Miksi olemme niin ylipainoinen kansa?

Suomalaiset syövät liikaa ja väärin ja liikkuvat liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset syövät liikaa ja väärin ja liikkuvat liian vähän.

Se on selvä. Se on sellainen epidemia, että sen on jo pakko liittyä kulttuuriinkin jotenkin. On ihan mielenkiintoista pohtia, miten kulttuurista on tullut tällainen, ja miksi siitä ei juuri puhuta. On helppo ruotia yksilöiden huonoja tottumuksia, mutta vaikeampaa nähdä se kokonaiskuva.

Ap

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Mainonta, pakkauskoot, elintarvikkeiden laatu, kauppojen tarjouksissa yleensä suurin osa on juuri näitä lihottavia elintarvikkeita, nautinnonhalu, sokeririippuvuus, liian vähäinen liikunta. Mä kuulun siihen sukupolveen, jonka oli aina pakko syödä lautanen tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla oli nälänhätä. Tästä jäi alitajuntaan malli, että ruokaa ei saa heittää roskikseen. Nykyisin ollaan jälleen samaa mieltä eli ruokaa ei saa heittää roskikseen, mutta eri syystä. 

Olen itse 54/170, omasta mielestäni en lähelläkään erityisen laihaa. Painoindeksi normaali. Silti jatkuvasti mulle hoetaan "syötkö sä ikinä mitään, söisit enemmän". Oikeasti syön joka päivä 2000-2500kcal. Yleensä nämä syömiseen yllyttävät ovat itse ylipainoisia tai lähellä sitä. Turhauttavaa.

Tuli vielä mieleeni, että nykyisin kun ajetaan kerran viikossa autolla markettiin, tuleeko silloin ostettua ikäänkuin varmuuden vuoksi enemmän ruokaa kuin oikeasti tarvitsisi? 

Nro 4

Asun keskieurooppalaisessa maassa ja täältä puuttuu kaupoista lähes kokonaan einekset ja makeiset. Eineshylly on metrin mittainen, siinä on paria keittoa ja joku perunamuusiannos. Karkkihyllystä löytyy suklaata ja muutamaa erilaista hedelmäkarkkia. Siinä se. Ylipainoisia näkyy katukuvassa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Järkytyn joka kerta kun Suomessa käydessäni näen ne Citymarkettien ja Prismojen eines- ja karkkiKÄYTÄVÄT.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Voitko perustella vähän tätä ajatuskulkua? Mitä tarkoitat?

Terve lopputulos ei sillä ainakaan ole. Kansan lihominen on myös todella uusi ja nopeasti tapahtunut ilmiö, ja huolestuttavinta musta on lapsilihavuuden kasvu ja ennuste siitä, että se jatkuu tulevaisuudessakin.

Harva suhtatuu ruokaan polttoaineena. Se on nautintojen lähde, keino stressin hoitamiseen, assosioituu sosiaalisiin tilanteisiin ja vahvistaa sidettä tietynlaiseen yhteiskunnalliseen asemaan/tilanteeseen.

Se, miksi hyväosaiset ovat keskimäärin laihempia, liittyy siihen, ettei ylipaino ole ylemmissä yhteiskuntaluokissa sosiaalisesti hyväksyttyä. Alemmassa keskiluokassa ja työväenluokassa syömiseen suhtaudutaan rennommin. Asenne on "älä pingota, elämässä on muutakuin kuin omien kilojen kyttääminen" tai "miksi olet noin laiha, syötkö koskaan mitään?".

Nykyaikana ihmisten ahdistus ja ongelmat liittyvät myös yhteiskunnallisiin paineisiin. Koska länsimaisessa hyvinvointivaltiossa lähes kaikki saavat perustarpeensa tyydytettyä hyvin, ja ruokaa on saatavilla yllin kyllin, kanavoituu ahdistuksen hoitokin usein syömiseen. Syöminen on perustarve, joka tuottaa ihmiselle mielihyvää. Stressaantuneena ihminen usein syö enemmän ja lihoo herkemmin. Halpa ruoka on myös usein hyvin hiilihydraattipitoista ja vähäkuituista. Sellaisella kyllä lihoo pitkässä juoksussa ainakin niillä perinteisillä suomalaisilla geeneillä, jotka elävät edelleekin siinä ajassa, kun Suomi oli kylmä maa, jossa piti varastoida mahdollisimman paljon energiaa tehokkaasti, jotta pysyisi hengissä.

Syöminen ei ole tavalliselle ihmiselle järjen asia. Se on vahvasti biologinen ja tunnetason asia.

Tämä on vähän off topic, mutta ihmiset kiinnittävät minusta liikaa huomiota siihen, mitä muut ihmiset syövät, ja liian vähän siihen mitä itse syövät.

Minusta on asiatonta huomautella toiselle, että hän syö liian vähän tai liikaa, jos ollaan esimerkiksi yhdessä lounaalla tai istutaan kahvipöydässä. Ja joku hoikka voi tosiaan syödä vaikka miten paljon, ja joku joka on nyt lihava, voi syödä melko vähänkin (mutta tietysti on aiemmin syönyt väärin/liikaa, koska on lihonut).

Minä olen nykyään hyvinkin lihava, ja minusta on kiusallista, miten ihmiset tuijottavat ruoka-annoksiani. Jos syön paljon, virnuillaan tietävästi, jos syön vähän, virnuillaan vielä enemmän; ''ketä toikin kuvittelee huijaavansa''. Ja jos en joskus halua juhlissa ottaa kakkua, joku kommentoi heti, että olenko laihiksella. En ole, ei vain satu tekemään mieli sitä kakkua. Voin kuvitella, että jos laiha henkilö kieltäytyy herkuista, hänellekin voidaan päivitellä, että kyllähän sä nyt kakkua voit ottaa, tarvitset vähän lihaa luiden ympärille! Kummin tahansa, niin todella ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Voitko perustella vähän tätä ajatuskulkua? Mitä tarkoitat?

Terve lopputulos ei sillä ainakaan ole. Kansan lihominen on myös todella uusi ja nopeasti tapahtunut ilmiö, ja huolestuttavinta musta on lapsilihavuuden kasvu ja ennuste siitä, että se jatkuu tulevaisuudessakin.

Sitä tarkoitan, että monissa luonnonkansoissa esiintyy lihomista ja niissä on lievästi ylipainoisia ja lihavia ihmisiä silloin, kun ruokaa on saatavilla tarpeeksi. Miksei kunnolla topattu ihminen voisi olla se normi nykyisen länsimaisen ulkonäkökeskeisen normin sijasta, joka pakottaa terveydenhoitohenkilöstön kitisemään vähänkin löysästä vyötärölinjasta ja luo jättimarkkinat tehottomien tuotteiden valmistajille? Ihan vain kyselen, jottei ketju menisi ihan yksipuoliseksi ihmettelyksi.

Vähän mielenkiintoinen ajatus, että ap on nyt irti ylipainosta, jota vielä alkuvuonna kantoi. Riippuu toki ylipainon syistä. Jos se oli aidosti ylensyönti niin ehkä joo, mutta suurin osa laihtuneista lihoo uudelleen.

Mitä Jumala sanoo?

Mulle ruoka ei ole polttoaine vaan nautinto. Mutta toisin kuin monet, minä omistan vaa'an ja mittanauhan. Peilikuva tunnetusti tuntuu huijaavan ihmisiä. Jos paino nousee eikä halua tinkiä ruuasta, sitten vain harrastamaan hikiliikuntaa ylimääräisten kaloreiden edestä! Ja itselläni siis pitkä matka ylipainoon, joten en koe ruuan pitämistä nautintona ongelmana.

Ylipainoisten ongelmaksi sanoisin ahneus ja laiskuus. Halutaan kaikkea helpolla, mutta ei olla valmiita tekemään töitä ansion eteen.

Missä lihavat eläimet?

Laiskuus keittiössä ja laiskuus liikunnassa. Siinä syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Voitko perustella vähän tätä ajatuskulkua? Mitä tarkoitat?

Terve lopputulos ei sillä ainakaan ole. Kansan lihominen on myös todella uusi ja nopeasti tapahtunut ilmiö, ja huolestuttavinta musta on lapsilihavuuden kasvu ja ennuste siitä, että se jatkuu tulevaisuudessakin.

Sitä tarkoitan, että monissa luonnonkansoissa esiintyy lihomista ja niissä on lievästi ylipainoisia ja lihavia ihmisiä silloin, kun ruokaa on saatavilla tarpeeksi. Miksei kunnolla topattu ihminen voisi olla se normi nykyisen länsimaisen ulkonäkökeskeisen normin sijasta, joka pakottaa terveydenhoitohenkilöstön kitisemään vähänkin löysästä vyötärölinjasta ja luo jättimarkkinat tehottomien tuotteiden valmistajille? Ihan vain kyselen, jottei ketju menisi ihan yksipuoliseksi ihmettelyksi.

Onko Suomella varaa kustantaa ihmisten sairauksia ja työkyvyttömyyttä, joita ylipaino tuo mukanaan?

Musta taas tuntuu että viimeisin asia minkä voit tehdä itsellesi on antaa itsesi lihoa ylipainoiseksi. Asun Helsingissä ja katukuvassa näkyy harvoin lihavaa ihmistä, sellainen pieni paine opetti katsomaan ruokailutottumuksia uudelleen ja miettimään että mitä suuhunsa laittaa ja miten paljon. 

Jos lähes kaiken ruoan valmistaa alusta alkaen itse, tulee ehkä syödyksi vähemmän ja vain ruoka-aikoina. Jos suuri osa ruoasta on sellaista, jonka voi syödä suoraan paketista tai korkeintaan vähän lämmittäen,  tulee luultavasti syödyksi aika tavalla liikaa, kun se on niin helppoa. Kyllä varsinkin viikonloppuisin ovat monien ihmisten kauppakärryt pullollaan juuri tuollasta naposteltavaa, helppoa (lihottavaa) syötävää..

70 - luvulla ihmiset olivat vielä hoikkia. Kyllä se on tämä elintason nousu ja vähentynyt liikkumisen tarve, mikä on pikkuhiljaa lihottanut meidät. Tämän voi jokainen itse todeta vertaamalla 70-luvun kuvia ja filmejä tämän päivän sellaisiin. Kaikkea on saatavilla 24/7 ja se haetaan joko autolla tai tilataan kotiin.