriota aikaiseksi. meillä on niin tarkat säännökset ruualle. Ajatelkaa norjalaisa, jos norjan lohi olisi tosi vaarallista niin kuinka norjalaiset terveitä vauvoja saisikaan. Stressi tästä taitaa ollaan pahempi kun se että orjallisesti miettii kuinka paljon kalaa on tullut syötyä.

Harmittaa oikein kun on tehty odotusajastakin ihme ruokapoliisijuttu jossa pitää sitä ja tätä varoa ja nälkävuodenmittaisia listoja ruoka-aineista ja pitoisuuksista. Perusjärjellä selviää aika pitkälle.



Tulipahan vuodatettua, huh.

Mua ei ole yhtään itkettänyt tai erityisesti herkistänyt raskaus mutta raivokäyrä on kyllä noussut :) Sääliksi käy työkavereita ja erityisesti alaisia.....huh huh. taitavat olla iloisia että jään kohta jo pois :)

[color=tomato] Kiitos kaikille onnitteluista! Täällä sitä ihmetellään elämää ja arkea vauvan kanssa.



Synnytyksestä pari sanaa: Mulla alkoi limatulppa irtoamaan viikko ennen synnytystä, pari päivää ennen se oli jo sellaista ruskeaa ja hieman veristä. Torstai-perjantai välisenä yönä en nukkunut juuri lainkaan, supisteli kovasti. Silloin en niitä ihan varmaksi osannut edes supistuksiksi tunnistaa...

Perjantai-lauantai välisenä yönä nousin sängystä kolmelta, supisteli 8 min. välein. Kohta jo supistelikin 5 min. välein, herätin miehen ja menin suihkuun. Kuudelta soitin Kättärin Haikaranpesään, että joko voisi tulla. Sieltä sanottiin, että ota pari särkylääkettä, jos ei auta, niin synnytys on tosiaan käynnissä, ettei tule turhaa reissua... no, ei todellakaan auttanut, puoli kahdeksalta lähdettiin kotoa ja varttia vaille oltiin sairaalassa, olin silloin 4-5cm auki. Kätilö sanoi, että kyllä on kova kipukynnys, kun näin pitkään pystyin kotona olemaan...

Avautumisvaihe meni ilokaasua hengitellen, klo kymmeneltä siirryin jakkaralle ponnistamaan, tyttö syntyi klo 10.35. Melko luomuna siis meni synnytys.

Koko synnytys meni siis nopeasti, sanottiin, että jos joskus toisen lapsen teemme, niin sairaalaan olisi hyvä lähteä vähän aikaisemmin... Synnytyksen kesto oli siis vajaa seitsemän tuntia. [/color]

Tulinpas sitten nyt jo käymään porukoilla kun olikin pankkiasioita hoidettavana enkä niitä tietenkään eilen muistanut...



Minille onnittelut hyvistä ultrakuulumisista =)



NapNap, kiva kuulla että on ollut nopea ja helppo synnytys.



Mulla oli tänään neuvolalääkärin kontrolli niiden kipeiden suppareiden takia. Paikat on onneksi edelleen pysynyt napakasti kiinni... onneksi. Jos kohdunsuulla olis tapahtunut vähänkin jotain niin olisin kuulemma joutunut TAYSiin makaamaan. Nyt uskaltaa sitten miehenkin päästää turvallisin mielin lappiin.



[color=red]pikku-milli & paco 32+6[/color]

[color=darkblue] Aurinkoiset Onnittelut NapNapille pikku-prinsessasta! Ihanaa vauva-aikaa koko perheelle! Niin, ja kiitos synnytyskertomuksesta. Niitä on aina yhtä mielenkiintoista lukea!



Suipolle onnittelut ultrasta! Hienoa, että kaikki oli hyvin!



Tervetuloa uusille! Ihana, kun ensikoiden joukko kasvaa tasaiseen tahtiin.



Rasvailusta; mä olen rasvaillut masua nyt vähän ahkerammin. Muutenkin on kuivan ihon takia täytynyt rasvata kädet ja jalat aina suihkun jälkeen. Nyt sitten vain olen lotrannut rasvaa masuun, lantiolle ja rintoihinkin. Toivotaan, että pysyy arvet loitolla!



Raha-asioista; meillä molemmilla omat palkkatilit ja sitten yhteinen laina- ym. tili, johon siirretään molemmat saman verran joka kuukausi. Omat ostokset tehdään omilta tileiltä ja kaupassa maksetaan kumpi ehtii/ pystyy periaatteella. Varmaan vähän tulee tähän muutosta, kun mä jään kotiin ja mies vain tienaa. Pitää oppia tuhlaamaan " toisenkin" rahoja!



Petipuuhista; hiljaisempaa on ollut meilläkin. Osittain johtuu varmasti mun väsymyksestä, mutta myös muuttuneesta tilanteesta. Lämmittely vie niin paljon enemmän aikaa, eikä illalla usein enää jaksa. Viikonloput ovatkin siksi erityisen tärkeitä yhdessä olon takia! Katsotaan, mihin se tästä muuttuu?!



Mä odotan kovasti 12 viikon täyttymistä, lauantaina se päivä koittaa! Tuntuu, että tämä viikko on madellut eteenpäin... Onneksi on ensiviikollekin odotettavaa, kun perjantaina mennään np-ultraan! Enää 8 päivää siihen! Odotan kuin pikkulapsi joulua =)



Voikaa hyvin!



Sippu ja pikku-tikru 11+5[/color]

[/quote]

Lisa: Kyllä me ultrassa käytiin rv 12. Mutta eipä se lääkäri tai terkkari tai mikä olikaan siinä mistään istukasta mitään sanonut. Katseli sitä vaan ja otti sen pää-perä-mitan, kunhan sai poukkoilevasta otuksesta siedettävän pysäytyskuvan napattua. En muista edes, että sanoiko hän sikiön olevan ihan normaalin näköinen tai mitään... taisi sanoa vaan, että vilkas on ja kertoi missä on pää ja missä maha. Ehkä olisi pitänyt tajuta kysyä itse jotain. Mulla vaan huimauksen takia just silloin pyöri päässä koko huone ja hyvä jos kuvasta selvää sain siitä sängyltä vinossa tiiratessani.



Olipa NapNapin synnytysreissu mukavan helpon ja yksinkertaisen kuuloinen... Kunpa ei omakaan hommani sitten venyisi päivän mittaiseksi. No, Helppoa tai kivutonta se ei varmastikaan ollut, mutta kertomastasi päätellen ilmeisen siedettävä reissu :) Onnea vielä sen tuloksesta!



Noista kalojen sisältämistä myrkyistä... Kuten joka paikassa sanotaan, ne kalan hyvät vaikutukset peittoaa mahdolliset huonot melko hyvin, minkä vuoksi kalaa tosiaan suositellaan syötävän. Jos nyt ei ihan jatkuvasti kuitenkaan. Mä olen järkeillyt, että raskaana oleville nuo suositukset määristä ovat ihan senkin vuoksi, ettei sikiöön alkaisi jo odotusaikana kertyä mahdollisia raskasmetalleja. Eli ei välttämättä nimenomaan siksi, että se olisi suoraan vaarallista raskaudelle. Meihinhän kaikkiin kertyy koko ajan kaikenlaisia myrkkyjä ja raskasmetalleja ympäristöstä ja ravinnosta, ja noilla tietyillä rajoituksilla yritetään sitten saada lapset maailmaan ilman erityistä altistumista niille vielä mahassa ollessaan. Hmm.. enpä olekaan koko viikkoon syönyt kalaa. Olisipa sitä tänään ruokalassa tarjolla.



Mii- ja mynkerö rv 18+6

Tähänkin piti jotain kommentoida, mutta unohtuipa äsken.



Meillä ei vielä ole mitään yhteistä tiliä tai yhteisiä rahoja, mutta yhteisiä juttuja toki yritetään hankkia molempien rahoilla. Lisäksi on S-bonukset, jotka periaatteessa on yhteisiä... niitä on käytetty mm. matkoihin.



Koska mulla on pienempi palkka, ehkä kolmasosa miehen palkasta, niin mies tietysti maksaa enemmän menoista. Mun rahat loppuukin yleensä ihan kokonaan paljon ennen seuraavaa palkkapäivää :-/ jonka jälkeen en mihinkään maksuihin osallistukaan. Yritän maksaa puolet vuokrasta ja esim. sähkölaskut. Mies kustantaa melkein kokonaan mm. auton menot, kotivakuutuksen ja suurimman osan ruokaostoksistakin. Vaatehankinnat ja muu sellainen tehdään yleensä omista rahoista, jos niitä on. Isoista hankinnoista yritän useimmiten maksaa osuuteni, edes pienemmän, ja olenkin jatkuvasti " velassa" miehelle. Haluan ainakin yrittää maksaa osuuteni, etten elelisi ihan kokonaan hänen siivellään ihan vielä. Ja että miehellä olisi kuitenkin mahdollisuuksia " nauttia" paremmista tuloistaan ja tehdä omia hankintojaan haluamallaan tavalla, eikä tulisi tunne, että kaikki menee vain minun elättämiseeni.

NapNapille onnittelut hyvin menneestä synnytyksestä! Hyvät hermot sulla, kun niin kauan jaksoit kotona odotella! :)



Sellaista kysyisin, että esikoisia kun odotellaan, niin ei vauvatavaroita ole ennestään. Meille miehen sisko olisi lahjoittamassa vaikka mitä kaikkea turvakaukalosta ja äitiysvaatteista alkaen. He ovat lapsettomuushoitojen tuloksena saaneet yhden ihanan tyttären ja nyt tuntuvat olevan sillä mielellä, että enempiä ei välttämättä heille suoda. Niinpä he tosiaan antaisivat kaikki vauvatavarat meille. Minusta tuntuu, että jäisin hirmuiseen kiitollisuudenvelkaan - tai ainakin pitäisi maksaa hyvä korvaus. Tottahan jotain voi ottaa lahjana vastaan, mutta entä kun saisi melkein kaiken? He ostivat pari vuotta istten vain uutta ja kallista ja hienoa vauvalleen, eli tasoa, johon meillä ei uutena olisi varaa. Varmaan muillakin on kokemusta siitä, minkä verran " kehtaa" ottaa ilmaiseksi tavaraa vastaan. Kyselisinkin nyt, että millaisia ne kokemukset ovat? Oletteko kieltäytyneet joistain tarjouksista vai loukkaako se lahjan tarjoajaa? Tai onko rahan tarjoaminen vastineeksi OK?



Tämmöisillä päätään vaivaa Suippo 20+6

[color=tomato] Mä olin ihan itsekin yllättynyt omasta kivunsietokyvystä ja siitä, että koko synnytys meni niin kuin halusinkin. Vaikka se kipu on ihan järkyttävää, niin sen unohtaa todella nopeasti. Heti synnytyksen jälkeen olin todella järkyttynyt siitä kivusta, mutta seuraavana päivänä se oli jo unohtunut.

Mulla ponnistusvaihe meni tosiaan ilman mitään kivunlievitystä, ja se reilun puolen tunnin ponnistaminen oli melkoisen tuskaa... ponnistin jakkaralla ja varmaan ainakin 50 kertaa... oli kyllä elämäni pisin puolituntinen... vauvan pää tuli alaspäin koko ajan vähän kerrallaan, se tunne alapäässä oli jotain ihan sanoin kuvaamatonta... mutta niin se vaan sieltä tuli, ja vieläpä ilman mitään sen suurempia vaurioita... pari tikkiä laitettiin repeämään, mitään ei siis leikelty.



NapNap + tyttö 5vrk [/color]

SUipolle nuista " lahjoituksista" : Itse aion kyllä hyödyntää nuo anteliaat tarjoukset sumeilematta. Siskolta ja kaveriltani olen saanut jo säkillisen vauvan vaatteita ja ihan ilmatteeksi. Sanoin kyllä molemmille että sano vaan, voin maksaa kyllä niistä jotain, mutta kumpikaan ei rahaa hyväksynyt. Sitten kaveriltani saan kuulemma lainaa vaunut jotka on olleet yhdellä sekä sitteri, turvakaukalon, puuhamaton jne. Siis vaikka mitä... Nuita vaunuja oon kyllä miettinyt että oisko parempi ostaa omat jos vaikka sattuis joskus saamaan toisenkin, niin menis sitten samoilla. Mutta toisaan meillä ois tähän kämppään paljon hommammista ja rahareikiä siis on, joten hyödynnän kyllä mitä voin. Sänky on sellainen, joka täytyy itsellä hommata.

Kyllähän sitä tietty haluaa ostaa itekin tavaroita ja vaatteita, mutta on helpostus tietää että niitä vaatteitakis sitten on riittämiin...



Omaa napaa: väsymystä on ollut ilmassa aikalailla. Välillä olin jo ihan pirteä eikä tarvinut haukotella jatkuvasti, mutta nyt se on tullut takaisin. Se on siis sellasta väsymystä että mulla nukuttaa koko ajan, silmiä karvastelee... Muuten olo on ollut ihan hyvä. Masu on pikkasen pömpöllä, huomaa kun selällään makaa, niin alavatsa pömpöttää =) Sieltä se lähtee. Ensi viikolla ois rakenneultra ja siis viimeinen mahis nähä vauva ennen syntymää.



Mukavaa päivän jatkoa kaikille enskoille!



Niki 16+4