Lue keskustelun säännöt.
Voihan Wilma!!!
02.09.2016 |
Lasteni koulu alkoi 2 viikkoa sitten. Koulun aloituksen jälkeen on tullut yht. 23 Wilmaviestiä. Ensin saimme lukujärjestykset, jonka jälkeen on tullut poikkeusta poikkeuksen perään. On sekä yläkoululaisella, että alakoululaisella koulunaloituskirkko, josta syystä poikkeuksellinen lukujärjestys. On ryhmäytymispäivä 30 km päässä koululta ja yökoulu. On valokuvaus ja kirjastoauto jne jne. Pyöräilysääntöjen opettelua ja frisbeegolfia.
Miten ihmeessä tässä enää voi kaiken muistaa? Lisäksi vielä juuri alkaneet harrastukset, kaikki vanhempianillat jne. Nykyisin koulua käyvät näköjään lasten lisäksi myös vanhemmatkin.
Kommentit (303)
Lisää termivirheitä: sellaisia ei ole olemassa kuin kasvattiäiti. On sijaisäitejä ja adoptioäitejä. Kasvattiäitejä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää termivirheitä: sellaisia ei ole olemassa kuin kasvattiäiti. On sijaisäitejä ja adoptioäitejä. Kasvattiäitejä ei ole.
Voihan termivirhe sentään. Kasvattiäiti ei ole virallinen termi, mutta hyvin yleisesti käytetty kuitenkin. Googlaa jollet usko...
Vierailija kirjoitti:
Lisää termivirheitä: sellaisia ei ole olemassa kuin kasvattiäiti. On sijaisäitejä ja adoptioäitejä. Kasvattiäitejä ei ole.
Olet kyllä tosi hauska! Kerro vielä, että ei ole sellaista sanaa kuin mutsi. Jäätävä "termivirhe". Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kielen eri rekistereitä varten on olemassa erilaista sanastoa. Lääkäri puhuu ulosteesta, jätkät p*skasta.
Olen näyttelijä, joka on paljon esiintynyt kouluissa ja koululaisille. Minusta on kyllä hyvä että esim.teatterivierailuista mainitaan. On perheitä, joissa ei uskonnollisista syistä käydä teatterissa ja joskus esityksissä on heidän lapsiaan kuitenkin ollut. Siitä on koitunut pahaa mieltä monelle suunnalle. Se on erittäin kiusallista.
No niin, vastaus ap:n kysymykseen: viestejä tulee tämän ketjun "adoptioäidin" takia. Kyseessä on pahamaineinen huoltajatyyppi, jota on nimitetty toisinaan curling- tai helikopterivanhemmaksi. Hän ylisuorittaa vanhemmuuttaan, ehkä saatuaan lopulta liki nelikymppisenä sen vuosia odotetun keinohedelmöitys- tai adoptiolapsen. Hän haukkana vaanii, ettei vain oma mimosankukkanen altistu elämälle tai joudu itse vastaamaan mistään. Eräs keino on olettaa, odottaa ja vaatia kaikesta mahdollisesta koulussa tapahtuvasta tieto kotiin. Yksikin helikopterivanhempi aiheuttaa viestien vyöryn; koulusta laitetaan kaikki varmuuden vuoksi Wilmaan joukkoviesteinä. Jos viestiä ei ole tullut, helikopteri syyttää lapsen traumatisoimisesta väärällä elokuvalla tms. Pahimmillaan valitetaan aviin tai uhkaillaan lakimiehillä. Tyypillistä kyseiselle vanhemmalle on etsiä opettajan viesteistä virheitä. "Miksi sanot klinikkaopetus, meidän lapsemme käy erityisopetuksessa. Teet leimaavia termivirheitä!"
Arvoitus on ratkennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tää yksi mt-potilas nyt riehuu...
Vierailija kirjoitti:
Täällä tää yksi mt-potilas nyt riehuu...
Pitäisköhän sun laittaa siitä viesti Wilmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää tätä hullunmyllyä opeäidin näkökulmasta! Ensin pitää muistaa kaikki oppilaiden asiat ja tuottaa tuo kaikki sisältö ja viestitys! Sitten lisäksi muistaa kolmen lapsen poikkeukset ym! Koko aja lehdistö ja ympäröivä yhteiskunta vaatii koululta viihdettä ja kaikenmmailman teemapäivä ym. Ilmiökeskeisyyttä! Olisi aivan ihanaa, kun saisi opettaa kerrankin edes yhden viikon omaa luokkaansa ilman jatkuvia muutoksia tai niiden suunnittelua! Koko aja on aivan järjetön kiire... Ei tässä ole mitään järkeä!
Vierailija kirjoitti:
Olen näyttelijä, joka on paljon esiintynyt kouluissa ja koululaisille. Minusta on kyllä hyvä että esim.teatterivierailuista mainitaan. On perheitä, joissa ei uskonnollisista syistä käydä teatterissa ja joskus esityksissä on heidän lapsiaan kuitenkin ollut. Siitä on koitunut pahaa mieltä monelle suunnalle. Se on erittäin kiusallista.
Teatterivierailuista ja muusta poikkeuksellista ohjelmasta kertominen varsinkin ala-astelaisten vanhemmille on asia erikseen, varsinkin jos vanhemmat ovat erikseen kertoneet, että vaikka uskonnon takia meidän lapsi ei osallistu kaikkeen samaan kuin muut.
Lienee kuitenkin selvää, että opettajan on täysin mahdotonta joka päivä informoida vanhemmille, mitä kirjaa luetaan seuraavaksi äidinkielen lukutunnilla, lauletaan musatunnilla, tai mitä elokuvaa katsotaan. Ja jos on niistä traumoista, pahimmillaan voi tuottaa päinvastaisen vaikutuksen - ehkä adoptioäidin esimerkkitapauksessa järkevästi toimittu, jos äiti näin asiaksi katsoi, mutta jos vaikka lasta, jonka sisarus on kuollut, varjellaan visusti kaikilta elokuvilta ym., jotka tuota aihetta käsittelevät, hän voi luulla, että aikuisten silmissä sisaruksen kuolema on jokin hävettävä mörkö, josta ei saa puhua. Eikä opettaja voi tietää jokaisen lapsen traumoja, eikä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teatteri- tai elokuvakäynnistä ilmoittaminen on niin vaikeaa? Kai sen verran etukäteen tietää, viimeistään edellisen koulupäivän aikana, että voi lähettää viestin huoltajalle!
Tähän mennessä on jo kerrottu ainakin kaksi hyvää syytä, joiden vuoksi joku oppilas ei niihin osallistu. Pitäisi opettajilla olla sen verran yleistä elämänkokemusta ja ymmärrystä, että tietää sellaisten olemassaolosta.
Ei ilmoituksesta varmaan kenellekään haittaa ole, KUNHAN SE TULEE AJOISSA, vaikkapa viikkotiedotteessa, ja sitä koskeva erillinen viesti on OTSIKOITU OIKEIN, esim. "huomenna teatteriin".
Tämäkin keskustelu olisi pysynyt asiallisena, jos ei tänne olisi tunkenut noita vastaanvänkääjiä, joiden mielestä ne vanhemmat ovat väärässä, jotka haluavat tietää lapsensa asiat ja toivovat jotain rotia tiedottamiseen.
Ei yksikään vanhempi toivo tiedotteina mitä tahansa ja milloin tahansa! Oikeat asiat pitää ilmoittaa ajoissa, mutta ei tunkea huonosti otsikoituja viestejä yötä päivää, kuten klo 23.30 otsikolla " huomisesta" ja siinä muistutus asiasta, josta on ilmoitettu jo kolmesti aiemmin.
Jotain vastuuta on vanhemmilla ja lapsillakin. Jos maanantain tiedotteessa ilmoitettu torstaina tarvittava varuste puuttuu, kun vanhempi on unohtanut, niin sitten puuttuu eikä se ole opettajan vika.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teatteri- tai elokuvakäynnistä ilmoittaminen on niin vaikeaa? Kai sen verran etukäteen tietää, viimeistään edellisen koulupäivän aikana, että voi lähettää viestin huoltajalle!
Tähän mennessä on jo kerrottu ainakin kaksi hyvää syytä, joiden vuoksi joku oppilas ei niihin osallistu. Pitäisi opettajilla olla sen verran yleistä elämänkokemusta ja ymmärrystä, että tietää sellaisten olemassaolosta.
Ei ilmoituksesta varmaan kenellekään haittaa ole, KUNHAN SE TULEE AJOISSA, vaikkapa viikkotiedotteessa, ja sitä koskeva erillinen viesti on OTSIKOITU OIKEIN, esim. "huomenna teatteriin".
Tämäkin keskustelu olisi pysynyt asiallisena, jos ei tänne olisi tunkenut noita vastaanvänkääjiä, joiden mielestä ne vanhemmat ovat väärässä, jotka haluavat tietää lapsensa asiat ja toivovat jotain rotia tiedottamiseen.
Ei yksikään vanhempi toivo tiedotteina mitä tahansa ja milloin tahansa! Oikeat asiat pitää ilmoittaa ajoissa, mutta ei tunkea huonosti otsikoituja viestejä yötä päivää, kuten klo 23.30 otsikolla " huomisesta" ja siinä muistutus asiasta, josta on ilmoitettu jo kolmesti aiemmin.
Jotain vastuuta on vanhemmilla ja lapsillakin. Jos maanantain tiedotteessa ilmoitettu torstaina tarvittava varuste puuttuu, kun vanhempi on unohtanut, niin sitten puuttuu eikä se ole opettajan vika.
Jos lukisitte näitä viestejä, muistaisitte ehkä, että elokuvaesimerkki koski YLÄKOULULAISIA. Ihan oikeasti, jos sen ikäinen nuori itse katsoo, että menee leffaan, minusta hänellä on siihen oikeus. Mikäli nuori jakaa esim. vanhempiensa sairaat näkemykset elokuvien vaarallisuudesta, niin jääköön koululle, jos ei, niin se on fine. Tulkoon mukaan tai olkoon tulematta.
Ja miten ihmeessä ne alakoululaiset osasivat ennen ottaa ne torstaiset kamat mukaan, kun ei ollut Wilmaa? Ei se ole vanhemman tehtävä.
Tämän ketjun aloitus koski liiallista Wilma-viestintää ja sanoi SATOJA yläpeukkuja ja vain kymmeniä alapeukkuja. Nyt kuitenkin olet sitä mieltä, että ap:n mielipiteen jakavat keskustelijat ovat vastaanvänkkääjiä, jotka ovat pilanneet ketjun. Öööö, häh?
Noh, näyttää siltä, että Wilma-viestit eivät ole aloituksen runsaista yläpeukuista huolimatta vähenemässä, päinvastoin. Sitä sitten saa, mitä tilaa! Lopettakaa siis hyvät huoltajat open syyttäminen; tämä ketju kertoo omaa kieltään siitä, miksi niitä viestejä lähetetään joka jumalan risauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen opettajana, miten vaikeaksi tiedonkulku koulun ja kodin välillä koetaan ja on tehty! Itse ilmoitan kokeet, koulun ulkopuoliset retket, poikkeukset koulutuntiin ajoissa, tarkoittaa n. viikkoa ainakin, jos suinkin mahdollista. Paniikkiviestejä yöllä en laita koskaan, koska suunnittelu on a ja o koulun arjessa! Ongelma koulussa laajemmin on kiire. Koko ajan vaaditaan opettajilta enemmän uusien menetelmien ja laitteiden hallintaa, yksilöllistä opetusta, yhteistyötä koulun ulkopuolelle, eri vietintäkanavien käyttöä (meidän koulussa 4 eri sähköpostia tai kanavaa, jota seurata!!!) Huohottava kiire ei edistä varsinaista opettamista. Kaikki tuo lisääntynyt työmäärä tulee vaan tehdä joko työajalla tai vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen opettajana, miten vaikeaksi tiedonkulku koulun ja kodin välillä koetaan ja on tehty! Itse ilmoitan kokeet, koulun ulkopuoliset retket, poikkeukset koulutuntiin ajoissa, tarkoittaa n. viikkoa ainakin, jos suinkin mahdollista. Paniikkiviestejä yöllä en laita koskaan, koska suunnittelu on a ja o koulun arjessa! Ongelma koulussa laajemmin on kiire. Koko ajan vaaditaan opettajilta enemmän uusien menetelmien ja laitteiden hallintaa, yksilöllistä opetusta, yhteistyötä koulun ulkopuolelle, eri vietintäkanavien käyttöä (meidän koulussa 4 eri sähköpostia tai kanavaa, jota seurata!!!) Huohottava kiire ei edistä varsinaista opettamista. Kaikki tuo lisääntynyt työmäärä tulee vaan tehdä joko työajalla tai vapaa-ajalla.
Kannattaa muistaa että se sama ilmiö on vähintään yhtä pahana kaikkien niiden vanhempienkin työpaikoilla - sillä erotuksella, että opettajalla on virka, josta ei sentään lennä yhtä helposti kuin yksityissektorilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anja-Maria kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näyttelijä, joka on paljon esiintynyt kouluissa ja koululaisille. Minusta on kyllä hyvä että esim.teatterivierailuista mainitaan. On perheitä, joissa ei uskonnollisista syistä käydä teatterissa ja joskus esityksissä on heidän lapsiaan kuitenkin ollut. Siitä on koitunut pahaa mieltä monelle suunnalle. Se on erittäin kiusallista.
Teatterivierailuista ja muusta poikkeuksellista ohjelmasta kertominen varsinkin ala-astelaisten vanhemmille on asia erikseen, varsinkin jos vanhemmat ovat erikseen kertoneet, että vaikka uskonnon takia meidän lapsi ei osallistu kaikkeen samaan kuin muut.
Lienee kuitenkin selvää, että opettajan on täysin mahdotonta joka päivä informoida vanhemmille, mitä kirjaa luetaan seuraavaksi äidinkielen lukutunnilla, lauletaan musatunnilla, tai mitä elokuvaa katsotaan. Ja jos on niistä traumoista, pahimmillaan voi tuottaa päinvastaisen vaikutuksen - ehkä adoptioäidin esimerkkitapauksessa järkevästi toimittu, jos äiti näin asiaksi katsoi, mutta jos vaikka lasta, jonka sisarus on kuollut, varjellaan visusti kaikilta elokuvilta ym., jotka tuota aihetta käsittelevät, hän voi luulla, että aikuisten silmissä sisaruksen kuolema on jokin hävettävä mörkö, josta ei saa puhua. Eikä opettaja voi tietää jokaisen lapsen traumoja, eikä vanhempi.
Adoptiovanhemmat on saaneet vuosien valmennuksen vanhemmuuteensa. Kyllä he tietävät, missä se raja menee. Heihin kannattaa tässä suhteessa suhtautua kuin ammattilaisiin.
On eri asia tietää "jokaisen ihmisen jokainen trauma". Ei voi tietääkään. Adoptiolapsesta sen sijaan pitää tietää, että hänellä on tämä trauma. Se on yhtä ilmeistä kuin ihonväri, joka sekin kyllä on ilmeinen. Ja adoptiolapsia on niin vähän - kaikissa kouluissa ei edes sitä yhtä - että ei voi olla mahdotonta ottaa tätä huomioon.
Elokuvien katselu on eri asia kuin teatterissakäynti, koska elokuvia katsellaan koulussa, ei tarvitse elokuvateatteriin asti lähteä, eikä varmasti vaikuta koulupäivän päättymisaikaan. Opetusohjelmaan kuuluu elokuvien katselua, ei joka viikko, mutta useamman kerran vuodessa. Ainakin meillä viimeisinä viikkoina ennen kesälomaa oppilailla oli joskus mahdollisuus ehdottaa itsekin katsottavia elokuvia, jolloin opettaja tarkisti vain elokuvien ikärajan. Kun saman uskonnonkin sisällä voi olla eri tulkintoja joidenkin elokuvien sisällön sopivuudesta, on elokuvan sisälllönkin tarkkaan tuntevan opettajan mahdoton arvioida, voiko joku 7 miljardista ihmisistä pahastua siitä vai ei. Saati sitten kun otetaan huomioon uskonnon lisäksi kaikki mahdolliset henkilökohtaiset traumat ymv.
Anja-Maria kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näyttelijä, joka on paljon esiintynyt kouluissa ja koululaisille. Minusta on kyllä hyvä että esim.teatterivierailuista mainitaan. On perheitä, joissa ei uskonnollisista syistä käydä teatterissa ja joskus esityksissä on heidän lapsiaan kuitenkin ollut. Siitä on koitunut pahaa mieltä monelle suunnalle. Se on erittäin kiusallista.
Teatterivierailuista ja muusta poikkeuksellista ohjelmasta kertominen varsinkin ala-astelaisten vanhemmille on asia erikseen, varsinkin jos vanhemmat ovat erikseen kertoneet, että vaikka uskonnon takia meidän lapsi ei osallistu kaikkeen samaan kuin muut.
Lienee kuitenkin selvää, että opettajan on täysin mahdotonta joka päivä informoida vanhemmille, mitä kirjaa luetaan seuraavaksi äidinkielen lukutunnilla, lauletaan musatunnilla, tai mitä elokuvaa katsotaan. Ja jos on niistä traumoista, pahimmillaan voi tuottaa päinvastaisen vaikutuksen - ehkä adoptioäidin esimerkkitapauksessa järkevästi toimittu, jos äiti näin asiaksi katsoi, mutta jos vaikka lasta, jonka sisarus on kuollut, varjellaan visusti kaikilta elokuvilta ym., jotka tuota aihetta käsittelevät, hän voi luulla, että aikuisten silmissä sisaruksen kuolema on jokin hävettävä mörkö, josta ei saa puhua. Eikä opettaja voi tietää jokaisen lapsen traumoja, eikä vanhempi.
Juu, kommentoinkin ihan tuota yhtä erityistä asiaa, joka vilahti aiemmin keskustelussa. Eli teatterikäyntejä.
Anja-Maria kirjoitti:
Elokuvien katselu on eri asia kuin teatterissakäynti, koska elokuvia katsellaan koulussa, ei tarvitse elokuvateatteriin asti lähteä, eikä varmasti vaikuta koulupäivän päättymisaikaan. Opetusohjelmaan kuuluu elokuvien katselua, ei joka viikko, mutta useamman kerran vuodessa. Ainakin meillä viimeisinä viikkoina ennen kesälomaa oppilailla oli joskus mahdollisuus ehdottaa itsekin katsottavia elokuvia, jolloin opettaja tarkisti vain elokuvien ikärajan. Kun saman uskonnonkin sisällä voi olla eri tulkintoja joidenkin elokuvien sisällön sopivuudesta, on elokuvan sisälllönkin tarkkaan tuntevan opettajan mahdoton arvioida, voiko joku 7 miljardista ihmisistä pahastua siitä vai ei. Saati sitten kun otetaan huomioon uskonnon lisäksi kaikki mahdolliset henkilökohtaiset traumat ymv.
No sitten pitää tehdä niin että sen ilmoittaa etukäteen, jolloin vanhempi päättää saako lapsi katsoa vai ei.
Pienen lapsen erittäin iso trauma on eri asia kuin se että uskooko joku kolmipäiseen jumalaan, syökö perhe ruohoa vai ei tykkää Tom Hanksista.
Opettajan velvollisuus on osata käyttää tässä suhteellisuudentajua ja opettaa lapsista muut huomioon ottavia. Paras tapa on olla esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teatteri- tai elokuvakäynnistä ilmoittaminen on niin vaikeaa? Kai sen verran etukäteen tietää, viimeistään edellisen koulupäivän aikana, että voi lähettää viestin huoltajalle!
Tähän mennessä on jo kerrottu ainakin kaksi hyvää syytä, joiden vuoksi joku oppilas ei niihin osallistu. Pitäisi opettajilla olla sen verran yleistä elämänkokemusta ja ymmärrystä, että tietää sellaisten olemassaolosta.
Ei ilmoituksesta varmaan kenellekään haittaa ole, KUNHAN SE TULEE AJOISSA, vaikkapa viikkotiedotteessa, ja sitä koskeva erillinen viesti on OTSIKOITU OIKEIN, esim. "huomenna teatteriin".
Tämäkin keskustelu olisi pysynyt asiallisena, jos ei tänne olisi tunkenut noita vastaanvänkääjiä, joiden mielestä ne vanhemmat ovat väärässä, jotka haluavat tietää lapsensa asiat ja toivovat jotain rotia tiedottamiseen.
Ei yksikään vanhempi toivo tiedotteina mitä tahansa ja milloin tahansa! Oikeat asiat pitää ilmoittaa ajoissa, mutta ei tunkea huonosti otsikoituja viestejä yötä päivää, kuten klo 23.30 otsikolla " huomisesta" ja siinä muistutus asiasta, josta on ilmoitettu jo kolmesti aiemmin.
Jotain vastuuta on vanhemmilla ja lapsillakin. Jos maanantain tiedotteessa ilmoitettu torstaina tarvittava varuste puuttuu, kun vanhempi on unohtanut, niin sitten puuttuu eikä se ole opettajan vika.
Jos lukisitte näitä viestejä, muistaisitte ehkä, että elokuvaesimerkki koski YLÄKOULULAISIA. Ihan oikeasti, jos sen ikäinen nuori itse katsoo, että menee leffaan, minusta hänellä on siihen oikeus. Mikäli nuori jakaa esim. vanhempiensa sairaat näkemykset elokuvien vaarallisuudesta, niin jääköön koululle, jos ei, niin se on fine. Tulkoon mukaan tai olkoon tulematta.
Ja miten ihmeessä ne alakoululaiset osasivat ennen ottaa ne torstaiset kamat mukaan, kun ei ollut Wilmaa? Ei se ole vanhemman tehtävä.
Tämän ketjun aloitus koski liiallista Wilma-viestintää ja sanoi SATOJA yläpeukkuja ja vain kymmeniä alapeukkuja. Nyt kuitenkin olet sitä mieltä, että ap:n mielipiteen jakavat keskustelijat ovat vastaanvänkkääjiä, jotka ovat pilanneet ketjun. Öööö, häh?
Noh, näyttää siltä, että Wilma-viestit eivät ole aloituksen runsaista yläpeukuista huolimatta vähenemässä, päinvastoin. Sitä sitten saa, mitä tilaa! Lopettakaa siis hyvät huoltajat open syyttäminen; tämä ketju kertoo omaa kieltään siitä, miksi niitä viestejä lähetetään joka jumalan risauksesta.
En tiedä, koska sinä olet alakoulusi/ala-asteesi käynyt. Minä kävin sen 70-80-luvulla. Kokemusta on monesta eri koulusta. Silloin ei tosiaan ollut Wilmaa kun ei ollut koko internettiä. Sen sijaan oli ties mitä lappua ja reissuvihkoa jotka kulkivat repussa ja jossa vanhemmille tiedotettiin eri tilaisuuksista ja "torstain kamoista". Sen lisäksi saattoi olla vihkoja tai pahvikortteja, johon merkittiin kun oli unohtanut jonkun läksyn tai tavaran. Ja kyllähän niitä merkintöjä tuli. Eli: myös ennen oli sekä tiedotusta, vanhempien avun tarvetta että tiedotuksesta huolimatta unohtuneita asioita.
Mä toivon, että opettajat voisivat keskittyä opettamiseen. Kiva kun on jotain ekstraa toisinaan, mutta pääasia kuitenkin se aivan tavallinen opetus.
Ajoissa toivon tiedon alaluokilla, jos pitää olla koululla tavallisesta poikkeavaan aikaan tai tarvitaan jotain erityisiä tarvikkeita. Mukavinta olisi, jos näistä olisi koostetusti tieto kerralla esim. seuraavat 2 kk, eikä jokaista erikseen pikkuviesteissä, mutta ymmärrän toki, jos se ei ole mahdollista.
Läksyt minusta jo ekaluokkalainen saa opetella merkitsemään itse, eikä opetella elämään sen varassa, että äiti muistaa ja tietää. Jokaisesta lapsen tekemisestä en kaipaa tietoa, mieluummin vaikka pari kertaa lukukaudessa yleinen tieto miten menee. Voi yhdistää myös vanhempainvartteihin, ei ole pakko olla Wilmassa. Jos jotain tarvetta ilmenee, sitten toki tarvittaessa tiheämpää yhteydenpitoa.
Toivottavasti et oikeasti ole opettaja. Asenteesi on kaamea.