Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yh-äidin edes seurustella lapsettoman miehen kanssa?
12.09.2016 |
Olen vaan miettinyt.. Kun nykyinen miesystävä tunnusti, että lapsiperhe-arki on raskasta. Ollaan asuttu puoli vuotta yhdessä ja mies toki tiesi, mihin ryhtyy, kun tänne muutti.
Ennen on sanonut, että haluaa elää minun kanssa perhe -elämää ja, että tykkää siitä. Ollut jopa puhetta yhteisestä lapsesta tulevaisuudessa. Nyt sitten tullut mielen muutos.
Edellisen miesystävän kanssa kävi samoin. Ei enää perhe-elämä kiinnostanut, vaan lähti lapsettoman naisen mukaan. Nyt mietin jatkuvasti, että milloin näin käy tämän miehen kanssa. Kai se on vaan ajan kysymys. Haluaisin uskoa, että tämä toimii, mutta olen tosi väsynyt ja pettynyt. Kai pitäisi suosiolla vaan etsiä joku yh-isä, tai sitten olla ilman parisuhdetta.
Kommentit (111)
Mulla kävi niin, että muutin yh-äidin kanssa yhteen ja asuttiin 2v kimpassa. Mua pänni se, että mihinkään ei saanut puuttua. En komennellut lapsia vaan ihan rakentavaa keskustelua jne. kun herärit kouluun, niin ei mitään reagointia tai jos regoitiin, niin en ole niiden isä. Jos kysyin onko läksyt tehty, ei kuulu sulle. Kun koulussa oli ollut kerran joku riita jne ja kyselin mikä juttu, niin exä alko selittää, että älä puutu.
Silti aina lapset vinku, että heitä treeneihin, voitko hakee, vie sinne tänne tonne. Annoin rahaa, että saavat ostaa jotain tai mennä leffaan. Tiesin etten ole isä enkä yrittänyt ottaa sellaista roolia, mutta jos yhdessä eletään, niin tietenkin mulla kai joku vastuu on silti. Mut teilattiin heti kaikista tärkeistä asioista jne. Niissä asioissa mua ei kuunneltu, mutta rahat, matkat, kyydit ja muut kelpas aina.
Sanoin exälle, että jos mulla olisi lapsia, niin en ikinä antais niiden käyttäytä sua kohtaan näin. No, ei jotenkin ymmärtänyt sitä. Vikat 2 viikkoa siinä ns perheessä muutin suuntani täysin. En herättänyt kouluun, en kysellyt, en vieny treeneihin, en antanut fyrkkaa, en käyny kaupassa jne jne jne. Sanoin vaan, että soittakaa isälle. Exä oli pöyristyneenä, että mitä nyt. Sanoin, joko isi vie tai sinä viet ja haet tai ne menee pyörällä tai kävellen. En mä saa puuttuu mihinkään, niin en puutu. Sit loppu tiimalasista hiekka ja ilmotin, että muutan pois ja otan eron. Hyvää jatkoa eikä muistella pahalla. Ehkä seuraavalla kerralla ymmärrät tietyt asiat paremmin.
Lasten kanssa olin ok kuitenkin. Olin niille ok tyyppi ,mutta tietyissä asioissa en kelvannut. Enemmän olin lapsille isä kuin oikea isä. Sitä tyyppiä ei jälkikasvu kiinnostanu pätkääkään. Teki ohareita koko aika ja keksi selityksiä miksi lapset ei voi nyt taas tulla. Mun 2v aikana lapset kävi isällään 3 kertaa ja 2 kertaa hain ne aikasemmin, kun herralle tuli yhtäkkiä menoa. Menot oli baari ja kaverit. Olin kimpassa kuitenkin 5v exän kanssa.
Ei se aina helppoa ole muuttaa ja elää siellä missä ei arvosteta sitten kuitenkaa. Opin sen, että alle 18v lasten äitien kanssa en jaa elämääni, en edes eri asunnoissa enää. Ei kaikki ole tollasia, mutta en mä sitä riskiä edes halua ottaa. Nyt hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii, kun miehellä on yritys, joka verrattavissa lapseen. Minä hoidan lapset, mies yrityksen. Yhteisiä ei ole tulossa. Varmaan sekin helpottaa että lapset on jo isoja, ei mitään vaippaikäisiä.
Lapsettomissa naisissa miestä aina ennen ilmeisesti pänni se että ne a. haluaa koko ajan huomiota ja yhteistäaikaa b. yhteisiä lapsia. Joten hänelle sopii näin, että lapset on tehty ja mulla on puuhaa meidän parisuhteen ulkopuolellakin. Toki ei sovi kaikille. Ei näissä voi mitään yleistyksiä tehdä suuntaan tai toiseen.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yleensähän yksinhuoltajat pariutuvat lapsettomien miesten kanssa;
Miten niin? Miksi yh-äidit hakeutuvat seurustelemaan nimenomaan lapsettoman miehen kanssa, varsinkin kun heillä itsellään on lapsi?
Ei me mitään hakeuduta. Mutta minulle on kiinnostusta osoittaneet sekä lapselliset että lapsettomat miehet. Niistä sitten olen valinnut itselle sopivimman. Miehen lapsettomuus/ lapset ei ole edes ollut tärkein kriteeri. Satuin vain päätymään sen lapsettoman kanssa yhteen kun se toimi parhaiten.
Hmm, jos tarjoat toiselle ilmaisen asunnon ja maksat vielä kulutkin, niin miettisin kyllä jaksaisinko kuunnella vielä valitusta siitä, että perhe-elämä (johon on itse halunnut muuttaa) onkin raskasta. Samalla rahalla saat parempia miehiä.
Minä seurustelen lapsettoman miehen kanssa, miehellä on omakin asunto olemassa mutta käytännössä asuu meillä.
Minä en enää halua enempää lapsia ja mies ei halua omia lapsia. Minun lasten kanssa tulee erittäin hyvin toimeen.
Meillä on ollut helppoa varmaan siitä syystä, että elämän arvot ja periaatteet ovat hyvin yhteneväisiä. Mieheni on luonani täysin tasavertainen aikuinen. Ei biologinen isä mutta aikuinen, ja aikuisista molemmat päättää asioista. Ei minulla ole ollut halua eikä tarvetta määritellä, miten hän lasten kanssa on. Omana itsenään olo riittää.
Meidän tilanne vaikuttaa lukemani perusteella harvinaiselta, kun mitään isompaa kitkaa ei ole. Mieheni on rauhallinen ja kärsivällinen luonne ja lähtökohtaisesti ystävällinen kaikille.
Olen sanonut, etten todellakaan pahastu jos haluaa välillä ns. vetää henkeä kotonaan mutta ei ole tullut sellaista.
Enemmän ehkä onkin niin päin, että minulla on eniten totuttelua tilanteeseen, etten hoida kaikkea itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettoman miehen ei ainakaan kannata seurustella yyhoon kanssa. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman miehen ei ainakaan kannata seurustella yyhoon kanssa. 🤗
Miksi ei? Jos on rakkautta molemmin puolin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No parempi toki olisi että lapselliset tapailisivat toisiaan, ja lapsettomat toisiaan. Kaikki pääsisivät helpommalla!
Sehän vasta vaikeaa onkin! Pitää sumplia tuplasti jotain hoitovuoroja ja hakemisia. Itse en ainakaan halua lapsellista miestä, omissa lapsissa on jo riittävästi tekemistä. Olen tosin aina seurustellut lapsettomien miesten kanssa, joten varsinaista kokemusta ei ole.
Ei lapseton mies halua käytettyä vitttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskusteltu on, mutta ei olla saatu mitään järkevää päätettyä.
Mies valittaa, mutta ei kuulemma ainakaan tässä vaiheessa halua eroa. Eli tämä on jotakin löyhässä hirressä roikkumista sitä eroa odotellessa.Ap
Mitä jos keskittyisitte siihen, mikä arjessa on niin raskasta ja yrittäisitte muuttaa sitä arkea helpommaksi ja toimivammaksi? Madaltakaa rimaa ja vähentäkää velvollisuuksianne tms. Ja miksi pitäisi siivota niin usein yms.
Miksi lapseton mies olisi kuin lottovoitto?