Miksi olemme niin ylipainoinen kansa?

Kun syöt kasvurehulla kasvatettua lihaa, se on omaa kasvurehuasi. Muut mässyttelyt ja juomiset siihen päälke.

Yritetään päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Ns. pullamössösukupolvi.

Alkoholi, tuo kaloripommi, jonka vaikutuksen alaisena sekä darrassakin kaikki suolainen maistuu, on ainoa laillinen huume.

Ennen pidettiin ihmistä laiskana, kun liikkui pyörällä matkat.

Tässä puhutaan vaan ruuasta eikä ollenkaan juomista, lähinnä alkoholi. Absoluuttinen kulutus on noussut vuodesta toiseen ja se kyllä näkyy vyötäröillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Voitko perustella vähän tätä ajatuskulkua? Mitä tarkoitat?

Terve lopputulos ei sillä ainakaan ole. Kansan lihominen on myös todella uusi ja nopeasti tapahtunut ilmiö, ja huolestuttavinta musta on lapsilihavuuden kasvu ja ennuste siitä, että se jatkuu tulevaisuudessakin.

Sitä tarkoitan, että monissa luonnonkansoissa esiintyy lihomista ja niissä on lievästi ylipainoisia ja lihavia ihmisiä silloin, kun ruokaa on saatavilla tarpeeksi. Miksei kunnolla topattu ihminen voisi olla se normi nykyisen länsimaisen ulkonäkökeskeisen normin sijasta, joka pakottaa terveydenhoitohenkilöstön kitisemään vähänkin löysästä vyötärölinjasta ja luo jättimarkkinat tehottomien tuotteiden valmistajille? Ihan vain kyselen, jottei ketju menisi ihan yksipuoliseksi ihmettelyksi.

Onko Suomella varaa kustantaa ihmisten sairauksia ja työkyvyttömyyttä, joita ylipaino tuo mukanaan?

Totta kai on. Katso vaikka, mihin kaikkeen valtiolla on varaa panna miljoonia ja miljardeja lainarahaakin, eikä monikaan päättäjä ja rahansaaja vingu yhtään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän mielenkiintoinen ajatus, että ap on nyt irti ylipainosta, jota vielä alkuvuonna kantoi. Riippuu toki ylipainon syistä. Jos se oli aidosti ylensyönti niin ehkä joo, mutta suurin osa laihtuneista lihoo uudelleen.

Toivon, etten liho uudelleen. Oloni on nyt niin hyvä. Toki mun tapaukseni oli ehkä helppo. Olen suurimman osan eliniästäni ollut lähempänä ali- kuin ylipainoa. Söin vain paljon perunalastuja ja join kaljaa sen lisäksi, että söin normiruokaakin liikaa parin vuoden ajan. Omaksuin exäni ruokailutavat lähinnä, koska muuten tuli valitusta ja kyllähän perunalastuja sitten menee, kun niiden syömisen kerran aloittaa. Mulla ei ollut taakkana elämänmittaisia tottumuksia, paino ei siltikään ollut päässyt mahdottoman korkeaksi, enkä ollut tottunut myöskään ylipainoiseen kehoon. Olo oli vähän turhan vaikea. Seurailen asiaa mielenkiinnolla.

Ap

Ja sitten taas vähän perspektiiviä http://www.hs.fi/tiede/a1459397689499

Kommenteista päätellen monikaan ei oikeasti tiedä ylipainon mekanismeista. Väite "syöminen/lihominen on silkkaa matematiikkaa" oikoo räikeästi fysiologisia faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos se pulskistumiseen johtava ruokakulttuuri onkin juuri normaalia ja tervettä ruokakulttuuria?

Voitko perustella vähän tätä ajatuskulkua? Mitä tarkoitat?

Terve lopputulos ei sillä ainakaan ole. Kansan lihominen on myös todella uusi ja nopeasti tapahtunut ilmiö, ja huolestuttavinta musta on lapsilihavuuden kasvu ja ennuste siitä, että se jatkuu tulevaisuudessakin.

Sitä tarkoitan, että monissa luonnonkansoissa esiintyy lihomista ja niissä on lievästi ylipainoisia ja lihavia ihmisiä silloin, kun ruokaa on saatavilla tarpeeksi. Miksei kunnolla topattu ihminen voisi olla se normi nykyisen länsimaisen ulkonäkökeskeisen normin sijasta, joka pakottaa terveydenhoitohenkilöstön kitisemään vähänkin löysästä vyötärölinjasta ja luo jättimarkkinat tehottomien tuotteiden valmistajille? Ihan vain kyselen, jottei ketju menisi ihan yksipuoliseksi ihmettelyksi.

Allekirjoitan tämän osittain siltä osin, että uskon ihmisillä olevan mekanismi syödä itselleen pienen rasvakerroksen vyötärön ympärille silloin kun on ruokaa tarjolla runsaasti, koska tällainen ympärivuotinen ruoan saanti on ihmiskunnan historiassa ihan ainutlaatuista. Myöskin varsinkin vanhuudessa lievä pullukkuus on käsitykseni mukaan terveempää kuin laihuus. Lisäksi nykyään kytätään todella pahasti ihmisiä, joilla ei ole painonsa puolesta terveyshaittaa (joskus päin vastoin, mainitsemani vanhusesimerkki!), mutta jotka eivät istu kauneusihanteisiin. 

Kuitenkin, merkittävä ylipaino on jo selvästi vakava terveyshaitta. Nykyään jo lapsista löytyy kakkostyypin diabeetikoita, mikä on todella surullista. Jossain mennään tässä syömiskulttuurissa pahasti vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Asun keskieurooppalaisessa maassa ja täältä puuttuu kaupoista lähes kokonaan einekset ja makeiset. Eineshylly on metrin mittainen, siinä on paria keittoa ja joku perunamuusiannos. Karkkihyllystä löytyy suklaata ja muutamaa erilaista hedelmäkarkkia. Siinä se. Ylipainoisia näkyy katukuvassa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Järkytyn joka kerta kun Suomessa käydessäni näen ne Citymarkettien ja Prismojen eines- ja karkkiKÄYTÄVÄT.

Juuri näin. Itse olen paluumuuttanut hiljan usean Keski-Euroopassa vietetyn vuoden jälkeen ja kyllä suomalaisiin jättivalikoimiin on vaikea tottua. Täällä myös paasataan ruuasta ja syömisestä joka paikassa koko ajan. On rasvasotaa ja proteiinisotaa. Maitohyllyt kilometrin mittaisia, ei tahdo löytää ihan tavallista maitoa. Normaalia rahkaa ei taida löytyä lainkaan, on vain nollaprosenttista hapanta litkua tai jotain proteiinisotkua. Ainoan syötävän jugurtin olen löytänyt Lidlistä - citymarkettien jne. jättivalikoimista huolimatta.

Ei tämä nyt sentään pelkästä liikasyömisestä johdu. Toisella vaan ravinto imeytyy paremmin, toisilla suora putki. Meitä on jokasuhteessa moneksi, sairauksinemme

ja lääkityksinemme. Ei meitä niin yksioikoisesti voi verrata.💩

Katsokaas paljonko kaikkeen on lisätty sokeria! Piltitkin jotain 10% sokrua. Tämä on aika uusi ilmiö missä ihmiset syövät isot määrät sokeria. Luonnotonta. Ja suuri osa ruuasta on myös viljoja jotka myös lihottavat. Ns pullamössö.

Teollinen ruokatuotanto on syy siihen miks ihmiset paisuu.

Vierailija kirjoitti:

Yritetään päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Ns. pullamössösukupolvi.

Toisin sanoen ei suostuta porvarin orjiksi millän tahansa haista vittu -ehdoilla.

Olisko sillä tekemistä asian kanssa että jos nainen sanoo laihduttavansa niin suku ja ystävät alkavat kilvan kiljumaa että et ole kyllä yhtään lihava , älä nyt hölmöile ja työntävät kaksin käsin herkkuja kahvipöydissä ja keksivät vaikka mitä että saisivat toisen hairahtumaan syömään. Pahin on monella naisella ona äiti joka sanoo että no sinä nyt olet vain vähän muodokkaampi/isoluisempi ja että meidän suvussa nyt ollaan vähän muhkumpia ei sille VOI tehdä mitään kun sinä mussukka olet lapsesta asti ollu tuollainen (itse on viattoman lapsen syöttänyt ylioainoiseksi) yms yms yms

Vierailija kirjoitti:

Onko meillä tosiaan jokin lihomiskulttuuri? Monilla tuntuu olevan ruokaan hieman epäterve suhde ja monen käsitys normaalista ruokarutiinista on sellainen, että se johtaa lihomiseen. Ruokaa on kaikkialla, mainoksia on kaikkialla ja terveellinen syöminen tuntuu monista äärimmäisen vaikealta. Syömme aivan liikaa lihaa, sokeria ja ties mitä. Samaan aikaan mainostajat ratsastavat paisuvan kansan huonolla itsetunnolla. Harva kuitenkaan haluaa olla ylipainoinen.

Olin itse vuoden alussa ylipainoinen. Olen huomannut, että ympäristö tosiaankin kannustaa syömään liikaa. Kyläillessä olisi syötävä, entisessä parisuhteessani kumppanin kanssa tuli riitoja, koska hänen mielestään söin liian vähän (lihoimme kuitenkin molemmat tasaista tahtia), normaalipainoista saatetaan sanoa liian laihaksi, kaikkialla on ruokaa ja liikaa kaloreita. Uskotaan, ettei terveellinen ruoka lihota, vaikka sitä söisi kuinka. Emme elä enää pula-aikaa, mutta kulttuuri on osittain jotenkin jämähtänyt siihen.

En halua syyllistää ketään, enkä edes pidä ylipainoa esteettisesti epämiellyttävänä. Olen vain näitä pohdiskellut laihduttaessani. Vielä enemmän, kun lakkasin syömästä eläinperäisiä tuotteita ja olen päässyt katselemaan ruokakulttuuria ikäänkuin ulkopuolelta (mulle ei enää ole niin helposti tarjolla samoja mättöjä kuin ennen, eikä mulle ole tarjottavia).

Tähän liittyy myös haitallisia sukupuolistereotyyppejä etenkin miehiä kohtaan. Kunnon mies ei syö salaattia, miehen pitää syödä paljon, kasvisruoka ei voi riittää koskaan. Jos heteropariskunta tilaa salaatin ja hampurilaisaterian, salaatin oletetaan ilman muuta menevän sille naiselle. Kasvissyönti on vähän "homoa". Laihdutuskin näyttää olevan enemmän naisten juttu. Terveellinen syöminen menee vähän sosiaalisia normeja vastaan, ellei sitten ole joku lihaksikas himourheilija.

Emme ole "me". Kukin on mitä haluaa. Kieltäydyn olemasta aloittajan kanssa kollektiivisesti yhtään mitään. Piste.

Lihavia eläimiä on ainoastaan ihmisten lemmikkeinä tai tehotuotantotehtaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko meillä tosiaan jokin lihomiskulttuuri? Monilla tuntuu olevan ruokaan hieman epäterve suhde ja monen käsitys normaalista ruokarutiinista on sellainen, että se johtaa lihomiseen. Ruokaa on kaikkialla, mainoksia on kaikkialla ja terveellinen syöminen tuntuu monista äärimmäisen vaikealta. Syömme aivan liikaa lihaa, sokeria ja ties mitä. Samaan aikaan mainostajat ratsastavat paisuvan kansan huonolla itsetunnolla. Harva kuitenkaan haluaa olla ylipainoinen.

Olin itse vuoden alussa ylipainoinen. Olen huomannut, että ympäristö tosiaankin kannustaa syömään liikaa. Kyläillessä olisi syötävä, entisessä parisuhteessani kumppanin kanssa tuli riitoja, koska hänen mielestään söin liian vähän (lihoimme kuitenkin molemmat tasaista tahtia), normaalipainoista saatetaan sanoa liian laihaksi, kaikkialla on ruokaa ja liikaa kaloreita. Uskotaan, ettei terveellinen ruoka lihota, vaikka sitä söisi kuinka. Emme elä enää pula-aikaa, mutta kulttuuri on osittain jotenkin jämähtänyt siihen.

En halua syyllistää ketään, enkä edes pidä ylipainoa esteettisesti epämiellyttävänä. Olen vain näitä pohdiskellut laihduttaessani. Vielä enemmän, kun lakkasin syömästä eläinperäisiä tuotteita ja olen päässyt katselemaan ruokakulttuuria ikäänkuin ulkopuolelta (mulle ei enää ole niin helposti tarjolla samoja mättöjä kuin ennen, eikä mulle ole tarjottavia).

Tähän liittyy myös haitallisia sukupuolistereotyyppejä etenkin miehiä kohtaan. Kunnon mies ei syö salaattia, miehen pitää syödä paljon, kasvisruoka ei voi riittää koskaan. Jos heteropariskunta tilaa salaatin ja hampurilaisaterian, salaatin oletetaan ilman muuta menevän sille naiselle. Kasvissyönti on vähän "homoa". Laihdutuskin näyttää olevan enemmän naisten juttu. Terveellinen syöminen menee vähän sosiaalisia normeja vastaan, ellei sitten ole joku lihaksikas himourheilija.

Emme ole "me". Kukin on mitä haluaa. Kieltäydyn olemasta aloittajan kanssa kollektiivisesti yhtään mitään. Piste.

You will be assimilated. Resistance is futile.

Ruoka on hyvää ja yritetään syödä itsemme rantakuntoon pizzalla ja tuplalihakebabilla + pitää Jutan ja muidenkin laihdutusohjelmiin saada ihmisiä.

Ja mitä eikö lihapiirakka,pizzat, kebabit & muut grilli ja pikamätöt ole kevyttä & terveellistä

Kulttuuri sallii ylipainon. Maissa, joissa lihavuuteen suhtaudutaan tylymmin, esim. Japani, Ranska jne. on myös vähemmän ylipainoisia. Joskin sielläkin lihavuus on yleistymään päin, ainoastaan harvinaisempaa edelleen. Ihminen ei kuitenkaan vaan mystisesti liho vaan siihen vaaditaan kaloriylimäärää yhdistettynä vääränlaiseen ruokavalioon ja ennen kaikkea jatkuvuuteen.