Sinkku, mikä siinä puolison löytämisessä on niin vaikeaa?
Etkö uskalla itse heittäytyä, entä pystytkö luopumaan asioista parisuhteen vuoksi? Parisuhde on aina kahden kauppa, ei vain toisen "unelma".
Keskustelu koskee niitä sinkkuja, jotka haluavat parisuhteeseen.
Kommentit (129)
Miehet voivat olla niin töykeitä, heillä ei ole peruskäytöstapoja, ilkutaan muita ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ovat jo vakiintuneet. Ei tule enää kutsuja mihinkään (vaadin kuulemma kiusallisesti aina että pitää lähteä baariin vaikka muut haluaisivat vain istua iltaa kotona pariskunnittain). Noh, ensi kierroksella sitten.
Noh, mitäs jos menisit yksin sinne baariin? Valitse baari sen mukaan millaisen miehen haluat. Jos haluat tasokkaan, pue mekko päälle ja mene yksin drinkille johonkin kivaan baariin. Yritä olla ystävällinen. Uskon että saat varmasti seuraa.
Seuraa baarissa saa, muttei se vielä takaa sitä suhdetta.
Muijat on kaikki jotain viherpipertäjiä tai vegaaneja. En ala sellaista elättämään. Pitäisi hakea kunnon nainen ulkomailta mutta en jaksa. Helpompi ostaa aina sopiva muutamaksi tunniksi kun on reissussa.
Aivan idioottimainen kysymys, se on pakko sanoa heti tähän alkuun. Moni meistä sinkuista haluaisi parisuhteen, mutta melkein yhtä moni meistä ei kuitenkaan halua sitä parisuhdetta ihan kenen kanssa vain. Vaikeaa on ollut löytää ihminen, joka kolahtaa juuri oikealla tavalla. Ihminen, jonka jutut tai olemus ei ärsytä mua, vaan jonka persoonasta,mielipiteistä ja kokemuksista janoan saada lisää tietoa. Puoli vuotta tosin ollut vasta sinkkuna ja käynyt treffeillä seitsemän miehen kanssa.
En tapaa missään uusia sinkkunaisia. Töissä on yksi kiinnostava, minua n. 10 v. nuorempi nainen, jonka kanssa juttu luistaa. Epäröin paljastaa kiinnostustani, koska pakit tai myöhempi ero voi johtaa hankaliin tilanteisiin työpaikalla.
Juuri baariin kannattaa mennäkin katsastamaan miesehdokas. Sillä kun näe miehen pikku hiprakassa, näet samalla jo mahdollisia huonoja puolia. Esim. Joku mainitsi töykeyden, mukava mies ei ole hiprakassakaan töykeä.
Vaikea löytää ihmistä, joka on minun tavoin aseksuaali, ei halua naimisiin eikä lapsia, mutta haluaa elää parisuhteessa.
Siinä on paljonkin vaikeaa. Ensinnäkin miten ihmeessä löydät aikuisena toisen aikuisen, jonka kanssa mätsäisi älykkyys, ulkonäkö ja samanlainen elämäntilanne eli että esim. molemmat haluavat juuri nyt parisuhteen eivätkä emmi.
Nämä ovat pirun vaikeita asioita. Yleensä esim. vain toinen on täysin valmis suhteeseen ja toinen vielä jarruttelee ja etsii ehkä salaa parempaa.
Varsinkin nykyään Tinder-aikoina koko puolison etsimisestä on tullut jotain kaupankäyntiä, joka romanttisempia hirvittää - siis juosta jatkuvasti "työhaastattelusta" toiseen.
Lisää päälle vielä ulkonäköpaineet ap niin alat olla jyvällä...
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimainen kysymys, se on pakko sanoa heti tähän alkuun. Moni meistä sinkuista haluaisi parisuhteen, mutta melkein yhtä moni meistä ei kuitenkaan halua sitä parisuhdetta ihan kenen kanssa vain. Vaikeaa on ollut löytää ihminen, joka kolahtaa juuri oikealla tavalla. Ihminen, jonka jutut tai olemus ei ärsytä mua, vaan jonka persoonasta,mielipiteistä ja kokemuksista janoan saada lisää tietoa. Puoli vuotta tosin ollut vasta sinkkuna ja käynyt treffeillä seitsemän miehen kanssa.
Huh huh, mikä vaatimuslista! Vai että toisen persoonasta, mielipiteistä ja kokemuksista pitäisi janoita!? Ootko kuullut joskus vastaavaa jonkun suusta, joka on parisuhteessa?
Olen liian hottis, en löydä toista yhtä hottista.
Parisuhdemarkkinat ovat vähän sellaiset että joko olet niille kelpaava tai sitten et. Ei ole harmaata aluetta. Eli joko suhteita tai ainakin mahdollisuuksia niihin on paljon, tai ei yhtään. Todella harvassa ovat ne joilla on vain yksi suhde eikä edes mahdollisuutta ole koskaan ollut tai tule uuteen suhteeseen.
En suoraan sanoen tiedä. Minulle se on ollut sitä, että mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. En siis ole kohdannut tai tavannut vielä sitä oikeaa. Ja jos olenkin niin hän on sitten muuten vain mennyt ohitseni. Jos minä tietäisin muunlaisen vastauksen AP:n esittämään kysymykseen, niin tuskin olsin sinkku. - Toisaalta vosin kysyä, että mikä pakottava tarve tai velvollisuus ja ohittamaton ehdottomuus minun olisi olla yhtään kenenkään kanssa ns, parisuhteessa? - Haluan parisuhteen mutta toivon myös, että se, jonka kanssa sellaisen itse halua - on suunnilleen samanlaisia ajatuksia minua kohtaan. Mutta kuten sanottu, ihan ketä tahansa en huoli tai halua. Ja uskon tai ainkin luulen, että tämä itsekkyyteni tai nirsoiluni on meille molemmille vain kaikeksi parhaaksi. Tai ainakaan en itse välttämättä teeskennellä kovin kauaa ja olisi vaivaannuttavaa, jos toinen joutuisi teeskentelemään minun läsnäollessani.
En tiedä, missä vikani on. Pitäisi saada 50 miestä kertomaan, niin osaisin tehdä asialle jotain. Kauneusleikkauksiin en silti ehkä lähtisi, sitten ostan kissan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimainen kysymys, se on pakko sanoa heti tähän alkuun. Moni meistä sinkuista haluaisi parisuhteen, mutta melkein yhtä moni meistä ei kuitenkaan halua sitä parisuhdetta ihan kenen kanssa vain. Vaikeaa on ollut löytää ihminen, joka kolahtaa juuri oikealla tavalla. Ihminen, jonka jutut tai olemus ei ärsytä mua, vaan jonka persoonasta,mielipiteistä ja kokemuksista janoan saada lisää tietoa. Puoli vuotta tosin ollut vasta sinkkuna ja käynyt treffeillä seitsemän miehen kanssa.
Komppaan, kysymys on todella idioottimainen! Uskooko ap, että sinkkuna löytäisi uuden puolison tuosta vain? Jos elämä on tuonut luoksesi sinulle sopivan ihmisen, niin koita kuitenkin olla realisti siinä, ettei kaikki ole olleet yhtä onnekkaita. Syyttävä/halventava asenteesi on todella epäkypsä.
Vapaaehtoisesti lapsettomia on vain muutama prosentti väestöstä.
Just toi luopuminen. Pitäisi löytää puoliso, joka haluaa samoja asioita ja jonka vuoksi ei joutuisi luopumaan mukavasta elämästään.
Kaverit ovat jo vakiintuneet. Ei tule enää kutsuja mihinkään (vaadin kuulemma kiusallisesti aina että pitää lähteä baariin vaikka muut haluaisivat vain istua iltaa kotona pariskunnittain). Noh, ensi kierroksella sitten.