Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yh-äidin edes seurustella lapsettoman miehen kanssa?
12.09.2016 |
Olen vaan miettinyt.. Kun nykyinen miesystävä tunnusti, että lapsiperhe-arki on raskasta. Ollaan asuttu puoli vuotta yhdessä ja mies toki tiesi, mihin ryhtyy, kun tänne muutti.
Ennen on sanonut, että haluaa elää minun kanssa perhe -elämää ja, että tykkää siitä. Ollut jopa puhetta yhteisestä lapsesta tulevaisuudessa. Nyt sitten tullut mielen muutos.
Edellisen miesystävän kanssa kävi samoin. Ei enää perhe-elämä kiinnostanut, vaan lähti lapsettoman naisen mukaan. Nyt mietin jatkuvasti, että milloin näin käy tämän miehen kanssa. Kai se on vaan ajan kysymys. Haluaisin uskoa, että tämä toimii, mutta olen tosi väsynyt ja pettynyt. Kai pitäisi suosiolla vaan etsiä joku yh-isä, tai sitten olla ilman parisuhdetta.
Kommentit (111)
Sulla on ilmeisesti aika pienet lapset? Ja olet jo ehtinyt kahden (kolmen) eri ukon kanssa asumaankin yhdessä? Lapsi parat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parempi toki olisi että lapselliset tapailisivat toisiaan, ja lapsettomat toisiaan. Kaikki pääsisivät helpommalla!
Niin. Varmaan erillään asuminen olisi ollut alusta alkaen järkevintä, mutta miehellä oli niin kova hinku muuttaa tänne. En jaksaisi mitään edestakaisin soutamista tämänkään asian kanssa. Luulen, että, jos mies ehdottaa erillään asumista, niin saa tämä suhde päätöksen. Minulla onneksi oma talo, niin ei tarvitse tästä mihinkään lähteä.
Ap
No tuota minä olen ollut sillä linjalla, ettei kannata seurustella kenenkään kanssa. Elämässä on ihan riittävästi tekemistä ilman sydänsurujakin. Nyt kuuden vuoden yksinolon jälkeen olen alkanut tapailla yhtä miestä, mutta kuuna päivänä en ottaisi tähän ketään asumaan.
Lapset ovat jo kouluikäisiä. Toinen ala-, ja toinen yläasteella. Lasten isän kanssa tuli ero, kun pienempi oli vauva. Lasten isä siis alkoholisti, eikä ole lastensa kanssa missään tekemisissä.
Edellinen suhde oli myös useamman vuoden pituinen ja ero tosiaan tuli miehen aloitteesta. En ole mikään irtosuhteiden harrastaja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan lapsiperhearki raskasta.
Itse yh äitinä huomaan, että itsellä on lupa kritisoida lasta ja arkea, mutta jos isäpuoli tekee niin, olen takajaloillani ja syytän että hän ei pidä lapsesta.
Ei voi pärjätä, jos ei myönnetä, että ei se lapsi ole sen toisen aikuisen oma lapsi. Ei pidä odottaa että on tunteet kuin omaan lapseen. Voi silti olla hyvä ja luotettava aikuinen ja perheenjäsen
Teillä on molemmilla voinut olla epärealistisia odotuksia. Eikä teillä ole tilaa olla siitä rehellinen ja keskustella, ja antaa toiselle armoa.
Keskusteltu on, mutta ei olla saatu mitään järkevää päätettyä.
Mies valittaa, mutta ei kuulemma ainakaan tässä vaiheessa halua eroa. Eli tämä on jotakin löyhässä hirressä roikkumista sitä eroa odotellessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei oo helppoa: ( itse olen 1 lapsen yh ja seurustellut nyt vajaan vuoden lapsettoman miehen kanssa. Mies haluaisi muuttaa yhteen ja yhteisen lapsen, mutta itseä kovasti mietityttää.. Itse haluan asua tulevaisuudessa jonkun kanssa, mutta pelottaa lapsen takia jos ei sujukkaan.
Voi itku. Sulla menee vielä vuosia ennen kuin saat parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää asua yhdessä? Itsellä teini-ikäiset lapset ja uusi kumppani tulee meille vain viikonlopuksi ja lomiksi. Oikein hyvin menee näin, minä vastaan vanhemmuudesta, lapset ja uusi mies pitävät toisistaan ja tulevat hyvin kitkatta toimeen nuo yhteiset ajat. Varmasti olisi paljon hankalampaa jos koko ajan yhdessä oltaisiin ja perhettä leikittäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei oo helppoa: ( itse olen 1 lapsen yh ja seurustellut nyt vajaan vuoden lapsettoman miehen kanssa. Mies haluaisi muuttaa yhteen ja yhteisen lapsen, mutta itseä kovasti mietityttää.. Itse haluan asua tulevaisuudessa jonkun kanssa, mutta pelottaa lapsen takia jos ei sujukkaan.
Noin se meilläkin oli alussa, ennen kuin tuli tuo "tää ei ookaan mun juttu". Eihän kaikki miehet toki ole tuollaisia, mutta itselläni ei muunlaisista ole kokemusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Itsellä teini-ikäiset lapset ja uusi kumppani tulee meille vain viikonlopuksi ja lomiksi. Oikein hyvin menee näin, minä vastaan vanhemmuudesta, lapset ja uusi mies pitävät toisistaan ja tulevat hyvin kitkatta toimeen nuo yhteiset ajat. Varmasti olisi paljon hankalampaa jos koko ajan yhdessä oltaisiin ja perhettä leikittäisiin.
Niin, miksi? Itse yritin toppuutella miestä, että oltaisi asuttu pitempään erillään. Mutta hän sanoi "kaivanneensa perhe-elämää" ja tällä verukkeella sai minutkin uskomaan, että meillä sujuisi. Luulen silti, että miestä houkutteli myös ilmainen asuminen. Sai irtisanottua vuokra-asuntonsa ja muutettua tänne. Minulla on velaton ok-talo, enkä ole juuri mihinkään kustannuksiin pyytänyt osallistumaan, kun hänellä rahasta tiukkaa.
Ap
En lähtis yhden lapsen yh:na seurustelemaan vakavasti lapsettoman ihmisen kanssa. Mielestäni epäreilua edes olettaa, että lapseton pystyisi ykskaks hyppäämään mukaan lapsiperhe-elämään, vaikka omista lapsista haaveilisikin.
Tällä hetkellä treffailen seksisuhteessa lapsetonta miestä, mutta on aivan selvää ettei meidän välille koskaan mitään vakavampaa tulesyntymään. Elämäntilanteet kun ovat niin eri maailmoista. Mutta se ei haittaa yhtään, kun tilanne on kaikille selkeä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä- ihmsellä on usein kova hinku haluta usein juur sitä. mitä ei ole juuri sillä hetkellä tarjolla. Lapsi perheen arki kun tuppaa yllättämään aina oli itsellä lapsia tai ei. - Esimerkiksi erilaiset kasvatustavat ja käytännöt; luetaanko illalla ilta satu? Saako viikonloppuisin nukkua puoleen päivään? Miten kotityöt jaetaan? jne Mutta ei suhteen jatkuminen ole helppoa oli lapsia tai. On vain tavallaan helppo mennä lasten taakse piiloon; eikä aina välttämättä mitenkään tietoisesti. Tai suunnitellen, sitä moni vain jotenkin luikahttaa sinne automaattisesti. - Yhtä hyvin toinen voisi väittää, että tukehtuu liialliseen yhdessä oloon kun ei ole ketään muuta, jota "syyttää." -Sinkkina sitä tiuskuu ja äyskentelee itsekseen ja vaikka viihtyy yleisesti ottaen ihan hyvin itsekseen.
Minulla ei ainakaan ole lapsettomat miehet pysyneet. Lapsellisia en olekaan deittaillut. Olen aika introvertti enkä ole oikein hyvä perheihminen. Voin kuvitella että jos löytyisi joku todella sopiva yh-isä jolla on mieluusti vain yksi lapsi, niin ehkä sopeutuisin uusioperheeseen ja voisi olla mukavaakin. Suurperheen äitinä/äitipuolena en varmaan tykkäisi olla. Luulen mulle käyvän niin, että lapsen vähän kasvettua löydän parisuhteen lapsettoman, lapsia haluamattoman miehen kanssa. Omani on nyt 7-vuotias.
No mä hyppäsin lapsettoman miehen kelkkaan kahden lapseni kanssa, ja samaa kelkkaa työnnetään vieläkin yhdessä ja kelkkaan on tullut pari matkustajaa lisääkin.
Minulle kävi samoin, lapseton mies kyllästyi tosi pian ja alkoi kehittää inhon, jopa vihan tuntemuksia lastani kohtaan. Yllättäen lemppasin hänet (emme asuneet koskaan yhdessä).
Jokusen vuoden olin yksin kunnes löysin miehen joka on viikonloppuiskä. Alussa meni ihan hyvin mutta pitkän päälle onkin nyt käynyt niin että minulla meinaa hermot revetä miehen lapsiin. Ihan siitä syystä että ovat niin kaikin puolin epäsiistejä, sotkevat, riehuvat, kiljuvat ja pöytätavat on ällöttävät. Silloin kun lapset oli alle kouluikäisiä, oli kaikki tämä ihan ymmärrettävää mutta nyt kun he ovat isoja koululaisia, alkaa tosiaan ärsyttää. Äitinsä ei vaadi mitään käytöstapoja.
Summa summarum, ihmisen on vaikea sietää muita kuin omia lapsiaan, oli mies tai nainen.
Näin on. Olen ollut sekä kasvattilapsi, äitipuoli että yh, ja ihminen ei vaan kohtele, siedä tai rakasta muiden lapsia niin kuin omiaan. Tämän kun pitää mielessä päätöksiä tehdessään niin ei liikaa pety. Muuten voi niille lapsille kyllä olla ok aikuinen.
Ap:llä on aika vähän jäljellä kunnioitusta kumppaniin. Jos ei sitä ole, ei ole parisuhteella eväitä, vaikka muuten olisi miten asiat. Ei kannata tuollaisessa jatkaa.
Riippuu varmasti miehestä. Vaikka lapsista pidänkin, niin en halua asua yhdessä muiden, kuin omien lapsieni kanssa, eli katselen vain lapsettomia naisia.