Lue keskustelun säännöt.
Itsemurhan tehnyt läheisesi, mitä merkkejä huomasit silloin tai nyt jälkikäteen?
04.09.2016 |
Minä huomannut tietyn tyyneyden ja muuttumisen mukavammaksi ja samaan aikaan impulssikontrollin pettäminen yllättäen(vihan, surun tunteet lähinnä). Huomasi ettei kaikki ole hyvin, mutta ei selvästi tahtonut apua.
Kommentit (104)
Ei siiä varsinaisesta itsemurha-aikeesta mitään nähnyt. Pitemmän aikaa vain joi enemmän, sattui tapaturmia enemmän kännissä, riiteli vaimonsa kanssa. Eikä tarttunut yrityksiin auttaa, eli ei tullut kylään tai liittynyt seuraan, vaikka kuinka kutsuttiin. Viimeisenä päivänä hän oli myös levollinen ja rauhallinen, kävi viimein kylässäkin.
Oma puolisoni selvisi tällaisesta yrityksestä täpärästi tehhoidon avulla. Hänenkään aikeistaan en arvannut mitään, mutta jälkiviisaana voisi sanoa, että kyseisenä iltana hänkin muuttui tyyneksi. Järjesteli pihaa ja kotia kuin siivoillen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään mitään. Ei läheisen eikä tuttavan kohdalla. Eivät koskaan uhkailleet itsarilla, se tuli aivan puskista. Molemmat tosin sairastivat masennusta, mutta varsinkin läheinen oli hyvä feikkaamaan eikä sisäistä kipua valitettavasti nähnyt. Iloinen ja reipas loppuun asti - ulkoisesti. Sitten vaan purkillinen unilääkkeitä ja se oli siinä. Ei tuosta pääse yli koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei siiä varsinaisesta itsemurha-aikeesta mitään nähnyt. Pitemmän aikaa vain joi enemmän, sattui tapaturmia enemmän kännissä, riiteli vaimonsa kanssa. Eikä tarttunut yrityksiin auttaa, eli ei tullut kylään tai liittynyt seuraan, vaikka kuinka kutsuttiin. Viimeisenä päivänä hän oli myös levollinen ja rauhallinen, kävi viimein kylässäkin.
Oma puolisoni selvisi tällaisesta yrityksestä täpärästi tehhoidon avulla. Hänenkään aikeistaan en arvannut mitään, mutta jälkiviisaana voisi sanoa, että kyseisenä iltana hänkin muuttui tyyneksi. Järjesteli pihaa ja kotia kuin siivoillen elämäänsä.
Tuo äkillinen "tyyneys" on ilmeisesti merkki jo tehdystä päätöksestä. Se onko oikein tappaa itsensä on mielestäni vaikea asia sanoa oikeaa vastausta. Onko muiden takia pakko kärvistellä vuosia pahassa olossa ja tehdä hidasta itsemurhaa vaikka alkoholilla tai huumeilla ja vahingoittaa läheisiään vuosikaudet? Usein ihminen on kamppaillut sen mitä pystyy ja elämä ollut syystä tai toisesta vaikeaa ja ahdistavaa jopa vuosia(mielenterveys, omat valinnat esim. rikollisuus, terveys, päihteet, ihmissuhteet tai niiden puuttuminen yms.). ap
Saman sanoisin, että se tyyneys. Ei mitään merkkejä, vaikka oli jo suunnitellut kaiken valmiiksi, kirjeet kirjoitettu jne. Kaksi päivää aikaisemmin nähtiin ja vaikutti ihan "normaalilta", tiedettiin siis kumminkin että kyseinen ihminen on masentunut, ahdistunut yms.
Eli ihminen oli rauhallinen ja seesteinen, puhuttiin normaaleista asioista. Jälkeenpäin on ikävää miettiä, että läheinen tiesi kuolemastaan jo silloin kun tavattiin viimeisen kerran :(
Työkaveri on myös ollut tällainen hiljainen täysin yllättävä järkytys. Hänestä ei tiennyt kukaan yhtään mitään, oli aina ystävällinen ja hymyileväinen. Kerran vain ei sitten tullut töihin ja hänet löydettiin lopulta kotoa. Oli valmistellut kuolemansa hyvin siistiksikin, ettei jälkien korjaajille tule liikaa vaivaa. Surmasi itsensä työpaikalta viedyillä lääkkeillä, tiputti ne suoneen.
Kukaan ei tiedä mikä hänelle tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siiä varsinaisesta itsemurha-aikeesta mitään nähnyt. Pitemmän aikaa vain joi enemmän, sattui tapaturmia enemmän kännissä, riiteli vaimonsa kanssa. Eikä tarttunut yrityksiin auttaa, eli ei tullut kylään tai liittynyt seuraan, vaikka kuinka kutsuttiin. Viimeisenä päivänä hän oli myös levollinen ja rauhallinen, kävi viimein kylässäkin.
Oma puolisoni selvisi tällaisesta yrityksestä täpärästi tehhoidon avulla. Hänenkään aikeistaan en arvannut mitään, mutta jälkiviisaana voisi sanoa, että kyseisenä iltana hänkin muuttui tyyneksi. Järjesteli pihaa ja kotia kuin siivoillen elämäänsä.
Tuo äkillinen "tyyneys" on ilmeisesti merkki jo tehdystä päätöksestä. Se onko oikein tappaa itsensä on mielestäni vaikea asia sanoa oikeaa vastausta. Onko muiden takia pakko kärvistellä vuosia pahassa olossa ja tehdä hidasta itsemurhaa vaikka alkoholilla tai huumeilla ja vahingoittaa läheisiään vuosikaudet? Usein ihminen on kamppaillut sen mitä pystyy ja elämä ollut syystä tai toisesta vaikeaa ja ahdistavaa jopa vuosia(mielenterveys, omat valinnat esim. rikollisuus, terveys, päihteet, ihmissuhteet tai niiden puuttuminen yms.). ap
Minusta ihmisellä on oikeus päättää elämänsä. Se on vain usein niin turhan tuntuista, kun itse näkee, että apukeinoja olisi ollut. Mieheni kuolema olisi myös ollut täysin turha, sillä häntä ahdistaneet asiat oikenivat, osoittautuivat myöhemmin jopa väärinkäsityksiksi. Olemme puhuneet myöhemmin paljon asiasta ja hänkin kertoo vapautuneensa itsemurhahaaveista. Ihanimmillaan kun ajatus untuu siltä, että omissa käsissä on kuitenkin tärkein ratkaisu: lopullinen helpotus.
Hänkin pitää elämää nykyään arvokkaampana kuin mitään muuta. Elämää kaikkine vaikeuksineenkin. Se kun on rajallinen joka tapauksessa, päättyy aikanaan vaikkei haluaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mistään. Vuosia oli sairastanut masennusta, mutta ei sitä nähnyt juuri päälle. Ennen tekoa rauhallinen, iloinen. Jäljelle jäi vaan itsesyytökset. Toki hänellä oli elämä solmussa, mutta oli kuitenkin aika nuori, perusterve ihminen. Aina sitä miettii, että mitä olisi voinut sanoa tai tehdä toisin, etenkin kun tiedän olleeni tahattoman tyly kun nähtiin viimeistä kertaa... 😔
Haluaisin sanoa, että aina on toivoa. Eutanasia eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytöksessä tietty jähmeys, hymyily näytti epäaidolta. Hän ei halunnut suunnitella tulevaisuuden asioita, vaan ikään kuin jahkaili. Ehkä hän tiesi, ettei tulevaisuutta enää tule olemaan :(.
Hyvin tutun kuuloisia tarinoita. Itse uskon että on aina toivoa ja omaa elämää ei pitäisi lopettaa itse. ajattelisi muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jälkikäteenhän sitä helposti alkaa miettimään oliko läheisen käytöksessä itsemurhaan viittaavia piirteitä. Kuitenkin aika usein käytöksessä ei ole mitään erikoista ja osan saattaa alitajuisesti kehittää. Tarkoitushan on toimia huomaamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus, saamattomuus, puhumattomuus.
Kun itse suunnittelin itsemurhaa, olisi tarkkanäköinen varmasti sanonut samaa: tyyneys. Riidat riidelty, itkut itketty, päätös tehty ja nyt vain suunnitellun hetken odottamista. Luovuttaminen voisi myös kuvata sitä tilaa.
Soitin itse ambulanssin ja nyt tässä 20 vuotta myöhemmin palstailen.
Vierailija kirjoitti:
Avasi itsariketjuja av:lle
Sekin voi olla merkki, mutta minulla syynä läheiseni itsemurha ja en sitä vain ymmärrä. Oli niin tyyni nimeomaan viimeksi ja kuntoilikin. ap
Kun on päättänyt milloin ja miten niin sen jälkeen monella tulee se helpotus kun tietää että kaikki paha loppuu. Siitä tyyneys.
aika tiukkahermoinen saa olla, jos pystyy tappamaan itsensä.
Kaveripiirin mielenterveysongelmainen teki itsemurhan. Itsemurhasta en huomannut mitään merkkejä, mutta kyllähän mielenterveysongelmat pahenivat samana vuonna kun hän teki itsemurhan. Hän oli vainonharhainen, keskusteli jumalien kanssa, hoitojaksot sairaalassa pitenivät jne.