Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Varoisin kyllä vähän. Työttöhän voi olla seuraava jonka pitää lähteä. Muita ja parempiakin suhteita on varmasti jos et tuohon lähde!

Tyttö lähtee joka tapauksessa jos koira lähtee

Voi sentään. Ei vaikuta järkevältä ratkaisulta.Laitat rakkauden huumassa miehen edun lapsen hyvinvoinnin edelle.Eikö muu ratkaisu esim. tapailu erillään asuen olisi vaihtoehto? Erityisesti murkkuikäinen tarvitsee tunteittensa ilmaisukohteeksi lemmikkieläintä. Koulusta on mukava tulla mahdollisesti muuten tyhjään kotiin,kun eläin on vastassa aina iloisena.

Ilman ristiriitoja tuskin selviätte, jos yhteisen elämän liikkeellelähtö on kertomasi luonteinen.Voiko kypsä mies vaatia näin suurta uhrausta, surullista lukea.

Teinikäinen on aika herkässä iässä. Ja hän on jo kerran käynyt läpi eron ja oletan, että koira on hänelle hyvin rakas jo siitäkin syystä. Perhettä sellaisella tavalla, jota et näytä käsittävän. Se, joka ei vaadi, marise tai kärttyile. Se joka rakastaa ehdoitta ja jonka hyväksyntä ja rakkaus kantaa. Jos nyt äitinä päätät, että "koira on vaan koira", niin tyttäresi mahdollisuudet luottaa ihmisiin ja rakkauteen ovat aikalailla siinä. Menee nimittäin herkässä iässä aikalailla hermoon ja suoraan ytimiin tuo. Samalla jos menee harrastuskin, niin a vot! Olet todella onnistunut. Sitten on turha hetken päästä valittaa, jos tytär pinkoilee huonossa seurassa, kapinoi kaikin voimin ja on täysin sinun ulottumissasi. Olet itse katkaissut luottamuksen. Tällä yksinkertaisella päätöksellä, että "koira on vain koira". Toivon,e ttä et ole tyttärellesi sanonut vielä mitään. Ja toivon, että koira pysyy. Ei näes teidän väleistä ole mitään jäljellä, jos koira lähtee. Ei myöskään ole toivoa, että tytär kuuuntelisi tai olisi millääntavoin motivoitunut tutustumaan tai hyväksymään uuden miesystäväsi. Hänelle se tarkoittaa "koiran murhaa/poisviejää". Niin se vaan menee. On turha ajatella, että tuon ikäinen jo ymmärtää. Ehkä ymmärtää, mutta tunnepuoli on vielä täysin epäkypsä ja se tunnepuoli on tässä se ensimmäinen. Ei ymmärrys. Sinun pitää ymmärtää, koska olet äiti, vanhempi, aikuinen. Elä sen mukaan. 

Se mies on narsisti. Nyt liehittelee sinua "kulta rakastan sua niin paljon ja haluan muuttaa yhteen mutta kulta tiedäthän että en vaan pysty olemaan koiran kanssa". Kun on saanut sinut ajan myötä tahdottomaksi marionettinukeksi niin ääni muuttuu kellossa

Pitää olla saatanan tyhmä ja aivovammainen jos ei käsitä että eläin, etenkin koira on tunteva olento.

Koira kärsisi hylkäyksestä todella paljon. Viaton eläin.

Koirat ovat yllättävän älykkäitä, he ymmärtävät jopa ihmisen puhetta ja voivat muistaa satoja sanoja.

Minulla on aika selkeä raja siinä että arvokkaimpia ihmisiä ovat he jotka arvostavat eläimiä, kun taas eläinten halveksijat ja kaltoinkohtelijat ansaitsevat halveksuntani, inhoni ja vihani.

Voin ihan rehellisesti sanoa että jos jollekin eläinrääkkääjälle sattuisi onnettomuus tai hän kuolisi tuskallisesti, olisin vain tyytyväinen ja ajattelisin että se oli sille oliolle todellakin ihan oikein.

Provojen yliselittelevä tyyli ja tönkkö kieli on aina niin ilmeistä, ettei niistä voi erehtyä

1/5 kuitenkin eli pojo siitä että asetelma ihan oikeasti vähän provosoi eikä kyllästytä.

keskeisin juttu tässä on se, että jos vaikka unohdetaan tyttären onni ja koira hetkeksi ja keskitytää äidin onneen niin tuossa tarinassa ei ole onnea laisinkaan eikä onnea luvassa. Ihminen, joka varastaa tikkarin taaperon kädestä eli lemmikin teiniltä on yksikertaisesti ja yksiselitteisesti niin empatiäkyvytön itsekäs paskianen vailla edes hyviä käytöstapoja, että eihän sieltä mitään rakkautta ja onnea ole luvassa. Äidin kuvittelema onni ja rakkus on täyttä harhaa: kukaan rakastamiseen kykenevä ihminen ei edes ajattele muuttavansa kenenkään kotiin siten että sieltä joudutaan hänen tieltään laittamaan lapsen koira pois. Eettisesti täysin mahdoton ajatus. Ihan täysin, eikä kukaan normaali ihminen sellaista suostu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Varoisin kyllä vähän. Työttöhän voi olla seuraava jonka pitää lähteä. Muita ja parempiakin suhteita on varmasti jos et tuohon lähde!

Tyttöhän on jo lähdössä...

Tyttö ja koira pysyvät yhdessä! Keksikää sellainen ratkaisu, että yhtälö toimii!

Tänhän sä haluat kuulla, vie koira piikille. Niin teki munkin äiti mun kissoille lapsena kun isäpuoli ei tykänyt kissoista. Kissat oli mulla melkein 6v ja ihan pennusta asti. Isäpuoli sen sijaan viihtyi perheessä 1,5v ja vieläkin vituttaa ja vihaan äitiäni sen takia mitä teki. Eli jos haluat että lapsesi vihaa sua loppuiän niin vie koira piikille. Muista että mies saattaa häipyä hetkessä etkä enää kuulle hänestä, mutta lapsi sulla tulee olemaan aina niin kanattaa pitää hyvät välit ja miksi ylipäätään haluat asua sen miehen kanssa?

Ymmärtäisin jos mies olisi allerginen, "ei pidä" ei nyt ihan riitä.

Hei,

olen kiinnostunut ottamaan koiran, tyttösi saa koska vain tavata sitä, asumme Lahden seudulla .

Vaihtoehtoisesti tyttäresi voi muuttaa meille koiran kanssa ja tavata sinua esim. viikonloppuisin. Olen kiinnostunut ottamaan sijaislapsia.

Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja kaksi pientä reipasta koiraa, mutta kotimme on auki kärsiville lapsille ja eläimille.

Laitathan yv.

Haluan nähdä tämän saman provon arabian kielisellä keskustelu palstalla...voiko joku kääntä tämän... ja tulla sitten kertomaan mikä oli reaktio siellä.

Oliko eroa, vai onko sulauttautuminen onnistunut

Onko mies suomalainen vai miksi ei halua, onko allergia, onko pelkotila, onko koira lapsena purrut, onko hygenia kammo, ???

Eihän sen miehen kanssa ole mikään pakko muuttaa yhteen, jos hänen ehtonsa eivät miellytä. Ihme ongelma.

Haluaisinpa nähdä sen teinin joka tuohon suostuu

Edelleenkään ap ei ole kertaakaan vastannut, että MIKSI se mies ei halua saman katon alle koiran kanssa?

Olen varmaan pyörinyt hieman liikaa av:lla, kun näin painajaista tästä ketjusta... Minulla on koira enkä ikimaailmassa voisi luopua siitä, ellei sillä olisi joku hätänä ja vain luopuminen helpottaisi sen oloa. Koira on perheenjäsen, yksi meistä. En nyt lastanikaan antaisi pois vain kun uusi mies ei halua saman katon alle sen kanssa. Musta on järkyttävää, että toinen ikimaailmassa edes kehtaa vaatia ja toinen vieläpä suostuu, ja kummankin mielestä se on ihan ok. Pelottaa aika paljon tuon lapsen puolesta muutenkin, millä muulla tavalla äiti on häiriintynyt ja että onnistuuko uuden narsistimiehen luikerrella manipuloimaan heidän elämäänsä.

Ja joo tiedän että tämä on provo, mutta kun tuollaisia ihmisiä on oikeastikin, kuten tästä ketjusta on käynyt ilmi!

Voi sentään kuinka itsekäs olet ap. Miksi muutatte yhteen. Tapailla ja seurustella voit miehen kanssa silti, vaikka, ette yhdessä asukaan. Tosin harkitsisin kahdesti tuollaisen "kultakimpaleen" kanssa yhteen muuttamista. Annat tyttärellesi viestin: "kun äiti rakastuu, ei hänellä ole enää niin väliä". Miehelle taas viestität, että on ihan ok määräillä, "minä teen niin kuin haluat, koska mullahan ei omaa tahtoa ole".

Jos mies vaatii koiran poistamista, se tarkoittaa sitä, ettei mies ymmärrä oikeasta, elinikäisestä sitoutumisesta. Kun koiran ottaa, koira hoidetaan sen kuolemaan saakka. Ainoastaan sairaudet ovat ok syy luopua koirasta.

Outo mies, pelkää koiria. Mitenhän käy kun yöllä hiippailee murtomies sisälle? Siitä vain naisen selän taakse piiloon.

Tyttö koirineen pysyy, mies koirankoppiin. Siksi aikaa kun tutustuu koiraan paremmin. Jos sitä vähää ei viitsi tehdä ei ole sopiva perheen jäseneksi.