Hyvin mennyt juttu miehen kanssa loppui kuin seinään, olen ihan rikki :(, mien selvitä?

Onko miehellä iso ja merkittävä peenis ?

Rikki "vieläkin" - kun erosta on vuorokausi? Anna itsellesi aikaa toipua, kuukausi tai useampikin. Ei päivässä pääse yli, jos on kovin ihastunut ja toiveikas tulevasta.

Tilin saldo?

Tsemppihalit! Muuta en osaa sanoa, mutta tiedän niin miltä tuollainen tuntuu..

Löysi paremman.

Olen pahoillani.

Ainoa, mikä auttaa, on mielestäni aika.

jätä se sika.

Olit kesäkissa ja/tai mies on nyt päättänyt keskittyä perheeseensä. Elämä on, nyt vaan uutta matoa koukkuun.

Niin kliseistä se onkin niin aika auttaa. Hyvä että sait poistettua miehen Facebookista ym. niin ei tule houkutuksia. 

Eilen ilmotti ja vieläkin kaveri pyörii mielessä:O No ei kai se auta kun heti huomenna terapeutille ja jotain kriisiapua kavereille kanssa.

Exä tuli mustasukkaisena kuvioon. Usko pois.

Eipä tuossa auta kuin aika... ehkä :/ Mulla oli vähän saman kaltainen tilanne ja edelleen yli puolen vuoden jälkeenkin iskee välillä hirveä ikävä ja harmitus, miksi jutun piti päättyä. Pitää vaan hyväksyä asia ja hankkia jotain muuta ajateltavaa. Karua, mutta totta.

Luulen että olen kohta saman tilanteen edessä..

Ajattele, että hyvä kun loppui nyt eikä esim. vuoden kuluttua kun olisi vielä syvemmät tunteet.

Keksi itsellesi tekemistä ja pysy liikkeessä, älä jää kotiin yksin ajatusten kanssa. Paljon liikuntaa ja jokin itselle mieleinen, aikaa vievä projekti?

Minulle on käynyt noin jo muutamaan otteeseen peräkkäin!

Ekan kerran jälkeen olin ihan järkyttynyt, että miten näin voi käydä vaikka on selviä molemmin puoleisia ihastumisen tunteita! Kävellään käsi kädessä. Puhutaan kaikesta. Läheisyys on mahtavaa.

Ja juuri kun itse uskaltaa olla innoissaan yhteisestä tulevaisuudesta, niin joko mies vain haihtuu pois, muuttuu kiireiseksi, kunnes juttu kuolee. Tai sanoo suoraan jonkun tekosyyn miksi orastava suhde loppuu. Onko se pelkoa vai mitä? Vai oikeasti miehet vain odottavat vielä parempaa?

Kuten sanoin, ekalla kerralla oli järkyttynyt. Tokalla kerralla kyynistyin todenteolla. Ajattelin, että tällaista tämä nykyään on.

Kolmannella kerralla ajattelin vain, että tottakai! Kyllähän tätä osasi jo odottaa.

Ja nyt varmaan nykyään toimin itse samoin. En innostu enää treffikumppaneista. Vähintään kolmansien treffien jälkeen pilaan jutun itse jotenkin, koska pilalle se menisi kuitenkin. Ajattelen vielä tuota viimeisintä, joka "ei olekaan valmis suhteeseen". Lohduttaudun sitten vai  jollain mahdollisimman komealla. Jättäkööt paska sitten myöhemmin.

Tuo on kyllä niin raukkamaista, että häivytään ilman kunnollista selitystä. Kun selvästikin jotain on tapahtunut, vähintäänkin jonkinlainen ajatusketju on jyllännyt miehen pään läpi. Niin on ihan väkivaltaa jättää kertomatta toiselle mistä oikein on kyse. Niin turhaa ja rikkovaa kuin tuo onkin, niin samalla myös valitettavan yleistä. Vaikea siitä on yli päästä. Ei kai auta kuin nuolla haavojaan, surra aikansa, ja sitten varovaisesti palata taas ihmisten ilmoille ja yrittää sitkeästi uskoa seuraavasta sulhasehdokkaasta parempaa.

Ihan kuin minä vuosi sitten. Loppukin oli samanlainen. Olin henkisesti romuna pitkään. Olen jo nyt päässyt yli asiasta, mutta hänen myötään mielenkiintoni miehiin/ parisuhteisiin tai tapailuihin on kokenut ihan järkyttävän inflaation. En pysty enää luottamaan kehenkään. Minulla ei koskaan ole ollut ihmissuhteisaa mitään "suojamuuria", mutta nykyään sydämeni on 10 metriä mullan alla..

Johan tässä on nipin.napin vuorokausi kulunut ja olet vieläkin rikki? Perjantaina jo baariin ja tutka päälle.

Jaksuhali täältä sinulle. Mutta ajan kanssa ja nyt vain yrität keksiä kaikkea muuta tekemistä. Viikon päästä on jo ihan eri tilanne, ja kuukauden päästä vielä parempi.

Anna kun arvaan: Kyseessä oli netin kautta alkanut suhde?

Tämän vuoksi en mene sänkyyn ennen kuin parisuhde on virallisesti alkanut. Toki silloinkin voi tulla jätetyksi vaikka heti seuraavana päivänä, mutta... Tapailu nyt ihan joka tapauksessa on aivan liian kevyttä mulle.

Tsemppiä. Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa.