Mun mies ei ymmärrä minua
Eikä äitikään ymmärtänyt minua. En mäkään sitten halunnut ymmärtää äitiä. Enkä miestäkään, kun ei minua kerran tartte yrittääkään ymmärtää. Tai siis mies on jaksanut yrittää, mutta ei se silti ymmärrä, mutta äiti ei ole ikinä edes yrittänyt ja saa nyt kärsiä siitä sen muodossa, että mun elämä menee pilalle. Kun äidithän aina toivovat lapsillensa parasta. No, miksi toivot kun et halunnut edes omaa lastasi ymmärtää. Vittuako siinä hänelle hyvää elämää toivoit.
Kommentit (68)
Että kyllä te kotonanne ymmärretyksi tulleet kermaperseet olette ihan vääriä ihmisiä haukkumaan minua tai jos äitisi oli juoppo eikä ymmärtänyt sinua niin jätti sinulle edes tilaa opetella jotenkuten ymmärtämään itseäsi, vaikka ei sekään hääviltä näytä. Mutta mä en saanut ymmärtää itseäni missään, en saanut! Korkea-arvoisa äitini (selvinpäin) piti siitä huolen. Esti sen.
Mä en edes tajunnut, ettei muut ymmärrä mua. Luulin vain, että minussa on vikaa. Ja äitini on sen ajattelun minulle opettanut. Koska oli itse niin vajaa, ettei kyennyt ajattelemaan, että saatuaan lapsen hänen olisi jotenkin opeteltava ymmärtämään sitä vauvaa ja sen eleitä ja vastattava niihin. Eikä olla vitun narsisti joka vetää jotain vitun omaa elämää siinä ja vaatii lasta ymmärtämään että asiat tehdään kuten aikuinen luulee olevan hyvä. Minä itse tiesin paremmin, mikä oli minulle hyvä. Esim. kun vauva itkee niin se ei kiukuttele, vaan informoi. Sama usein vielä isommallakin lapsella, jopa aikuisella.
ap
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko äitisi ja miehesi kuuromykkäsokeita?
Ei, vaan omaa mieltään ja mun mielipiteellä ei ole arvoa. Tämä siis äitini, kun kasvatti minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei kivikissaäiti -
oot kertonut, että käyt terapiassa. Tietääkö sun terapeutti, että sulla on tapana tehdä av:lla päivittäisiä avauksia omasta surkeudestas? Pitäisköhän sun kertoa sille? Tää harrastus tuskin tekee hyvää sulle tai kenelle muullekaan.
Olen maininnut saaneeni asioita selväksi keskustelemalla netissä aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit taistella elämäsi tuulimyllyjä vastaan tai sitten voi viettää sen kivoista asioista nauttien. It's your choice. Kenellekään ei ole luvattu oikeuden tapahtumista tai oikeutuksen saamista, eli kannattaa varautua siihen, että elämäsi valuu hukkaan.
Jos sinua on ymmärretty lapsena tai kos sinulle on ainakin jäänyt tilaa oppia ymmärtämään itseäsi ilman, että muut saavat siitä raivarin, niin asia sinulle onkin noin. Nautipa siis.
ap
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Äläkä kirjoittele mulle ohjeita kun sinäkään et ymmärrä minun ongelmaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiva tilanne; äidistä johtuvasti kukaan mies ei edes voisi ymmärtää minua. Etsi vittu siinä nyt sitten puolisoa saatana.
ap
Luuletko olevasi ainutkertainen? Kyllä aika monella traumat haittaavat pariutumista. Sinulla sentään on kolme asiaa, mitä monella ei: mies, lapset ja katkeruus.
Mene köysiostoksille. Ei tuohon iänikuiseen rutinaan ja vihaamiseen mikään muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit taistella elämäsi tuulimyllyjä vastaan tai sitten voi viettää sen kivoista asioista nauttien. It's your choice. Kenellekään ei ole luvattu oikeuden tapahtumista tai oikeutuksen saamista, eli kannattaa varautua siihen, että elämäsi valuu hukkaan.
Jos sinua on ymmärretty lapsena tai kos sinulle on ainakin jäänyt tilaa oppia ymmärtämään itseäsi ilman, että muut saavat siitä raivarin, niin asia sinulle onkin noin. Nautipa siis.
ap
Mun isä on ollut hyvä ja läsnäoleva isä ja hylännyt minut sanaakaan sanomatta. Tullut takaisin. Ja tehnyt sen taas. Kyllä sekin jotain jälkiä jättää, vaikka ei tietysti sinun mielestäsi, koska sinä olet ainoa kaltoinkohdeltu yksilö tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
ap
Viha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tilanne; äidistä johtuvasti kukaan mies ei edes voisi ymmärtää minua. Etsi vittu siinä nyt sitten puolisoa saatana.
apLuuletko olevasi ainutkertainen? Kyllä aika monella traumat haittaavat pariutumista. Sinulla sentään on kolme asiaa, mitä monella ei: mies, lapset ja katkeruus.
No siis en tiedä olenko korvaamaton, mutta eikös jokainen ihminen ole ainutkertainen? Ja siis jos mulla on mies, niin kellä tahansa, jonka kanssa yksikään ihan kiva mies on ikinä halunnut olla vaikket itse niin ihastunut olisikaan voi olla mies.
On totta, että minulla on asioita, joita ei kaikilla ole, mutta minulta myös puuttuu asioita, joita minulla voisi aivan hyvin olla, jos äitini olisi ymmärtänyt minua, kuten parempi itsetunto ja mitä sen avulla olisin voinut elämälleni tai elämästäni tehdä. Asia nyt vain on niin, valitin mä siitä tai en.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit taistella elämäsi tuulimyllyjä vastaan tai sitten voi viettää sen kivoista asioista nauttien. It's your choice. Kenellekään ei ole luvattu oikeuden tapahtumista tai oikeutuksen saamista, eli kannattaa varautua siihen, että elämäsi valuu hukkaan.
Jos sinua on ymmärretty lapsena tai kos sinulle on ainakin jäänyt tilaa oppia ymmärtämään itseäsi ilman, että muut saavat siitä raivarin, niin asia sinulle onkin noin. Nautipa siis.
apMun isä on ollut hyvä ja läsnäoleva isä ja hylännyt minut sanaakaan sanomatta. Tullut takaisin. Ja tehnyt sen taas. Kyllä sekin jotain jälkiä jättää, vaikka ei tietysti sinun mielestäsi, koska sinä olet ainoa kaltoinkohdeltu yksilö tässä maailmassa.
No tuo kuulostaa aivan minun isältäni myös. Olen menettänyt hänet monta kertaa, vaikka hän on elossa ja aina vaan oletta, että mä ooon ihan maximum jee jee meidän suhteesta. No, vuosia olinkin. Vaikka se oli vähän, no...koirana pitoa. Mutta kyllä mä häneltä silti sain sellaista ymmärrystä ja lämpöä, etten keneltäkään muulta ole saanutkaan.
ap
Olet kuin luonnehäiriöinen eksäni. Samasta asiasta voi keskustella vaikka kolme vuotta, pääsemättä askeltakaan eteen päin. Ei ole onnistunut muiden kanssa, enkä toki ole yrittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
apViha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
No tämä viha on ennemminkin sellaista, että se pitää purkaa, ei tukahduttaa. Halon hakkuu vain ei sitä pura, vaan koen, että se, joka minua satutti ansaitsee saada sen vihan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
apViha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
No tämä viha on ennemminkin sellaista, että se pitää purkaa, ei tukahduttaa. Halon hakkuu vain ei sitä pura, vaan koen, että se, joka minua satutti ansaitsee saada sen vihan.
ap
Kuten sanottu, se on sinun valintasi. Ota nyt kuitenkin vastuu omasta itsestäsi sen verran, että myönnät tietoisesti haluavasi vihata etkä tosissasi pyri ongelmistasi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
apViha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
No tämä viha on ennemminkin sellaista, että se pitää purkaa, ei tukahduttaa. Halon hakkuu vain ei sitä pura, vaan koen, että se, joka minua satutti ansaitsee saada sen vihan.
apKuten sanottu, se on sinun valintasi. Ota nyt kuitenkin vastuu omasta itsestäsi sen verran, että myönnät tietoisesti haluavasi vihata etkä tosissasi pyri ongelmistasi eroon.
Jos viha on ongelma, niin miten halu vihata ei ole siitä eroon pääsyä? En mä pääse vihasta koittamalla olla jotain muuta kuin olen (vihainen). Tukahduttaminen ei auta vihasta eroon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin luonnehäiriöinen eksäni. Samasta asiasta voi keskustella vaikka kolme vuotta, pääsemättä askeltakaan eteen päin. Ei ole onnistunut muiden kanssa, enkä toki ole yrittänytkään.
Eksäsi ei ollut (jos on kuin minä) mikään luonnehäiriöinen, vaan häntä ei vain ollut ymmärretty lapsena. Se, joka ei eksääsi ollut ymmärtänyt lapsena tässä luonnehäiriöinen oli. Normaalit ihmiset koittavat ymmärtää lapsia, ei toisinpäin vaatia lasta ymmärtämään aikuisia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ tässä syyllistät, osoitat äitiäsi sormella ja tuijotat menneisyyteen. Jossain vaiheessa pitää hyväksyä se, että menneet ovat menneitä ja vain tulevaisuuden askeleet ovat SINUN käsissäsi. Niihin voit vaikuttaa. Voit syyttää äitiäsi vielä kuolinvuoteellasi, tai NYT ottaa vastuun ja alkaa muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan. Paras kosto menneisyydessä kiusanneille ihmisille on aina se, että päättää itse heistä huolimatta menestyä elämässä - ja menestyy! Päätös on sinun. Astu peilin eteen ja tee diili sieltä takaisin tapittavan tyypin kanssa, että laitatte elämäsi nyt kuntoon. Sinä olet sen arvoinen.
Mä olen vihainen. Miten mennään eteenpäin kun on ihan helvetin saamarin vihainen, retorinen kysymys.
apViha on tunne. Ihmiset hallitsevat itseään ja tunteitaan jatkuvasti. Et voi kaivaa persettä kaupassa, vaikka kuinka kutittaisi tai räjähtää naapurin lapselle postilaatikolla.
Jos tuntuu, ettet pääse vihasta yli, vaikka tietoisesti hillitset itseäsi ja selität itsellesi, ettei ole syytä vihaan, mene vaikka potkunyrkkeilemään tai huutamaan se itsestäsi ulos. Nyt sinä vielä kuitenkin koko ajan puolustelet vihaasi ja oikeutusta siihen. Sinun pitää alkaa inhota sitä vihaa, koska se pilaa elämäsi. Ei vaalia sitä.
No tämä viha on ennemminkin sellaista, että se pitää purkaa, ei tukahduttaa. Halon hakkuu vain ei sitä pura, vaan koen, että se, joka minua satutti ansaitsee saada sen vihan.
apKuten sanottu, se on sinun valintasi. Ota nyt kuitenkin vastuu omasta itsestäsi sen verran, että myönnät tietoisesti haluavasi vihata etkä tosissasi pyri ongelmistasi eroon.
Jos viha on ongelma, niin miten halu vihata ei ole siitä eroon pääsyä? En mä pääse vihasta koittamalla olla jotain muuta kuin olen (vihainen). Tukahduttaminen ei auta vihasta eroon.
ap
Viha ei todellakaan lopu vihaamalla. Se loppuu asennemuutoksella. Anteeksiannolla, hyväksynnällä ja luopumisella.
Ap, voit taistella elämäsi tuulimyllyjä vastaan tai sitten voi viettää sen kivoista asioista nauttien. It's your choice. Kenellekään ei ole luvattu oikeuden tapahtumista tai oikeutuksen saamista, eli kannattaa varautua siihen, että elämäsi valuu hukkaan.