Lue keskustelun säännöt.
Koukussa leikkimiseen
06.09.2016 |
Mä oon 20-vuotias tyttö, yleisesti ottaen ihan normaali mutta nyt mulle on tullut erikoinen ongelma. Eli pengottiin tuossa kesällä mun kaverin kanssa vanhoja tavaroita, ja löydettiin paljon ikiaikaisia pokemon-leluja. Käytiin sit vähän läpällä leikkimään niillä, mutta se olikin tosi rentouttavaa ja aikaa hurahti pari tuntia. Jäätiin ihan koukkuun siihen, ja nyt ollaan leikitty pari kertaa viikossa. Ollaan puhuttu että pitäis lopettaa mutta ei pystytä kun mikään ei auta stressiin yhtä tehokkaasti. Nyt ootan melkein joka päivä että pääsis taas leikkimään ja oon alkanu katella kauppojen leluosastoilta leluja mitä haluisin ostaa. Tää on ihan kauheeta, ku oon aina pitänyt itseäni normaalina eikä mulla oo ikinä ollu mitään isompia mt-ongelmia. Pelottaa että kohta peuhataan jo kaverin kanssa lattialla tutit suussa. Ahdistaa kovasti. Onko kenelläkään mitään samantyylisiä kokemuksia tai neuvoja mitä pitäis tehdä. Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (422)
Eihän tuossa ole mitään pahaa jos pysyy kohtuudessa. Paljon parempi keino tuo on purkaa stressiä kuin vaikkapa päihteiden liiallinen käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulos kun kakarat hemmotelslaan piloille lapsina. ei ne kasva koskaan aikuisiksi. minä tein töitä jo 14v:nä eikä ois tullu enää mieleenkää alkaa leikkiä jollain helvetin pokemoneilla!
Oon itsekin välillä käynyt leluosastolla ihastelemassa tarjontaa :D Erityisesti muovieläimet on nykyään paljon hienompia kuin silloin kun itse olin lapsi.... Mutta jotenkin on vain semmoinen tunne, ettei sitä osaa enää heittäytyä leikkimään niinkuin silloin... Viimeksi olen leikkinyt "läpällä" joskus 15-16-vuotiaana kun kerättiin kaverin kanssa kirpputori tavaraa ja löydettiin vanhat barbit. :)
Mut hyvä jos haluat leikkiä, siitä vaan! :)
T. N25v
Leikkikää menemään vaan! Leikkimisestä ei oo mitään haittaa, päinvastoin. Sehän ei oo mitenkään harvinaista että aikuiset leikkii. Kaikki larppaukset ym.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulos kun kakarat hemmotelslaan piloille lapsina. ei ne kasva koskaan aikuisiksi. minä tein töitä jo 14v:nä eikä ois tullu enää mieleenkää alkaa leikkiä jollain helvetin pokemoneilla!
Inhottaa tämmönen vittuilu. Kyllä minäkin oon töitä tehnyt ja opiskellut ahkerasti. Lomaa en ole pitänyt neljään vuoteen paria viikkoa enempää eli en ole mikään kermaperse. Ja tuskin sekään on ihan ennenkuulumatonta et aikuiseksi kasvaminen ahdistaa joskus 20-vuotiasta. Löysin tosiaan tuon leikkimisen ihan vahingossa ja toivoin siitä asiallisia mielipiteitä. Mistä sinäkään voit tietää kuinka lapsellinen/aikuismainen mä muuten olen. Omasta mielestäni oon iha perus.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkikää menemään vaan! Leikkimisestä ei oo mitään haittaa, päinvastoin. Sehän ei oo mitenkään harvinaista että aikuiset leikkii. Kaikki larppaukset ym.
Kaiken lisäksi nykyiset aikuiset ovat sitä sukupolvea, joka ei lakannut pelaamasta videopelejä vaikka kasvoi aikuiseksi.
Nanao kirjoitti:
Oon itsekin välillä käynyt leluosastolla ihastelemassa tarjontaa :D Erityisesti muovieläimet on nykyään paljon hienompia kuin silloin kun itse olin lapsi.... Mutta jotenkin on vain semmoinen tunne, ettei sitä osaa enää heittäytyä leikkimään niinkuin silloin... Viimeksi olen leikkinyt "läpällä" joskus 15-16-vuotiaana kun kerättiin kaverin kanssa kirpputori tavaraa ja löydettiin vanhat barbit. :)
Mut hyvä jos haluat leikkiä, siitä vaan! :)
T. N25v
Voi kiitos :) Hitsi että tuli hyvä mieli sun kommentista. Ehkä tää on sit kuitenkii ihan normaalia. Tosi kivaa syksyä sulle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkös ap, että leikkiminen oli ennen aikuisten normaalia toimintaa.
Eli aikuisilla oli keskenään seuraleikkejä kutsuillaan ohjelmanumerona joskus kauan sitten. Ei ilmeisesti leluilla vaan tyyliin "laiva on lastattu".
Ja leikkiväthän vanhukset vanhainkodissa edelleen seuraleikkejä.
Minä leikin mielelläni lapseni kanssa littlest pet shopeill ja schleizeilla. Harmi vaan, kun hän lopetti sen kutosluokalla.
On kyllä erikoista että jotkut tulee näinkin symppis keskusteluun kylvämään pahaa mieltä. Ite en leiki, mutta esim. pokemon go:hun oon ihan hulluna. Söpöä että joku uskaltaa leikkiä vähän vanhempanakin.
-p18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkös ap, että leikkiminen oli ennen aikuisten normaalia toimintaa.
Eli aikuisilla oli keskenään seuraleikkejä kutsuillaan ohjelmanumerona joskus kauan sitten. Ei ilmeisesti leluilla vaan tyyliin "laiva on lastattu".
Ja leikkiväthän vanhukset vanhainkodissa edelleen seuraleikkejä.
Minä leikin mielelläni lapseni kanssa littlest pet shopeill ja schleizeilla. Harmi vaan, kun hän lopetti sen kutosluokalla.
Okei, en tiennykään. Ehkä mulla on niin tylsät vanhemmat et oon ajatellu että mielikuvituksen pitäisi lentää roskiin heti kun täyttää 18. Kiva että sä oot jaksanut leikkiä lapsesi kanssa, mun vanhemmat ei leikkiny mun kanssa melkei ikinä. Ja nuo littlest pet shopit on kyl hurjan suloisia :)
-ap
Olen sinulle kateellinen :( Itse en osaa enää leikkiä leluilla. Joskus 13 v huomasin, että se ei enää vaan onnistunut, tuntui teennäiseltä ja vaikealta. Muistan vielä sen menetyksen tunteen.
Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö mä edelleen näin kolmekymppisenä leikkisi: pelaan videopeleja ja lautapelejä, kirjoittelen pieniä juttuja omaksi ilokseni, haaveilen, luen. Mun mielestä kaikki, missä käytetään mielikuvitusta tai upotaan mielikuvitusmaailmaan on leikkimistä, eli lähes kaikki ihmiset leikkii vauvasta vaariin :)
Miksi se olisi väärin, jos sinulla on mukana ihan fyysisiä leluja?
Heitteleehän moni frisbeetäkin tai potkii/lyö palloa, ja sen ympärillä on vääntämällä väännetty urheilulaji, ettei vaan tarvitse myöntää että kyse on leikkimisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista :) Ehkä mä vähän ylireagoin koko juttuun ja sit ahdistuin kun koitin väkisin lopettaa eikä se onnistunukaan. Nyt on jo paljon parempi mieli eikä leikkiminen tunnu mitenkää väärältä. Linkkaan tän ketjun mun kaverillekin.
-ap
Olisi kyllä aikamoinen näky kun pari 20v tyttöä leikkii ihan fiiliksissä pokemoneilla :D ei siis pahalla, mutta tosi vaikea vain kuvitella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi väärin, jos sinulla on mukana ihan fyysisiä leluja?
.
Nuo fyysiset lelut ovat varmaan monelle tabu, koska ne yhdistetään niin vahvasti lapsuuteen. Viestisi oli täyttä asiaa, itse harrastan frisbee-golfia ja innostun pelin lomassa ihan samaan tapaan kuin lapsuuden leikeissä. Arki olisi todella puuduttavaa ilman pientä peliä/leikkiä, oli se sitten frisbeen heittelyä, pleikkarin hakkaamista tai pokemoneilla leikkimistä.
Pakko kysyä ihan uteliaisuudesa aloittajalta että minkälaisia leikkejä te leikitte? 8)
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä ihan uteliaisuudesa aloittajalta että minkälaisia leikkejä te leikitte? 8)
No siis aika samanlaisia ku leikittiin joskus lapsena x) Eli meil on muutama pokemon ja pari pikkukoiraa, ja sit niillä on kaikilla omat luonteet ja äänet. Sit ne seikkailee ja kohtaa kaikkia ongelmia mistä ne selviää yhessä. Okei kuulostaa iha älyttömän lapselliselt tällei kirjotettuna mut on tosi kivaa ja rentouttavaa :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä ihan uteliaisuudesa aloittajalta että minkälaisia leikkejä te leikitte? 8)
No siis aika samanlaisia ku leikittiin joskus lapsena x) Eli meil on muutama pokemon ja pari pikkukoiraa, ja sit niillä on kaikilla omat luonteet ja äänet. Sit ne seikkailee ja kohtaa kaikkia ongelmia mistä ne selviää yhessä. Okei kuulostaa iha älyttömän lapselliselt tällei kirjotettuna mut on tosi kivaa ja rentouttavaa :)
-ap
...ja teitä ei pidetä yhtään outoina?
Vierailija kirjoitti:
Saisinko tulla katsomaan leikkimistänne? Otan talouspaperirullan mukaan. M45
Yhhh :/
Vierailija kirjoitti:
...ja teitä ei pidetä yhtään outoina?
No ei me missään kauppakeskusten auloissa leikitä vaan kotona. Kyllä meitä kai ihan suht normaaleina pidetään :)
-ap
Leiki jos huvittaa. Mitä haittaa?