Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yh-äidin edes seurustella lapsettoman miehen kanssa?
12.09.2016 |
Olen vaan miettinyt.. Kun nykyinen miesystävä tunnusti, että lapsiperhe-arki on raskasta. Ollaan asuttu puoli vuotta yhdessä ja mies toki tiesi, mihin ryhtyy, kun tänne muutti.
Ennen on sanonut, että haluaa elää minun kanssa perhe -elämää ja, että tykkää siitä. Ollut jopa puhetta yhteisestä lapsesta tulevaisuudessa. Nyt sitten tullut mielen muutos.
Edellisen miesystävän kanssa kävi samoin. Ei enää perhe-elämä kiinnostanut, vaan lähti lapsettoman naisen mukaan. Nyt mietin jatkuvasti, että milloin näin käy tämän miehen kanssa. Kai se on vaan ajan kysymys. Haluaisin uskoa, että tämä toimii, mutta olen tosi väsynyt ja pettynyt. Kai pitäisi suosiolla vaan etsiä joku yh-isä, tai sitten olla ilman parisuhdetta.
Kommentit (111)
AP:lle sanoisin, että jos toinen ei kestä arkea niin eihän siitä mitään tuu. Kyllä tuo asia kannattaa nyt puhua läpi. Varmasti on iso homma hypätä lapsettomana lapselliseen arkeen! En edes ajattele, että mun mies pystyisi siihen. Mäkään en pystyisi, jos olisin lapseton nainen tai välttämättä edes nyt... Todennäköisesti haluaisin elää kahden kämpän taktiikkaa, vaikka myös kumppanilla olisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että minä lapsettomana nautin! Kaikki haluavat meitä: lapselliset ja lapsettomat. Saamme vapaasti valita kaikista tarjokkaista. Lapsellisia taas eivät halua EDES toiset lapselliset.
Kenties sulla on kasa huonosti kasvatettuja mukulia siellä.
Itsellä ainakaan ollut mitään ongelmaa yhna pariutua.
AP
Ei kannata. En usko edes itseni kykeneväni seurustelemaan lapsellisen ihmisen kanssa: en vaikka olen opettaja ja lukenut kasvatuksesta paljon työni takia, ja vaikka rakastan lapsia ja heidän hyvinvointiaan. Vanhemmuus muutta ihmistä. Luulen, että me lapsettomat olemme kuitenkin väistämättä itsekkäämpiä, koska ei oikeasti kanna vastuuta toisen ihmisen elämästä 24/7. Teoriatasolla koen ymmärtäväni vastuun, mutta käytännön tasolla en.
Omat lapset olivat 3 ja 5v kun erosin heidän isästään. Päätin jo silloin etten asu kenenkään kanssa ainakaan ennenkuin lapset on teinejä/enemmän omissa menoissaan ja itsenäisempiä, jos silloinkaan.
Minulla oli yli vuoden tapailusuhde lapsettoman miehen kanssa, tapailtiin minun lapsivapaaviikonloppuisin. Tuli pidempi tauko ja hän alkoi seurustella, naisen kanssa jolla samanikäiset lapset kuin minulla. Nyt on jo pitkään viestitellyt minulle kuinka kinastelu ja epätyydyttävä seksielämä rassaa siinä suhteessa.
Itse pysyn edelleen kannassani etten muuta kenenkään kanssa yhteen tai esittele lapsille tapailukumppaneitani, ainakaan miesystävinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset olivat 3 ja 5v kun erosin heidän isästään. Päätin jo silloin etten asu kenenkään kanssa ainakaan ennenkuin lapset on teinejä/enemmän omissa menoissaan ja itsenäisempiä, jos silloinkaan.
Minulla oli yli vuoden tapailusuhde lapsettoman miehen kanssa, tapailtiin minun lapsivapaaviikonloppuisin. Tuli pidempi tauko ja hän alkoi seurustella, naisen kanssa jolla samanikäiset lapset kuin minulla. Nyt on jo pitkään viestitellyt minulle kuinka kinastelu ja epätyydyttävä seksielämä rassaa siinä suhteessa.
Itse pysyn edelleen kannassani etten muuta kenenkään kanssa yhteen tai esittele lapsille tapailukumppaneitani, ainakaan miesystävinäni.
Itse ajattelen, että ihmiselle on ihan normaalia pariutua. Eronkin jälkeen. Kun suhde vakiintuu, niin miksi siitä ei kertoisi lapsille? Eihän uuden kumppanin miksikään isä/äitipuoleksi tarvitse alkaa, mutta en näe miksi lapselle olisi vahingollista tietää, että vanhempi seurustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset olivat 3 ja 5v kun erosin heidän isästään. Päätin jo silloin etten asu kenenkään kanssa ainakaan ennenkuin lapset on teinejä/enemmän omissa menoissaan ja itsenäisempiä, jos silloinkaan.
Minulla oli yli vuoden tapailusuhde lapsettoman miehen kanssa, tapailtiin minun lapsivapaaviikonloppuisin. Tuli pidempi tauko ja hän alkoi seurustella, naisen kanssa jolla samanikäiset lapset kuin minulla. Nyt on jo pitkään viestitellyt minulle kuinka kinastelu ja epätyydyttävä seksielämä rassaa siinä suhteessa.
Itse pysyn edelleen kannassani etten muuta kenenkään kanssa yhteen tai esittele lapsille tapailukumppaneitani, ainakaan miesystävinäni.
Itse ajattelen, että ihmiselle on ihan normaalia pariutua. Eronkin jälkeen. Kun suhde vakiintuu, niin miksi siitä ei kertoisi lapsille? Eihän uuden kumppanin miksikään isä/äitipuoleksi tarvitse alkaa, mutta en näe miksi lapselle olisi vahingollista tietää, että vanhempi seurustelee.
En ole ollut parisuhteessa, kahden aikuisen tapailusuhteissa vain.
Mikäli sellainen mies tulisi vastaan jonka kanssa haluaisin parisuhteeseen siitä toki kerrottaisiin ja vietettäisiin aikaa lastenkin kanssa, mutta vasta perusteellisen tutustumisen jälkeen, mutta saman katon alle muuttaminen tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta. Olen itse ollut uusperhelapsi ja se sujui hyvin, silti en itse lähde samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on taitava, hyvä ja kestävä .......kantoteline, niin käytä vaan tilaisuus hyväksesi, niin kauan kuin riemua riittää.
Etenkin pedofiilin. Perhe-elämä pysyy jännittävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuota minä olen ollut sillä linjalla, ettei kannata seurustella kenenkään kanssa. Elämässä on ihan riittävästi tekemistä ilman sydänsurujakin. Nyt kuuden vuoden yksinolon jälkeen olen alkanut tapailla yhtä miestä, mutta kuuna päivänä en ottaisi tähän ketään asumaan.
Saattaa tulla uudet sydänsurut.
Yleensä ei. Yh-äiti voi etsiä miehen jolla myös lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan kun meitä lapsettomiakin naisia on pilvin pimein.
Ja ei muuten ole, voin kertoa. Olen käynyt deiteillä parin viime vuoden aikana noin 30 naisen kanssa 40-50v ikäluokassa, joista 4 naista oli lapsettomia. Tilastojen valossa lapsettomia naisia on kyllä, mutta oikeassa elämässä ei ainakaan alueella, missä itse vaikutan.
M47, ei lapsia
Vierailija kirjoitti:
No yleensähän yksinhuoltajat pariutuvat lapsettomien miesten kanssa;
Miten niin? Miksi yh-äidit hakeutuvat seurustelemaan nimenomaan lapsettoman miehen kanssa, varsinkin kun heillä itsellään on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole sitten vielä rasittavampaa, jos miehelläkin on lapsia?
En ymmärrä, miksei voi seurustella, vaikka toisella olisikin lapsia. Eihän parisuhde sitä tarkoita, että pitää osallistua esimerkiksi toisen lasten hoitamiseen vastoin tahtoaan ja vaikka ei jaksaisi. Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde.
Eli jos mies ei halua asua saman katon alla, niin sitten on pakko erota?
No lapseton mies on yh:lle kuin lottovoitto, eri asia suostuuko kukaan lapseton mies ottamaan yh:ta.
Olen seurustellut lapsettoman miehen kanssa kohta kymmenen vuotta. Itselläni on kaksi teiniä, jotka asuvat luonani joka toisen viikon. Silloin emme kumppanini kanssa juurikaan edes tapaa. Kumppanini on uraorientoitunut (ja vela) ja käytännössä joka toinen viikko hän tekee työtä tauotta. Joka toinen viikko on meille sitten parisuhdeviikko. Toki käymme myös töissä, mutta yhtään ylimääräistä ei tehdä silloin vaan vapaa-ajalla keskitymme toisiimme. Lomilla ollaan tehty myös reissuja koko porukalla, mutta enimmäkseen pidän lapset erillään parisuhteestani. Ehkä muutetaan saman katon alle kun lapset muuttavat pois, mutta ehkä ei. Tämä toimii tosi hyvin näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ai että minä lapsettomana nautin! Kaikki haluavat meitä: lapselliset ja lapsettomat. Saamme vapaasti valita kaikista tarjokkaista. Lapsellisia taas eivät halua EDES toiset lapselliset.
Outo kommentti.
Itse olen tilanteessa, jossa olen jo hetken tapaillut lapsetonta miestä, itselläni on yksi lapsi. Ja olen lopettamassa suhdetta.
Kun mietin tulevaisuutta, niin jatkossa tapailisin mieluiten eroisää.
Älä yleistä.
Ei mun mies ole lähtenyt yhtään mihinkään.