Lue keskustelun säännöt.
PK-sedun asuntojen hinnat mitä hittoa!? :((
30.08.2016 |
Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..
Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Se remonttinainen vastaa: Olemme asuneet aina Helsingin Töölössä ja nyt Westendissä. Kaikki muutkin sijoitukset ovat pk-seudulla. Vapaa-ajanasunto ja kakkosasunto ovat merenranta-kaupungissa. Parhaillaan etsitään Helsingistä kolmiota, saa olla vaikka remontoitava, niitä ne nuoremmat ostajat oikein kammoavat. Meillä on tiedossa myös osaava remonttifirma, tekee nopeasti Ikea-keittiöt. Tuo aloitteen ap kuulostaa vähän arkajalalle. Ei mitään saa jos ei uskalla. Koko elämä on iso riski!!
Arkajalkuus on ainoa syy olla ostamatta jos siihen on mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla todellakin on kamala asuntokupla. Helsingin hintaso on Pariisin luokkaa, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan.
Käyn pk-seudulla useamman kerran vuodessa ja aina ihmettelen, onko työ ainoa syy, mikä pitää ihmisiä siellä. Lähiöt ovat rauhattomia. Tuo mediassa käyty keskustelu Espoo-Vantaiden "helvetillisistä lähiöistä näyttää pitävän paikkansa ainakin sosiaalisten ongelmien osalta. Jos haluaa oikeasti asua paremmalla alueella, niin sitten on käytännössä pakko elää velkarahalla todella pitkään ja olla hyvin vakiintuneessa elämäntilanteessa. Tunnen erään helsinkiläisen todella varakkaan perheen (vuositulot tyyliin 400-500 kE vuodessa), joka asuu juuri sellaisesessa 70-luvun rumassa kerrostalossa. Sijainti toki hyvä ja asunto suuri, mutta "parempaankaan ei ole tällä hetkellä varaa, kun muitankin tärkeitä menoja on". Ulospäin talo on juuri sellainen "sosiaalitalon näköinen", jollaisissa omassa kotikaupungissani asuvat vain köyhät ja syrjäytyneet. Helsingissä rikkaat :(.
Itseäni hirvittäisi ajatus, että olisi 350 000 kiinni jossain ankeassa 70-luvulla rakennetussa lähiörivarissa, jossa on tasakatto ja perustuksetkin puoliksi maan alla. Pelkkä ajatus tuollaisesta masentaa ja tuntuu aivan turhalta. Omassa kotikaupungissani rivarit ovat sinkkujen asuntoja. Ne eivät ole mitään perheasuntoja, koska etäämmältä lähiöstä voi saada omakotitalon 250 000-270 000 eurolla. Surullista, että vaikkapa töiden vuoksi moni joutuu etelässä tyytymään noin huonoon elintasoon, siis moni varakaskin. Asuntokuplan purkaminen ei tietenkään palvele hyväosaisten päättäjien ja sijoittajien intressejä, joten sama meno vain jatkuu ja jatkuu.
Selvähän se on, että ihmiset asuvat siellä, missä ovat töissä. Ei halvemmat asunnot maakunnassa paljon ilahduta ketään, jos siellä ei ole tienestejä tarjolla, jotta pystyisi niitä halvempiakaan asuntoja maksamaan. Tämän takia monet asunnot syrjäseuduilla ovat tulleet käytännössä arvottomiksi.
Onko se sitten surullista, että on vaatimattomampi asunto, mutta työpaikka, kuin isompi ja mukavampi asunto mutta ei työtä eikä toimeentuloa. Homma nyt vaan ei mene niin, että elämä olisi helppoa ja mukavaa ja kaikilla olisi jostain taivaasta annettu oikeus omakotitaloon ja hyvään ja hyvätuloiseen työpaikkaan.
pk-seudulla asuu kuitenkin vain 20% ihmisistä, eikä työttömyydessäkään nyt niin isoa eroa ole, eli lähes 80% työntekijöistäkin löytää työnsä jostain muualta kuin pk-seudulta. Suomen keskisuuristakin kaupungeista asunnon ostaminen on täysin turvallista, ei niiden hinnat ole romahtamassa ja useimmlle sieltä kuitenkin löytyy töitä. Jos vertaa palkkaa ja asumisen hintaa, niin muualla asumisen jälkeen jää enemmän käytettäviin kuin pk-seudulla. Itsekkin aloitin työuran Helsingistä, mutta kun Turusta löytyi hyvä työpaikka, niin muutin heti tänne, enkä todellakaan ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä teidän ammatit on kun töitä on vain ja ainoastaan Helsingissä?
Viestintäalalla.
Vierailija kirjoitti:
250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.
Tolla summalla ei taida lainanlyhennystahtikaan olla kummoinen. Alle 500€/kk lyhennystä. Kestää melko kauan aikaa maksellakin ja saada omaksi ja sitten onkin jo niin vanha että saat ottaa reppalainaa tai laittaa kämpän puskutraktorin alle.
Vierailija kirjoitti:
Se remonttinainen vastaa: Olemme asuneet aina Helsingin Töölössä ja nyt Westendissä. Kaikki muutkin sijoitukset ovat pk-seudulla. Vapaa-ajanasunto ja kakkosasunto ovat merenranta-kaupungissa. Parhaillaan etsitään Helsingistä kolmiota, saa olla vaikka remontoitava, niitä ne nuoremmat ostajat oikein kammoavat. Meillä on tiedossa myös osaava remonttifirma, tekee nopeasti Ikea-keittiöt. Tuo aloitteen ap kuulostaa vähän arkajalalle. Ei mitään saa jos ei uskalla. Koko elämä on iso riski!!
Kun on kolme pientä lasta, joista kaksosvauvat, niin se riski on jo kertaalleen niissä lapsissa. Jos lisäksi tulee sitten tukiverkottomuus, vähänkään raskautta työssä tai omassa terveydessä niin se on jo siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien ihmisten elämä pyöri omistusasumisen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.
Tolla summalla ei taida lainanlyhennystahtikaan olla kummoinen. Alle 500€/kk lyhennystä. Kestää melko kauan aikaa maksellakin ja saada omaksi ja sitten onkin jo niin vanha että saat ottaa reppalainaa tai laittaa kämpän puskutraktorin alle.
Lainaa ei ole tällä hetkellä noin paljoa jäljellä ja lyhennyserät ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Laskin juuri, että kokonaan velattomaksi saan asunnon 15 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on turhankin varovainen. Noilla bruttotuloilla voi hyvin ottaa vähän enemmänkin lainaa. Asuntojen hinnat Helsingissä eivät kuitenkaan tule laskemaan eli asunnon arvo pysyy kun taas vuokraa maksamalla rahat menevät ns. kaivoon. Eli pahimmassa skenaariossa joutuisitte myymään asuntonne, mutta luultavimmin ette tulisi häviämään siinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.
Tolla summalla ei taida lainanlyhennystahtikaan olla kummoinen. Alle 500€/kk lyhennystä. Kestää melko kauan aikaa maksellakin ja saada omaksi ja sitten onkin jo niin vanha että saat ottaa reppalainaa tai laittaa kämpän puskutraktorin alle.
Lainaa ei ole tällä hetkellä noin paljoa jäljellä ja lyhennyserät ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Laskin juuri, että kokonaan velattomaksi saan asunnon 15 vuodessa.
Siis laina-aika tulee yhteensä olemaan sen 15 vuotta. Tuosta 15 vuodesta on jäljellä 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti: asuntosäästäminen pitää aloittaa aikaisin. Tietenkin mielummin niin, että jo isovanhemmat sen aloittavat. Toisekseen, lainaa pitää ottaa reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Se on liki mahdotonta, jos lapset on tehty vielä asuessa vuokralla. Esimerkiksi opiskellessa tai pätkätöissä. Meillä on nyt vihdoin ja viimein ihan hyvä tulotaso (n. 8000e /kk), mutta myös kaksi tilaa vievää lasta ja lapsilla kalliita harrastuksia. Molemmilla asiantuntijatyö, joita ei muualla tehdä. Eikä muuten riitä normityöaika. On pakko asua lähellä. Näin ollen ollaan edelleen vuokralla, pieni sijoitusasunto kauempana. Koska järkevään perheasuntoon ei ole varaa (sijainti, koko, asunnon terveys).
Järkevintä olisi toki ottaa ensin laina yksiöön, sitten kaksioon jne. Mutta harva parikymppinen voi ottaa sitä lainaa yksinään, ilman taloudellista tukea vanhemmilta. Tai sitten pitää perustaa perhe vasta lähemmäs 40v, kun on ehtinyt lyhentää lainaa jo tovin.
Ap mitä jos tekin ostaisitte yksiön tai kaksion sijoitusasunnoksi? Ihmiset harvoin uskaltavat sijoittaa riskillä asuntoon säästettyjä rahoja, ja silloin niiden tuotto ei pysy asuntojen hintojen tahdissa.
http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13250154
http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13333965
Tässä esimerkkinä pari kaksiota, joihin on kyllä tulosssa putkiremontti n. viiden vuoden päästä. Molemmissa on siinä mielessä hyvä pohja, että niitä voi myös vuokrata kimppakämpäksi.
Pääsette "harjoittelemaan" asunnon ostamista, asuntolainaamista ja omistamista, mutta pienemmällä riskillä. Tarvitsisitte n. 100 000 € lainan, joka kuittaantuisi vuokratuloilla 15 vuodessa tai 25 vuoden laina-ajalle teille jäisi vuokratuloja, joilla maksaa omaa vuokraa. Voisitte joko pitää asunnon aina sijoituksena tai myydä sen kun ostatte asunnon omaan käyttöön.
Vaikka jättäisitte asunnon sijoitukseksi, sitä voidaan käyttää oman asunnon lainan vakuutena, siltä osin kuin sijoitusasunnon lainasta jää vakuutta yli. Lisäksi saisitte hyvää "lainahistoriaa" kun hoidatte lainanne hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnon joko ostaa tai on ikuisesti aikeissa ostaa. Korot nousee ja laskee, siitä ei kannata murehtia.
20-25 vuoden päästä ei sitten kaduta, kun ei tullut ostettua, vaan ainoastaan lihotettua vuokraisäntää.
Sijainti on tärkein tekijä, jos haluaa pikkuhiljaa kartuttaa asunto-omaisuuttaan. Rutuisilta syrjäseuduilta ulkomaalaislähiöstä ei ole helppo saada edes omiaan takaisin, jos yleensä saa myytyä. Tinkikää tilasta laadun sijaan - se palkitsee pitkässä juoksussa.
Meillä nyt viimeistä edeltävä asunto - 102m2 Espoossa, arvo n.430K. 5-8 vuotta vielä tässä ja sitten n.550K asuntoon, joka pikkuisen isompi ja uudempi. Brutto yht. 8400/kk.
Laina on ollut viimeiset vuodet niin halpaa, että asunnon ostoa vasta miettineet kävelivät onnensa ohi. Tällaiset ajat aina aiheuttavat omaisuuden uudelleen jakautumisen, ja se tuppaa ajan kanssa kertautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.
Tolla summalla ei taida lainanlyhennystahtikaan olla kummoinen. Alle 500€/kk lyhennystä. Kestää melko kauan aikaa maksellakin ja saada omaksi ja sitten onkin jo niin vanha että saat ottaa reppalainaa tai laittaa kämpän puskutraktorin alle.
Lainaa ei ole tällä hetkellä noin paljoa jäljellä ja lyhennyserät ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Laskin juuri, että kokonaan velattomaksi saan asunnon 15 vuodessa.
Siis laina-aika tulee yhteensä olemaan sen 15 vuotta. Tuosta 15 vuodesta on jäljellä 3 vuotta.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt sovi. Maksat 700€/kk lainaa ja korkoja ja maksat 250000€ 15vuodessa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.
Tolla summalla ei taida lainanlyhennystahtikaan olla kummoinen. Alle 500€/kk lyhennystä. Kestää melko kauan aikaa maksellakin ja saada omaksi ja sitten onkin jo niin vanha että saat ottaa reppalainaa tai laittaa kämpän puskutraktorin alle.
Lainaa ei ole tällä hetkellä noin paljoa jäljellä ja lyhennyserät ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Laskin juuri, että kokonaan velattomaksi saan asunnon 15 vuodessa.
Siis laina-aika tulee yhteensä olemaan sen 15 vuotta. Tuosta 15 vuodesta on jäljellä 3 vuotta.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt sovi. Maksat 700€/kk lainaa ja korkoja ja maksat 250000€ 15vuodessa???
Eli jos maksat noin 500€/kk lyhennystä olet 15v päästä maksanut vasta 90 000€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla todellakin on kamala asuntokupla. Helsingin hintaso on Pariisin luokkaa, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan.
Käyn pk-seudulla useamman kerran vuodessa ja aina ihmettelen, onko työ ainoa syy, mikä pitää ihmisiä siellä. Lähiöt ovat rauhattomia. Tuo mediassa käyty keskustelu Espoo-Vantaiden "helvetillisistä lähiöistä näyttää pitävän paikkansa ainakin sosiaalisten ongelmien osalta. Jos haluaa oikeasti asua paremmalla alueella, niin sitten on käytännössä pakko elää velkarahalla todella pitkään ja olla hyvin vakiintuneessa elämäntilanteessa. Tunnen erään helsinkiläisen todella varakkaan perheen (vuositulot tyyliin 400-500 kE vuodessa), joka asuu juuri sellaisesessa 70-luvun rumassa kerrostalossa. Sijainti toki hyvä ja asunto suuri, mutta "parempaankaan ei ole tällä hetkellä varaa, kun muitankin tärkeitä menoja on". Ulospäin talo on juuri sellainen "sosiaalitalon näköinen", jollaisissa omassa kotikaupungissani asuvat vain köyhät ja syrjäytyneet. Helsingissä rikkaat :(.
Itseäni hirvittäisi ajatus, että olisi 350 000 kiinni jossain ankeassa 70-luvulla rakennetussa lähiörivarissa, jossa on tasakatto ja perustuksetkin puoliksi maan alla. Pelkkä ajatus tuollaisesta masentaa ja tuntuu aivan turhalta. Omassa kotikaupungissani rivarit ovat sinkkujen asuntoja. Ne eivät ole mitään perheasuntoja, koska etäämmältä lähiöstä voi saada omakotitalon 250 000-270 000 eurolla. Surullista, että vaikkapa töiden vuoksi moni joutuu etelässä tyytymään noin huonoon elintasoon, siis moni varakaskin. Asuntokuplan purkaminen ei tietenkään palvele hyväosaisten päättäjien ja sijoittajien intressejä, joten sama meno vain jatkuu ja jatkuu.
Selvähän se on, että ihmiset asuvat siellä, missä ovat töissä. Ei halvemmat asunnot maakunnassa paljon ilahduta ketään, jos siellä ei ole tienestejä tarjolla, jotta pystyisi niitä halvempiakaan asuntoja maksamaan. Tämän takia monet asunnot syrjäseuduilla ovat tulleet käytännössä arvottomiksi.
Onko se sitten surullista, että on vaatimattomampi asunto, mutta työpaikka, kuin isompi ja mukavampi asunto mutta ei työtä eikä toimeentuloa. Homma nyt vaan ei mene niin, että elämä olisi helppoa ja mukavaa ja kaikilla olisi jostain taivaasta annettu oikeus omakotitaloon ja hyvään ja hyvätuloiseen työpaikkaan.
pk-seudulla asuu kuitenkin vain 20% ihmisistä, eikä työttömyydessäkään nyt niin isoa eroa ole, eli lähes 80% työntekijöistäkin löytää työnsä jostain muualta kuin pk-seudulta. Suomen keskisuuristakin kaupungeista asunnon ostaminen on täysin turvallista, ei niiden hinnat ole romahtamassa ja useimmlle sieltä kuitenkin löytyy töitä. Jos vertaa palkkaa ja asumisen hintaa, niin muualla asumisen jälkeen jää enemmän käytettäviin kuin pk-seudulla. Itsekkin aloitin työuran Helsingistä, mutta kun Turusta löytyi hyvä työpaikka, niin muutin heti tänne, enkä todellakaan ole katunut.
Tokihan joillekin löytyy töitä muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta. Mutta pääkaupunkiseudulla asuu melkein 1,2 miljoonaa ihmistä, joten on selvää, ettei kaikille noin vain vastaavia töitä löytyisi maakunnista. Toki muistakin kasvukeskuksista asunnon ostaminen on turvallista. Helsinki-Turku-Tampere - kolmio on siinä suhteessa samanarvoista. Mutta minä en puhunutkaan kaupungeista vaan syrjäseuduista, joiden halvat asunnot ovat jo tosi halpoja, kokonaan arvottomia.
Me asuimme vuokralla vuoteen -98, ja ostimme asunnon. Kaksion, jonka remppasimme. Myimme sen parin vuoden päästä ja ostimme kolmion. Remppasimme. Sama taas neljän vuoden päästä, isompi rt-neliö. Sitten jäätiin paikoilleen.
Nykyinen asunto on ostettu viime syksynä, velaton rivarinpätkä 110 neliötä radan varressa, ja remppa taas käynnissä, tosin loppusuoralla. Meillä on tarkoitus ostaa vielä sijoitusasunto noin kolmen vuoden päästä, kunhan saadaan alkupääomaa taas kasaan. Meillä on velaton mökkikin, joka käynee vakuudeksi.
Mutta aloitettiin pienestä ja ihan ilman omaa pääomaa, appivanhempien lainatakauksella ja valtiontakauksella. Siitä sitten kämppä kerrallaan. Tästä nykyisestä emme lähde luultavasti kuin vanhainkotiin.
Mitään rikkaita ei sinällään olla, ihan duunareita vuorotyölisineen. Emme tupakoi, emme kapakoi, käymme harvoin ulkomailla, ostamme hyvin harkiten ja järkevästi. Ylitöitä on tehty, kun on saatu ja laitettu rahat sivuun. Netto huushollissa 4600 euroa lapsilisineen.
Mun mielestäni teidän ap pitäisi pystyä ostamaan asunto noilla tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Me asuimme vuokralla vuoteen -98, ja ostimme asunnon. Kaksion, jonka remppasimme. Myimme sen parin vuoden päästä ja ostimme kolmion. Remppasimme. Sama taas neljän vuoden päästä, isompi rt-neliö. Sitten jäätiin paikoilleen.
Nykyinen asunto on ostettu viime syksynä, velaton rivarinpätkä 110 neliötä radan varressa, ja remppa taas käynnissä, tosin loppusuoralla. Meillä on tarkoitus ostaa vielä sijoitusasunto noin kolmen vuoden päästä, kunhan saadaan alkupääomaa taas kasaan. Meillä on velaton mökkikin, joka käynee vakuudeksi.
Mutta aloitettiin pienestä ja ihan ilman omaa pääomaa, appivanhempien lainatakauksella ja valtiontakauksella. Siitä sitten kämppä kerrallaan. Tästä nykyisestä emme lähde luultavasti kuin vanhainkotiin.
Mitään rikkaita ei sinällään olla, ihan duunareita vuorotyölisineen. Emme tupakoi, emme kapakoi, käymme harvoin ulkomailla, ostamme hyvin harkiten ja järkevästi. Ylitöitä on tehty, kun on saatu ja laitettu rahat sivuun. Netto huushollissa 4600 euroa lapsilisineen.
Mun mielestäni teidän ap pitäisi pystyä ostamaan asunto noilla tuloilla.
Teidän kannattaa mielummin käyttää omaa asuntoa lisävakuutena kuin kesämökkiä. Asunto-osake on kiinteistöä huomattavasti helpompi vakuus. Hienosti ja järkeästi olette keränneet asuntovarallisuutta.
Tehkää ensimmäinen päätös fiksusti. Se on ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta. Me ostettiin aikoinaan Helsingin keskustasta n. 75 neliön kolmio, johon otettiin silloin iso laina (300.000 euroa). Takaus saatiin onneksi minun vanhemmiltani. Rempattiin kämppä kuntoon, asuttiin siinä kolmisen vuotta ja myytiin se hintaan 415.000 euroa. Otettiin lisälainaa ja ostettiin reilu 100 neliön kämppä. Rempattiin sekin kuntoon ja nyt sen arvo on n. 680.000 euroa. On halutulla alueella ja liikkuu tarvittaessa nopeasti. Velkaa tällä hetkellä n. 300.000.
Jos oltaisiin ostettu samalla alkurahalla rivarinpätkä jostain lähiöstä niin tilanne olisi toinen. Tämä nyt siis vaan esimerkkinä siitä, että kannattaa ajatella pidemmälle kuin se just käsillä oleva tilanne ja tarve.
OKT Espoossa, lpoydettiin kiva ja ostettiin pois. Lainaa on tällä hetkellä n 250.000e jäljellä. Bruttotulot 12.000e/kk.
Toinen on oopperan vahtimestari ja toinen ratikkakuski.