Ihmisillä on sielu, kuolemaa ei ole

Sellainenkin on mahdollista että elämme simulaatiossa.

Se nyt ainakin on selvää että ihmistä miljoona kertaa älykkäämpiä olentoja on kaikkeus pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.

No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko,  se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.  

Vierailija kirjoitti:

Mun yks tuttu on kuollut 3 kertaa. Oli hyvin pahassa onnettomuudessa ja sydän pysähtyi 3 kertaa. Oli kuolleena kaikkina kertoina monia minuutteja. Ei ollut nähnyt mitään taivasta, jumalaa ja mitään muutakaan hömpän pömppää. Mitäs te uskovaiset siihen sanotte? Vai onko se taivas nähtävissä esim vasta 15 min päästä ja tuttu ei ollut kuolleena tarpeeksi kauan ni ei päässyt näkemään sitä?

Ei minulle ainakaan ole mikään todiste ettei kuoleman jälkeen voi olla mitään.

Mitä itse sanot tuhansista ja tuhansista kertomuksista rajakokemuksista?

Itselläni on ollut rajakokemus, jota en pysty millään sanoilla kuvailemaan. En haluakaan kertoa siitä ihmisille jotka käyttävät inhottavia ja vähätteleviä hömpän pömppä ja satu satu satu satu termejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.

No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko,  se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.  

Onko se sinun Herra Jumalasi se samainen lapsellinen ja julma sadisti joka siitä ihmisten itse kirjoittamassa kirjassa esiintyy?

Jos on niin pieraisen sellaiselle herralle naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on harhaoppia. Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä.

Juuri näin. On väärin kuvitella, että pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen, ilman uskoa Jeesukseen ja hänen ristinkuolemaansa. Jeesus on ainoa tie.

Mistä tiedät että on ainoa tie? Mitäs jos on toinenkin tie mikä menee sieltä talon takaa?

Silloin kun saat armon tutustua Jeesukseen, sinulle tulee rauha. Sinun ei tarvitse enää kyseenalaistaa mitään. Kaikki on kirkasta, aivan kuin verho vedettäisiin silmiesi edestä pois. Se toinen tie (siellä talon takana ) on itselleni tie helvettiin. Mieti, kummassa paikassa haluat viettää ikuisuuden. Valinta on vapaa. Toivon, että valitset Jeesuksen nyt, koska kuoleman jälkeen on liian myöhäistä katua. Toivon sinulle onnea.

up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemaa ei pidä pelätä, se on vain sielun kotiinpaluu.

Kuolemaa on turha pelätä mutta kun aivoissa loppuu sähkökemiallinen toiminta niin se on Game Over ja se siitä. Ei ole enää yhtikäs mitään.

Toki on vielä yhtä sun toista senkin jälkeen, mutta siitä ei ole enää mitään havaintoa, ainakaan siinä mielessä kuin ihmiset havainnon ymmärtää.

Tuo on uskontohöpötystä = ei siis totta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainenkin on mahdollista että elämme simulaatiossa.

Se nyt ainakin on selvää että ihmistä miljoona kertaa älykkäämpiä olentoja on kaikkeus pullollaan.

Sellainenkin on mahdollista, että nuo korkeammat olennotkin uskovat samaan Jumalaan, tai jos ne ovat meidän Jumala, niin voi heilläkin olla oma Jumala.

On epäoleellista pohtia todellisuuden luonnetta. Jumala on kuitenkin miljoonille ihmisille todellinen, joten eikä se riitä, jotta siihen voi uskoa. Tai eikö kannata, jos se on meitä miljoona kertaa älykkäämpi. 

Mooseksen teltan yllä leijaili pilvi josta tuli liekkejä ja punaista valoa. Kieltämättä se on hieman kuin Sci-fi-leffoista. Ja voidaan kysyä myös, että mistä ihmisen evoluutio on peräisin. Jumalalta toki. Oleellista on, että Jumala on mahtava ja rakastava ja hänellä on suunnitelma. Ei siis ole mitään syytä olla uskomatta.

Mä uskon sieluun ja sen ylösnousemukseen. Mä tykkään kovin ev.lut. uskonnon rennosta meiningistä kunhan uskot niin pelastut. Mä olen katolinen ja mua on koko lapsuus peloteltu Diablolla ja ikuisella kadotuksella. Ja kuinka demonit houkuttelee meitä ja sortumalla heidän "uskoon" olet menetetty. Musta on aina ollut ahdistavaa kun mun omat hyvät teot ja anteeksianelut ovat ainut oikea tie. Ja silti erehtyväinen ihminen saattaa taas sortua ja taas täytyy ripittäytyä uudestaan ja uudestaan ja silti voi olla ettei pääse taivaaseen. Toisaalta uskon myös, että Jumalan lisäksi on Diablo, joka aiheuttaa paljon kärsimystä maailmaan. En tiedä millä muulla niin monet hirvittävät teot voidaan selittää. Minun lapsestani tulee ev.lut ja hän saa myöhemmin erota kirkosta ihan kuinka hän tahtoo. Diablolla en aio häntä pelotella. M28 ja latino

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.

No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko,  se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.  

Onko se sinun Herra Jumalasi se samainen lapsellinen ja julma sadisti joka siitä ihmisten itse kirjoittamassa kirjassa esiintyy?

Jos on niin pieraisen sellaiselle herralle naamaan.

Uskotko itse vapaasen kasvatukseen?  Täyteen kurin puutteeseen?  Eikö maallinen maailma tarvitse lakeja ja sääntöjä?  Jumala ei ole julma eikä sadista, vaan hän rakastaa lapsiaa, myös sinua ja hän antaa anteeksi jos vain anteeksi pyydät. Poistaa pahan olosi. Sinäkin olet rakastettu.

Kirja on ihmisten kirjoittama, mutta Sana siinä on Jumalasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!

Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.

Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!

Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.

Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.

Voi hyvän tähden :D Tosiaan taitaa olla perustelutasku ihan tyhjä. "Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää" on lukko kiinni ja avaimet aurinkoon -tyyppinen argumentti, jolla ei todellakaan aikuisten keskusteluja voiteta.

No mä yritän. Sielu on henkistä energiaa, joka meissä on ja on osa sitä joka meissä luo minuuden. Olemme täällä oppimassa ja tulemme ja olemme olleet täällä oppimassa ennenkin, joku tosin saattaa olla ensikertalainen. Kun ruumis kuolee, vaihdetaan ikäänkuin taajuutta (tai kuten joku asian täällä joskus hienosti ilmaisi, niin vaihdetaan kuin radiokanavaa) ja matkustetaan takaisin kotiin katsomaan mitä opimme ja onko vielä jossakin parantamisen varaa ennenkuin meistä tulee henkisiä olentoja, yhtä Jumalan kanssa. T:ohis, valaistunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!

Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.

Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.

Riittää jo pitkälle kun tajuaa että jumalia ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

No mä yritän. Sielu on henkistä energiaa, joka meissä on ja on osa sitä joka meissä luo minuuden. Olemme täällä oppimassa ja tulemme ja olemme olleet täällä oppimassa ennenkin, joku tosin saattaa olla ensikertalainen. Kun ruumis kuolee, vaihdetaan ikäänkuin taajuutta (tai kuten joku asian täällä joskus hienosti ilmaisi, niin vaihdetaan kuin radiokanavaa) ja matkustetaan takaisin kotiin katsomaan mitä opimme ja onko vielä jossakin parantamisen varaa ennenkuin meistä tulee henkisiä olentoja, yhtä Jumalan kanssa. T:ohis, valaistunut

Kerrotko vielä, minkälaisia todisteita tai loogisia perusteita sinulla on tälle uskomuksellesi? Ja älä pliis vastaa mitään "todista itse että näin ei ole" -tyyppistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.

No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko,  se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.  

Onko se sinun Herra Jumalasi se samainen lapsellinen ja julma sadisti joka siitä ihmisten itse kirjoittamassa kirjassa esiintyy?

Jos on niin pieraisen sellaiselle herralle naamaan.

Uskotko itse vapaasen kasvatukseen?  Täyteen kurin puutteeseen?  Eikö maallinen maailma tarvitse lakeja ja sääntöjä?  Jumala ei ole julma eikä sadista, vaan hän rakastaa lapsiaa, myös sinua ja hän antaa anteeksi jos vain anteeksi pyydät. Poistaa pahan olosi. Sinäkin olet rakastettu.

Kirja on ihmisten kirjoittama, mutta Sana siinä on Jumalasta.

Sana siinä ei ole Jumalasta. Jumala jos sellainen on, on tietenkin täydellinen ja paras. Lue se kirja oikeasti joskus. Se kirja ei voi olla mistään kovin korkeasta, peräisin, koska kirjassa jumala ei ole rakastava.

Hän haluaa siinä itselleen kaiken maailman eläinuhreja ja muuta paskaa. Poikansakin tapattaa ja kiduttaa, ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!

Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.

Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.

Riittää jo pitkälle kun tajuaa että jumalia ei ole olemassa.

Riittää jo sekin pitkälle kun tajuaa että jumalat ja sielunvaellus ovat eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.

Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"

Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.

Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.

En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.

Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.

Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.

Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.

Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.

Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.

Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.

Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.

Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.

Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.

No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)

Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!

Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.

Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.

Voi hyvän tähden :D Tosiaan taitaa olla perustelutasku ihan tyhjä. "Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää" on lukko kiinni ja avaimet aurinkoon -tyyppinen argumentti, jolla ei todellakaan aikuisten keskusteluja voiteta.

Ai sinä haluat että me kilpaillaan jostain. No siihen en voi mitään muuta sanoa kun voi voi.

Olet vapaa uskomaan ihan mihin haluat. Minulla ei ole mitään tarvetta käännyttää sinua yhtään mihinkään.

On yhden tekevää minulle mitä käsität ja mitä et.

Aikuisuudesta sinun on turha sanoa mitään, jos luulet että kaikki keskusteleminen täytyy olla aina joku kilpailu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää.

Mitä jos menet vaikka jonnekin muualle jos kilpailla haluat.

Olen spiritualisti, en ateisti. Tiedän myös menneitä elämiäni täällä maan päällä.

Ap