Nainen, mistä tiedän kannattaako sinua lähestyä kassajonossa tai kuntosalilla?

Jos tullessasi juttelemaan esitän vastakysymyksiä enkä vaivaantuneesti vilkuile kännykkääni yrittäen keksiä tekosyytä lähteä karkuun. Siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että se ei niinkään riipu paikasta eikä edes naisesta vaan miehestä. Lyhyesti oppimani: Jos olet ruma, älä lähesty missään. Jos olet hyvännäköinen, likimain kaikkialla voi lähestyä

Kiukutteletko yleensä muillekin elämän tosiasioille? Aurinko nousee vaikka sä haluaisit vielä nukkua? Sataa vaikka tykkäisit että paistais? Paljonko auttaa itku markkinoilla? Yritä nyt päästä yli siitä että hyvännäköisillä ihmisillä on kaikki helpompaa, ei vain pariutuminen. Ne saa parhaat työpaikatkin vielä kaiken lisäksi? Millä lailla se että jäät tuleen makaamaan ja ulisemaan auttaa sua? Niillä korteilla on pelattava jotka on saanut. Naiset ymmärtää tämän ilmeisesti jotenkin automaattisesti ja  osa miehistä ei millään.

Älä ihmeessä mene väittämään ettei ole naisiakin joille tuo itsestäänselvyys ei meinaa upota sinne kalloon, ei niin sitten millään :D Sama koskee molempia sukupuolia, jatkuvasti näkee näitä navettapiian näköisiä naikkosia, jotka kuvittelevat omaavansa hyvätkin mahdollisuudet sen kympin tasoiseen mieheen. Naurua pidätellen seuraan vierestä kun se kuuma mies ignooraa sen ruman naisen ihan täysin. On paljon niin miehiä kuin naisiakin jotka ovat ihan todellisuudesta irtaantuneita. Reality Check olisi paikallaan todella monille.

Vierailija kirjoitti:

Moni hyvännäköinen ja ihan taviskin nainen on oppinut sen että kohteliaat pakit ei riitä. Jos et ole tyly, se tarkoittaa ihan liian monen miehen mielestä sitä että jee, tässähän on potentiaalia, nyt vain inttämään niin kyllä se vielä suostuu. 

Missä tavisnaiset muka saa lähestymisiä? Minä en saa koskaan, missään enkä milloinkaan, ja kyllä olen ihan tavallisen näköinen nainen, en ruma mutta en kaunis enkä edes nätti.

Vierailija kirjoitti:

Työntäkää ne elekielenne sinne minne aurinko ei paista! Avaa ap suusi ja ala juttelemaan, niin yksinkertaista se on. Jos mitään vastakaikua ei tule niin tiedät ettei kannata hukata enempää aikaa. Mitään et häviä.

Miksi kummassa pitäisi joidenkin eleiden perusteella päätellä, uskaltaako jotain ihmistä lähestyä? Kasvakaa aikuisiksi!

t. N vm. 67

Koska se on vittumaista,kun joku EI tajua koska on suotavaa lähestyä.Joskus olen kävellyt kaupasta kotiin kun ,joku mies yritti aloittaa keskustelua,sanoin että on kiire,ja nopeutin askeleitani ja soitin jollekin kaverille näyttääkseni mahdollisimman torjuvalta.Kotipihassa huomasin,että hän on seurannut minua kotiin asti.Häipyi vasta kun sanoin rumasti.

Eli lyhyesti:jos nainen lähettää sanattomia "tule luokseni" viestejä vaikkapa hymyilemällä,mene juttelemaan.Jos nainen lähettää sanattomia tai sanallisa "painu helvettiin" viestejä,hän ei kaipaa lähestymistä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ehkä meidän pitäisi sopia jokin signaali, jolla sinkut voivat viestittää olevansa vapaita lähestyttäviä.

Olisko paviaanitarra perseessä mitään?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni hyvännäköinen ja ihan taviskin nainen on oppinut sen että kohteliaat pakit ei riitä. Jos et ole tyly, se tarkoittaa ihan liian monen miehen mielestä sitä että jee, tässähän on potentiaalia, nyt vain inttämään niin kyllä se vielä suostuu. 

Tämä. Mä kieltäydyin 4 kertaa treffikutsusta ystävällisesti ja silti tuo mies jaksaa viestitellä ja kysellä kuulumisia. Ärsyttävää.

Ehkä se kuvitteli,että puhelinmyyjämäinen väsytystaktiikka toimii.Itse olen jo viisi vuotta vältellyt yhtä sitkeää ei-toivottua ihailijaa.

Itse miehenä taas olen jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt, en jaksa tätä peliä. Saatan usein katsoa jotain tuntematonta naista silmiin, hymyillä, saada vastahymyn, ja sitten vaan jatkan matkaa. En jotenkin vaivaudu pidemmälle. Tänä aamuna autoin esim. erästä nuorta äitiä lastenvaunujen kanssa portaissa (hissi oli epäkunnossa), jonka jälkeen hän kiitti lämpimästi ja jäi siihen seisomaan aloittaakseen keskustelun. Hymyilin, toivotin hyvät päivänjatkot ja käännyin ympäri. Joskus jopa minulle on tultu juttelemaan, mutta olen vastannut jotain ylimalkaista ja uppoutunut syvemmälle puhelimeeni.

Halusin vaan sanoa, että on meitä miehiäkin erilaisia. Olen mielelläni kohtelias, ystävällinen ja auttavainen muille ihmisille, mutta sen verran introvertti että en jää pelaamaan pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä taas olen jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt, en jaksa tätä peliä. Saatan usein katsoa jotain tuntematonta naista silmiin, hymyillä, saada vastahymyn, ja sitten vaan jatkan matkaa. En jotenkin vaivaudu pidemmälle. Tänä aamuna autoin esim. erästä nuorta äitiä lastenvaunujen kanssa portaissa (hissi oli epäkunnossa), jonka jälkeen hän kiitti lämpimästi ja jäi siihen seisomaan aloittaakseen keskustelun. Hymyilin, toivotin hyvät päivänjatkot ja käännyin ympäri. Joskus jopa minulle on tultu juttelemaan, mutta olen vastannut jotain ylimalkaista ja uppoutunut syvemmälle puhelimeeni.

Halusin vaan sanoa, että on meitä miehiäkin erilaisia. Olen mielelläni kohtelias, ystävällinen ja auttavainen muille ihmisille, mutta sen verran introvertti että en jää pelaamaan pelejä.

Introvertti olen minäkin, mutta en pidä normaalia jutustelua pelien pelailemisena. Enkä ole tyly ihmisille. Jos joku haluaa jutella, voin vaihtaa muutaman sanan vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Paitsi jos tuossa tilanteessa pelkäsit sitä ei-toivottua treffikutsua, sitten ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Moni sinkkunainen valittaa, että kukaan mies ei tule juttelemaan arjessa.

Yhtä moni sinkkunainen valittaa, että miehet tulevat iskemään vaikka ei haluaisi.

->

Mistä voin miehenä tietää, haluaako nainen juttuseuraa vai ei?

Miksi miehet aina ihmettelevät etteivät kaikki naiset ole samanlaisia tai halua samoja asioita? Olettaisin että miehetkään eivät kaikki ole tismalleen samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä taas olen jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt, en jaksa tätä peliä. Saatan usein katsoa jotain tuntematonta naista silmiin, hymyillä, saada vastahymyn, ja sitten vaan jatkan matkaa. En jotenkin vaivaudu pidemmälle. Tänä aamuna autoin esim. erästä nuorta äitiä lastenvaunujen kanssa portaissa (hissi oli epäkunnossa), jonka jälkeen hän kiitti lämpimästi ja jäi siihen seisomaan aloittaakseen keskustelun. Hymyilin, toivotin hyvät päivänjatkot ja käännyin ympäri. Joskus jopa minulle on tultu juttelemaan, mutta olen vastannut jotain ylimalkaista ja uppoutunut syvemmälle puhelimeeni.

Halusin vaan sanoa, että on meitä miehiäkin erilaisia. Olen mielelläni kohtelias, ystävällinen ja auttavainen muille ihmisille, mutta sen verran introvertti että en jää pelaamaan pelejä.

Ei kai normaali naapurikohteliaisuus ole mikä peli. Ymmärrän ettei kaikki ihmiset nauti muiden ihmisten kanssa juttelusta mutta ei se että joku on seurallinen tarkoita että pelaa peliä. Tämän kirjoittaja kuulostaa siltä että on vähän vainoharhaisen vikaa.

Itsehän en aio yhtään naista iskeä kun noista ota mitään selkoa. iskekööt ite jos kiinnostaa, mutta tähän mennessä ei kiinnosta.

Tee käyntikortteja jossa on sun somekanavien yhteystiedot, whatsappia varten numero ym. Sitten annat sen kohteliaasti naiselle arjessa. Sano, että anteeksi että häiritsen mutta olet viehättävä, ota yhteyttä jos haluat, tässä on käyntikorttini. Sitten hymyilet ja poistut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että se ei niinkään riipu paikasta eikä edes naisesta vaan miehestä. Lyhyesti oppimani: Jos olet ruma, älä lähesty missään. Jos olet hyvännäköinen, likimain kaikkialla voi lähestyä

Tämän kirjoittaja on siinä mielessä oikeassa, että pariutumismielessä kannattaa lähestyä korkeintaan oman tasoisiaan ja suunnilleen oman ikäisiään naisia. Silloin vastapuoli todennäköisimmin pitää sinua hyvännäköisenä.

Tätä en ole ikinä sisäistänyt. Miten se, minkä tasoinen (kauhea ilmaisu muutenkin) on itse ulkonäöltään, vaikuttaa siihen, mitä pitää itse hyvännäköisenä? Jos olen semiruma, minusta semirumat ovat hyvännäköisiä? Jos olen läski, minusta läskit ovat hyvännäköisiä? Jos olen hontelo, minusta hontelot ovat hyvännäköisiä? 

Ikäasiasta samaa mieltä, vaikkei tietysti poikkeuksetta pädekään, mutta mikään ei ole etovampaa, kuin joku 30 vuotta vanhempi, alkoholilla itsevarmuutensa terästänyt reppana yrittelemässä jotain kaksikymppisiä. 

Ite oon huomannut, että nyt uskaltaa lähestyä selvinpäin ja vaikka missä. Ikä on tuonut sen, että itseään ei ota enää liian vakavasti. Nuorena uskalsi puhua naisille vasta 2 promillen kännissä eikä siitä tietenkään mitään tullut

M48

Vierailija kirjoitti:

Moni hyvännäköinen ja ihan taviskin nainen on oppinut sen että kohteliaat pakit ei riitä. Jos et ole tyly, se tarkoittaa ihan liian monen miehen mielestä sitä että jee, tässähän on potentiaalia, nyt vain inttämään niin kyllä se vielä suostuu. 

Juurikin näin. Itse en todellakaan ole mikään kaunotar, mutta on niitä iskuyrityksiä siitä huolimatta tullut vastaan. Mies haluaisi tarjota baarissa juotavaa, mutta en halua ottaa sitä vastaan koska seurustelen tahollani, eikä minulla ole tarjottavana muuta kuin puhdas juttutuokio, mikä ei monesti miehelle riitä. Usein mies ei usko kun sanon, että ostaisin mieluummin omat juomani itse, vaan tyrkyttää ja seuraa jopa tiskille, jotta voisi väkisin tarjota juotavaa. Iltani menee silloin vesilinjalla, koska en yksinkertaisesti tahdo maksattaa drinkkejäni henkilöllä, joka väkisin tyrkyttää (ja yleensä odottaa "vastapalvelusta"). Aina nämä miehet ihmettelevät sitä kuinka mieheni uskaltaa päästää minut yksin baariin (jolloin viimeistään ymmärtää millaisia nämä kyseiset miehet itse ovat). Sitä kutsutaan luottamukseksi ja luottamuksen arvoisena olemiseksi. Monesti illan mittaan nämä samat miehet kuitenkin vonkaavat samaan sänkyyn, mikä ei yllätä tämän sortin miehissä, mutta harmittaa kuitenkin. Aina miehen tullessa iskemään teen heti alkuun selväksi, että minulta irtoaa juttutuokio ja seuraa vain baarissaolon ajaksi, mutta nämä vonkaajat pitävät sitäkin näköjään mahdollisuutena päästä vällyjen väliin. Tämä on turhauttavaa, koska oikeasti minusta olisi hienoa vain jutella mukavien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Ja ei, en käy usein baareissa. Silloin harvoin kun menen, menen katsomaan keikkaa, mutta minua ei musiikin kuuntelun lomassa haittaisi rupatella niin samaa kuin vastakkaistakin sukupuolta olevien henkilöiden kanssa, kunhan nämä kunnioittaisivat päätöstäni olla uskollinen kumppanilleni.