PK-sedun asuntojen hinnat mitä hittoa!? :((

Itse maksoimme 2 vuotta sitten 4-5h+k+s rivarista Espoosta 230 000 €. Lähimmät palvelut kilometrin päässä, bussipysäkit 200 m - 600 m etäisyydellä kodista.

Ei siis aivan keskeisellä paikalla junaradan/tulevan metroradan varrella tai etenkään Haukilahti-Westend-Tapiola -tasoa. Olen kuitenkin viihtynyt. Ja mikä parasta, asunnon saa nopeasti velattomaksi.

Alle 250 000 euron rivareita on myynnissä pk-seudulla vaikka kuinka paljon:

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot?cardType=100&locations=%5B%5…,"Helsinki"%5D,%5B39,6,"Espoo"%5D,%5B65,6,"Vantaa"%5D%5D&buildingType%5B%5D=2&roomCount%5B%5D=3&roomCount%5B%5D=4&roomCount%5B%5D=5&price%5Bmin%5D=115000&price%5Bmax%5D=250000

Vierailija kirjoitti:

1: Olen tutkinut myös ASO-vaihtoehtoja, mutta rivarikolmioiden käyttövastikkeet vaikuttivat hieman kohtuuttomilta, tyyliin 1000 euroa kuussa kulahtaneesta kämpästä Pohjois/Itä-Vantaalla. Mainitsemasi 750 euroa tuntuisi kyllä olevan siedettävällä tasolla.

-AP-

Ei kannata. Et. Omista mitään siinä. Ja maksat kovaa vuokraa.

Etsikää omistusasunto, mutta varokaa homepommeja.

Olen yh, mun nettotulot 3000 ja ason vastikkeeseen menee 1000, meillä saunallinen kolmio 10 vuotta vanhassa talossa hyvien palveluiden ja yhteyksien lähellä. Asomaksuni 30.000 e on maksettu (eli se summa mulla säästössä) ja olen katsellut omistusasuntoja jo pitkään, mutta yksin en isoa lainaa uskalla ottaa, joten jatkan tässä turvallista asumistamme. Saan noin 400 kk säästöön, mutta ne menevät pojan tulevaan ajokorttiin ja autoon ja matkoihin, sillä elämme elämästä nauttien myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1: Olen tutkinut myös ASO-vaihtoehtoja, mutta rivarikolmioiden käyttövastikkeet vaikuttivat hieman kohtuuttomilta, tyyliin 1000 euroa kuussa kulahtaneesta kämpästä Pohjois/Itä-Vantaalla. Mainitsemasi 750 euroa tuntuisi kyllä olevan siedettävällä tasolla.

-AP-

Ei kannata. Et. Omista mitään siinä. Ja maksat kovaa vuokraa.

Etsikää omistusasunto, mutta varokaa homepommeja.

Miten niin ei omista mitään?

Se on liki mahdotonta, jos lapset on tehty vielä asuessa vuokralla. Esimerkiksi opiskellessa tai pätkätöissä. Meillä on nyt vihdoin ja viimein ihan hyvä tulotaso (n. 8000e /kk), mutta myös kaksi tilaa vievää lasta ja lapsilla kalliita harrastuksia. Molemmilla asiantuntijatyö, joita ei muualla tehdä. Eikä muuten riitä normityöaika. On pakko asua lähellä. Näin ollen ollaan edelleen vuokralla, pieni sijoitusasunto kauempana. Koska järkevään perheasuntoon ei ole varaa (sijainti, koko, asunnon terveys).

Järkevintä olisi toki ottaa ensin laina yksiöön, sitten kaksioon jne. Mutta harva parikymppinen voi ottaa sitä lainaa yksinään, ilman taloudellista tukea vanhemmilta. Tai sitten pitää perustaa perhe vasta lähemmäs 40v, kun on ehtinyt lyhentää lainaa jo tovin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu juu, kyllä se kannattaa ottaa 25 vuoden laina johonkin 30-40 vuotta vanhaan louskuun ja lyhentää sitä koko elämä niin ettei mihinkään kivaan sen jälkeen enää jää rahaa :)

(Ts. pk-seudun asunnot on pahasti kuplassa eikä kukaan järkevä osta sieltä tölliä. Halvemmalla asuu jopa jossain oikeassakin metropolissa...)

Jep. Jostain ihmeen syystä asuntojen hinnat jatkavat vaan nousuaan, vaikka asuntokanta ikääntyy.

Syythän tähän ovat jossain määrin selviä:

1. Rakentamisen säännöt ja verotus, joka elää vielä kuplatalouden aikaista elämää, jossa tunnutaan lähinnä keksivän keinoja hillitä talouden ylikuumentumista.

2. Asumistuet, jotka olivat viime vuonan 1,7 MILJARDIA, mikä on täysin käsittämätöntä. Asumieseta pitäisi tehdä köyhillekin enemmän "omakustanteista": jos asut kalliisti, niin syöt sitten vain puuroa.

Halpoja asuntoja ei ole tarpeeksi. Vuokrakaton palauttaminen olisi oikea ratkaisu nykytilanteessa.

Asuntoa valitessa kannattaa ottaa huomioon, että jostain Vantaan perukoilta voi työmatka Hgin keskustaan kestää kauemmin kuin vaikka Järvenpäästä, koska jälkimmäisestä pääsee moottoritietä suurimman osan matkaa, kun vain valitsee asunnon sijainnin oikein.

Entä Tampereen radan varrelta? Sitä Hesarissa hehkutettiin, että laaja töissäköyntialue ja nopea yhteys Helsinkiin. Jos en olisi turkulainen, muuttaisin sinne. Mutta itse en voi ajatella asuvani kuin Turun lähellä ja lähellä merta.

Ap:lla on vaihtoehdot:

- asua Aso-rivarissa hyvällä sijainnilla (hakemus vetämään nyt, jotta pääsee muuttamaan 1-2v. kuluttua)

- rivari tai okt korvessa

- kerrostaloasunto hyvien kulkuyhteyksien varrelta

Meillä oli nämä vaihtoehdot vuosia sitten. Etsimme kohtuuhintaista omistusrivaria asuessamme Aso-rivarissa. Lopulta päädyimme meille tuttuun hyvään sijaintiin ja ostimmekin kerrostaloasunnon. Omaa pikku pihaa ei ole ollut ikävä, kun on ulkoilumaastot vieressä.

Meillä oli aikaisempia säästöjä sen verran ettei lainan takauksia tarvittu. Asuntojen hinnat ovat nousseet tällä alueella jonkin verran, mutta vastaavan asunnon saa vielä reilusti alle 300t. Alue on haluttu ja asunnon arvo säilyy.

Tänä aikana kannattaa varautua myös työttömyysjaksoihin ja sosiaaliturvan heikennyksiin. Mitään jättilainoja en uskaltaisi ottaa.

siiris kirjoitti:

Munkkivuori, Pohjois-Haaga ja Roihuvuori ovat olleet "nousuhdanteessa" jo kolkytvuotta. 

Sikspä just ei kannata ostaa kallista "laitettua" asuntoa Hesasta kun sen on joku rähmäkäpälä ihan itse remontoinut.

Munkkivuori on melko kallista aluetta. neliöhinnat 4500-5000 euroa. Siellä on kyllä ollut myynnissä kolme rivitaloa n 130 neliötä hintapyynnöillä 650-690 000 euroa. Naapuritaloyhtiöstäni myytiin juuri 55 neliön kaksio siellä 268 000 eurolla.

Ap kirjoitit pk-seudusta. Sehän kattaa monta kuntaa. Helsingin ympärillä saa jo 250 000 eurolla hyvän rivitalokolmion.

Sitä mietin, mitä vaikka hieman kaliimmankin asunnon ostamisessa häviää?

Jos lyhennyserä esim. 250 000 e lainalle osoittautuu liian isoksi, pistää sitten asunnon myyntiin.

Kun valitsee ns. varmalta alueelta, omansa saa varmasti takaisin (minä olen sitä mieltä, että EI kannata valita kaikkein edullisinta aluetta - jos on huonomaineisempi alue, myynti aina vaikeampaa).

Omistusasuminen on Helsingissä ainut järkevä asumismuoto.

Minä ostin ensin vastavalmistuneen kaksion. Halvemman olisin saanut, mutta ostin uuden asunnon hyvältä paikalta.

Olin viisi vuotta työttömänäkin sen kymmenen vuoden aikana, jonka siinä asuin. Muun ajan yrittäjä hyvin pienillä tuloilla. Lyhennyksiä maksoin minimit, kun en enempään pystynyt. Mutta jotain niistäkin kertyi ns. omaan pussiin.

Jos olisin tuossa välissä muuttanut vuokralle, omaisuuteni olisi mennyt normaalielämiseen (vuokra vastaavasta kaksiosta noin 1000e).

Asunto meni kaupaksi ensimmäisen näytön iltana, 20 000 e yli maksamani hinnan. Eli tuon lähes varattoman 10 vuoden aikana sain kartutettua omaisuuttani 30 000 eurolla.

Paritalo, jossa asun (tämän ostin puoliksi miehen kanssa), sijaitsee alle kilometrin päässä. Tämän myyntiaika oli alle viikon - me teimme tarjouksen heti ja tarjouskilpailukin saatiin aikaiseksi.

Jos tiukka paikka tulee, asunto menee aivan varmasti kaupaksi, enkä tappiolle jää.

Lyhennyksiä ei kannata ylimitoittaa. Aina voi maksaa enemmän kuin sovitun, jos siltä tuntuu.

250 000 euron asunnon asumiskulut jäävät yleensä reilusti alle aso-vuokrien. Eli en pitäisi aso-asumista hyvänä vaihtoehtona. Itse maksan 240 000 euron asunnosta yhtiövastikkeita ja lainaa tällä hetkellä reilut 700 €/kk.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan oikeesti aikuisia, jotka eivät muka osaa mitään remontoida, jos on terve ja käy töissä. En usko,että  se omistusasunto oikeasti ap.tä  kiinnostaa. Kyllä meidän tutut perheelliset ovat hyvin kiinnostuneita raha-asioista ja asuntojen hinnoista.  Jokainen osaa maalata ja lapsikin laittaa laminaattia. Itse olen kaakeloinnut ja tehnyt vaikka mitä. Jo nuorena olin kesämökkityömaalla, kaikkea on apuna tehty.  Meidän perheellä on ollut ainakin 20 asuntoa, melkein kaikki on porukalla remontoitu. Nyt asumme hulppeasti ja loput kämpät ovat vuokralla. Lapsilla on myös perheasunnot.  Lainaakin pidämme aina muuten vain. Yrittämällä ja ahkeruudella köyhäkin porskuttaa.  En tarvitse kuntosaleja, aina on joku projekti, vene tai perinnetalo mökkinä. Jos ei viitsi edes oikotie.fi  käyttää ???

Ette varmaankaan asu pk-seudulla? Toi on mahdollista vain jossain maakunnassa.

Ei kannata ostaa liian kallista tuloihin nähden. Elämässä on kriisejä ja joku niistä voi romahduttaa korttitalon.

Mulle on osunut tähän mennessä työttömyysjakso ja kahden asunnon loukku, kun uusi olikin hometalo ja vanha myymättä... se oli pahin. Voi myös sairastua tai joutua onnettomuuteen tai tulla ero, ihan mitä vain. Pitää olla joustonvaraa taloudessa, että selviää yllättävästä. Nykyään ihmiset virittävät talousasiansa ihan liian tiukalle.

Pk-seudulla todellakin on kamala asuntokupla. Helsingin hintaso on Pariisin luokkaa, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan.

Käyn pk-seudulla useamman kerran vuodessa ja aina ihmettelen, onko työ ainoa syy, mikä pitää ihmisiä siellä. Lähiöt ovat rauhattomia. Tuo mediassa käyty keskustelu Espoo-Vantaiden "helvetillisistä lähiöistä näyttää pitävän paikkansa ainakin sosiaalisten ongelmien osalta. Jos haluaa oikeasti asua paremmalla alueella, niin sitten on käytännössä pakko elää velkarahalla todella pitkään ja olla hyvin vakiintuneessa elämäntilanteessa. Tunnen erään helsinkiläisen todella varakkaan perheen (vuositulot tyyliin 400-500 kE vuodessa), joka asuu juuri sellaisesessa 70-luvun rumassa kerrostalossa. Sijainti toki hyvä ja asunto suuri, mutta "parempaankaan ei ole tällä hetkellä varaa, kun muitankin tärkeitä menoja on". Ulospäin talo on juuri sellainen "sosiaalitalon näköinen", jollaisissa omassa kotikaupungissani asuvat vain köyhät ja syrjäytyneet. Helsingissä rikkaat :(.

Itseäni hirvittäisi ajatus, että olisi 350 000 kiinni jossain ankeassa 70-luvulla rakennetussa lähiörivarissa, jossa on tasakatto ja perustuksetkin puoliksi maan alla. Pelkkä ajatus tuollaisesta masentaa ja tuntuu aivan turhalta. Omassa kotikaupungissani rivarit ovat sinkkujen asuntoja. Ne eivät ole mitään perheasuntoja, koska etäämmältä lähiöstä voi saada omakotitalon 250 000-270 000 eurolla. Surullista, että vaikkapa töiden vuoksi moni joutuu etelässä tyytymään noin huonoon elintasoon, siis moni varakaskin. Asuntokuplan purkaminen ei tietenkään palvele hyväosaisten päättäjien ja sijoittajien intressejä, joten sama meno vain jatkuu ja jatkuu.

ASP-tilillä on aloitettu säästäminen jo opiskeluaikana, sitten ostettu vanhempi rivitalokaksio sivummalta, remontoitu sitä, joidenkin vuosien jälkeen otettu vähän lisää lainaa ja vaihdettu vähän isompaan lähempänä keskustaa. Siinä asuttu joitakin vuosia, remontoitu, otettu lisää lainaa, vaihdettu omakotitaloon taas vähän syrjemmältä, siinä asuttu taas kymmenisen vuotta, remontoitu ja lainatkin saatiin siinä välissä jo maksettua loppuun. Sitten kuitenkin otettiin uusi laina ja ostettiin isompi omakotitalo vähän lähempää

Hintatasoissa keskustan ja muiden suosittujen alueiden ja ympäristön välillä on myös suuria eroja. Meidänkään 6 huoneen lähiössä, mutta kuitenkin kehä III:n sisällä sijaitsevan talon hinnalla saa "arvoalueilta" tuskin pientä kaksiota.

Kyllähän se aika karua on, jos aikoo ilman isoja säästöjä tai aiempaa asuntoa hankkia kunnon perheasunnon pääkaupunkiseudulta. Sellaiseen kiinni pääsemiseen kerralla edellyttää melkoisen isoa lainaa. Lainan lyhentäminen tosin on säästöä itselle, kun vuokran maksaminen on taas menetettyä rahaa. Kuten aiempana mainittiin, korot ovat nyt alhaalla ja asuntojen hinnat nousussa, joten sikäli on hyvä aika ostaa asunto. Korkokulut eivät ole suuret ja asunnostaan voi olettaa saavansa aikoinaan myydessä enemmän kuin on maksanut. Toki tilanne voi muuttuakin, mutta tuskin nopeasti eikä radikaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla todellakin on kamala asuntokupla. Helsingin hintaso on Pariisin luokkaa, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan.

Käyn pk-seudulla useamman kerran vuodessa ja aina ihmettelen, onko työ ainoa syy, mikä pitää ihmisiä siellä. Lähiöt ovat rauhattomia. Tuo mediassa käyty keskustelu Espoo-Vantaiden "helvetillisistä lähiöistä näyttää pitävän paikkansa ainakin sosiaalisten ongelmien osalta. Jos haluaa oikeasti asua paremmalla alueella, niin sitten on käytännössä pakko elää velkarahalla todella pitkään ja olla hyvin vakiintuneessa elämäntilanteessa. Tunnen erään helsinkiläisen todella varakkaan perheen (vuositulot tyyliin 400-500 kE vuodessa), joka asuu juuri sellaisesessa 70-luvun rumassa kerrostalossa. Sijainti toki hyvä ja asunto suuri, mutta "parempaankaan ei ole tällä hetkellä varaa, kun muitankin tärkeitä menoja on". Ulospäin talo on juuri sellainen "sosiaalitalon näköinen", jollaisissa omassa kotikaupungissani asuvat vain köyhät ja syrjäytyneet. Helsingissä rikkaat :(.

Itseäni hirvittäisi ajatus, että olisi 350 000 kiinni jossain ankeassa 70-luvulla rakennetussa lähiörivarissa, jossa on tasakatto ja perustuksetkin puoliksi maan alla. Pelkkä ajatus tuollaisesta masentaa ja tuntuu aivan turhalta. Omassa kotikaupungissani rivarit ovat sinkkujen asuntoja. Ne eivät ole mitään perheasuntoja, koska etäämmältä lähiöstä voi saada omakotitalon 250 000-270 000 eurolla. Surullista, että vaikkapa töiden vuoksi moni joutuu etelässä tyytymään noin huonoon elintasoon, siis moni varakaskin. Asuntokuplan purkaminen ei tietenkään palvele hyväosaisten päättäjien ja sijoittajien intressejä, joten sama meno vain jatkuu ja jatkuu.

Selvähän se on, että ihmiset asuvat siellä, missä ovat töissä. Ei halvemmat asunnot maakunnassa paljon ilahduta ketään, jos siellä ei ole tienestejä tarjolla, jotta pystyisi niitä halvempiakaan asuntoja maksamaan. Tämän takia monet asunnot syrjäseuduilla ovat tulleet käytännössä arvottomiksi.

Onko se sitten surullista, että on vaatimattomampi asunto, mutta työpaikka, kuin isompi ja mukavampi asunto mutta ei työtä eikä toimeentuloa. Homma nyt vaan ei mene niin, että elämä olisi helppoa ja mukavaa ja kaikilla olisi jostain taivaasta annettu oikeus omakotitaloon ja hyvään ja hyvätuloiseen työpaikkaan.

Otettiin törkeä laina. Korot ovat alhaalla ja perintöä jossain vaiheessa tiedossa.

Jos korot nousee, emmekä selviä lainan lyhennyksistä, niin saamme kyllä asunnon myytyä, sillä se sijaitsee hyvällä alueella ja on siten hyvä sijoitus.

Se remonttinainen vastaa: Olemme asuneet aina Helsingin Töölössä ja nyt Westendissä.  Kaikki  muutkin sijoitukset ovat pk-seudulla. Vapaa-ajanasunto ja kakkosasunto ovat merenranta-kaupungissa.  Parhaillaan etsitään Helsingistä kolmiota, saa olla vaikka remontoitava, niitä ne nuoremmat ostajat oikein kammoavat. Meillä on tiedossa myös osaava remonttifirma, tekee nopeasti Ikea-keittiöt. Tuo aloitteen ap kuulostaa vähän arkajalalle. Ei mitään saa jos ei uskalla.   Koko elämä on iso riski!!