Lue keskustelun säännöt.
Lasten koulu harrastukset ja kaveripäivät.
05.09.2016 |
Miten teillä nämä on järjestetty? Meillä on vanhin tyttö lukion ekalla, nuorempi tyttö alakoulun viidennellä ja poika aloitti seiskalla.
Kaikki lapset saavat harrastaa enintään kahta valitsemaansa harrastusta. Vanhin tyttö ratsastaa ja soittaa pianoa, poika on tällä hetkellä vain meripartiossa, koska haluaa satsata koulunkäyntiin, ja nuorin tytär pelaa jalkapalloa ja käy 4h-kerhossa.
Läksyjä lapset tekevät 2-3 tuntia päivässä, mukaanlukien kokeisiin valmistautumisen. Läksyjen ja harrastusten (jotka vievät pojalla yhden arki-illan ja lauantaipäivän, tytöillä 3-4 iltaa tai iltapäivää viikossa) lisäksi lapsilla on yksi kaveri-ilta arkisin ja viikonlopulla yksi ilta tai iltapäivä. Perheelle jää yhteistä aikaa pari iltaa viikolla ja sunnuntait, jolloin pyöräillään, retkeillään luonnossa, laitetaan ruokaa ja katsotaan leffoja tai pelataan. Ylijäävän ajan kukin käyttää kotona haluamallaan tavalla, lähinnä lueskelemalla ja opiskelemalla ylimääräisiä juttuja.
Tämä systeemi on hyvä, perheelle jää tarpeeksi yhteistä aikaa mutta lapset saavat olla myös yksikseen ja lueskella iltaisin. Kaikki ovat oikeita lukutoukkia!
Ainoa miinus, on että lapset eivät juuri ollenkaan osallistu kotitöihin. Mutta kotiäitinä hoidan ne mielellään itsekin.
Miten ajan käyttö muissa perheissä?
Kommentit (74)
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen asteet koulut ovat mitä ovat oppivelvollisuudesta johtuen. Siellä on alueen kakarat samassa liemessä.
Toisen asteen koulutuksessa taas on tehty jakoa jo siinä, että se pahin rupusakki ei lähde edes yrittämään lukioon, mihinkään lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Ikävä ampua tämäkin inttämä alas, mutta se yleinen kummallinen käsitys että "älykäs on niin fiksu, ettei joudu yhtään näkemään vaivaa" ei vaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi kielitaidosta suurin osa menestyksestä on pelkkää harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Siis ihan perslihasta. Harvassa on ne kielinerot, jotka alkaa puhua kielillä pelkästään sillä että he kuulevat kieltä tunnin kerran viikossa.
Omani on huippukoulun yläkoulussa, jossa luokan keskiarvo oli seiskalla 9,5. Ja kyllä se nimenomaan tulee työllä.
Että ihan potaskaa viserrät.
Vierailija kirjoitti:
Se meno ei ole sen laadukkaampaa siellä "paremmassa" lukiossa. Kyllä ne kaikki teinit siellä tekevät juuri sitä mitä teinit tekee.
Ei pidä paikkaansa. Yksi lapsistani oli Ressun lukiossa, ja kyllä siellä keskityttiin tunneilla ihan oikeasti opiskeluun. Mutta ei Ressuun kannata mennä, jos jo yläasteella joutuu ponnistelemaan ja tekemään läksyjä 2-3 tuntia päivässä saadakseen hyviä numeroita. Kyllä siinä tulee äkkiä suru puseroon, kun luokkakaverit pärjäävät paljon paremmin paljon pienemmällä työmäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se meno ei ole sen laadukkaampaa siellä "paremmassa" lukiossa. Kyllä ne kaikki teinit siellä tekevät juuri sitä mitä teinit tekee.
Ei pidä paikkaansa. Yksi lapsistani oli Ressun lukiossa, ja kyllä siellä keskityttiin tunneilla ihan oikeasti opiskeluun. Mutta ei Ressuun kannata mennä, jos jo yläasteella joutuu ponnistelemaan ja tekemään läksyjä 2-3 tuntia päivässä saadakseen hyviä numeroita. Kyllä siinä tulee äkkiä suru puseroon, kun luokkakaverit pärjäävät paljon paremmin paljon pienemmällä työmäärällä.
Tarkoitin juuri sitä, että tuon ikäiset teinit tekevät mitä teinit tekevät, lukiosta riippumatta. Jo se, että valitsee koulutuksekseen lukion on rajaava tekijä häiriköiden osalta.
Tuo on mielestäni aivan totta, että jos jo yläasteella joutuu kovasti tekemään töitä numeroiden eteen, jatko ei välttämättä palkitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Ikävä ampua tämäkin inttämä alas, mutta se yleinen kummallinen käsitys että "älykäs on niin fiksu, ettei joudu yhtään näkemään vaivaa" ei vaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi kielitaidosta suurin osa menestyksestä on pelkkää harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Siis ihan perslihasta. Harvassa on ne kielinerot, jotka alkaa puhua kielillä pelkästään sillä että he kuulevat kieltä tunnin kerran viikossa.
Omani on huippukoulun yläkoulussa, jossa luokan keskiarvo oli seiskalla 9,5. Ja kyllä se nimenomaan tulee työllä.
Että ihan potaskaa viserrät.
Minulla oli itselläni yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo 9,9 ja lapsellani tasan 10. Samat keskiarvot meillä oli myös lukion päättötodistuksissa. Eivät ne hyvät numerot täysin ilman työtä tulleet, mutta ikinä emme yläasteaikana joutuneet tekemään läksyjä yli tuntia päivässä, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Ihan yksittäisiä poikkeuksia saattoi olla, jos oli jokin erityisen suuritöinen tehtävä, mutta ne poikkeukset ovat kyllä laskettavissa korkeintaan kahden käden sormilla.
Kyllä tuossa salaisuus oli nimenomaan se, että kaikki oli niin helppoa, että sen ymmärsi ja se jäi mieleen ensimmäiseltä kuulemalta. Kielten sanoja jouduin kyllä tankkaamaan, mutta kielioppisäännöt olivat naurettavan helppoja ja jäivät mieleen heti. Matematiikan tehtäviä piti kyllä tehdä, mutta ne olivat niin helppoja, että heti tehtävän nähdessäni minulla oli selvä mielikuva siitä, miten se piti ratkaista. Loppu oli vain mekaanista työtä. (Tämä sama piti paikkansa myös lukion pitkässä matematiikassa.)
Ja tällaisia tyyppejä siellä huippulukiossa on runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Ikävä ampua tämäkin inttämä alas, mutta se yleinen kummallinen käsitys että "älykäs on niin fiksu, ettei joudu yhtään näkemään vaivaa" ei vaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi kielitaidosta suurin osa menestyksestä on pelkkää harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Siis ihan perslihasta. Harvassa on ne kielinerot, jotka alkaa puhua kielillä pelkästään sillä että he kuulevat kieltä tunnin kerran viikossa.
Omani on huippukoulun yläkoulussa, jossa luokan keskiarvo oli seiskalla 9,5. Ja kyllä se nimenomaan tulee työllä.
Että ihan potaskaa viserrät.
Minulla oli itselläni yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo 9,9 ja lapsellani tasan 10. Samat keskiarvot meillä oli myös lukion päättötodistuksissa. Eivät ne hyvät numerot täysin ilman työtä tulleet, mutta ikinä emme yläasteaikana joutuneet tekemään läksyjä yli tuntia päivässä, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Ihan yksittäisiä poikkeuksia saattoi olla, jos oli jokin erityisen suuritöinen tehtävä, mutta ne poikkeukset ovat kyllä laskettavissa korkeintaan kahden käden sormilla.
Kyllä tuossa salaisuus oli nimenomaan se, että kaikki oli niin helppoa, että sen ymmärsi ja se jäi mieleen ensimmäiseltä kuulemalta. Kielten sanoja jouduin kyllä tankkaamaan, mutta kielioppisäännöt olivat naurettavan helppoja ja jäivät mieleen heti. Matematiikan tehtäviä piti kyllä tehdä, mutta ne olivat niin helppoja, että heti tehtävän nähdessäni minulla oli selvä mielikuva siitä, miten se piti ratkaista. Loppu oli vain mekaanista työtä. (Tämä sama piti paikkansa myös lukion pitkässä matematiikassa.)
Ja tällaisia tyyppejä siellä huippulukiossa on runsaasti.
Jaa. Minulla on yläkoulun ja lukion aineenopettajan pätevyys ja tämä älykkyyskäsitykseni on ihan suoraa lainausta professori Kirsti Longalta. Mutta hän ei varmaan tiedä mitään... Mitä nyt on tutkinut lasten ja nuorten oppimista 30 vuotta ja rapiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi eskari
Maanantai vapaa ilta/äidin harrastus(lapsi mukana/kaveril/isän kans)
Tiistai vapaa ilta/äiti töissä/lapsi isän kanssa tai kaveril
Keskiviikkona voimistelu/äitillä harrastus(lapsi mukan/isän kans/kaveril)
Torstaina muskari/äitillä lenkki
Perjantai uimahalli koko perheellä iltapäiväl
Lauantaina äidillä työpäivä/ lapsi isän kanssa tai mummulas tai kaveril
Sunnuntai koko perhe vapaalla
Ja eskarin ajan äiti töissä ja isä tekee normi 7-16 työpäivää plus välillä pitkiä aikoja reissutöissä.
Miksi teidän lapset käyttävät noin järkyttävästi aikaa läksyihin? Onko heillä todettuja oppimisvaikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei peruskoulun läksyihin saa millään menemään aikaa tuntikausia! Meillä yläkoulun läksyihin meni pojalta noin 10 minuuttia. Lukiossa sitten jo ihan oikeesti tekikin läksyjä, 1-2 tuntia päivästä riippuen. Nyt on abivuosi menossa, joten kirjoituksiin lukemiseen menee sitten jo jonkin verran aikaa. Koulu sujunut aina hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Ikävä ampua tämäkin inttämä alas, mutta se yleinen kummallinen käsitys että "älykäs on niin fiksu, ettei joudu yhtään näkemään vaivaa" ei vaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi kielitaidosta suurin osa menestyksestä on pelkkää harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Siis ihan perslihasta. Harvassa on ne kielinerot, jotka alkaa puhua kielillä pelkästään sillä että he kuulevat kieltä tunnin kerran viikossa.
Omani on huippukoulun yläkoulussa, jossa luokan keskiarvo oli seiskalla 9,5. Ja kyllä se nimenomaan tulee työllä.
Että ihan potaskaa viserrät.
Minulla oli itselläni yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo 9,9 ja lapsellani tasan 10. Samat keskiarvot meillä oli myös lukion päättötodistuksissa. Eivät ne hyvät numerot täysin ilman työtä tulleet, mutta ikinä emme yläasteaikana joutuneet tekemään läksyjä yli tuntia päivässä, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Ihan yksittäisiä poikkeuksia saattoi olla, jos oli jokin erityisen suuritöinen tehtävä, mutta ne poikkeukset ovat kyllä laskettavissa korkeintaan kahden käden sormilla.
Kyllä tuossa salaisuus oli nimenomaan se, että kaikki oli niin helppoa, että sen ymmärsi ja se jäi mieleen ensimmäiseltä kuulemalta. Kielten sanoja jouduin kyllä tankkaamaan, mutta kielioppisäännöt olivat naurettavan helppoja ja jäivät mieleen heti. Matematiikan tehtäviä piti kyllä tehdä, mutta ne olivat niin helppoja, että heti tehtävän nähdessäni minulla oli selvä mielikuva siitä, miten se piti ratkaista. Loppu oli vain mekaanista työtä. (Tämä sama piti paikkansa myös lukion pitkässä matematiikassa.)
Ja tällaisia tyyppejä siellä huippulukiossa on runsaasti.
Jaa. Minulla on yläkoulun ja lukion aineenopettajan pätevyys ja tämä älykkyyskäsitykseni on ihan suoraa lainausta professori Kirsti Longalta. Mutta hän ei varmaan tiedä mitään... Mitä nyt on tutkinut lasten ja nuorten oppimista 30 vuotta ja rapiat.
Minullakin on opettajan pedagoginen pätevyys ja olen pedagogisiin opintoihin liittyen lukenut mm. Kirsti Longan kirjaa (tai oikeasti kirjaa, joissa Lonka on yhtenä kirjoittajana). Ja huomasin kyllä jo silloin, että selvästikään kirjan kirjoittajilla ei ollut kokemusta siitä, millaista on olla lahjakas oppilas, joka ihan oikeasti ymmärtää kaiken heti ja jolle kaikki on helppoa. Muistan esimerkiksi sen kuinka kirjassa ihmeteltiin, että eräässä tutkimuksessa opiskelijat, joilla oli tutkijoiden mukaan kaikista parhaat oppimisstrategiat, suhtautuivat kaikista negatiivisimmin ryhmätöihin. Tämä oli jäänyt selvästi kirjoittajille epäselväksi eivätkä he keksineet selitystä. Minä olisin voinut kertoa sen heti ihan omien koulukokemusteni pohjalta.
Muistan Longan eräässä haastattelussa kertoneenkin, että hän ei ollut koulussa erityisen hyvä oppilas.
67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippulukioon kannata mennä, jos sinne ei pääse tekemättä yläasteella läksyjä jatkuvasti 2-3 tuntia päivässä. Siellä huippulukiossa menee nimittäin hyvin nopeasti itsetunto, kun suurin osa luokkakavereista on sellaisia, jotka ovat saanet 9,5 keskiarvon tai paremman sillä, että ovat pitäneet korvat auki tunnilla ja käyttäneet läksyihin maksimissaan tunnin päivässä, yleensä selvästi vähemmän (toki silloin saattaa mennä enemmän aikaa, jos seuraavana päivänä on koe). Kun lukiossa sitten läksyjen määrä selvästi lisääntyy ja taso vaikeutuu, ei siinä enää pysy mukana. Tällaisille oppilaalle tavislukio on paljon parempi paikka, kun siellä muutkin ovat suunnilleen samaa tasoa.
Ikävä ampua tämäkin inttämä alas, mutta se yleinen kummallinen käsitys että "älykäs on niin fiksu, ettei joudu yhtään näkemään vaivaa" ei vaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi kielitaidosta suurin osa menestyksestä on pelkkää harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Siis ihan perslihasta. Harvassa on ne kielinerot, jotka alkaa puhua kielillä pelkästään sillä että he kuulevat kieltä tunnin kerran viikossa.
Omani on huippukoulun yläkoulussa, jossa luokan keskiarvo oli seiskalla 9,5. Ja kyllä se nimenomaan tulee työllä.
Että ihan potaskaa viserrät.
Minulla oli itselläni yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo 9,9 ja lapsellani tasan 10. Samat keskiarvot meillä oli myös lukion päättötodistuksissa. Eivät ne hyvät numerot täysin ilman työtä tulleet, mutta ikinä emme yläasteaikana joutuneet tekemään läksyjä yli tuntia päivässä, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Ihan yksittäisiä poikkeuksia saattoi olla, jos oli jokin erityisen suuritöinen tehtävä, mutta ne poikkeukset ovat kyllä laskettavissa korkeintaan kahden käden sormilla.
Kyllä tuossa salaisuus oli nimenomaan se, että kaikki oli niin helppoa, että sen ymmärsi ja se jäi mieleen ensimmäiseltä kuulemalta. Kielten sanoja jouduin kyllä tankkaamaan, mutta kielioppisäännöt olivat naurettavan helppoja ja jäivät mieleen heti. Matematiikan tehtäviä piti kyllä tehdä, mutta ne olivat niin helppoja, että heti tehtävän nähdessäni minulla oli selvä mielikuva siitä, miten se piti ratkaista. Loppu oli vain mekaanista työtä. (Tämä sama piti paikkansa myös lukion pitkässä matematiikassa.)
Ja tällaisia tyyppejä siellä huippulukiossa on runsaasti.
Jaa. Minulla on yläkoulun ja lukion aineenopettajan pätevyys ja tämä älykkyyskäsitykseni on ihan suoraa lainausta professori Kirsti Longalta. Mutta hän ei varmaan tiedä mitään... Mitä nyt on tutkinut lasten ja nuorten oppimista 30 vuotta ja rapiat.
Minullakin on opettajan pedagoginen pätevyys ja olen pedagogisiin opintoihin liittyen lukenut mm. Kirsti Longan kirjaa (tai oikeasti kirjaa, joissa Lonka on yhtenä kirjoittajana). Ja huomasin kyllä jo silloin, että selvästikään kirjan kirjoittajilla ei ollut kokemusta siitä, millaista on olla lahjakas oppilas, joka ihan oikeasti ymmärtää kaiken heti ja jolle kaikki on helppoa. Muistan esimerkiksi sen kuinka kirjassa ihmeteltiin, että eräässä tutkimuksessa opiskelijat, joilla oli tutkijoiden mukaan kaikista parhaat oppimisstrategiat, suhtautuivat kaikista negatiivisimmin ryhmätöihin. Tämä oli jäänyt selvästi kirjoittajille epäselväksi eivätkä he keksineet selitystä. Minä olisin voinut kertoa sen heti ihan omien koulukokemusteni pohjalta.
Muistan Longan eräässä haastattelussa kertoneenkin, että hän ei ollut koulussa erityisen hyvä oppilas.
67
Voi olla. Olen itse sellainen ysin oppilas. Olen monesti huomannut, että jos saan opiskella niiden kympin oppilaiden kanssa, minäkin yllän paljon korkeammalle. Saman olen kyllä huomannut esikoiseni kanssa. Kun se kaikki turha hösä on poissa ja kaikki ympärillä ovat fiksuja, hän yltää ihan mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä läksyjä oikeasti on. Meidän kasiluokkalainen tekee ihan kevyesti vähintään sen kaksi tuntia. Sen lisäksi tälläkin viikolla on kaksi välikoetta. Koko kesä kerättiin kasviota.
Jaa. Mun esikoinen makuutti kirjojaan pöydällä, suhasi läksyt vartissa (tai koulussa välitunnilla). Hieman paransi tahtia lukion kakkosen keväällä silloin näin lukevan, kirjoitti hyvin ja on nyt oikiksessa. Juniori käy nyt lukiota samalla tyylillä. Jos peruskoulun eteen täytyy tehdä noin kauheasti töitä ei kannata haaveillakaan yliopistosta, ei kertakaikkiaan riitä kapasiteetti sinne.
Älä viitsi. Todellakin on. Oma esikoiseni oli huonossa alakoulussa, josta siirtyi hyvään yläkouluun. Koko aika menee nyt oikeaan asiaan, opiskeluun. Opettajat jaksavat ja viitsivät, tunnit etenevät. Siellä edellisessä koulussa oli entisellä luokalla eka luokanvalvoja irtisanoutunut kolmen viikon jälkeen, uusia oli lukuvuoden aikana vielä kolme. Suomen opettajat olivat vaihtuneet kolmeen kertaan.