Voihan Wilma!!!

Miulla eka vuosi opettajana. Täs on tullut opittua, että vastuu on valtava. Pakko ilmottaa koteihin aina kun läksyt on tekemäti tai että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska loppujen lopuksi Wilma on miun todistusaineisto siitä, että olen asiaan puuttunut ja kotiin ilmottanut. Jos loppukevväästä vanhemmat tulevat kysymään, että miksi lapsella on matikassa arvosana 6 tai miksi jotain ei ole opittu, niin opettajana miun pittää todistaa, että koti on ollut tietoinen tekemättömmistä läksyistä tai riidoista. Sitten toisaalta voitte työ vanhemmat aatella, että jokaisena päivänä ko koulusta ei mittään kuulu, on lapsellanne mennyt siellä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun wilma viesteistä tykkään. Siellä muutenkin opettajat vaivautuvat itse hoitamaan pikku kahinat ja tilanteet hyvään lopputulokseen. Yläkoulussa on nämä elämäänsä kyllästyneet aineenopet, jotka syytävät negatiivisia merkintöjä, josta ei ole mitään hyötyä. Se tilanne pitäisi hoitaa siellä koulussa jo, se merkintä ei hyödytä ketään.

Se ongelma pitäisi hoitaa kotona jo, ei koulussa. Inhottaa tuollaiset äidit jotka pilaa muiden lasten koulunkäynnin.

Miten voi hoitaa kotona sellaisen asian, joka tapahtuu koulussa? Sehän on opettajan ja oppilaan välinen juttu, jos ei homma toimi. Enhän pysty ennustamaan tulevaa, joten en voi kieltää sitä etukäteen.

Eikö lapsesi siis tiedä, miten käyttäydytään kodin ulkopuolella, ellet ole täsmälleen sanomassa, mitä voi sanoa ja mitä ei? Eikö hän tiedä, miten käyttäydytään oppitunneilla, koulutovereita kohtaan ja opettajia kohtaan? Onko hän siis erityislapsi ja jos on, niin mitä hän tekee peruskoulussa?

Jo viisivuotias tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Lähes kaikki viisivuotiaat tietävät jo, miten koulussa pitäisi käyttäytyä mutta kaikki eivät aivan vielä siihen pysty. Seitsemänvuotiaiden oletetaan jo tajuavan homman nimen ja jos lapsesi on ollut koulussa jo 7-8 vuotta, niin hänen täytyy olla todella hidas oppimaan eikä hän silloin kuulu perusopetusryhmään. Katsos, yläkoulussa opetetaan jo ihan asioita eikä keskitytä niin paljon siihen, miten tunneilla ollaan. Sen kasvatuksen oletetaan tulevan tässä vaiheessa jo kotoa näille erityisille lapsille, jotka eivät vuosikausien jälkeenkään osaa tai ymmärrä käytöstapoja.

Mitä lapsesi tekee vapaa-ajallaan? Potkii mummoja ja räkii poliisiautoja vai oletko osannut erikseen ne kieltää? Mitä jos kävisit sen koulupäivän läpi lapsesi kanssa ja aloittaisit sillä, että muille annetaan työrauha ja muita kohdellaan ystävällisesti ja jo tällä pääsee kumman pitkälle. Ehkä lisänä ne tavalliset, että koulupäivän aikana ei tupakoida, ei juoda alkoholia, ei olla väkivaltaisia eikä käytetä huumeita. Kas vain, tuossa on jo melkoinen menestymisen mahdollisuus!

Kukaan ei oleta, että yläkouluikäinen ei osaa käyttäytyä kodin ulkopuolella. Jos näin on, pitää sen yläkoululaisen olla selvästi vielä kotona kasvamassa eikä ulkomaailmassa.

Lapseni ei koskaan puhu tunnilla. Mistä sellaista saat päähän? Viestit ovat aiheesta puhelimen käyttö, lenkkeilytunnilla lenkkeily väärään suuntaan ja poistuminen luvatta koulun alueelta. Ihme raivoamista sinulta. Muistan omasta kouluajasta, että monet syyllistyivät samaan käytökseen. Tosin lankapuhelin jätettiin kotiin.

Kohteliaisuus kunniaan kirjoitti:

Miulla eka vuosi opettajana. Täs on tullut opittua, että vastuu on valtava. Pakko ilmottaa koteihin aina kun läksyt on tekemäti tai että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska loppujen lopuksi Wilma on miun todistusaineisto siitä, että olen asiaan puuttunut ja kotiin ilmottanut. Jos loppukevväästä vanhemmat tulevat kysymään, että miksi lapsella on matikassa arvosana 6 tai miksi jotain ei ole opittu, niin opettajana miun pittää todistaa, että koti on ollut tietoinen tekemättömmistä läksyistä tai riidoista. Sitten toisaalta voitte työ vanhemmat aatella, että jokaisena päivänä ko koulusta ei mittään kuulu, on lapsellanne mennyt siellä hyvin.

Miumau. Et ihan äikkää sitten opeta? Ja eikös ne "tilanteet" pidä selvittää paikan päällä eikä lykätä "rankaisua" iskä-äiskälle ?

Tottakai myö selvitettään asioita koulussa, hienosti selvitettäänki, sitä kuhtutaan kasvatukseksi. Mutta ei ole vanhemmillekaan reilua jos tullee tieto puskista, että lapsi on ollut ihan pitelemätön koulussa koko vuojen, mutta vanhemmille ei oo kerrottu mittää. Koulun tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia jotka pystyy olemaan koulussa sääntöjä nouvattaen.

Vierailija kirjoitti:

Tuskastuin eilen itse hermoromahdukseen asti lasten harrastusilmoittautumisten kanssa. Siitä on täällä oma ketju...

Nyt huomaan että niissä tuskastuttaa ihan samat asiat. Äidit näpeltää milloin minkäkin laiseen ilmoittautumisjärjestelmään niitä lapsen tietoja.

Tänään sain vihdoin sen yhdem lapsen tanssiharraatuksen imaisen kokeilutunnin menemään läpi. Sen jälkeen sain neljän a nelosen verran infoa ko paikasta ja jopa värillisem pysäköintikartan! J-lauta.

Siis sitä varten että lapsi menee kerran kokeilemaan tanssia, minulta meni kaksi päivää, sain neljä sivua seikkaperäistä hienosäädettyä infoa ja värillisen pysäköintikartan!

Onko tämä todellista?

Se on sitä kuuluisaa metatyötä.

Kiitos kaikille opettajille, jotka tekevät ihan hirveän raskasta työtä. Varsinkin alaluokilla he auttavat, opettavat, lohduttavat ja kasvattavat täysin sattumanvaraisesti luokkaan tulleita lapsia. He kuuntelevat haistattelun, ottavat vastaan lyönnit, toistavat päivässä sata kertaa ohjeita ja kaiken tämän ohella suunnittelevat ja toteuttavat ihanaa ja inspiroivaa opetusta. Eikä varmasti ole helppoa kuunnella samalla vanhempien murheita ja hoitaa kaikkea muuta. Meillä on ainakin lapsien kanssa käynyt hyvä säkä opettajien suhteen ja kaikki ovat olleet lempeitä, mutta jämäköitä. Lapsi on kokenut olevansa turvassa, vaikka kertookin niistä villeistä luokkakavereista jotka vain huutelevat ja tappelevat. Opettajat eivät ansaitse kuraa niskaan.

Ope54 kirjoitti:

Meille opettajille on uuden opetussuunnitelman myötä tullut velvollisuus kehittää vanhempien aktiivista osallistumista lapsen kouluarkeen ja lisätä kodin ja koulun yhteistyötä. Lisäksi esimiehemme käskee yhdessä vanhempien kanssa miettimään lapselle tavoitteita ja lapselle annetaan lisää valtaa suunnitella ja toteuttaa omaa oppimistaan. On ihan sama mitä mieltä olen näistä tavoitteista, mutta virkamiehenä minun pitää noudattaa ylhäältä tulleita ohjeita. Joten vanhemmat, joko innosta puhkuen liitytte työpäivänne jälkeen ja illalla miettimään ja suunnittelemaan oppilaanne oppimisprosessia tai sitten kirjoitatte päättäjille, lehtiin ym. että koulu toteuttakoon oman tehtävänsä ilman, että vanhempia pitää pakkositouttaa kaikkeen toimintaan jatkuvasti. Opettaja ei tästä ansaitse kritiikkiä, vaan ylemmät tahot.

Ei kukaan käske opettajien lähetellä viestejä yötä päivää!

Se on opettajan osaamattomuutta ja oman ajankäytön suunnittelun puutetta, jos ei kykene varaamaan vaikka yhtä iltapäivää viikossa wilmaviesteille vaan niitä pitää lähetellä iltaisin, kun lapsiperheissä ollaan jo nukkumassa.

Ei öiset viestittelyt ole mitään "yhdessä vanhempien kanssa miettimistä". Tästä keskustelusta olen saanut sen käsityksen, että suurin ongelma viesteissä on se, että ne ovat yksipuolista käskyttämistä " huomiseksi ulkoiluvarusteet", joka toki voi olla molemminpuolista. 

Opettaja on se , joka itse omin käsin omaehtoisesta ja omalla päätöksellään lähettää 

1. Huonosti otsikoituja viestejä esim. "tiedote" .

2. Liian myöhään.

Ei se millään voi olla sivistyslautakunnan luottamushenkilöitten syytä, jos opettaja näin toimii.

Se on sitten jonkun muun kuin opettajan vika, jos yleisesti koulussa eletään päivä kerralla eikä lukukautta ole suunniteltu riittävän hyvin ja muutoksia tulee päivittäin.

Minä käytän Wilmaa vain työaikanani. Kun lähden koulusta, en koske Wilmaan. En avaa sitä, en lue sitä, en kirjoita sinne. Kun olen vapaalla, en ole töissä. Ilmoitan noin kerran viikossa-kahdessa oleellisia tietoja koulusta. Joka päivä joudun tosin kirjaamaan sinne läksyunohdukset ja käytöshäiriöt, aivan kuten aikaisempi opekommentoijakin -  ja vielä rehtorin määräyksestä.

Hyvin tolla aplla on tänne aikaa kirjoitella tapahtumiaan...

Kahden lapsen äiti kirjoitti:

Kiitos kaikille opettajille, jotka tekevät ihan hirveän raskasta työtä. Varsinkin alaluokilla he auttavat, opettavat, lohduttavat ja kasvattavat täysin sattumanvaraisesti luokkaan tulleita lapsia. He kuuntelevat haistattelun, ottavat vastaan lyönnit, toistavat päivässä sata kertaa ohjeita ja kaiken tämän ohella suunnittelevat ja toteuttavat ihanaa ja inspiroivaa opetusta. Eikä varmasti ole helppoa kuunnella samalla vanhempien murheita ja hoitaa kaikkea muuta. Meillä on ainakin lapsien kanssa käynyt hyvä säkä opettajien suhteen ja kaikki ovat olleet lempeitä, mutta jämäköitä. Lapsi on kokenut olevansa turvassa, vaikka kertookin niistä villeistä luokkakavereista jotka vain huutelevat ja tappelevat. Opettajat eivät ansaitse kuraa niskaan.

Täysin samaa mieltä.

Miten VIHAANKAAN WILMAA kirjoitti:

Kukaan EI VOI VIHATA TUOTA KIROTTUA WILMAA enempää kuin minä!!!! Joka jumalan naksahdus selostetaan ja pitäisi olla kaikenaikaa lukemassa ja päivittämässä sitä. Miettikää jos on useampi lapsi?Huh. Minulla sentään vain yksi.

Kyllä voi. Terveisin yläkoulun opettaja, jolla on 160 oppilasta, joista jokaiselle pitäisi ehtiä laittaa jotain palautetta edes joka toiselta tunnilta, jotta äitylit ja isukit tietävä, miten omalla kullanmurusella menee. Tämän lisäksi pitää kirjata joka jumalan tunnin jälkeen tunnilla käydyt asiat ja läksyt poissaolijoiden ja huoltajien nähtäville, merkitä tulevat kokeet ja niiden aiheet + sivut ja muut materiaalit, kokeen jälkeen laittaa nähtäville koetulokset jne. jne. Joku vois räjäyttää koko roskan, en jäis kaipaamaan.

Valittaviin vanhempiin kyllästynyt ope kirjoitti:

Nyt napsahti tällä opella. Voi vanhemmat, tietäisitte vain millaista on tasapainoilla vanhempien vaatimusten keskellä.

"Annat aivan liian vähän läksyjä, et edes joka päivä." - "Ei meidän Pirjo-Einari ehdi tekemään näin paljon läksyjä iltaisin kun hänellä on harrastuksia ja tärkeitä menoja."

"Miksi kotiin ei tullut tästä asiasta tiedotetta?" - "Miksi näitä viestejä tulee jatkuvasti, en jaksa seurata Wilmaa."

"Miksi lapseni käytöksestä kirjataan kaikki valitukset Wilmaan." - "Miksei Erno-Aapelin kiusaamiseen puututa ja koteihin oteta yhteyttä?" - "Miten voi olla mahdollista että Hilma-Anneli ei läpäise matikan koetta, eikä kotiin ole kerrottu mitään vaikeuksista?"

"Meillä kotona Jossu-Jalmari rauhoittuu aina kun annan hänelle mielenkiintoista ja haastavaa tekemistä, siellä koulussa on vain tylsää joten ei mikään ihme että kultahupsiaiseni häiriköi" - "Kiitos kun ilmoititte huonosta käytöksestä, keskustelemme kotona asiasta."

"Taito- ja taideaineiden opetus ei ole riittävän korkeatasoista SM-tasolle tähtäävällä Urpo-Pirkolla, vaadimme parempaa opettajaa ja oppiaineita." - "Miksi liikuntatunnille tarvitsee ottaa liikuntavaatteet tai -välineet?"

Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Ottakaa hyvät vanhemmat huomioon, että opettajalla on luokalla 20-30 oppilasta, josta 20% tarvitsee erityistä tukea ja teidän Sirpa-Henrikin asioita ei vain pystytä koulussa hoitamaan aina teidän toivomallanne tavalla.

Arvon opettaja. Miten tuo kursivoitu kohta on väärä vastaus viestiisi huonosta käytöksestä. Etkö halua että keskustelemme kotona asiasta vai etkö vain odota minkäänlaista vastausta? Valitettavasti lapseni ei aina muuta käytöstään keskusteluista huolimatta, sen olet varmasti koulussakin huomannut. Hän tarvitsee jämäkkää aikuista, ei keskustelua. Kotona toimii selkeät rajat, ja se että ongelma hoidetaan siinä ja nyt eikä illalla vanhempien kanssa keskustellen. Jos asioita ei voi hoitaa meidän toivomalla tavalla (ei lässytystä, jämäkän kasvattava ote, selkeät säännöt) niin miksi te ylipäätään kysytte mielipidettämme/neuvoa miten toimia?

Hei Wilma,

Kiitos kun olet olemassa. Tiedätkö miten paljon ilahdun, kun luen sivultasi viestin, jossa saan kiitoksen vanhemmilta siitä, että olen vuoden ajan tehnyt heidän lapsensa hyväksi enemmän töitä kuin kenenkään oppilaani eteen ennen. Kiitos kun kauttasi saan aamulla viestin, että oppilas on sairaana eikä minun tarvitse huolehtia onko susi syönyt hänet. Kiitos kun saan lukuvuoden päätteeksi vanhemmilta kiitokset kuluneesta vuodesta. Ne lämmittävät usein enemmän kuin 20 kukkakimppua tai suklaarasiaa. Arvostan myös suuresti sitä, että kuulen, miten innoissaan joku oppilas on ollut päivän koulutöistä. Kiitos, että saan lähettää vanhemmille viestin siitä, mitä koulussa olemme oppineet ja mitä hauskoja projekteja meillä on käynnissä. Kiitos, että et kuitenkaan ole täynnä viestejä, ja että sivuiltasi löytyy vain harvoin kiukkuisia viestejä siitä, kuinka olen epäonnistunut.

Oivallinen Wilma, kuinka mielelläni ilahduttaisin myös vanhempia kiitoksilla, kehuilla ja asiallisilla muistutuksilla. En kuitenkaan päivän aikana ehdi kirjoittaa Wilmaan kehuja tai kiitoksia, mutta lupaan antaa ne suullisesti oppilaalle aina kun siihen on tilaisuus. Pahoittelen, että minun on pakko kirjata sinne unohdukset ja riidat, mutta tämä on vain tiedoksi teille kotiin, ei pahoittamaan teidän mieltänne.

Kiitos Wilma, kun omalta osaltasi annat minulle voimaa jatkaa tätä työtä, joka naapurimaissa on menettänyt arvostusta vuosi vuodelta mutta johon Suomessa löytyy vielä tekijöitä.

T. Minä

Läksykerho on sama kuin jälki-istunto. Ei oo paljoa luistamista.

Hyviä kommentteja tähän keskusteluun on tullut. Saimme yläkoululaisen liikuntasuunnitelman tämän viikon perjantaina eli nyt voi jo vähän tulevaa ennakoida. Ryhmäytymispäivästä saimme tiedon kaksi päivää ennen ko. päivää. Alakouluaiselle tuli edellisenä päivänä vaatimus, että nokkahuilu tulee olla seuraavana päivänä koulussa. Yökoulua varten tuli viesti, että huomiseksi pitää olla 20€ rahaa ja lupalappu allekirjoitettuna.

Eli selvästikin itse Wilma ei ole se, mikä minua ärsyttää, vaan se että viestit tulevat liian myöhään. Jos nämä ja muut tiedot olisivat tulleet heti koulun alettua, niihin olisi ollut enemmän aikaa varautua. Tosiaan olisi helpompaa, jos viestit otsikoitaisiin selvemmin ja jokainen pikkuasia ei tulisi erillisenä viestinä. Myöskin rehtori voisi lopettaa jokaikisen urheiluseuran mainoksen lähettämisen viestinä ja ne voisivat olla jossakin tiedotteissa.

Opettajat tekevät varmasti hyvää työtä ja arvostan heitä kyllä suunnattomasti. Ehkä tämä syksyn alku on opettajillakin hankalaa ja tilanne rauhoittuu syksyn myötä.

Ap.

Kahden lapsen äiti kirjoitti:

Kiitos kaikille opettajille, jotka tekevät ihan hirveän raskasta työtä. Varsinkin alaluokilla he auttavat, opettavat, lohduttavat ja kasvattavat täysin sattumanvaraisesti luokkaan tulleita lapsia. He kuuntelevat haistattelun, ottavat vastaan lyönnit, toistavat päivässä sata kertaa ohjeita ja kaiken tämän ohella suunnittelevat ja toteuttavat ihanaa ja inspiroivaa opetusta. Eikä varmasti ole helppoa kuunnella samalla vanhempien murheita ja hoitaa kaikkea muuta. Meillä on ainakin lapsien kanssa käynyt hyvä säkä opettajien suhteen ja kaikki ovat olleet lempeitä, mutta jämäköitä. Lapsi on kokenut olevansa turvassa, vaikka kertookin niistä villeistä luokkakavereista jotka vain huutelevat ja tappelevat. Opettajat eivät ansaitse kuraa niskaan.

Tässä on tää joka luokan pakollinen perseennuolijaäiti.

Kyllä mää sulle perseennuolijaäidit näytän. Odota vaan kun lapsesi luokalle tulee kolmas vuosi peräkkäin epäpätevä sijainen tai opettaja, joka ei jaksa opettaa luokaa lukukautta kauempaa kun siellä on lapsia vanhemmilta, jotka eivät koskaan ole perseennuolentaa harkinneet edes. Paskaa sataa opettajan niskaan niin luokassa, wilmassa kuin vanhemmilta. Katsopa kiusallas miltä näyttää luokka, jota ei ole ryhmäytetty tai jonka eteen ei ole opettaja ja vanhemmat tehneet töitä puuttumalla kerta toisensa jälkeen lapsien sikailuihin. Voin sanoa että siinä vaiheessa voi herkempää v'tuttaa. Jos sinun pitää kasvattaa ja keskustella oman kersas kanssa, aattelepa koulussa sitä opettajaa, jonka opettaminen menee pilalle kun se joutuu käyttämään puolet oppitunneista siihen että se kasvattaa ja miettii rangaistuksia 20-100 oppilaalle. Että revi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pitää ihan kaikesta tiedottaa koko ajan huoltajia, koska huoltajat tulee silmille, jos sitä ei tehdä...

Jos liikuntatunnin ohjelma ilmoitetaan yläkoulussa vain oppilaille ilmoitustaulun kautta, tulee siitä valituksia. "Vanhemmille ei tiedotettu ja lapsi ei voi edellyttää niin vaikeata asian hoitamista, kuin ilmoitustaulun katsominen." "Liian iso vastuu seiskaluokkalaiselle." Tämä toimi hyvin näin yli kaksikymmentä vuotta, mutta nyt ei oletaa, että pikkuiset yläkoululaiset hoitaisivat asiansa itse...

Jos koulupäivän aikana käydään esim. taidenäyttelyssä, pitää siitä kertoa etukäteen huoltajille. Miksi? En tiedä, mutta kuulema huoltajan täytyy tietää missä lapsi on.

Jos oppilaalta katoaa/häviää koulupäivän aikana taskusta rahaa, se on koulun vika, jos kotiin ei ole erikseen viestitetty, että ei kannattaisi pitää rahaa takin taskussa. Se kun voi sieltä pudota tai joku voi sen naulakossa sieltä kähveltää.

Jos kesken päivän joudutaan piipahtamaan ulkona, kun palohälytin hälyttää virheellisesti, ei riitä, että oppilaille kerrotaan hälytyksen olleen turha, vaan huoltajankin täytyy tietää syy. Juu, en tiedä miksi.

Tässä nyt muutama huoltajan vaatimus tiedottamisesta, viime keväältä... Eikä läheskään edes kaikki.

Ei koulukaan ihan riemuissaan niitä viestejä lähetä, mutta kun niin nyt vaan nykyään täytyy toimia.

Ope

Mun lapsen luokalla on tyttö, jonka äiti ei suostu käyttämään Wilmaa. Opettajan pitää lähettää hänelle erikseen sähköpostia kaikista asioista, jotka muille vanhemmille menevät Wilman kautta.... Rehtorin ja muoden opettajien viestit eivät sitten mene perille ollenkaan. Ja sitten tämä äiti valittaa muille vanhemmille tiedonkulun puutteista :) En kadehdi ollenkaan opettajaa!

Itse toimisin samoin ihan jo pelkästään sähköpostin kätevyyden takia, ei tarvitsisi olla kokoaikaa ravaamassa siellä riivatun Wilmassa turhempiakin ilmoituksia.

"Ottavat vastaan lyönnit?" No just. Missä muka?

Vierailija kirjoitti:

En lue wilmaa ja olen sanonut lapsille, että huolehtivat omat asiansa. Tai no avasin wilman joskus viime vuonna kun piti ilmoittaa ykkösluokkalaisen poissolosta ekalla viikolla. Siellä oli jotain 200 lukematonta viestiä, enkä lukenut niitä silloinkaan. Arvatkaapa miten tämä on haitannut lasteni koulunkäyntiä. Ei mitenkään.

Mahtavaa! Itse olisin toiminut samoin, jos minun lasteni kouluaikana olisi ollut tuollainen järjestelmä. Sun  lapsista kasvaa pärjääviä ja itsestään/asioistaan huolehtivia aikuisia.