Lue keskustelun säännöt.
Mun mies ei ymmärrä minua
19.09.2016 |
Eikä äitikään ymmärtänyt minua. En mäkään sitten halunnut ymmärtää äitiä. Enkä miestäkään, kun ei minua kerran tartte yrittääkään ymmärtää. Tai siis mies on jaksanut yrittää, mutta ei se silti ymmärrä, mutta äiti ei ole ikinä edes yrittänyt ja saa nyt kärsiä siitä sen muodossa, että mun elämä menee pilalle. Kun äidithän aina toivovat lapsillensa parasta. No, miksi toivot kun et halunnut edes omaa lastasi ymmärtää. Vittuako siinä hänelle hyvää elämää toivoit.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
ap
Näitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
apViha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
No tämä viha on ennemminkin sellaista, että se pitää purkaa, ei tukahduttaa. Halon hakkuu vain ei sitä pura, vaan koen, että se, joka minua satutti ansaitsee saada sen vihan.
apKuten sanottu, se on sinun valintasi. Ota nyt kuitenkin vastuu omasta itsestäsi sen verran, että myönnät tietoisesti haluavasi vihata etkä tosissasi pyri ongelmistasi eroon.
Jos viha on ongelma, niin miten halu vihata ei ole siitä eroon pääsyä? En mä pääse vihasta koittamalla olla jotain muuta kuin olen (vihainen). Tukahduttaminen ei auta vihasta eroon.
apViha ei todellakaan lopu vihaamalla. Se loppuu asennemuutoksella. Anteeksiannolla, hyväksynnällä ja luopumisella.
Joo, mutta jos sen voi saavuttaa kohdistamalla ja purkamalla vihaansa sen aiheuttajaa kohtaan, niin missä ongelma tästä vihaamisesta? Ja palsta ei ole vihaani aiheuttanut, mutta moni vastailee kuin äitini. Enkä minä teitä niinkään vihaa, vaan käytän vihanpurkukanavana. Tai saadakseni muuten apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
apNäitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
En minä ole mikään katkera haaska, eikä mua kiinnosta muuttuuko äitini, vaan muutunko itse, kun sanon ne asiat ulos, enkä pidättele niitä sisälläni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
apNäitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
En minä ole mikään katkera haaska, eikä mua kiinnosta muuttuuko äitini, vaan muutunko itse, kun sanon ne asiat ulos, enkä pidättele niitä sisälläni.
ap
Siihen nähden, ettet ole katkera haaska, käyttäydyt kuitenkin kovasti kuten olisit.
Ja vaikka ihmiset sodassa traumatisoituivatkin, niin en oikein hyväksy selitystä, että rakkaus heistä katosi omaa jälkikasvua ajatellen. Siis se rakkaus, jolla pitäisi koittaa itse ymmärtää vauvaa ja sen tarpeita, eikä suinkaan vaatia vauvaa ymmärtämään, että syödään 3 tunnin välein ja muuta sellaista rutiinia ja hoitoa mikä on aikuisen hyväksi laadittu. Tai ettei voi ymmärtää vauvan tunteita tai vauvan elekieltä. Eikä edes haluta ymmärtää. Sodasta selvisi monia ihmisiä, joille tuo kaikki oli tärkeää, vaikka sota olikin ehkä vienyt heiltä kykyä olla läsnä. Silti he eivät vähättelisi vauvoja niin kuin sitten taas on sodasta selvinneitä, jotka varmaan ennen sotaakin kohtelivat lapsiaaan armeijamaisella kurilla miettimättä lapsen tarpeita ollenkaan. Tai sitä, että tuleeko lapsi ymmärretyksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
apNäitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
En minä ole mikään katkera haaska, eikä mua kiinnosta muuttuuko äitini, vaan muutunko itse, kun sanon ne asiat ulos, enkä pidättele niitä sisälläni.
apSiihen nähden, ettet ole katkera haaska, käyttäydyt kuitenkin kovasti kuten olisit.
Prosessin jossain vaiheessa sekin lie käytävä läpi, mutta se nyt ei tarkoita että olen katkera haaska ja sellaiseksi jään, saati että sellaiseksi synnyin tai mitään muutakaan pysyvää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
apNäitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
En minä ole mikään katkera haaska, eikä mua kiinnosta muuttuuko äitini, vaan muutunko itse, kun sanon ne asiat ulos, enkä pidättele niitä sisälläni.
apSiihen nähden, ettet ole katkera haaska, käyttäydyt kuitenkin kovasti kuten olisit.
Prosessin jossain vaiheessa sekin lie käytävä läpi, mutta se nyt ei tarkoita että olen katkera haaska ja sellaiseksi jään, saati että sellaiseksi synnyin tai mitään muutakaan pysyvää.
ap
Sinähän voit lopettaa sen tänään tai heti, kun olet valmis. Ei todellakaan tarkoita, että olisit syntynyt sellaiseksi ja sellaisena pysyisit. Mutta hetkinä, joina käyttäydyt kuin katkera haaska, voi varmaan sanoa, että niinä hetkinä olet sellainen. Ja jos et halua olla, lopetat käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseään voi oppia ymmärtämään auttamalla muita. Omassa päässä oleillessa ei edisty. Tee muille se minkä äitisi jätti tekemättä sinulle. Ymmärtämällä muita jäsennät omaakin ymmärtämystä. Vaikeata se on mutta jättää aivoihin muistijäljen miten pitäisi toimia myös itseään kohtaan. Katkeruudessa ei ole mitään pohjaa minkään asian oppimiseen. Eikä vihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
apNäitä lukiessa on kyllä niin kiitollinen siitä, että on varjeltunut tuolta kohtalolta. Olen hyväksynyt sen, että vanhempani epäonnistui täysin ja aiheutti aikuisuuteeni isoja hankaluuksia ja invaliditeettia. Olisi hirveää olla katkera haaska, joka spämmää syyllistäviä meilejä, joilla ei kuitenkaan saa mitään muutosta aikaan.
En minä ole mikään katkera haaska, eikä mua kiinnosta muuttuuko äitini, vaan muutunko itse, kun sanon ne asiat ulos, enkä pidättele niitä sisälläni.
apSiihen nähden, ettet ole katkera haaska, käyttäydyt kuitenkin kovasti kuten olisit.
Prosessin jossain vaiheessa sekin lie käytävä läpi, mutta se nyt ei tarkoita että olen katkera haaska ja sellaiseksi jään, saati että sellaiseksi synnyin tai mitään muutakaan pysyvää.
apSinähän voit lopettaa sen tänään tai heti, kun olet valmis. Ei todellakaan tarkoita, että olisit syntynyt sellaiseksi ja sellaisena pysyisit. Mutta hetkinä, joina käyttäydyt kuin katkera haaska, voi varmaan sanoa, että niinä hetkinä olet sellainen. Ja jos et halua olla, lopetat käytöksen.
Ai tämän prosessin lopettaa? Ei mua haittaa sanottavammin käyttäytyä kuin mikä tahansa prosessin olessa kesken. Minusta se hyödyttää minua tai en osaa toimia muutenkaan, niin miten muuten voisi olla? Mitä se radiohiljaisuus äitiini päin auttaa, kun haluankin syyttää häntä siitä, että on keekoillut minun edessäni minua parempana äitinä, vaikkei ole edes ymmärystä kyennyt minulle normaalin verran antamaan eikä opastamaan minua ymmärtämään itseäni TAI edes antanut tilaa minun ymmärtää itseäni niin on se nyt kumma jos en saa olla vihainen tästä.
Nyt kun ajattelen asiaa, niin samoin olen jossain määrin suhtautunut lapsiini, sillä erotuksella, että vaikka en ole miettinyt miten voisin heitä ymmärtää enkä suinkaan asettaa omia tarpeitani etusijalle, niin olen kuitenkin antanut miehen toimia niin. Astunut sivuun, kun olen mieltänyt miehen toiminnassa olevan jotain omaani parempaa, vaikken tarkalleenottaen tajunnutkaan mitä. Niin sitä, että mies osaa ymmärtää lapsia ja sen mukaan myös toimii.
Minunkin pitäisi lapsia ymmärtää, mutta se on erittäin vaikeaa, kun itseltä on itsen ymmärtäminen kielletty. Tai sitten muut alkavat haukkua. Esimerkiksi kun setäni vei minulle tärkeän ja minua suojaamaan tarkoitetun paperin isovanhempani kuolinpesästä, niin äitini mielestä minä olen suunnilleen vain hankala rettelöijä, kun haluan sen paperin takaisin ja jos suutun.
Toki jos minä olisin sen paperin vienyt keneltä tahansa, niin minä vain saisin varoa, kun se toinen tietenkin suuttuu ja hankkii oikeutta vaikka virallisia teitä, ellei muuten saa.
Ei siis niin minkään valtakunnan ymmärrystä minua kohtaan, mutta kaikkia muita kohtaan kyllä. Varmaan vaikka ne katkaisisivat kaulanikin, niin kyllä siihen hyvä syy löytyisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseään voi oppia ymmärtämään auttamalla muita. Omassa päässä oleillessa ei edisty. Tee muille se minkä äitisi jätti tekemättä sinulle. Ymmärtämällä muita jäsennät omaakin ymmärtämystä. Vaikeata se on mutta jättää aivoihin muistijäljen miten pitäisi toimia myös itseään kohtaan. Katkeruudessa ei ole mitään pohjaa minkään asian oppimiseen. Eikä vihassa.
En tiedä voiko itseä oppia ymmärtämään auttamalla muita... Kyllä siinä helposti vain muut on kiitollisia ja menee eteenpäin saamani avun varassa ja mulla vain on edelleen paha olla. Mutta ajattelin nyt alkaa koittaa suhtautua lapsiini niin kuin ymmärtäisin heitä, vaikka lapsena minua ei saanutkaan ymmärtää. Kun isä antoi jotain hyvää minulle (en nyt puhu ruoasta), niin äidistä se oli sellainen negatiivinen asia.
En varmaan aidosti - ainakaan alkuun - ymmärrä lapsiani, mutta voisin teeskennellä kuin ymmärtäisin. Koska en halua sitä vastakkaistakaan vaihtoehtoa, eli että osoitan heille, että en ymmärrä. Koska siten heille ehkä syntyy kuitenkin mahdollisuus ymmärtää itseään, vaikken minä ikinä heitä oppisikaan ymmärtämään ja sehän olisi heille jo paljon parmpi, kuin että minä kiellän heiltä heidän itsensä ymmärryksen väittämällä, että minä tiedän paremmin. On loppujenlopuksi aika harvoja asioita (kai), joissa vanhempi nyt niin ihmeen paljon paremmin asiat tietää. Toki niitäkin on.
ap
Ja kyllähän minua häiritsee kun lapsillani on erilaisia näkemyksiä kuin minulla on, mutta sille nyt vain ei voi mitään. Eli kunhan ne ovat heidän omiaan, eivät jonkun sinne päähän istuttamia. Että ehkä tää läheisyys perheenä ei oikein ollutkaan mulle hyvä idea, pärjään paremmin, kun mun ei tartte katsella jonkun tyypin omistani aivan poikkeavia näkemyksiä. Tämänkin olisin voinut ymmärtää, jos äiti olisi antanut minulle tilaa kasvaa. Tietenkin jos hän olisi oikein paljon antanut tilaa ja sitten myös tukeaan, niin ehkä olisin niitä muiden näkemyksiäkin oppinut sietämään tai jotain. Oishan silloin mulla saanut olla omani. Nyt ei saa(nut) niin ei jaksa toisten näkemykset oikein napata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulta viedään minulle kuuluva paperi, niin mä haluan sen paperin takaisin. Tai pahoittelut, että niin kävi tai todistuksen, mitä siinä paperissa luki. Jos en saa paperia ja/tai noita muita, niin sitten se toinen itkee, kun en saa paperia tai noita muita. Mietin vain, miten saan hänet itkemään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta viedään minulle kuuluva paperi, niin mä haluan sen paperin takaisin. Tai pahoittelut, että niin kävi tai todistuksen, mitä siinä paperissa luki. Jos en saa paperia ja/tai noita muita, niin sitten se toinen itkee, kun en saa paperia tai noita muita. Mietin vain, miten saan hänet itkemään.
ap
Enkä mä ole silloin edes ilkeä, hänhän vei minulta paperin, eikä pahoittele, eikä tee mitään virheensä korjaamiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta viedään minulle kuuluva paperi, niin mä haluan sen paperin takaisin. Tai pahoittelut, että niin kävi tai todistuksen, mitä siinä paperissa luki. Jos en saa paperia ja/tai noita muita, niin sitten se toinen itkee, kun en saa paperia tai noita muita. Mietin vain, miten saan hänet itkemään.
apEnkä mä ole silloin edes ilkeä, hänhän vei minulta paperin, eikä pahoittele, eikä tee mitään virheensä korjaamiseksi.
ap
Tyhmä olet ainakin. Hakkaat päätäsi seinään tajuamatta, että se on sun oma pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta viedään minulle kuuluva paperi, niin mä haluan sen paperin takaisin. Tai pahoittelut, että niin kävi tai todistuksen, mitä siinä paperissa luki. Jos en saa paperia ja/tai noita muita, niin sitten se toinen itkee, kun en saa paperia tai noita muita. Mietin vain, miten saan hänet itkemään.
apEnkä mä ole silloin edes ilkeä, hänhän vei minulta paperin, eikä pahoittele, eikä tee mitään virheensä korjaamiseksi.
apTyhmä olet ainakin. Hakkaat päätäsi seinään tajuamatta, että se on sun oma pääsi.
No, jos se ei setää haittaa, että joku kärsii hänen takiaan, niin haluan ainakin tehdä sen hänelle selväksi, että kuitenkin kärsii. Veikkanpa, ettei syy asian hoitamattomuuteen ole siinä, ettei välittäisi. Annan hänelle lisäkärsimystä, kun en tyydy hänen viallisuuteensa noin vain.
ap
Setäkö luulee, että hän voi noin vain tehdä maailmassa virheitä, ja muut ne jäljet korjaa? Ei, aion räjäyttää itseni verilammikoksi hänen eteiseensä, miettiköön sitten kannattiko loukata minua, vai jäikö siitä jälki hänen omaankin elämäänsä. Jos on niin saatanan paatunut, ettei haittaa, niin sitten vasta herään ja poistun häntä häiritsemästä.
ap
Olet ihan kajahtanut. Usko jo, että eivät ne tekijät piittaa. Jos piittaisivat, eivät olisi tehneet pahaa alun perin. Joten ihan turhaan olet herättelemässä. Pilaat vain oman elämäsi pohjamutiaan myöten.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan kajahtanut. Usko jo, että eivät ne tekijät piittaa. Jos piittaisivat, eivät olisi tehneet pahaa alun perin. Joten ihan turhaan olet herättelemässä. Pilaat vain oman elämäsi pohjamutiaan myöten.
Jotenkin tuntuu, että kyse on väärinkäsityksistä. Olisin kaivannut ennemminkin äidiltä tukea sellaisen tarkistamiseen, (siis ei pakollinen osaaminen vanhemmalta, mutta kun hän esitti ettei ole missään ollut vajavainen vanhempi) että onko kyseessä jokin väärinkäsitys. Kuitenkin niin, että sitä ei kysytä liian nössösti, vaan tarvittaessa oikaistaan jos vaikkapa toisella on sen sorttinen väärinkäsitys, että muille saa olla kusipää ihan rauhassa.
Siis voiko olla oikeasti toisille huvikseen pahaa haluavia aikuisia? En oikein usko tai ymmärrä tätä, koska siitähän ei ole mitään hyötyä. Kierosti pahan haluamisessa voi ollakin (=saavuttaa vain hyödyt, mutta ei paljastumisen haittoja), mutta avoin pahuus on pahaa lähinnä tekijälleen. Siis en ymmärrä, että kukaan haluaisi sitä tarkoituksella.
Setä ehkä luulee, että hänellä on minua korkeampi asema ihmisenä suvussamme, mutta itse katson, että olemme samanarvoisia ihmisinä suvussa. Ja siis että hän saattoi vain päättää, että tää antais tän nyt tolle, mutta haluaisin hänen ottavan huomioon, että se oli virhe. Ei sen pahempaa. Sen voi korjata, ei nyt täydellisesti (siis jos paperi ei palaudu), mutta niin hyvin kuin pystyy, jolloin ainakaan mielipahaa ei enää ole kuin vaimoa kohtaan, joka on ongelman ydin.
ap
Kyllä, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat pahoja ja manipuoloivat ja kieroilevat omaa etuaan tavoitellen tai ihan vaan tahallaan haluavat pahoittaa toisen mielen. Ehkä on huono tuuri, mutta olen joutunut useamman tällaisen jalkoihin. Kyllä silloin on vaan parempi itse vaihtaa suuntaa ja jättää se ihminen touhuamaan itsekseen. En elättele mitään harhaluuloja siitä, että olisin saanut heidät "parannettua".
Kaikista ikävin tilanne tietysi on silloin, kun tuo ikävä henkilö on äiti, joka kohdistaa käytöksensä lapseensa. Mutta siitäkin voi selvitä, omassa ystäväpiirissäni on parikin tapausta. Eli eivät nämä mitenkään ainutkertaisen harvinaisia juttuja ole. Sen sijaan ap sinä jäät ainutkertaisen takiaismaisesti kiinni kokemuksiisi ja opettamaan äitiäsi.
Laitoin äidille tänään kolme hänen ymmärryksensä puutteesta minua kohtaan varhaislapsuudessa kertovaa sähköpostia. Ammun alas hänen hyvää äitiyttään, koska sitä ei jumalauta ole joku vitun voileivän voiteleminen, kuten puoli palstaa väittää. Senhän voi voidella vaikkapa isä tai taloudenhoitaja, jos sellainen on. Ei siihen mitään vitun äitiä tarvita. Äitiä tarvitaan rakastamaan ja ymmärtämään lasta. Tai oiekastaan siihenkin puuhaan käy kuka tahansa aikuinen, jos äiti ei siihen kykene.
ap