Mun mies ei ymmärrä minua

Ap, oletko kokenut jonkun isomman trauman ja minkä ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat pahoja ja manipuoloivat ja kieroilevat omaa etuaan tavoitellen tai ihan vaan tahallaan haluavat pahoittaa toisen mielen. Ehkä on huono tuuri, mutta olen joutunut useamman tällaisen jalkoihin. Kyllä silloin on vaan parempi itse vaihtaa suuntaa ja jättää se ihminen touhuamaan itsekseen. En elättele mitään harhaluuloja siitä, että olisin saanut heidät "parannettua". 

Kaikista ikävin tilanne tietysi on silloin, kun tuo ikävä henkilö on äiti, joka kohdistaa käytöksensä lapseensa. Mutta siitäkin voi selvitä, omassa ystäväpiirissäni on parikin tapausta. Eli eivät nämä mitenkään ainutkertaisen harvinaisia juttuja ole. Sen sijaan ap sinä jäät ainutkertaisen takiaismaisesti kiinni kokemuksiisi ja opettamaan äitiäsi. 

Mutta äitini ei oikein sovi tuohon kategoriaan. Hän ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Mitä jos setä sanoo samaa? Se ei käy minulle, koska isoäitini ei todellakaan tarkoittanut sen paperin menevän vaimolle, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä, ja sedän olisi nähtävä tämä. Silloin hän voisi tajuta, että hän ei suonkaan ole oikeassa, vaan teki virheen.

Ei kai asioiden oikean laidan tajuaminen voi olla niin helvetin vaikeaa?

Olen vain arka sanomaan mitään, koska minua ei ole ikinä ymmärretty, eikä minun mielipiteilleni ole annettu mitään arvoa, kuten äitini ei nytkään antanut ja tiedän, että mieheni, asianajajani, terapeuttini ja tätini antavat, ja ovat kaikki sitä mieltä, mieheni varmaan eniten, että setä teki väärin, niin silti minua pelottaa käydä tätä sotaa hänen kanssaan, koska aina ennenkin olen hävinnyt. Henkisellä puolella se ottaa eniten koville. Minusta jos en saa setää tekemään mitään koko suku luulee, ettei se nyt niin tärkeä paperi edes ollut ja minä rettelöin setääni vastaan koska olen hullu. Ja kun siis ei ketään edes kiinnosta, paitsi isän siskoa. Loput ovat serkkujani, ja ei se heille kuulukaan tietty, mutta ikävää, jos heidänkin mielikuviinsa asia jää setäni oikein toimimisena ja minun väärintoimimisena.

ap

Jos on joku juridinen ongelma, anna jonkun asiamiehen hoitaa se puolestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kokenut jonkun isomman trauman ja minkä ikäisenä?

Ehkä vanhempieni ero kun olin 2,5. Ja isäni, joka oli se ymmärtänyt minua paremmin muutti meiltä pois (äiti eroa tahtoi). Jäin ankaran äidin kanssa joka ei ymmärtänyt minua eikä ole suostunut ymmärtämään minun aikuisena kerrottua hänelle, miten minua olisi pitänyt ymmärtää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kokenut jonkun isomman trauman ja minkä ikäisenä?

Ehkä vanhempieni ero kun olin 2,5. Ja isäni, joka oli se ymmärtänyt minua paremmin muutti meiltä pois (äiti eroa tahtoi). Jäin ankaran äidin kanssa joka ei ymmärtänyt minua eikä ole suostunut ymmärtämään minun aikuisena kerrottua hänelle, miten minua olisi pitänyt ymmärtää.

ap

Niin, mietin vaan, onko käynyt niin, että olet jäänyt joltain osin kehitykseltäsi jumiin trauman tapahtumishetken tasoon. 

Vieläkö joku jaksaa näitä tämän hullun vuodatuksia lukea? Ei vissiin, kun suurin osa näyttää olevan ap:n yksinpuhelua. Voisi kyllä kirjoitella vaikka päiväkirjaansa tätä sontaa niin säästyisi palstatilaa vaikka Ulin jankkauksille. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kokenut jonkun isomman trauman ja minkä ikäisenä?

Ehkä vanhempieni ero kun olin 2,5. Ja isäni, joka oli se ymmärtänyt minua paremmin muutti meiltä pois (äiti eroa tahtoi). Jäin ankaran äidin kanssa joka ei ymmärtänyt minua eikä ole suostunut ymmärtämään minun aikuisena kerrottua hänelle, miten minua olisi pitänyt ymmärtää.

ap

Niin, mietin vaan, onko käynyt niin, että olet jäänyt joltain osin kehitykseltäsi jumiin trauman tapahtumishetken tasoon. 

Voi olla. Itse veikkaan jotain ymmärtämättömän äitini raivokohtausta minuun päin, jossa olen pelästynyt häntä pahasti ja saanut pelätä jatkossakin ja tullut jatkossakin kohdelluksi perustarpeitakaan ymmärtämättömästi. Ja oppinut, että se, ettei minua ymmärretä on normaalia, eikä väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku juridinen ongelma, anna jonkun asiamiehen hoitaa se puolestasi. 

No kiitos. Olenkin antanut, mutta eihän sitä meinaa jaksaa odottaa niiden rattaiden etenemistä :) Siis ihan vaan sitä, ettei heti perään huudella, kun vaatimus saada jotain on laitettu henkilölle tiedoksi. Huoh.

ap