olen ollut 6vuotta eläkkeellä. makaan suurimman osan päivästä.

Nyt lähden käymään ulkona kävelemässä. Niin en ole vastaamassa vähään aikaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä aiheuttaa masennuksen?

Lapsuuden traumat ja perimä. Ap

Minä olen onnekseni päässyt niistä irti, toki jotain pientä jäljellä. Halusin jättää ne taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

En mä voinu ite määrätä sairastunko vai en. Jos olisin saanut valita en olis halunnut tätä sairautta. Ap

Missä mä olen väittänyt, että olisit itse määrännyt, sairastutko vai et?

Mitä väliä, jos joku makaa eläkkeellä vaikka ikänsä. Meitä on täällä kotona "makaamassa" terveitä, reippaita ja työhaluisia pilvin pimein, joille ei riitä töitä edes palkkatuilla. Parempi vaan, että jotkut ei yritä väkisin, jos ei kuntokaan kestä. Kun työläisiä on vähän, ne vähät tekee kaikkien työt. Se on työnantajien ym. vika, ei meidän, mutta työelämässä on monilla jo ihan liiankin rankkaa. Sitä ei heikommat ja huonokuntoiset kestä, miks vaatia turhaan ellei ole tarjota kunnon töitä heti!

Niin teen minäkin ja en oo ees eläkkeellä ja oon nuorempikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on noidankehässä. Makoilu rapauttaa kunnon ja väsyttää lisää. Ei varmasti syö riittävän monipuolisesti hivenaineita ja vitamiineja eikä saa raitista ilmaa, ellei makaa riippumatossa.

Paha tuosta on nousta, jos taistelutahto puuttuu. Minulla ollut kaksi makuulle vetävää masennusta, mutta alitajunta on silloinkin odottanut hetkeä, jolloin pääsee liikkeelle.

Käyn lenkillä monet kerrat viikossa. Ja työtoiminnassa arkena. Ap

Mutta onko sinulla mitään tavoiteltavaa? Näetkö tulevaisuutesi saman jatkumona?

en varmaan enään ole koskaan työkykyinen. Oikeisiin töihin. Koska en jaksa sairauteni takia tehdä edes 4tuntia työtä. Ap

Minä makaan vapaa-ajalla aina, kun voin. Olen osa-aikatöissä ja opiskelen. Eilen makasin ehkä 16h 24tunnista. Kävin välillä kaupoilla ym.

Mental kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

Tuntematta taustoja älä syyllistä aloittajaa..

Missä mä ole syyllistänyt aloittajaa? Toin esiin, kuinka hyvin meillä asiat ovat. Täällä voi jopa sairastaa huoletta, yhteiskunnan hoitaessa asiat ja hyvin. Ja se onnistuu hyvillä veonmaksajilla. Mitä täällä on porukoilla aivojen tilalla, jos eivät näin selkeää viestiä tajua, vaan heti ollaan takajaloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

.

Noh noh.  Ei tarvi katkera olla, mikäli itse olet halunnut käydä töissä.  Olethan saanut elämääsi sisältöä tuon kautta ja aikasi kulumaan.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin ei kaikki ajattele että työ on se prioriteetti yksi tässä ainoassa elämässämme, mikä kaikilla vain on.   Elämästä on joidenkin mielestä lupa myös nauttia... ja tarvittaessa, sekä tilanteen tarjoutuessa liikkua parempien ja helpompien elinolosuhteiden luokse.  Globaalisti.

.

Juu, omilla varoilla saa jäädä makoilemaan, mutta ei yhteiskunnan, siihen järjestelmää ei ole luotu eikä se sitä näin ollen edes kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on noidankehässä. Makoilu rapauttaa kunnon ja väsyttää lisää. Ei varmasti syö riittävän monipuolisesti hivenaineita ja vitamiineja eikä saa raitista ilmaa, ellei makaa riippumatossa.

Paha tuosta on nousta, jos taistelutahto puuttuu. Minulla ollut kaksi makuulle vetävää masennusta, mutta alitajunta on silloinkin odottanut hetkeä, jolloin pääsee liikkeelle.

Käyn lenkillä monet kerrat viikossa. Ja työtoiminnassa arkena. Ap

Mutta onko sinulla mitään tavoiteltavaa? Näetkö tulevaisuutesi saman jatkumona?

en varmaan enään ole koskaan työkykyinen. Oikeisiin töihin. Koska en jaksa sairauteni takia tehdä edes 4tuntia työtä. Ap

Lenkillä kuitenkin jaksat käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

Olet etuoikeutettu, kun et ole joutunut ikinä työttömäksi ja olet ilmeisesti tervekin. Ole tästä kiitollinen ja koeta ymmärtää, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

T. Itsekin terve ja työelämässä, joskin ikuisesti pätkätöissä

Kyllä, olen joka arki-aamu onnellinen herätessäni klo 06 aamulla ja raataessani niskalimassa 8-10 h työpäiviä ja monesti reissussa monta päivää, ollessani töistä niin väsynyt, että vapaat menee melkein nukkuessa. Tietäessäni kuitenkin, että voin auttaa panoksellani eläkeläisiä, en ole missään muuta väittänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

.

Noh noh.  Ei tarvi katkera olla, mikäli itse olet halunnut käydä töissä.  Olethan saanut elämääsi sisältöä tuon kautta ja aikasi kulumaan.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin ei kaikki ajattele että työ on se prioriteetti yksi tässä ainoassa elämässämme, mikä kaikilla vain on.   Elämästä on joidenkin mielestä lupa myös nauttia... ja tarvittaessa, sekä tilanteen tarjoutuessa liikkua parempien ja helpompien elinolosuhteiden luokse.  Globaalisti.

.

Tarkoitatko, että tässä globaalissa yhteiskunnassamme on mahdollista "heittäytyä" parempien ja helpompien elinolosuhteiden luokse tai jättäytyä vaikka eläkkeelle, koska meillä Suomessa on vielä vastuunsa tuntevia veronmaksajia, vai missä pilvilinnoissa sä kuljet, noin niinkuin globaalisti?

Äitini on 65-vuotias ja ollut pakkoeläkkeellä 5 vuotta. Eläkeikä oli 60 ja on vieläkin kuin 50-vuotias, mutta oli pakko jäädä eläkkeelle. Onnekas toki, hyvä eläke ja siinä mielessä ei voi valittaa, että sai olla siihen eläkeikäänsä asti, mutta... Kun ihminen on ollut koko ikänsä hirveän ahkera, tehnyt työn lisäksi kaikkea muuta: iltatyötä, järjestötoimintaa jne. Eläköidyttyään muutti uudelle paikkakunnalle ja on tosi turhautunut, kun ne järjestötoiminnatkin jäi ja uudella paikkakunnalla ei ole päässyt sillai enää mukaan. Se kaatuu meidän lasten ja isän niskaan, kun tää yksi yrittää keksiä tekemistä eli käytännössä touhuaa meidän asioita 24/7. Yritetään rohkaista reissamaan, käykin nykyään 6-7 ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta väliajat on silti ylitouhukas. Nyt kesällä saa sentään duunata pihaa ja mökkiä, mutta talvella on vielä kamalampaa, kun pihatyötkin jää pois. Eikä sisälläkään voi loputtomiin maalailla ja ruokaa kokkaa ja leipoo niin paljon, että me lapset hukutaan siihen ja isä on ihan paniikissa, kun koko ajan tekee jotain ja isä yrittää pitää linjoistaan kiinni, ettei lihoisi siitä jatkuvasti ruuantuputtamisesta.

Lapsetkin on jo meillä kouluikäisiä ja ekaluokkalaisen pitäisi joka päivä mennä heille koulusta, että saa ruokaa ja läksyjenteossa seuraa jne. Marisee, että lapsenlapset käy liian vähän. Kysymys on siitä, että hän haluaisi tekemistä, kun saisi seurustella lasten kanssa ja tehdä taas ikuisia ruokiaan ja leipoa.

Oikeastaan odotan, että vanhenisi ja passivoituisi. Mutta tuntuu, että on ihan samanlainen energiapesä kuin koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

.

Noh noh.  Ei tarvi katkera olla, mikäli itse olet halunnut käydä töissä.  Olethan saanut elämääsi sisältöä tuon kautta ja aikasi kulumaan.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin ei kaikki ajattele että työ on se prioriteetti yksi tässä ainoassa elämässämme, mikä kaikilla vain on.   Elämästä on joidenkin mielestä lupa myös nauttia... ja tarvittaessa, sekä tilanteen tarjoutuessa liikkua parempien ja helpompien elinolosuhteiden luokse.  Globaalisti.

.

Juu, omilla varoilla saa jäädä makoilemaan, mutta ei yhteiskunnan, siihen järjestelmää ei ole luotu eikä se sitä näin ollen edes kestä.

.

Hyvin tuntuu kestävän siihen järjestelmään sivusta tulleet ja senttiäkään ikinä siihen maksaneet.   Kaikki kustannetaan.

Suomalainen yksinhuoltaja kun lisääntyisi kerran vuodessa ja hoitaisi lapsiaan kotona yhteiskunnan tuilla, niin pidettäisiin aikalailla moraalittomana ja seksuaalisesti holtittomana.  Joillakin asia on täysin toisin.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on noidankehässä. Makoilu rapauttaa kunnon ja väsyttää lisää. Ei varmasti syö riittävän monipuolisesti hivenaineita ja vitamiineja eikä saa raitista ilmaa, ellei makaa riippumatossa.

Paha tuosta on nousta, jos taistelutahto puuttuu. Minulla ollut kaksi makuulle vetävää masennusta, mutta alitajunta on silloinkin odottanut hetkeä, jolloin pääsee liikkeelle.

Käyn lenkillä monet kerrat viikossa. Ja työtoiminnassa arkena. Ap

Mutta onko sinulla mitään tavoiteltavaa? Näetkö tulevaisuutesi saman jatkumona?

en varmaan enään ole koskaan työkykyinen. Oikeisiin töihin. Koska en jaksa sairauteni takia tehdä edes 4tuntia työtä. Ap

Lenkillä kuitenkin jaksat käydä.

pakko se on käydä ulkona joinaki päivinä. Lenkkini on nyt hidasta kävelyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun oon niin väsynyt ja uupunut. Olen 38-v.

Tarvitsetko makuu seuraa? Olen allapäin mutta en väsynyt, pääsisimpä eläkkeelle myös.

M40v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta tehnyt töitä olematta päivääkään työttömänä, on se hyvä että meitäkin on, niin voitte te reilu 3 kymppiset "lepäillä" eläkkeellänne.

.

Noh noh.  Ei tarvi katkera olla, mikäli itse olet halunnut käydä töissä.  Olethan saanut elämääsi sisältöä tuon kautta ja aikasi kulumaan.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin ei kaikki ajattele että työ on se prioriteetti yksi tässä ainoassa elämässämme, mikä kaikilla vain on.   Elämästä on joidenkin mielestä lupa myös nauttia... ja tarvittaessa, sekä tilanteen tarjoutuessa liikkua parempien ja helpompien elinolosuhteiden luokse.  Globaalisti.

.

Juu, omilla varoilla saa jäädä makoilemaan, mutta ei yhteiskunnan, siihen järjestelmää ei ole luotu eikä se sitä näin ollen edes kestä.

.

Hyvin tuntuu kestävän siihen järjestelmään sivusta tulleet ja senttiäkään ikinä siihen maksaneet.   Kaikki kustannetaan.

Suomalainen yksinhuoltaja kun lisääntyisi kerran vuodessa ja hoitaisi lapsiaan kotona yhteiskunnan tuilla, niin pidettäisiin aikalailla moraalittomana ja seksuaalisesti holtittomana.  Joillakin asia on täysin toisin.

.

Ei suinkaan hyvin, velalla niitä maksetaan. Kohta leikataan lisää, kunnes tasapainoon päästään, jos päästään.

Siis en ole masentunut vaan allapäin ja väsynyt.

Ymmärrän täysin aloittajaa, mutta jotkut eivät tälläkään palstalla näköjään ymmärrä, mihin masennus ihmistä vie.  Juurikin masennuksen asteesta riippuen se yleensä vie ihmiseltä halun esim. liikuntaan, ja etenkin jos ei ole ketään repimässä liikkumaan.  Yksinkin voi liikkua, mutta jos aina vaan yksin joutuu lähtemään, niin ymmärrän hyvin, että sekin masentaa ihmistä.

Hei ap. toivon sinulle nyt voimia mennä edes lääkärille ensin, jos vaikka onkin jokin fyysinenkin juttu meneillään, että et jaksa lähteä sohvan istuimelta liikenteeseen.

Mutta jos masennuksestasi johtuu, niin ota yhteyttä johonkin SPR:n ystäväpalveluun, jos vaikkapa sieltä saisit jonkun tsempparin elämääsi. 

Lepääminen on raskasta. Käy välillä jaloittelemassa.