Itsemurhan tehnyt läheisesi, mitä merkkejä huomasit silloin tai nyt jälkikäteen?

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla en usko että oli ulkoisia merkkejä kun päätös oli hyvin spontaani. Kauan toki mietin asiaa, sekoilin, lääkkeitä ja viinaa ym yhtä typerää.

Olin kuskina sinä iltana (kuulemma, en muista vaikka olin ilm. Selvä), palattuamme jäin juomaan alakertaan olutta ja pyysin kavereitani jäämään seuraksi, mutta halusivat muhinoimaan. Joku vain napsahti päässä, hyppäsin rattiin, ajoin jonkun kilometrin ja olin kääntänyt ratin suoraan linkkuun kohti koivikkoa.

Tässä sitä ollaan, lähinnä osaavien lääkäreiden ja sitkeän ropan ansiosta. Ortopedini, joka kasasi paikkani, kertoi että kuolema oli n. Puolta tuntia vaille.

Nämä kaverini olivat katsoneet ikkunasta kun lähdin ajamaan, eivätkä edes yrittäneet soittaa perään. Se tuskin olisi mitään muuttanut, mutta näin jälkeenpäin tuntuu jotenkin tosi tökeröltä.

Toivon, että kaverisi ovat sairastuneet syöpään tai halvaantuneet.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä kiusaamista, en julkkistenkaan. Vaikka jotkut julkkikset ovat minusta ärsyttäviä, en silti toivo heille pahaa. Minusta esim. Melania Trumpin haukkuminen on erityisen kohtuutonta, kun hän ei ole edes halunnut tuohon asemaan. Mitä jos hän ei jaksaisikaan enää vaan tekisi itsemurhan. Mitähän lehdistöllä olisi silloin kanttia kirjoittaa? Ehkäpä hänen "I don't care" -takkinsa oli osoitettu selän takana pahaa puhuville.

Lehdistö ei välitä kenestäkään mitään. Toivon heille syöpää.

Ex-poikaystäväni kanssa keskustelin jostakin tulevaisuuteen liittyvästä ja hän sanoi minulle lauseen "Mutta sinulla onkin elämä edessä, minulla taas ohi". Hän oli silloin noin 30v. Tuo lause jotenkin paljasti minulle, kuinka synkät hänen ajatuksensa todella olivat. Kenenkään elämä ei ole ohi 30-vuotiaana vaikka olisi tehnyt mitä virheitä, hänkin oli fyysisesti täysin terve mies, mutta masennushan se tuossa puhui. Puolen vuoden sisällä tuosta keskustelusta hän oli jo kuollut, oman käden kautta.

Minun veljeni sanoi ihan suoraan, että aikoo lähteä tästä maailmasta oman käden kautta. Aiemmin hän oli sanonut, että kunpa pääsisi pois kärsimästä. Hän oli kolmekymppinen, vakityössä, oma asunto, hyvin suosittu naisten keskuudessa, komea ja lahjakas, oli ystäviä ja välillä harrastuksia. Harrastukset jäivät aina kun masennus iski, masennus kesti yleensä muutaman kuukauden ja sitä seurasi puolesta vuodesta yli vuoteen kestävä hyvä jakso. Hän kertoi olleensa jo lapsena masentunut ja teini-iästä lähtien oli tuntenut olonsa toivottomaksi, mikään ei tuntunut miltään, eikä tulevaisuudessa ollut mitään mielenkiintoista. Hän haki apua, kävi lääkäreissä, söi kiltisti kaikki määrätyt lääkkeet, kävi terapiassa, yritti jopa tulla uskoon käymällä ahkerasti ensin seurakunnan tilaisuuksissa ja sitten helluntaiseurakunnassa. Mistään ei ollut kestävää apua.

Veljeni ei osannut selittää syytä masennukselleen, eikä syytä kukaan muukaan löytänyt. Meidän suvussa on paljon masennusta ja useampi on yrittänyt itsemurhaa ja veljeni lisäksi yksi on onnistunut, lisäksi on monta alkoholistia ja yksi, joka oli pitkään mielisairaalassa, nykyään avohoidossa. Sukumme on monella tavalla taiteellista ja luovaa, mutta harvempi sitä työkseen tekee. Luulenkin, että masennus on meillä jotenkin yhteydessä siihen, että pitää tehdä jotain muuta työkseen, mihin olisi lahjoja. Minuakin ahdistaa välillä, mutta käytän lähes kaiken vapaa-aikani luovaan toimintaan, niin sen avulla pärjään.

Lopulta veljeni sanoi, että hän lähtee lähipäivinä. Yritin saada häntä hoitoon, soitin lääkärille, mutta lääkäri sanoi, ettei voi tehdä mitään. Sama lääkäri oli määrännyt sitten veljelleni oikein kunnon mömmöt, niillä lähti henki. Meni kyllä luotto lääkäreihin tai sanotaanko, että oli viimeinen niitti siihen luottamukseen. VAikka toki veljeni olisi päivänsä päättänyt joka tapauksessa, jollain muulla konstilla vain. Viimeisinä päivinä veljeni muuttui välinpitämättömäksi kaiken suhteen, eikä esim. vastannut puhelimeen, ei käynyt pesulla, ei syönyt, nukkui vain lääkkeiden voimalla. Tiesin, että hän on tosissaan, mutta en voinut mitään. Elämäni suurin menetys ja kivuliain kokemus. Koskaan ei unhodu se kauhea päivä, kun viestin sain. Olen kuitenkin antanut veljelleni anteeksi, ymmärrän häntä, hän ei vain enää jaksanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirin mielenterveysongelmainen teki itsemurhan. Itsemurhasta en huomannut mitään merkkejä, mutta kyllähän mielenterveysongelmat  pahenivat samana vuonna kun hän teki itsemurhan.  Hän oli vainonharhainen, keskusteli jumalien kanssa, hoitojaksot sairaalassa pitenivät jne.

Olix se kristillinen sairaala?

Ei minusta ainakaan kuulemma mitään huomannut. Olin ihan oma itseni ja toimin normaalisti. Sitten menin kotiin, kirjoitin kirjeen valmiiksi, join pari lasillista hyvää viiniä ja murskasin nesteen sekaan n. 120 erilaista kipu- ja mielialalääkettä.

Kävin sänkyyn makaamaan ja muistan vieläkin sen ihanan, lämpimän uneliaisuuden mikä veti minua puoleensa. Olin aidosti onnellinen.

Heräsin seuraavana päivänä sairaalasta. Silloinen poikaystävä oli tullut luokseni, vaikkei todellakaan pitänyt ja soittanut ambulanssin. Oli kuulemma vartista kiinni etten kuollut.

Tässä sitä ollaan muutama vuosi myöhemmin, ja edelleenkin suren, etten onnistunut. Mikään ei ole muuttunut. Ehkä vielä jonakin päivänä pääsen pois. Oikeaa hetkeä odotellessa.

Tämä elämä on saanut jo kaksi mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ainakaan kuulemma mitään huomannut. Olin ihan oma itseni ja toimin normaalisti. Sitten menin kotiin, kirjoitin kirjeen valmiiksi, join pari lasillista hyvää viiniä ja murskasin nesteen sekaan n. 120 erilaista kipu- ja mielialalääkettä.

Kävin sänkyyn makaamaan ja muistan vieläkin sen ihanan, lämpimän uneliaisuuden mikä veti minua puoleensa. Olin aidosti onnellinen.

Heräsin seuraavana päivänä sairaalasta. Silloinen poikaystävä oli tullut luokseni, vaikkei todellakaan pitänyt ja soittanut ambulanssin. Oli kuulemma vartista kiinni etten kuollut.

Tässä sitä ollaan muutama vuosi myöhemmin, ja edelleenkin suren, etten onnistunut. Mikään ei ole muuttunut. Ehkä vielä jonakin päivänä pääsen pois. Oikeaa hetkeä odotellessa.

Tämä elämä on saanut jo kaksi mahdollisuutta.

Entä vanhempasi ja muut lähisukulaisesi. Jos heitä on, jäävät kärsimään vuoksesi.

Isäni veli teki itsemurhan ja sanotaan nyt, että mitään selviä merkkejä ei näkynyt sitä ennen. Oli kyllä syvästi masentunut, mutta onnistui silti näyttelemään, että käy töissä ja elää suht normaalisti. Missä hän oikeasti kävi silloin kun "oli töissä", ei kukaan tiedä. Ehkä vain ajeli autolla ympäriinsä tai jonnekin syrjempään pohtimaan asioita? Serkkuni ja ystäväni puolestaan ovat sanoneet, että lähtevät joskus oman käden kautta. Kumpikin on kärsinyt kauan masennuksesta, eikä mikään tunnu auttavan.

Alkoi jutella sen tehneistä lämpimään sävyyn.

Rukoilen kaikkien teidän itsemurhaa hautovien puolesta. Älkää tehkö sitä. Olette tärkeitä, arvokkaita sellaisena kuin olette. Jumalan siunausta.

Up

Hyvä keskustelu omalla tapaa.

Yksi näistä sai minut jopa kyynelehtimään, niin hyvin kirjoitettu, että pystyin eläytymään tunteisiin mitä tekstissä kerrottiin.

Kiitos sen jakamisesta, sinä jonka veli valitettavasti päätyi ratkaisuun.

Paljon voimia täällä sinulle ja muille luoville sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Ei siiä varsinaisesta itsemurha-aikeesta mitään nähnyt. Pitemmän aikaa vain joi enemmän, sattui tapaturmia enemmän kännissä, riiteli vaimonsa kanssa. Eikä tarttunut yrityksiin auttaa, eli ei tullut kylään tai liittynyt seuraan, vaikka kuinka kutsuttiin. Viimeisenä päivänä hän oli myös levollinen ja rauhallinen, kävi viimein kylässäkin.

Oma puolisoni selvisi tällaisesta yrityksestä täpärästi tehhoidon avulla. Hänenkään aikeistaan en arvannut mitään, mutta jälkiviisaana voisi sanoa, että kyseisenä iltana hänkin muuttui tyyneksi. Järjesteli pihaa ja kotia kuin siivoillen elämäänsä.

Onko puolisosi tyytyväinen että jäi henkiin? Itsehän en tod.näk haluaisi ketään pelastamaan enää siinä kohtaa.

Selittämätön im halu johtuu bitamiini ja hivenainepuutoksia. Syitä on monia. Syö raskausajan multitabsia. Siitä saa monta mielenterveyttä tukevaa ainetta.

Kannattaa tutkia muitakin valmisteita. Nac ym.

Hyvä ystäväni, parikymppinen nainen joka jättäytyi junan alle vuosikausia sitten. Hänellä oli ulkoisesti asiat kunnossa, oli kaunis ja käsittääkseni myös varakas, eikä kukaan koskaan tiennyt kuinka paha hänen tilanteensa todella oli. Hänelle oli niinsanotusti jaettu huonot kortit elämässä, lapsuus oli rikkinäinen ja miessuhteet menivät alamäkeen kerta toisensa jälkeen. Viimeisen vuoden sisällä hän ei juurikaan ottanut enää itse yhteyttä kehenkään, väitti vain että töissä on kiirettä ja väsyttää eikä pääse sen takia tapaamaan. Joskus kuitenkin näimme ja silloin hän oli pirteä ja nauravainen, sellainen porukan hauskuuttaja hän oli ollut aina. Kunpa olisin jotenkin nähnyt sen roolin taakse. Yhdelle miehelle hän oli viimeisinä viikkoinaan sanonut että nyt on vähän huolia eikä häntä voi auttaa mitenkään, mutta eihän sille miehelle ymmärrettävästi tullut mieleenkään että tilanne olisi ollut niin paha.

Toivottavasti joskus vielä tapaisimme jossain. Ikuisesti sinua kaivaten H <3

Jälkikäteen ehkä selkein merkki oli se, että se oli kuollu.

Silloin kannattaa hälytyskellojen soida jos vetäytyy täysin omiin oloihin ja jos käytös muuttuu synkäksi sekä puheet liittyy kuolemaan yms.

Suomessa on varmasti todella paljon ihmisiä ketkä hautoo itsemurhaa joten olkaa toisille ihmisille mukavia sekä apua pitäisi saada heille ketkä kärsii mt ongelmista. Minä olen menettänyt läheisen ystävän ja hän teki itsemurhan.

M30

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ainakaan kuulemma mitään huomannut. Olin ihan oma itseni ja toimin normaalisti. Sitten menin kotiin, kirjoitin kirjeen valmiiksi, join pari lasillista hyvää viiniä ja murskasin nesteen sekaan n. 120 erilaista kipu- ja mielialalääkettä.

Kävin sänkyyn makaamaan ja muistan vieläkin sen ihanan, lämpimän uneliaisuuden mikä veti minua puoleensa. Olin aidosti onnellinen.

Heräsin seuraavana päivänä sairaalasta. Silloinen poikaystävä oli tullut luokseni, vaikkei todellakaan pitänyt ja soittanut ambulanssin. Oli kuulemma vartista kiinni etten kuollut.

Tässä sitä ollaan muutama vuosi myöhemmin, ja edelleenkin suren, etten onnistunut. Mikään ei ole muuttunut. Ehkä vielä jonakin päivänä pääsen pois. Oikeaa hetkeä odotellessa.

Tämä elämä on saanut jo kaksi mahdollisuutta.

Miten sait viinin alas? Lääkkeet maistuu murskattuna usein todella pahalta.

Joutui mielisairaalaan, jossa hänen tilakseen katsottiin kuitenkin "vakaa" ja oltiin jo laittamassa pian avohoitoon. Teki itsemurhan, kun mielisairaalasta päästettiin valvomatta ulos kävelylle.

.

upppppppppppppp