Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.
31.08.2016 |
Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.
Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...
Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...
Mitähän tässä nyt tekisi?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin kuka olet tekisin lasun. Tosin tietysti korostaisin että jos tyttö pääsisi isänsä luokse niin kaikki olisi hyvin
Hölmö.
Eivät koirat kuulu "lasun" toimialaan. "Lasun" on tarkoitus suojella lapsia. "Lasu" on nokkela lyhennys yhdyssanan "lastensuojelu" molempien osien alusta.
Tässä tapauksessa Sinun täytyy tehdä "kosu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ollaan vakavasti vaarantamassa tytön psyykkistä hyvinvointia ->lasu
Kyse taitaa olla ulkomaalaisesta miehestä...
Uskonnolla on merkitystä kirjoitti:
Kyse taitaa olla ulkomaalaisesta miehestä...
Miksi ihmeessä on pitänyt alkaa sitten seurustella miehen kanssa jonka kulttuurissa koirat ovat saastaista eläimiä?
Koiria vihaavat voisi kaikki taluttaa kuopan reunalle ja annostella 9-millisen buranan niskan seutuville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä jos ei ole provo, on ratkaisu hyvin yksinkertainen.
Henkilö A ei halua asua paikassa, jossa asuu koira ja siksi esittää yhteiselämän alkamiselle lapseen kohdistuvia vaateita. Normaali itsenäinen nainen ja äiti ei suostu asettamaan lapsensa elämänlaadun heikentämistä muuton ehdoksi, joten henkilö A ei muuta asuntoon. Näin kenenkään ei tarvitse luopua mistään, vaan henkilö A saa tyytyväisenä jatkaa asumistaa jossain muualla kuin tuon lapsen kotona, jota hän hyvin vastenmielisellä tavalla vaatimuksillaan ahdistaa.
Olin teininä aika "vekkuli", joten vastaavassa tilanteessa olisin varmaan kokenut, etten voi asua paikassa, jossa vieras mies käyttää samoja wc-tiloja, samaa suihkua tai saunaa kuin minäkin. Mies varmasti ilomielin hänen omat vaatimuksensa huomioiden sallisi yhtä epäloogisia vaateita muillekin, joten hän varmasti riemuiten kävisi aina suihkussa muualla ja poikkeaisi yölläkin huoltoaseman vessaan. Tällaiset lapsen vaatimukset, joilla miehen elämää rajoitettaisiin, olisivat täysin yhtä oikeutettuja kuin miehen tapa rajoittaa merkittävällä tavalla nuoren tytön elämää. Lisäksi paljas pinta vieraalla miehellä omassa kotona voisi tuntua kovin ahdistavalta, joten vaatetukseksi sallittaisiin ainoastaan pitkät housut ja poolopaita. Ja hei, olisin kovin kovin pahoillani (kuten mieskin on sanonut olevansa), mutta en vaan kertakaikkiaan kykenisi muuhun asumiseen ja nyyh.
AP, älä ole alistuva rukkanen äläkä salli rajoitettavan lapsesi niitä oikeuksia, jotka sinä olet äitinä hänelle sallinut. Tuo mies on tosi vastenmielinen jos edes yrittää sellaista ja kammottava nuorta tyttöä alistava hirviö. Vaikka itse olisit alistuva, älä anna alistaa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä iso kulli?
Koiran voi aina tappaa.
Niin voi sinutkin. Ensikertalaisena pääsis varmaan tuomiotta kun juo eka viinaa pullon ja sanoo että silmissä sumeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koiraa ei ole tapettu, niinkuin aikaisemmin täällä mainittiin, niin olisiko vaihtoehto se, että aikuiset asuisivat eri asunnoissa niin kauan kunnes lapsi muuttaa kotoa eli on täysi-ikäinen ja kenties menee opiskelemaan jolloin saa opiskeluasunnon, jonne voi koiransa kanssa muuttaa (jos koira on vielä silloin elossa). Äitikin pääsee helpommalla kun ei tule yhden ihmisen vaatteet lisää pyykättäviksi ja ruuat laitettavaksi ja sotkut siivottavaksi.
Lapsen onni omasi edelle (?) vaikka kovasti miesystävästäsi pidätkin. Jos muutatte yhteen ja koira lähtee tod. lapsella ei ole kovin lämpimät välit sinuun puhumattakaan sinuun miesystävään.... Prioriteettia. Kuka arvostaa mitä. Päätöksen kanssa elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen onni omasi edelle (?) vaikka kovasti miesystävästäsi pidätkin. Jos muutatte yhteen ja koira lähtee tod. lapsella ei ole kovin lämpimät välit sinuun puhumattakaan sinuun miesystävään.... Prioriteettia. Kuka arvostaa mitä. Päätöksen kanssa elät.
Minä en suostuisi tähän senkään vuoksi, että en voisi koskaan elää yhdessä miehen kanssa, joka sanelee tällaisia lapseen kohdistuvia ehtoja yhteenmuutolle. Tällainen mies ei arvostaisi minua eikä taatusti rakastaisi. Lemmikin hankinta on aina perheessä keskustelun paikka ja jos lapselle suo sen edun ja lapsi itse sitoutuu vastuuseen, ei kukaan ulkopuolinen voi omalla mielipiteellään "en pidä koirista" muuttaa sitä äidin ja lapsen välillä sovittua oikeuksien ja vastuiden sopimista, koska silloin lapsi ei enää voisi luottaa paitsi äitiinsä mutta myöskään siihen että omasta vastuunkannosta palkitaan siltä osin kuin on sovittu. En myöskään haluaisi välittää lapselle sellaista naiskuvaa, että nainen on tahdoton marionetti, joka alistuu miehen tahtoon silloinkin kun se merkitsee vaikkapa oman lapsen kanssa tehtyjen sopimusten perumista törkeällä tavalla. En tyttö- enkä poikalapselle haluaisi koskaan sellaista toimintamallia opettaa.
No ap, täällä on monta kertaa tuotu esille, että mies alistaa sinua ja lastasi, eikä sellaiseen pidä suostua. Tules kertomaan, ovatko silmäsi avautuneet vai vieläkö kuljet hänen talutusnuorassaan ja läähätät kieli pitkällä onnellisena (pun intended), kun isäntäsi huomioi sinua ja taputtaa päätäsi, että "hyvä nainen, hyvä, juuri noin, tottelet käskyjäni noin kiltisti. Tässä sulle nami ja rapsutus, oot kyllä nii hyvä nainen, kiltti nainen, kuka on kiltti nainen, kuka, onko ap" ja sinä vaan läähätät. Huvittavaa, että miehesi ei pidä koirista, mutta naiseltaan hän näyttää toivovan koirille ominaista uskollista tottelemista. Koiran onni kun se onnistuu toteuttamaan omistajan toiveita, on vaan suloista, mutta kun sinä läähätät kiitollisena hänen talutusnuorassaan niin se on lähinnä säälittävää, niin kovin säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tosissasi, tuo on törkeää! Lapsesi tuskin on koirineen montakaan vuotta huollettavanasi, sen ajan nyt luulisi sinun jaksavan olla äiti ja koiran huoltaja. Minä kyllä lapsenasi en haluaisi tuntea sinua enää, jos nyt hävität hänen rakkaan lemmikkinsä jonkun ukonketkaleen takia. Miehiä tulee ja menee...
Mä voin pientä maksua vastaan näyttää koiralle kirveen lapetta (puolet pienemmällä kun mitä maksaa eläinlääkärissä). Olen maalta kotoisin niin käypi käden käänteessä ja hautapaikkakin löytyy. Voidaan tytölle esittää ja keksiä joku tarina koiran uudesta perheestä maalla, jossa "elää onnellista elämää" jatkossa jos tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiria vihaavat voisi kaikki taluttaa kuopan reunalle ja annostella 9-millisen buranan niskan seutuville.
Minun mielestäni olisi parempi jos heidät tyrkättäisiin betonisaappaissa lietelantasäiliöön, mutta ei tuokaan huono idea ollut.
Vierailija kirjoitti:
No ap, täällä on monta kertaa tuotu esille, että mies alistaa sinua ja lastasi, eikä sellaiseen pidä suostua. Tules kertomaan, ovatko silmäsi avautuneet vai vieläkö kuljet hänen talutusnuorassaan ja läähätät kieli pitkällä onnellisena (pun intended), kun isäntäsi huomioi sinua ja taputtaa päätäsi, että "hyvä nainen, hyvä, juuri noin, tottelet käskyjäni noin kiltisti. Tässä sulle nami ja rapsutus, oot kyllä nii hyvä nainen, kiltti nainen, kuka on kiltti nainen, kuka, onko ap" ja sinä vaan läähätät. Huvittavaa, että miehesi ei pidä koirista, mutta naiseltaan hän näyttää toivovan koirille ominaista uskollista tottelemista. Koiran onni kun se onnistuu toteuttamaan omistajan toiveita, on vaan suloista, mutta kun sinä läähätät kiitollisena hänen talutusnuorassaan niin se on lähinnä säälittävää, niin kovin säälittävää.
Koira ei tekisi omille (tai toistenkaan) pennuille pahaa, saadakseen ihmisen hyväksynnän. Ap on paljon alhaisempi kuin koira, kun on valmis tekemään toisille pahaa saadakseen lutkuttaa pahan ja sairaan ihmisen kullia.
No jos se mies ei tykkää koirista niin varmaan tappaa sen ja pääset eroon ongelmasta. Tietenkin tyttö voi ruveta oireilemaan tästä henkisesti ja joutuu ehkä laitokseen mutta saisit keskittyä rakkauteen uuden miehen kanssa.
taidat ap olla TODELLA munankipeä raukka, jos tämä aloitus on tosi....
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla saatanan tyhmä ja aivovammainen jos ei käsitä että eläin, etenkin koira on tunteva olento.
Koira kärsisi hylkäyksestä todella paljon. Viaton eläin.
Koirat ovat yllättävän älykkäitä, he ymmärtävät jopa ihmisen puhetta ja voivat muistaa satoja sanoja.
Minulla on aika selkeä raja siinä että arvokkaimpia ihmisiä ovat he jotka arvostavat eläimiä, kun taas eläinten halveksijat ja kaltoinkohtelijat ansaitsevat halveksuntani, inhoni ja vihani.
Voin ihan rehellisesti sanoa että jos jollekin eläinrääkkääjälle sattuisi onnettomuus tai hän kuolisi tuskallisesti, olisin vain tyytyväinen ja ajattelisin että se oli sille oliolle todellakin ihan oikein.[/quote
Kirjoitit hyvin! Olen kanssasi100% samaa mieltä. Ei mitään lisättävää eikä poistettavaa.
Jos olisin sun tyttäresi muuttaisin vaikka leikkimökkiin koirani kanssa. Olet kamala ihminen
Jos tietäisin kuka olet tekisin lasun. Tosin tietysti korostaisin että jos tyttö pääsisi isänsä luokse niin kaikki olisi hyvin