Lue keskustelun säännöt.
Koukussa leikkimiseen
06.09.2016 |
Mä oon 20-vuotias tyttö, yleisesti ottaen ihan normaali mutta nyt mulle on tullut erikoinen ongelma. Eli pengottiin tuossa kesällä mun kaverin kanssa vanhoja tavaroita, ja löydettiin paljon ikiaikaisia pokemon-leluja. Käytiin sit vähän läpällä leikkimään niillä, mutta se olikin tosi rentouttavaa ja aikaa hurahti pari tuntia. Jäätiin ihan koukkuun siihen, ja nyt ollaan leikitty pari kertaa viikossa. Ollaan puhuttu että pitäis lopettaa mutta ei pystytä kun mikään ei auta stressiin yhtä tehokkaasti. Nyt ootan melkein joka päivä että pääsis taas leikkimään ja oon alkanu katella kauppojen leluosastoilta leluja mitä haluisin ostaa. Tää on ihan kauheeta, ku oon aina pitänyt itseäni normaalina eikä mulla oo ikinä ollu mitään isompia mt-ongelmia. Pelottaa että kohta peuhataan jo kaverin kanssa lattialla tutit suussa. Ahdistaa kovasti. Onko kenelläkään mitään samantyylisiä kokemuksia tai neuvoja mitä pitäis tehdä. Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Haluisiko ap joskus kertoa tarkemmin miten päädyitte leikkimään ystäväsi kanssa ja innostuitte siitä noinkin paljon? :) kiinnostaisi tietää, kun ei tuota kuiteskaan ihan jokaiselle tapahdu. Vaikutat muuten tosi upeelta tyypiltä <3
-m24
Mäki haluisin kuulla :) ap vaikuttaa niin aidolta ja mukavalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkisin ittekkii vielä jos osaisin. antakaa tytöt mennä vaan, se ei haittaa kettään :p
vähän outoo kyllä, itte lopetin leikit jo joskus 11v:nä. mut jokanen saa tehä mitä tykkää, eikä kenenkää pitäis ilkeillä tollasen takia.
Eikös ainakin ulkomailla jotkut vlogaajat kuvaa ihan leikkivideoita mitä ihmiset katsoo? Ehkä oottekii uuden muotiharrastuksen edelläkävijöitä ;)
ap onks sulla poikaystävää ja jos on niin miten se suhtautuu tuohon leikkimiseen? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluisiko ap joskus kertoa tarkemmin miten päädyitte leikkimään ystäväsi kanssa ja innostuitte siitä noinkin paljon? :) kiinnostaisi tietää, kun ei tuota kuiteskaan ihan jokaiselle tapahdu. Vaikutat muuten tosi upeelta tyypiltä <3
-m24
Noo ei siinä mitään kauheen hienoa taustatarinaa oo :3 Tosiaan kesällä tongittiin yhdessä mun vanhoja tavaroita ku etittiin kai jotai valokuva-albumia. Siinä löyty sit aika paljon leluja ja ne tuli levitettyä sängylle. Sitte alettii muistella vanhoja leikkejä ja ihailtii niitä leluja samalla. Alettiin sit ihan vitsillä leikkiä uusiks jotain vanhoja leikkejä. Aluks se oli sellasta "ihan läpällä" touhua et naurettiin vaa kokoaja mut siihen leikkiin uppoutu yllättävän nopeesti. Sit jossai vaiheessa vaa tajuttii et oltii leikitty vaik kuinka pitkää ja kehitetty tosi hienoja hahmoja ja tarinoita. Kysyin sit parin päivän päästä mun kaverilta et haluisko se leikkiä joskus muulloinkii ja siitä asti ollaa leikitty aina välillä :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
ap onks sulla poikaystävää ja jos on niin miten se suhtautuu tuohon leikkimiseen? :)
En seurustele täl hetkellä :) Vaikee olis kuvitella että oisin semmosen tyypin kanssa joka ei ymmärtäis tällasta, tykkään muutenkii aika erikoisista/lapsellisista jutuista nii ei siitä varmaa tulis sit mitään
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
söpöyden maailmanennätys on aika lähellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
söpöyden maailmanennätys on aika lähellä...
pikemminkin myötähäpeän
Niin. Sinun kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluisiko ap joskus kertoa tarkemmin miten päädyitte leikkimään ystäväsi kanssa ja innostuitte siitä noinkin paljon? :) kiinnostaisi tietää, kun ei tuota kuiteskaan ihan jokaiselle tapahdu. Vaikutat muuten tosi upeelta tyypiltä <3
-m24
Noo ei siinä mitään kauheen hienoa taustatarinaa oo :3 Tosiaan kesällä tongittiin yhdessä mun vanhoja tavaroita ku etittiin kai jotai valokuva-albumia. Siinä löyty sit aika paljon leluja ja ne tuli levitettyä sängylle. Sitte alettii muistella vanhoja leikkejä ja ihailtii niitä leluja samalla. Alettiin sit ihan vitsillä leikkiä uusiks jotain vanhoja leikkejä. Aluks se oli sellasta "ihan läpällä" touhua et naurettiin vaa kokoaja mut siihen leikkiin uppoutu yllättävän nopeesti. Sit jossai vaiheessa vaa tajuttii et oltii leikitty vaik kuinka pitkää ja kehitetty tosi hienoja hahmoja ja tarinoita. Kysyin sit parin päivän päästä mun kaverilta et haluisko se leikkiä joskus muulloinkii ja siitä asti ollaa leikitty aina välillä :)
-ap
Respect
Mä en leiki, mutta pitää tunnustaa, että joskus stressaantuneena saatan huomaamattani imeä peukaloani. kai se jonkun laista taantumaa sitten on. tuo sun juttusi ei kuulosta mitenkään pahalta, en siis huolestuisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina tykännyt leluista, etenkin noista pienistä muovieläimistä ja pehmoleluista. Leikinkin niillä jotain 15-vuotiaaksi asti.
Omien lasteni kanssa en jaksanut silleen oikeesti leikkiä, mutta istuin toki nukkien kahvikutsuilla ja rakentelin maatilaneläimille aitauksia. Palapeleistä ja legoista oon kyllä pitänyt aina. Nyt sitten kun lapset on jo niin isoja, etteivät leiki enää, mä olen tykästynyt ihan kauheesti noihin pieniin eläinhahmoihin. Ja tykkään käydä esim. lelukirppiksillä yms. Otan välillä kierrätyskeskusten ilmaislaareista mukaani pehmoeläimiä ja muovinukkeja. Pesen ne ja harjaan hiukset - ja palautan sit ilmaislaariin. Aattelen, ettei ne sitten menis roskiin, vaan löytäisivät uuden kodin.
Varmaan vaikuttaa monien mielestä ihan pimeeltä toiminnalta. Ihan sama mulle, riittää kun saan siitä itse hyvän mielen, ehkä joku lapsikin saa;-)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina tykännyt leluista, etenkin noista pienistä muovieläimistä ja pehmoleluista. Leikinkin niillä jotain 15-vuotiaaksi asti.
Omien lasteni kanssa en jaksanut silleen oikeesti leikkiä, mutta istuin toki nukkien kahvikutsuilla ja rakentelin maatilaneläimille aitauksia. Palapeleistä ja legoista oon kyllä pitänyt aina. Nyt sitten kun lapset on jo niin isoja, etteivät leiki enää, mä olen tykästynyt ihan kauheesti noihin pieniin eläinhahmoihin. Ja tykkään käydä esim. lelukirppiksillä yms. Otan välillä kierrätyskeskusten ilmaislaareista mukaani pehmoeläimiä ja muovinukkeja. Pesen ne ja harjaan hiukset - ja palautan sit ilmaislaariin. Aattelen, ettei ne sitten menis roskiin, vaan löytäisivät uuden kodin.
Varmaan vaikuttaa monien mielestä ihan pimeeltä toiminnalta. Ihan sama mulle, riittää kun saan siitä itse hyvän mielen, ehkä joku lapsikin saa;-)
Tää on aivan ihanaa. Mä keräilen nukkeja, ja tuo sai hymyilemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en leiki, mutta pitää tunnustaa, että joskus stressaantuneena saatan huomaamattani imeä peukaloani. kai se jonkun laista taantumaa sitten on. tuo sun juttusi ei kuulosta mitenkään pahalta, en siis huolestuisi
mulla sama. onneksi tuota käy vaan kotona :D
Vierailija kirjoitti:
Eikös ainakin ulkomailla jotkut vlogaajat kuvaa ihan leikkivideoita mitä ihmiset katsoo? Ehkä oottekii uuden muotiharrastuksen edelläkävijöitä ;)
olis kyllä hauskaa kattoa suomalaisia leikkivideoita :) Ap alkaa kuvaamaan? ;)
Ei oo todellista :D jotkut nuoret miehet kuolaa aloittajan perään vaikka tietää siitä vain että se leikkii. nyt hei oikeesti
Hei ap mitä opiskelet? :) Toivottavasti jotain missä tuollaisesta luovuudesta ja lapsenmielisyydestä on apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ainakin ulkomailla jotkut vlogaajat kuvaa ihan leikkivideoita mitä ihmiset katsoo? Ehkä oottekii uuden muotiharrastuksen edelläkävijöitä ;)
olis kyllä hauskaa kattoa suomalaisia leikkivideoita :) Ap alkaa kuvaamaan? ;)
Haha :D Multa katoais kyl ihan kokonaa se leikkimisen ilo jos pitäis samalla miettii kameraa. Leikin vaa itteäni varten :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Hei ap mitä opiskelet? :) Toivottavasti jotain missä tuollaisesta luovuudesta ja lapsenmielisyydestä on apua
Itseasias opiskelen matikkaa mut se vaatii oikeesti tosi paljon luovuutta. Leikkimisen jälkeen tulee aika paljon sellasia ahaa-elämyksiä jos on miettiny pitkää jotaa tehtävää :)
(luin vain aloituksen)
Me tarvitsemme omat hupsutuksemme. Silloin kun ei vahingoita ketään, niin anti mennä!
Aikuiset varsinkin tarvii stressin poistoa. Sitä kautta olen alkanut ymmärtämään aasialaisia (korea ja japani) paremmin. He ovat outofthisworld toisinaan, että VAU! :)
Suomalaisilla on alkoholi.