Sinkku, mikä siinä puolison löytämisessä on niin vaikeaa?

En ole sinkku. Sinkkuna vaikeaa oli se, että olen vaativa nainen. En kelpuuta jotain melkein itseni kaltaista miestä, vaan sen täytyy oikeasti TOIMIA: huumori, taustat, arvot yms. Ulkonäön suhteen minulla ei ollut mitään yhtä tiettyä muottia, mutta muutamat tietyt turn offit, joita en jaksa luetella tähän. Lapsettomuus mutta lasten haluaminen oli yksi tärkeä kriteeri, ja mieheni +30 täyttää senkin.

Oman tasoisen löytäminen on ihan helvetin vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä naisia liian vähän.

Montako tarvitsisit?

Vierailija kirjoitti:

Muijat on kaikki jotain viherpipertäjiä tai vegaaneja. En ala sellaista elättämään. Pitäisi hakea kunnon nainen ulkomailta mutta en jaksa. Helpompi ostaa aina sopiva muutamaksi tunniksi kun on reissussa.

Elätät mielummin ulkomaalaista? Et halua työorientoituneempaa kumppania ilmeisesti.

T. Sinkkunainen, palkka yli 5000 e/kk

Vaatimustaso naisilla on hyvin korkea ja minä en täytä niitä lähes koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat on kaikki jotain viherpipertäjiä tai vegaaneja. En ala sellaista elättämään. Pitäisi hakea kunnon nainen ulkomailta mutta en jaksa. Helpompi ostaa aina sopiva muutamaksi tunniksi kun on reissussa.

Elätät mielummin ulkomaalaista? Et halua työorientoituneempaa kumppania ilmeisesti.

T. Sinkkunainen, palkka yli 5000 e/kk

Elätän mieluummin ulkolaista sillä en ole rasisti. Viherpipertäjiä, vegaaneja ja muita hörhöjä en elätä.

Voiko vetää johtopäätöksen, että sinkkuina on kaikista rantuimmat ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Voiko vetää johtopäätöksen, että sinkkuina on kaikista rantuimmat ihmiset?

Ei välttämättä. Itselläni takana viiden vuoden suhde ilman että menimme edes kihloihin. Jotkut muuttavat yhteen heti ja naimisiin mennään parin kuukauden päästä ja sitten tulee ero jossain vaiheessa. Toiset harkitsevat enemmän ja ovat varovaisempia.

Yksi fakta on kuitenkin se, että ihmiset eivät viitsi katsoa ollenkaan ulkonäön ohitse. Jos ulkonäkö ei vastaa täysin odotuksia niin ei viitsitä alkaa edes juttelemaan jolloin voisikin huomata että toinen on oikeasti todella hyvä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko vetää johtopäätöksen, että sinkkuina on kaikista rantuimmat ihmiset?

Yksi fakta on kuitenkin se, että ihmiset eivät viitsi katsoa ollenkaan ulkonäön ohitse. Jos ulkonäkö ei vastaa täysin odotuksia niin ei viitsitä alkaa edes juttelemaan jolloin voisikin huomata että toinen on oikeasti todella hyvä tyyppi.

Et yleistäisi. Jos tunnen jonkun hyvän tyypin lähipiiristäni, niin ei ulkonäkö siinä vaiheessa oikeasti merkitse mitään, jos voin muuten kiinnostua ihmisestä. Tietysti eri asia sitten, jos lähdetään oikein treffeille vieraan kanssa ja sitä parisuhdetta etsimään, niin ulkonäkö on isommassa roolissa, kun siinä vaiheessa pitää oikeasti kiinnostua kaikesta hänessä. Siksi mieluummin tutustuisinkin ensin ihmisiin kavereina, ilman mitään seksuaalisen jännitteen odotusta, se tulee sitten hyvää tyyppiä kohtaan, jos kiinnostus alkaa olla molemminpuoleista.

Ensinnäkään aika introverttinä en oikeastaan koskaan käy missään missä tapaisi uusia ihmisiä.

Toisekseen pidän yhä enemmän ja enemmän vapaudestani. Saan mennä, tulla ja tehdä ihan mitä haluan ilman että siitä kukaan närkästyy ja valittaa että eiku hän haluaa nyt muuta.

Kolmannekseen jos olen rehellinen ja kerron mitä eniten haluaisin parisuhteelta niin kiinnostuneiden määrä putoaa vähäisestä nollaan. En tarvitse siivoojaa, tiskaajaa, pyykinpesijää, silittäjää saatikka kokkia. Osaan tehdä nämä asiat itsekin ja elänyt varsin hyvin jo vuosikaudet niin. Ainoa asia mihin todella kaipaisin seuraa on erotiikka ja seksi. Harmikseni vaan en ole miljardööri joka voisi vierailla opiskelijattaren rautakaupassa ostamassa jeesusteippiä ja kettinkiä josta seuraa veikeää iloittelua. Olen tavis keski-ikäinen ukko ja jos alan kertoilla mieltymyksistäni ja haaveistani minulle nauretaan että pervo luuseri. Jos olisin tavis akka ja kirjoittaisin samoista romaanin nimeltä 47 sävyä pinkkiä niin siitä tulisi maailmanmenestys ja rautakauppojen jeesusteippimyynti lisääntyisi.

Neljännekseen kammoan että törmäisin AVllla itsestäni "mieheni ärsyttää koska X' ketjuihin 😁

M

Mikä siinä puolison kanssa olemisessa on niin vaikeaa? Kun olet jonkun saanut rengastettua, eikö olisi aika pitää suu kiinni ja olla hurmioituneen onnellinen 60 vuotta? Mutta ei. Silloin se kitinä vasta alkaa. Roskapussit, hammastahnatuubit, pytynkannet, aikaavievät harrastukset, ei harrastuksia, toinen ei harrasta liikuntaa, toinen harrastaa liikaa liikuntaa, kumppanin hankalat vanhemmat, kumppani ei halua lapsia, kumppani haluaa lapsia, kumppani haluaa lisää lapsia, kumppani ei halua lisää lapsia...

Aina, kun tapaan jonkun ihmisen joka olisi kanssani samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on selkeästi molemminpuolista kipinää, on olosuhteissa jotain sellaista joka estää mitään ihanaa syntymästä välillämme. Joka. Kerta. Minä uskon kohtaloon ja se jostain syystä sanelee kohdallani näin. 💔 😞

Ei tunnu kenellekään kelpaavan introvertti, pitäisi olla ekstrovertti show-mies.

Vierailija kirjoitti:

Muijat on kaikki jotain viherpipertäjiä tai vegaaneja. En ala sellaista elättämään. Pitäisi hakea kunnon nainen ulkomailta mutta en jaksa. Helpompi ostaa aina sopiva muutamaksi tunniksi kun on reissussa.

Hmm mielekiintoinen näkemys. Sinä siis HALUAT naisen, jonka voit elättää? Yleensä tällä palstalla huudellaan lompakkoloiseksi jne, mutta tämä mies oikein haluaa naisen, joka nojautuu täysin mieheen. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että tämä mies haluaa jonkun naisen, jolla ei edes ole vahvoja vakaumuksia tai periaatteita; siis "viherpiiperöllä" uskon hänen tarkoittavan enemmän ekologista ja eettistä sekä vihervasemmistoon kallistuvia arvoja kannattavaa naista. Yleensä juuri nämä naiset ovat juuri vaatimattomampia ja säästeliäämpiä kulutuksen ja materialismin suhteen. Mutta tämä mies haluaakin jonkun naisen, joka surutta hyötyy miehestä rahallisesti. Samaan pakettiin kuuluisi tod näk naisen matalampi koulutus ja sivistys, kun ulkomaalaisesta puhutaan. Ellei sitten tarkoita jotain muuta pohjoismaista/länsimaistunutta naista, joka ei tosin paljoa poikkea suomalaisnaistenkirjosta...? Noh tällainen thai- tai slaavinainen tms. ei voi olla ainakaan kovin edustava nainen, sillä niitä yleensä joutuu vähän salailemaan johtuen postivaimojen vastaisesti ilmapiiristä täällä pohjolassa. Eli minulle ainakin jäi epäselväksi, millaisen naisen tämä suomalainen mies haluaa. Jonkun aasialaisen kotiorjan vai ihan perus länsimaalaisen naisystävän, joka ei ajattele vihreästi?

Minä, minä haluan introverttimiehen! Sellaisen, joka haluaa sitoutua parisuhteeseen (jos asia siihen etenee), mutta ei vaadi yhdessä asumista tai edes erityisen tiivistä yhdessä oloa. Voitaisiin vaikka viikonloppuisin tavata, mökkeillä, eräillä, leffailla, mutta arki-iltaisin saisi olla yksin ilman, että toinen kokisi olonsa hylätyksi. Se ois ihan unelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat jo vakiintuneet. Ei tule enää kutsuja mihinkään (vaadin kuulemma kiusallisesti aina että pitää lähteä baariin vaikka muut haluaisivat vain istua iltaa kotona pariskunnittain). Noh, ensi kierroksella sitten.

Noh, mitäs jos menisit yksin sinne baariin? Valitse baari sen mukaan millaisen miehen haluat. Jos haluat tasokkaan, pue mekko päälle ja mene yksin drinkille johonkin kivaan baariin. Yritä olla ystävällinen. Uskon että saat varmasti seuraa.

Oon käynyt yhdellä viinilasillisella yksin kymmeniä kertoja. Nolla kertaa kukaan mies tullut puhumaan. Ei kahdestaan olevat puhu yksin olevalle vaan muille kahdestaan oleville.

Miehet, joihin olen ihastunut, ovat olleet homoja.

Nyt musta on kiinnostunut yksi komea mies, siis kaikkien muiden mielestä komea, mut ei silti tunnu kipinöivän. Ulkomaalaisen kanssa kommunikointi jää aina vähän puolitiehen.

Suomalaiset miehet eivät ole olleet kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kenellekään kelpaavan introvertti, pitäisi olla ekstrovertti show-mies.

Olen introvertti ja annan pakit kaikille iloisille, puheliaille ja äänekkäille miehille. Tai kaikille, no, ei sellaiset usein tällaisesta hiljaisesta naisesta edes kiinnostu.

En innostu myöskään katkeroituneista, sääliä kerjäävistä reppana-introverteista.

Niin miksi se puoliso pitäisi olla? Onko se autuaaksi tekevä asia? Kahden liiton jälkeen en halua enkä etsi puolisoa ( enkä irtosuhteitakaan), Mielummin yksin kuin väkisin jonkun kanssa. Ei käy kateeksi niitä joilla puoliso on, näin on oikein hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat jo vakiintuneet. Ei tule enää kutsuja mihinkään (vaadin kuulemma kiusallisesti aina että pitää lähteä baariin vaikka muut haluaisivat vain istua iltaa kotona pariskunnittain). Noh, ensi kierroksella sitten.

Noh, mitäs jos menisit yksin sinne baariin? Valitse baari sen mukaan millaisen miehen haluat. Jos haluat tasokkaan, pue mekko päälle ja mene yksin drinkille johonkin kivaan baariin. Yritä olla ystävällinen. Uskon että saat varmasti seuraa.

Oon käynyt yhdellä viinilasillisella yksin kymmeniä kertoja. Nolla kertaa kukaan mies tullut puhumaan. Ei kahdestaan olevat puhu yksin olevalle vaan muille kahdestaan oleville.

Minulle tuli jopa kahdesti kun olin yksin baarissa. Toisella kertaa kyseessä oli n. 15 vuotta minua vanhempi herrasmies joka pyysi tanssimaan ja alkoi välittömästi kouria. Siinä vaiheessa huomasin hänen olevan niin humalassa että tuskin pysyi jaloillaan. Toisella kertaa kyseessä oli ulkomaalainen jonka puheesta en saanut selvää ja jonka kourimisyrityksen onnistuin väistämään. Niin ja asiasta kiinnostuneille: sen iltainen vaatetukseni ei perkele kuulu teille pätkääkään.