Siis miksi helvetissä opiskellessa on pakko käydä töissä jotta voi elää? Kun se koulunkäyti on se työ eli 8 tuntia päivässä!

Opiskelijat ovat ainut ryhmä, joita yhteiskunta tukee kaikista runsaskätisemmin. Joka on minusta ok.

Opintotuen lisäksi, verotuksessa vähennyksenä huomioidaan opintotuet, jonka jälkeen vasta maks. veroa, tuettu ruokailu n.6€/ateria, opiskelija-asuntotuotanto, joukkoliikenne, monet harrastukset, koulut ja niiden ylläpito, lähes ilmainen opetus jne. lista on loputtoman pitkä.

Opinnoista riippuen pelkkä tutkinnon hinta veronmaksajille on 70.000-400.000€.

Kerropas ap. ketä muita kansalaisia tuetaan näin runsaskätisesti, kuin opiskelijoita?

Suomi on niitä harvoja maita maailmassa, missä voi suorittaa jopa akateemisen tutkinnon, ilman, että joutuisi ottamaan lainaa tai menemään töihin, jos hiukan laskee omaa elintasoaan esim. asumalla solussa ja tyytymällä kouluruokaan.

Moni on työttömänä, koska ei ole varaa opiskella. Ymmärrän sen täysin. Perheellisenä on todella suuri kynnys lähteä opiskelemaan. Jos on lapsi, kuuluu eri asumistuen piiriinkin ja jos on mies joka tienaa edes säällisesti, ei asumistukea saa. Muutamilla ystävillä on semmoinen talous perheessä, että kaikki maksetaan puoliksi, silloin ei todellakaan pärjää opintotuella ja lapsilisällä. Se on tietysti jokaisen oma henkilökohtainen ongelma, mutta otin asian esiin nyt kuitenkin yhtenä vaikuttavana tekijänä. Olen usein kuullut työttömän suusta, kun olen kysynyt miksei lähde opiskelemaan, ettei niillä rahoilla pärjää. Sosiaalitoimistosta saisi tietenkin tukea, jos menee toimeentulorajan alle. Perheellisillä se menee niin, että puolison täytyy todella olla ymmärtäväinen ja joustava, jos toinen meinaa opiskella.

En ottanut opintolainaa, koska minulla oli aikaisemmasta opiskelusta vielä maksamatta. Itsellä on onneksi joustava mies, jos joutuisin maksamaan edes puolet vuokrasta, en pystyisi käymään koulussa (niin pitkä koulumatka, että opintotuki riittää nippa nappa bensoihin). Töissä en pysty käymään, koska lapsen kanssakin pitää olla, toki jotkut perheelliset voivat käydä töissä opintojen ohella, mutta meillä on erityislapsi, jonka normaalit rutiinitkin ottaa paljon enemmän aikaa. Puhumattakaan omasta vuoden ruljanssista kohdunkaulan syövän esiasteen  ja operaatioiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet sen verran stressiä, etten töitä edes jaksaisi tehdä. Olen opintojen ohella suorittanut työharjoittelua viimeiset kaksi vuotta, vapaapäinä, viikonloppuina, lomilla, koska olen pyrkinyt pitämään heinäkuun tyhjänä, tarhat kun on olleet silloin kiinni ja lapsi olisi joutunut vieraaseen paikkaan varahoitoon.

Tämä nyt on vain erityistilanne, eikä kaikilla opiskelijoilla todellakaan ole asiat näin. Mutta kyllä minä haaveilen jo töihin pääsystä, vaatteet on kuluneet puhki melkein loppuneet viime vuosien aikana, enkä liioittele, jos rahaa on, lapsi tarvitsee vaatetta, joten omat hankinnat on jätettävä pois. Valmistun ainakin ajallani, muilla luokkalaisillani ei ollut kiire, eli ilmeisesti perheetön opiskelija tulee toimeen ihan hyvin. Työllistymiseni ei ole varmaa, mutta olen kyllä luonut kontakteja työharjoittelupaikoissani parhaani mukaan. Stressiä lievittää se, että opiskelua on enää muutama kuukausi jäljellä ja sitten saan edes työttömyystukea.

Opinnot voisi ylipäätään tehdä maksulliseksi.

Pystyn juuri ja juuri maksamaan oman puolikkaani vuokrasta opintotuen ja asumislisän avulla. Mies ja äiti kustantaa mun elämisen muuten. Ei ole kivaa olla lompakkoloinen, mutta muita vaihtoehtoja ei ole, koska emme halua miehen kanssa muuttaa eri asuntoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiiikka, että opiskelijan pitää pitkien päivien lisäksi käydä töissä, jotta varaa elää edes jotenkin? Kun työttömän ei tarvitse tehdä mitään, jotta saa kohtuullisen korkean elintason. Tosi kannustavaa, vaikka itse olenkin hyvätuloisesta perheestä, eikä minun tarvitsisi töissä käydä.

Toisaalta miksi kaikki pitäisi saada ilmaiseksi? Suomessa on ilmaiset koulut, tuet, kouluruoka yms... Usassa lapsille aletaan säästää syntymästä lähtien että pääsee yliopistoon.

Juuri näin, olisitte iloisia että ette joudu maksamaan lukukausimaksuja, kuten monessa muussa maassa. Eikä opintotuki, ilmainen koululounas, tai tuetut opiskelijaasunnot ole mikään itsestäänselvyys. Kyllä Suomessa hyvin huolehditaan opiskelijoista moneen muuhun maahan verrattuna.

Ja tuo huolehtiminen on paljon parempaa kuin silloin kun me ne teidän "surkeat opintorahanne ja asumistukenne" maksavat keski-ikäiset opiskelimme, suurin osa sillä valtion takaamalla lainalla jota vieläkin on tarjolla. Sen lisäksi olin kesät ja muut lomat  töissä, ensin hanttihommissa, nopeasti hankkiuduin alan hommiin ilman  vanhempien tai sukulaisten apuja vaan omalla aktiivisuudella ja osaamisella. Silloin kun oikein tuo oma asema harmittaa voi miettiä, että jos niillä seuraavan sukupolven opiskelijoilla oikeasti pitäisi olla nykykeskituloa vastaava elintaso kannattaa jatkaa sitä halpakaurapuurolinjaa valmistumisen ja työllistymisen jälkeen - palkoista menisi vielä suurempi osa veroihin, oma elintaso ei nouse ja aika moni alkaisi miettiä miksi opiskella pitkästi kun tulontasausten jälkeen samaan pääsee jo melkein lähärikoulutuksella. Kaikille hyvä elintaso voi merkitä ettei kukaan raskaaseen maksajakastiin halua. t. nainen joka mielikseen nyt töihin lähtee vaikka lähes puolet bruttopalkasta veroihin häviää.

Jos olet julkkarin loinen, niin voit lopettaa veroillasi kehuskelun. Mehän ne maksamme 100 %.

vierailija kirjoitti:

Moni on työttömänä, koska ei ole varaa opiskella. Ymmärrän sen täysin. Perheellisenä on todella suuri kynnys lähteä opiskelemaan. Jos on lapsi, kuuluu eri asumistuen piiriinkin ja jos on mies joka tienaa edes säällisesti, ei asumistukea saa. Muutamilla ystävillä on semmoinen talous perheessä, että kaikki maksetaan puoliksi, silloin ei todellakaan pärjää opintotuella ja lapsilisällä. Se on tietysti jokaisen oma henkilökohtainen ongelma, mutta otin asian esiin nyt kuitenkin yhtenä vaikuttavana tekijänä. Olen usein kuullut työttömän suusta, kun olen kysynyt miksei lähde opiskelemaan, ettei niillä rahoilla pärjää. Sosiaalitoimistosta saisi tietenkin tukea, jos menee toimeentulorajan alle. Perheellisillä se menee niin, että puolison täytyy todella olla ymmärtäväinen ja joustava, jos toinen meinaa opiskella.

En ottanut opintolainaa, koska minulla oli aikaisemmasta opiskelusta vielä maksamatta. Itsellä on onneksi joustava mies, jos joutuisin maksamaan edes puolet vuokrasta, en pystyisi käymään koulussa (niin pitkä koulumatka, että opintotuki riittää nippa nappa bensoihin). Töissä en pysty käymään, koska lapsen kanssakin pitää olla, toki jotkut perheelliset voivat käydä töissä opintojen ohella, mutta meillä on erityislapsi, jonka normaalit rutiinitkin ottaa paljon enemmän aikaa. Puhumattakaan omasta vuoden ruljanssista kohdunkaulan syövän esiasteen  ja operaatioiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet sen verran stressiä, etten töitä edes jaksaisi tehdä. Olen opintojen ohella suorittanut työharjoittelua viimeiset kaksi vuotta, vapaapäinä, viikonloppuina, lomilla, koska olen pyrkinyt pitämään heinäkuun tyhjänä, tarhat kun on olleet silloin kiinni ja lapsi olisi joutunut vieraaseen paikkaan varahoitoon.

Tämä nyt on vain erityistilanne, eikä kaikilla opiskelijoilla todellakaan ole asiat näin. Mutta kyllä minä haaveilen jo töihin pääsystä, vaatteet on kuluneet puhki melkein loppuneet viime vuosien aikana, enkä liioittele, jos rahaa on, lapsi tarvitsee vaatetta, joten omat hankinnat on jätettävä pois. Valmistun ainakin ajallani, muilla luokkalaisillani ei ollut kiire, eli ilmeisesti perheetön opiskelija tulee toimeen ihan hyvin. Työllistymiseni ei ole varmaa, mutta olen kyllä luonut kontakteja työharjoittelupaikoissani parhaani mukaan. Stressiä lievittää se, että opiskelua on enää muutama kuukausi jäljellä ja sitten saan edes työttömyystukea.

Oletko koskaan ollut työtön?

Ystäväni asuu 10v. poikansa kanssa ja saa työttömyyskorvausta n.650€/kk netto + lapsilisät (elatustukea lapsesta ei saa, koska toinen lapsi asuu isällä) ja tuosta asumistuen jälkeen menee vuokraan 150€ ja 400€ jää muuhun käyttöön, ruokaan, sähköön, lapsen matkakuluihin etävanhemman luo, puhelimeen, lapsen vaatteisiin ja harrastuksiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on Helsingin hintatasolla erittäin erittäin halpa yksiö, 450 e.

Opintoraha ja asumislisä 450 e

Laina 400 e

yht. 850 e.

Vuokra - 450

Matkakortti - 50 e

Laskut - 100 e

Opiskelijalounaat - 50 e

yht. -650 e

Eli ruokaan ja muuhun jää 200 e.

Että joo, laina ratkaisee mukamas? 😡

Jo pelkästään mainitsemasi opiskelijalounas on mieletön taloudellinen etu opiskelijoiden hyväksi. Tavallisella tallaajalla jos lounasruokalassa söisi, menisi 50 € viikossa. Edes keittolounasta ei taida saada nykyisin alle 6 €.

Lisäksi julkisen liikenteen alennukset, YTHS jne. Itse käyn mm. samalla gynellä yksityisellä kuin kävin YTHS:llä. YTHS:llä maksoin sen pienen pienen korvauksen, nyt yksityisellä maksan erikoislääkärin maksun joka on melkein 100 €. Monessa ruokakaupassa on nykyisin opiskelijoille alennus ruokaostoksista, mm. Siwassa ja Valintatalossa. Ainakin tässä yliopistokaupungissa on myös opiskelija-alennuksia mm. kampaamoihin. Uimahalleihin ja muihin kunnan kuntoilupaikkoihin opiskelija saa saman tai isomman alennuksen kuin työtön, lisäksi yliopistolla/AMK:ssa on täysin ilmaisia kuntoilupaikkoja, kuten kuntosali./quote]

Kerrotko lisää siitä, miten vaikkapa työttömällä menee 50 euroa viikossa lounaseen, kun se voi kotonaan tehdä sen lounaan vaikka alle eurolla. Mikä ihmeen etu se on, että opiskelija joutuu maksamaan lounaastaan triplahinnan koska ei pysty opiskeluiden takia olemaan kotona ruokaa laittamassa? Kyllähän tätä ongelmaa voi eväitä tekemällä tietenkin kiertää, mutta ei se "edullinen" lounas mikään etu ole.

Se Siwan ja Valintatalon alennus on 5 % ruoasta ja muutamista tuotteista 15 %. Oikeastaan se alennus pitäisi olla yli 100 %, ehkä joidenkin ihmisten kohdalla jopa 200 % (eli kauppa antaisi ruoat ilmaiseksi sekä toisen mokoman kasan ruokaa kaupan päälle), jotta opiskelija olisi taloudellisesti samassa asemassa työttömän kanssa.

Söisin mieluusti päivittäin hintaan 2,60 ison annoksen ruokaa, jossa ravintoarvot kohdallaan sisältäen vielä salaatin (niin paljon kuin lautaselle mahtuu) ja leipää (niin paljon kuin napa vetää) kuin lämmittelisin kotona euron hernekeittopurkkia. Sitä paitsi opiskelijalla on varmasti myös joku taukotila käytössään, jossa voi vaikka lämmittää sen purkkiruokansa, jos kerran siitä eurosta kahdesta on elämä kiinni.

Häikäisevää tämä argumentoinnin laatu.

Monet opiskelijat kuvittelevat aterian hinnaksi 2.60€, mutta eihän se niin mene, vaan tuo 2.60€ on vain opiskelijan omavastuuosuus ja palvelun tuottajan saa tukea yhteiskunnalta n. 6€ jokaista ateriaa kohden eli aterian todelliset kulut ovat 8.60€/ateria, jolla katetaan raaka-ainekustannukset, henkilökunnan palkat, koneet ja laitteet, sähköt, vuokrat jne.

Monet opiskelijat jostakin syystä unohtavat tämän etuuden joka on kuukausitasolla yli 130€ verovapaata tukea opiskelijalle.

Olkoot vaikka kuinka verovapaata ja lähes ilmaista, pointti tässä keskustelussa on se, että edes näiden etuuksien jälkeen rahat eivät tahdo riittää.

 

Vierailija kirjoitti:

vierailija kirjoitti:

Moni on työttömänä, koska ei ole varaa opiskella. Ymmärrän sen täysin. Perheellisenä on todella suuri kynnys lähteä opiskelemaan. Jos on lapsi, kuuluu eri asumistuen piiriinkin ja jos on mies joka tienaa edes säällisesti, ei asumistukea saa. Muutamilla ystävillä on semmoinen talous perheessä, että kaikki maksetaan puoliksi, silloin ei todellakaan pärjää opintotuella ja lapsilisällä. Se on tietysti jokaisen oma henkilökohtainen ongelma, mutta otin asian esiin nyt kuitenkin yhtenä vaikuttavana tekijänä. Olen usein kuullut työttömän suusta, kun olen kysynyt miksei lähde opiskelemaan, ettei niillä rahoilla pärjää. Sosiaalitoimistosta saisi tietenkin tukea, jos menee toimeentulorajan alle. Perheellisillä se menee niin, että puolison täytyy todella olla ymmärtäväinen ja joustava, jos toinen meinaa opiskella.

En ottanut opintolainaa, koska minulla oli aikaisemmasta opiskelusta vielä maksamatta. Itsellä on onneksi joustava mies, jos joutuisin maksamaan edes puolet vuokrasta, en pystyisi käymään koulussa (niin pitkä koulumatka, että opintotuki riittää nippa nappa bensoihin). Töissä en pysty käymään, koska lapsen kanssakin pitää olla, toki jotkut perheelliset voivat käydä töissä opintojen ohella, mutta meillä on erityislapsi, jonka normaalit rutiinitkin ottaa paljon enemmän aikaa. Puhumattakaan omasta vuoden ruljanssista kohdunkaulan syövän esiasteen  ja operaatioiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet sen verran stressiä, etten töitä edes jaksaisi tehdä. Olen opintojen ohella suorittanut työharjoittelua viimeiset kaksi vuotta, vapaapäinä, viikonloppuina, lomilla, koska olen pyrkinyt pitämään heinäkuun tyhjänä, tarhat kun on olleet silloin kiinni ja lapsi olisi joutunut vieraaseen paikkaan varahoitoon.

Tämä nyt on vain erityistilanne, eikä kaikilla opiskelijoilla todellakaan ole asiat näin. Mutta kyllä minä haaveilen jo töihin pääsystä, vaatteet on kuluneet puhki melkein loppuneet viime vuosien aikana, enkä liioittele, jos rahaa on, lapsi tarvitsee vaatetta, joten omat hankinnat on jätettävä pois. Valmistun ainakin ajallani, muilla luokkalaisillani ei ollut kiire, eli ilmeisesti perheetön opiskelija tulee toimeen ihan hyvin. Työllistymiseni ei ole varmaa, mutta olen kyllä luonut kontakteja työharjoittelupaikoissani parhaani mukaan. Stressiä lievittää se, että opiskelua on enää muutama kuukausi jäljellä ja sitten saan edes työttömyystukea.

Oletko koskaan ollut työtön?

Ystäväni asuu 10v. poikansa kanssa ja saa työttömyyskorvausta n.650€/kk netto + lapsilisät (elatustukea lapsesta ei saa, koska toinen lapsi asuu isällä) ja tuosta asumistuen jälkeen menee vuokraan 150€ ja 400€ jää muuhun käyttöön, ruokaan, sähköön, lapsen matkakuluihin etävanhemman luo, puhelimeen, lapsen vaatteisiin ja harrastuksiin jne.

Olen. Perheellisenä moni mielummin on työtön kuin lähtisi opiskelemaan ja vyötä joutuisi kiristämään paljon enemmän.

Minä olen päätoiminen opiskelija ja elän työttömyysturvalla ja olen papereissa työtön. Onko tämä sitten se ideaalitilanne vai kauhuskenaario?

Moni on tottunut lapsesta asti niin korkeaan elintasoon, ettei osaa elää vähällä rahalla. Osa taas ei ymmärrä rahankäytöstä tuon taivaallista, vaan kaikki valuu vain sormien läpi ja sitten ollaan taas PA.

Meikäläisellä jäi kyllä opiskellessa käteen opintotuen, asumislisän ja lainan jälkeen varmaan lähemmäs 500 euroa. Omalta alalta ei työtä ole vielä löytynyt. Teen siivoaajan töitä 30 h viikossa ja palkkaa tulee käteen 800-900 euroa kuussa . Avokkini on koko päivä työssä ja palkkaa tulee sen 1200 verojen jälkee. Omien laskujen ja osuuksien jälkeen käteen jäänyt vähemmän kuin opiskelijana ollessa, tosin nyt olen joutunut maksamaan kelalle takaisin asumistukea. Mutta omien laskujen ja vuokraosuuden jälkeen ja ruokabudjetin jälkeen käyttörahaa minulle vaatteisiin kosmetiikkaan yms kahvitteluu jäi tässä kuussa noin 30 euroa, ensi kuussa jää kyllä onneksi jo melkein satanen, jos vaikka ostais uudet kengät. Eli jos opiskelette tai olette työttömiä kannattaa asua yksin sillä avoliitossa asuvat pienipalkkaiset/työttömät ja opiskelijat eivät saa niin paljon tukia. Peace!